| Aihe: Pohjolan Pekka | |
|---|
|
Jutustelin setäni kanssa Pekka Pohjolasta ja hän alkoi heti muistelemaan Wigwamin keikkaa Jyväskylässä...
Rääh! Miksi minun piti syntyä 30 vuotta liian myöhään! |
 MK73
28.12.2005 20:07:53 | |
|
Nostetaas Pekka taas naftaliinista, en näköjään tähän Pohjola-ketjuun ollutkaan vielä osallistunut.
Täytyy sanoa, että Pohjola on eniten ihailemani säveltäjä/muusikko. Oikeastaan suurmies, joku Sibeliuskaan ei ole siihen verrattuna mitään. Suosikkilevyt:
Pihkasilmä kaarnakorva
Harakka bialoipokku
Visitation
Changing waters
Heavy jazz -live
Pewit
Views
Muillakin levyillä on mahtavan hienoja biisejä, mutta soundit, toteutus tai joku muu mättää. Pohjolan keikalla olen ollut ehkä neljä kertaa, ja jokainen ollut upea kokemus. Bassokenraali-kirja löytyy (tottakai) hyllystä, ja on se tullut luettuakin. Alkupään tuotannosta (Pihkasilmä & Harakka) olen juuri nyt innostunut, ne ovat jotenkin niin "tuoreita". Visitation puolestaan paras kokonaisuus. Pekka Pohjola on sitä oikeaa musiikkia - valovuoden päässä Idolseista! |
|
on se hieno muusikko on on.. näin ruissalossa 93 oman keikan jälkeen jethro tullin ja sen jälkeen pohjolan bändeineen. oli kyllä aika väsyneen olosta hommaa sen tullin jälkeen. mut mähän en vaan tajuu progen syvintä olemusta.. |
|
Totta puhut.
Jutustelin setäni kanssa Pekka Pohjolasta ja hän alkoi heti muistelemaan Wigwamin keikkaa Jyväskylässä 70-luvun alussa ja kertoi että Pohjola soitti sillä keikalla reilun puolen tunnin pianosoolon/improvisaation/jotain ihmeellistä ja oli kuulemma ollut suurinpiirtein hienoin asia mitä on musiikissa sitä ennen ja sen jälkeen tullut vastaan.
Heh, Gustavson kuitenkin samassa bändissä.
Oon ollut samaa keikkaa kuuntelemassa!!
My name is Baron, Sir Baron. |
 JukkaPena
31.12.2005 11:47:24 (muokattu 31.12.2005 11:48:42) | |
|
Views on mun mielestä Pohjolan paras levy. Ne biisit on semmosia, että ne lähtee aukeemaan tosi helposti. Niissä sen ensimmäisissä levyissä on vähä semmonen Zappamainen tinkkeli-tonkkeli-meininki. Ei sillä et ne olis huonoja, mut vaatii kaiketi enemmän kykyy kuunnella sitä musaa.
Niin miks toi Views-kolahtaa...
Jotenkin niistä biiseistä (Metropolitan, Views, Waves, Us) tulee semmonen optimistinen USA-fiilis, koska mä en kuule siinä levyllä sitä suomalaista melankoliaa, jonka poissaolo on välillä hyvä. Viittaahan Metropolitan (metropoliitta vai metropoli?) kuitenkin tuonne USA:n suuntaan. Kannattaa myös kuunnella UMO Jazz Orchestran levyltä "Transit people" biisi "Me (Us) Part II", josta löytyy toi Views hieman perinteisemmän kuuloisena. Biisin pianomelodia on soitettu kontrabassolla by Pekka Sarmanto ja mun mielestä tunnelma on ehkä parempi. Pohjolahan sävelsi tuon "Me (Us) Part II":sen UMO:lle räätälöitynä tilaustyönä, mutta esittää sen myös omalla levyllään eri nimellä. Me (Us) Part II kolahti muhun niin totaalisesti (basisti kun olen) että voisin sanoo, että se biisi sai mut innostumaan kontrabassosson soitosta.
