| Aihe: John Zorn | |
|---|
|
Voiko olla mahdollista että John Zornista ei ole aloitettu ainuttakaan keskustelua vielä!? Miehellä on kuitenkin jokseenkin kattava ja monipuolinen tuotanto kehittyvyt vuosien saatossa.
Tuo kattava tuotanto itseasiassa onkin ongelma johon alkuperäinen kysymykseni liittyy: Mistä lähteä liikkeelle?
Olen muutamia biisejä kuunnellut Last.fm:n ja Myspacen sivuilla ja pidin oikeastaan kaikista tyylilajeista. Örinöistä en pahemmin pidä mutta toisaalta ne örinäbiisit olivat "lauluosuuksistaan" huolimatta hyviä biisejä.
"I think if the devil doesn't exist, but man has created him, he has created him in his own image and likeness."
-Fyodor Dostoevsky (The Brothers Karamazov) |
 FTT
05.02.2007 03:12:02 (muokattu 05.02.2007 03:13:05) | |
|
Hoblaa!
Zorniin tutustuminen voi aluksi tuntua hieman vaikealta, kun tuotosten määrä taitaa olla melko järjetön ja levyjen tyylierot voivat olla millaisia tahansa. Torture Garden oli mulle _se_ levy, ainakin mitä tulee Naked Cityyn liittyvään tuotantoon. Maailman kaoottisimpia mutta hallittuja teknisiä pyrähdyksiä, jotka liikkuu suunnilleen kaikkien musiikkityylien sekamelskan keskellä. Ehkä tuon levyn voisi jotenkin typerästi kiteyttää sanoin "jazz-heput soittaa hardcorea", mutta tuo kuvaus tulee ehkä ainoastaan rallien lyhyen keskipituuden takia.
Oltiin kaverin kanssa vuosia sitten ajaa useaan otteeseen ojaan välillä Jyväskylä-Tampere tullessamme Ilosaaresta kamalissa univeloissa. Tai noh, ojan yllättävästä tapaamisesta ei ollut tietoakaan ennen kuin valittiin juuri tuo levy automusaksi. Siinä tilanteessa kun oli pakko pistää sellainen levy soittimeen, joka auttaa hereillä pysymisessä. Se on jo aikamoinen saavutus, jos pystyy pitämään pään kylmänä kun joku Speedfreaks lähtee tuuttaamaan auton kaiuttimista ja edessäsi on kymmeniä kilometrejä kestävä viidenkympin rajoitus, baana täynnä tietyötötsiä ja keskittymiskyky nollissa. Unohtumaton kokemus.
Muut saa kertoa muista levyistä, mää osaan sanoa niistä hyvin vähän.
"Can't you see the sidewalks are just snakes peeling off last year's skin?" -The Blood Brothers |
|
Jees hai meikäkin on yrittäny tähän tutustua! |
|
Masada kama tai News for Lulu niminen plätty voisi olla hyvä lähtökohta jos on lähtenyt jazzimmalta puolelta. Raskaamman taustan omaavien olisi varmaan helpompi lähteä Naked Citystä. Spy vs. Spy on mahti levy myös. Kannattaa lähteä tosi avoimin mielin liikkeelle jos haluaa saada mitään tämän miehen musasta |
|
Itse hiljattain tutustuin Zorniin myös ja täytyy sanoa että tässä on kyllä samassa sopassa niin paljon hyvää että tuskin kyllästyminen iskee ihan lähiaikoina.
Naked City on levynä kuitenkin melko helposti lähestyttävä. Levyn alkupää on hyvin "yksityisetsivä new yorkin kaduilla"-henkinen. Coverita löytyy Henry Mancinin, Ennio Morriconen, Ornette Colemanin, Johnny Mandelin, Georges Deleruen, John Barryn ja Jerry Goldsmithin kappaleista. Zornin oma tuotanto on suurimmaksi osakseen "grindjazzcorea" muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Torture Gardenissa omaksi ilokseni vokaalipuolen hoitaa Boredomsin Yamantaka Eye. Tässä on kesiktytty enemmän sekopäisiin 30sekunnin jazzgrind-pyrähdyksiin, jotka toimivat kokonaisuutena hyvin. Huvittavinta on että keikalla äijillä on joka biisiin nuotit, eikä levyllä yksikään kappale sulaudu toiseen, vaan jokaisella kappaleella on selvä alku ja loppu.
Kannattaa myös tutustua eYen ja Zornin yhteislevyyn, Nani Naniin, jos oudommasta sekoilusta tykkää.
Masadaan en ole vielä tutustunut muuten kuin muutaman YouTube-pätkän kautta, mutta tarkoitus olisi Amazonissa vierailla piakkoin.
http://www.turkoosi.com |
|
Masadalta kannattaa tsekata esim. live at tonic 2001. Svengaavaa kamaa, hienoja improvisaatioita ja niin edelleen. |
 fred
07.02.2007 01:32:41 | |
|
The Big Gundown - John Zorn plays music of Ennio Morricone
Kannattaa tsekata. Loistavia biisejä loistavina versioina. |
|
Aikamoista tuubaa.
Naked City nyt vielä jotenkin menee, mutta muuten..
Jos joku käy vittuileen niin kannattaa sanoa sille:"Dissected Corpse Emulation Wars" |
 author
07.02.2007 19:33:50 (muokattu 08.02.2007 17:41:49) | |
|
Kirjastosta bongasin seuraavat levyt:
Masada
Live at the Knitting Factory
Nani Nani
Naked City
Kaikki olivat Jazziksi määritelty. Mielenkiinnolla tutustumaan.
Edit.
Pientä arviota näin ensi kuuleman jälkeen:
Nani nani: Melkoista tuubaa. Ei vaan pysty käsittämään. Jonkun mielestä ehkä hauskaa/nerokasta mutta minulle ei auennut.