Ainiin ja onhan siinä Viewsillä se "The Red Porsche", joka on kans ihan mahtava. Tosin miten senkin biisin haluaa kuulla. Se tais olla Viewsin viimenen biisi, joten mä oon ite siitä vähä kahta mieltä. Views, Waves, Metropolitan ja Us saa aikaan aika mielettömän hyvän tunnelman ja fiiliksen ja toi The Red Porsche tavallaan palauttaa "takaisin maan pinnalle" tavallaan hyvä mut onko se kuitenkaan hyvä tapa lopettaa noin klasarimusan kuulosta matskua sisältävä levy? Aika spontaani veto se on niihin muihin biiseihin verrattuna. Bassokenraalin luettuani kuitenkin sain semmosen käsityksen, että se biisi oli ollu jo valmiina, kun Viewsiä ryhdyttiin tekeen ja Pohjola ei oikein itsekään osaa sanoa, sopiko se biisi siihen levylle vai ei.
Jos käyttäisin harjoitteluun sen ajan, jonka käytän täällä keskusteluun, olisin hyvä basisti. |
 2541
31.12.2005 14:24:39 | |
|
Views, Waves, Metropolitan ja Us saa aikaan aika mielettömän hyvän tunnelman ja fiiliksen ja toi The Red Porsche tavallaan palauttaa "takaisin maan pinnalle" tavallaan hyvä mut onko se kuitenkaan hyvä tapa lopettaa noin klasarimusan kuulosta matskua sisältävä levy?
The Red Porsche on biisi numero kaksi eli se tavallaan katkaisee tunnelman ja fiiliksen.;) |
MK73
31.12.2005 15:11:04 | |
|
Views on mun mielestä Pohjolan paras levy. Ne biisit on semmosia, että ne lähtee aukeemaan tosi helposti. Niissä sen ensimmäisissä levyissä on vähä semmonen Zappamainen tinkkeli-tonkkeli-meininki. Ei sillä et ne olis huonoja, mut vaatii kaiketi enemmän kykyy kuunnella sitä musaa.
Kyllä niillä ekoilla levyllä on ihan oma havina. On totta, että Pekalla oli kova Zappa-buumi silloin päällä, oli kuunnellut 2kpl Hot Ratseja puhki ja tapasikin Frankin sitten -74 muistaakseni. Mutta se tuoreus ja alkuvoima on mahtavaa. Pekan sävelkieli oli juuri puhjennut kukkaan, eikä mitään vastaavaa oltu kuultu.
Mikä hienointa, se bassosoundi jo ammoisina aikoina. Ja kun mies vielä nykyäänkin harvakseltaan soittimeensa tarttuu, sieltä se lähtee - sormista. |
|
on se hieno muusikko on on.. näin ruissalossa 93 oman keikan jälkeen jethro tullin ja sen jälkeen pohjolan bändeineen. oli kyllä aika väsyneen olosta hommaa sen tullin jälkeen. mut mähän en vaan tajuu progen syvintä olemusta..
Olin paikalla katsomassa kaikkia kolmea ja tykkäsin. Pohjolasta joko tykkää paljon tai sitten ei lainkaan, olettaisin. |
|
Pohjolasta joko tykkää paljon tai sitten ei lainkaan, olettaisin.
kyllä mä tykkään ja arvostan. ei se nyt ihan noin mustavalkoista ole, olettaisin.. olettaisin on hieno sana muuten. siihen törmää täällä melko harvoin.. |
|
Aah mitä musiikkia. Omistamani levyt ovat ainakin kaikki mahtavia.
Paremmuusjärjestyksessä:
1.Pihkasilmä Kaarnakorva
2.Keesojen Lehto
3.Harakka Bialoipokku
4.Visitation
En ole vielä uskaltanut ostaa muuta kuin 70-luvun Pohjolaa. Mites tuo kasari Pekka eroaa 70-luvun Pekasta?
Kaa! |
|
Tuntuu että kasari-Pekka on kehittynyt säveltäjänä entisestään, esimerkiksi Urban Tango on mahtava levy. Tietysti myös PIHKASILMÄ KAARNAKORVA- HARAKKA BIALOIPOKKU -KEESOJEN LEHTO kolmikko on melkoinen triangeli.
Eric Bloom:iksi on haukuttu, Jeff Lynne:ksi onneksi ei vielä |
|
Mites tuo kasari Pekka eroaa 70-luvun Pekasta?
Tuli syntikkaa, tuli sähköä. Toiset tykkää toiset ei. Muhun uppoo, hellurei.
(vähä väsyttää vaan tää työnteko)
-JHR- |
|
Hieman uudempaa Pohjolaa on tullut diggailtua viime aikoina.