Masada: Selkeästi perinteisempää jazzia. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia. Selviää pidemmän kuuntelun jälkeen.
Naked City: Ajoittain ihan hyviä pätkiä, mutta kokonaisuutena tämä ei toimi. Jotkut biisit kuulostivat hieman liian kaavamaisilta.
"I think if the devil doesn't exist, but man has created him, he has created him in his own image and likeness."
-Fyodor Dostoevsky (The Brothers Karamazov) |
|
Mun mielestä Nani nanit on hauskoja. Sen ekan levyn 20 min surinabiisi on ehkä vähän liikaa. |
|
John Zornin Naked City-tuotannosta nimikkolevy ja Radio uppoavat kjyllä, mutta muut möykkä/ambient-levytykset, kuten Absinthe eivät oikein vakuuta. Jos tykkää selvemmästä Naked Cityn kamasta, niin Painkillerin jotkut levytykset voisivat varmaan iskeä. Sellaista grindijazziahan ne lähinnä kyllä on.
Masadat ovat perushyviä jazz-lättyjä, mutta itseeni uppoaa ehkä parhaiten Zornin juutalaisperinteinen "kamarimusa". Bar Kokhba on oikein mainio tuplalevy. Hankinnassa olisi Circle Maker, joka tarjoilee aika jousivoittoista matskua.
Jos diggaa vaikkapa Naked Cityn Batman-biisin surffimeiningeistä, kannattaa tutustua levyyn nimeltä Gift. Letkeä levy, mutta varoituksen sana levyn sisävihkosta, mikä sisältää turhankin ronskeja japskikuvia.
Bribe on aika Mr. Bunglen Disco Volante-tyylistä kamaa. Uudemmat Pattonin kanssa tehdyt Astronome ja Moonchild ovat taas aika Fantomasia. Sellaset kuin Music Romance-lätyt tarjoilevat kaikkea ambientista etnomusaan. Varhaisemmista levytyksistä Spillaneen kannattaa tutustua.
Liikaahan tolla Zornilla noita levyjä on. Tossa nyt on vaan niitä levytyksiä, mitä ite oon kuunnellu. Esimerkiksi noista Film Workseistä olisi kiva kuulla, että millasta kamaa ne oikein on. Ja toi Fred Frithin kanssa tehty levytys kiinnostaisi kanssa. Sikana säkissä noita levyjä ei kyllä kannata hommata, sillä suuri osahan nistä on aika huonoja.
Saksassa yhdellä levyosastolla oli ainakin kolmasosa Zornin tuotannosta. Mukavahan siinä oli läähättää, kun levyjen kappalehinta oli yli 20 euroa.
Nekrofilia miellyttää, se hengen vie, mutta rakkaus on kypsää.
-Tommi Liimatta- |
|
Eka Filmworks-levy on aika sekasotku, se on tosin kokoelma joka sisältää kolmen leffan soundtrackin(+ E. Morricone coveri).
Filmworks nro ??? Invitation to suicide vaikutti aika kiinnostavalta, melko rauhallista kamaa ehkä Bar Kokhban tyyliin. |
|
HOX! Tänään Jazzradio Livessä klo 21.00 John Zornin Cobra -projekti suomalaisjazzareiden kanssa Umo Jazz Housessa maaliskuussa 2006. |
|
--John Zornista -- Mistä lähteä liikkeelle?
Lähde liikkeelle vain ja ainoastaan täältä:
http://www.thestonenyc.com/
MrS
Try not to become a man of success but rather try to become a man of value. - Albert Einstein |
|
HOX! Tänään Jazzradio Livessä klo 21.00 John Zornin Cobra -projekti suomalaisjazzareiden kanssa Umo Jazz Housessa maaliskuussa 2006.
Harakiri ja seppuku! Jospa tuo vaikka uusittaisiin joskus...
Cobra on kyllä pirun mielenkiintoinen konsepti ja samalla aika ailahteleva tasoltaan.
Zornia ei ainakaan voi syyttää varman päälle pelaamisesta. |
|
Totaalista parhautta: http://www.youtube.com/watch?v=VLRcr5An5xY&mode=related&search= |
 el_hefe
04.03.2007 20:27:32 (muokattu 04.03.2007 20:27:50) | |
|
todellakin.
itseeni iskee paremmin kuitenkin akustinen trumpetti/sax -versio.
Cobra on muuten aika sikkiä. Ei sitä taustamusiikkina kuuntele.
Tutustuin Painkilleriin kahdeksan YouTube-videon kautta, ja rakastuin siihen. En ole kylläkään kuullut originaalia Harris-kokoonpanoa, mutta kyllä Ruinsin Yoshida saa multa aina 5 tähteä. Kokoonpanosta riippumatta :)
http://www.turkoosi.com
http://arminen.blogspot.com |
|
Onko tuo Painkiller siis jotain saman tyyppistä jazzgrindiä kuin Naked City? |
|
Aika jazz-grindiähän se on, mutta enimmäkseen improvisoitua sellaista. Mun muistaakseen saundimaailmaltaan paljon särösempää, kuin naked City. Hallittua kaaosta. En kyl hirveesti itse välitä, vaikka soittajat mahtavia ovatkin. Noi Youtuben pätkät muuten kuulostivat hieman Ruinsilta. Johtunee varmaan rumpalista...
Nekrofilia miellyttää, se hengen vie, mutta rakkaus on kypsää.
-Tommi Liimatta- |
|
Nyt on kai ilmestynyt Six Litanies for Heliogabalus-niminen levy, joka on ilmeisesti kolmas osa tossa Moonchild/Astronome jutussa.
Diggaako joku? |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