Heavy Jazz -tuplalive on mainiota otatusta, kuuluu suosikkilistani kärkeen. Benjamin-biisissä on ehkäpä eräs säikäyttävimmistä yht'äkkisistä voluuminmuutoksista... Myös Views on loistavaa sävellystyötä ja soitantaa, aivan eri tyylistä, kuin Hevy Jazz. |
MK73
02.02.2006 18:43:22 | |
|
En ole vielä uskaltanut ostaa muuta kuin 70-luvun Pohjolaa. Mites tuo kasari Pekka eroaa 70-luvun Pekasta?
No mun mielestä 70-luvun Pohjolat ovat parhaita.. miinus Keesojen lehto, jonka pilaa Mike Oldfieldin tuotanto ja se kökkö rumpali Pierre Moerin. Olis vaan Aaltosen Vesa kompannut koko levyn. Seuraava, täysin suomalaisvoimin tehty Visitation on nimittäin aivan huima kaikinpuolin, yksi maapallon kovimpia...
80-luvun levyillä tökkii soundit ja jotenkin jäykän oloinen tai ponneton soitanta. En tiedä, johtuisiko miksauksesta tai jostain. Ei niin maanläheistä kuin on Pekalta tottunut kuulemaan. Biisit kyllä taattua laatua.
Meininki parani huomattavasti taas 90-luvun alussa, kun remmiin astuivat herrat Markku Kanerva, Seppo Kantonen ja Anssi Nykänen. He toivat mukanaan aitoa pelimannihenkeä, mikä kuuluu levyillä. Rohkaisivat Pohjolaa julkaisemaan live-taltiointejakin. |
2541
02.02.2006 23:43:21 | |
|
miinus Keesojen lehto, jonka pilaa Mike Oldfieldin tuotanto ja se kökkö rumpali Pierre Moerin.
Se on Pierre Moerlen, joka ei ole mielestäni yhtään kökkö rumpali, päinvastoin. Tai itseasiassa oli, mies kuoli viimevuonna. Oldfieldin tuotannosta olen samaa mieltä. |
|
...miinus Keesojen lehto, jonka pilaa Mike Oldfieldin tuotanto ja se kökkö rumpali Pierre Moerin.
Kyllä minun mielestäni Oldfieldin läsnäolo kuuluu tuossa nimenomaan positiivisessa mielessä.
Kaa! |
|
...miinus Keesojen lehto...
Kyseinen levy on Pohjola-suosikkini. |
MK73
03.02.2006 16:12:50 | |
|
Se on Pierre Moerlen, joka ei ole mielestäni yhtään kökkö rumpali, päinvastoin. Tai itseasiassa oli, mies kuoli viimevuonna. Oldfieldin tuotannosta olen samaa mieltä.
Mulla lukee cd:n kansilehdessä "Moerin", liekö siinä sitten virhe. Oli miten oli, Matemaatikko ei valitettavasti oikein lähde näytösluontoiseen lentoon. 90-luvun sähkökvartetti sai onneksi biisin ilmaan ja vieläpä nätisti alaskin :-)
Vinkeitä kipaleita Keesojen lehdolla, sitä ei voi kiistää. |
|
Kätkävaaran Lohikäärme on paras, uskokaa jo. Pekka sai näytettyä taitonsa säveltää poppaavia ja tarttuvia melodioita Visitationilla ja Kätkävaaralla päästi luovuutensa lentoon vapautuneesti ja lennokkaasti. Aivan järjettömän hieno levy.
http://www.mikseri.net/kiasma |
|
Nostanpa tätä tuon toisen Pohjola-ketjun rinnalle, kun ei asiani kuitenkaan liity siihen.
Eli: tuli pitkästä aikaa kuunneltua uudempaakin Pohjolaa, eli kaivoin naftaliinista Pewitin, joka oli jotenkin päässyt unohtumaan liian järkälemäisen oloisena. Ilokseni huomasin, että levyhän on sittenkin aivan mainio. Miellyttävimmiksi pienellä kuuntelulla osoittautuivat nimibiisi sekä etenkin Suuri kallion ritari.
Levyn uskaltaisinko sanoa klasarimpi ote (älkää lyökö) viehättää, rokimmat paikat välissä eivät niinkään.
Visitationin jälkeistä tuotantoa tunnen vain pienissä osin, joten kertokaapas minulle, mitkä levyt olisivat samantyylisiä? Tai osaatteko kenties suositella jotain kokonaan muuta artistia/säveltäjää tämän pohjalta?
Noista 70-luvun levyistähän tykkään kovasti niistäkin.
"Taide on kyllä hirveetä. Mopot, ne on jotain."
-Zarmo |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
