| Aihe: Yes, progen mestari. | |
|---|
|
All Connected tulevalta levyltä:
https://www.youtube.com/watch?v=4ZJaP9ThILI
Hmm alku oli jotenkin "väritön" mutta etenee onneksi "kulkevammaksi"... Ei ihan huono. |
|
Jon Anderson & The Band Geeksin keikka Westbury,NY 14.4.2023:
https://www.youtube.com/watch?v=g62gVU9A8fU
Hienoa että Jon jaksaa keikkailla edelleenkin... |
|
Regalis Apertura: All Connected tulevalta levyltä:
https://www.youtube.com/watch?v=4ZJaP9ThILI
Hmm alku oli jotenkin "väritön" mutta etenee onneksi "kulkevammaksi"... Ei ihan huono.
The Quest riitti minulle.loppu yes levyjen ostot. Tuota samaa tuubaa vaan julkaisevat ei mitään uutta eikä kiinnostavaa. Kyllä voi bändi mennä alas , voi voi. Huonot muistot jää bändin lopusta.
Ilman Whitea ja Squirea Andersonia kaikki on loppu.
hiljaisuus on näkymätöntä liimaa |
|
No ainakin tuo uusi biisi ei sentään tunnu samanlaiselta kuin Heaven & Earth (muistanko oikein) joka olikin sellainen pitkästyttävä "unilevy"... Ainakin jo soundimaailman sekä biisien suhteen. The Quest oli taas sellainen 50-60-tyyppinen eli puolet oli ok ja puolet vähemmän ok levy. |
|
Mirror to the Sky on kyllä kolmella kuuntelulla erittäin positiivinen yllätys, nimibiisi etenkin on komea. Kolme bonusbiisiä ovat vähän turhakkeita, mutta niinhän ne boonukset usein on. Hassua, että tuplaälpeellä niitä ei ole mitenkään merkitty bonuksiksi, vaan ovat kansien mukaan samaa kokonaisuutta kuuden ekan biisin kanssa, mutta markkinoilla on kuitenkin yhden cd:n ja kuuden biisin versio, sekä tuplacd, jossa kakkoslevy on selkeästi merkitty bonus disciksi. Tässä on jotain tosi edistyksellistä multilevykokonaisuusuranuurtoa menossa, tai ihan vaan töpeksitty. |
|
Joo Mirror on näin parin kuuntelun perusteella parempi mielestäni kuin pari edellistä. Tosin paras matskuhan on tehty jo ajat sitten mutta näin "nyky-Yesin" vinkkelistä paras levy ainakin 10 vuoteen.
PS. Olikohan se 13 min. levyn nimibiisi kuitenkaan se sama mistä Squire puhui eläessään? Eikös sen pitänyt olla jotain 20 min. biisi (näin muistelin Squiren maininneen haastiksessa)? Jätetty vaan muutaman minuutin pätkä siitä pois... |
|
Muutama Spotify-kuuntelu takana. En odottanut liikoja, mutta kyllä Cut from the Stars, All Connected ja nimikappale ovat mielestäni parasta, mitä Yes on 2000-luvulla saanut aikaiseksi. Luminosity ja Living Out Their Dream ovat ehkä vähän huteja, bonuskappaleet myös jättävät tällä hetkellä hieman kylmäksi.
On pakko sanoa, että yksi tärkeä tekijä tällä levyllä on minusta se, että mukana on nyt hyväkuntoinen rumpali. Niin paljon kuin Alan Whitea arvostankin, Jay Schellenin soitossa on energiaa aivan toisella tavalla kuin Whitella viimeisinä vuosinaan. Pidän myös Billy Sherwoodin soitosta monessa kappaleessa, eli rytmiryhmä onnistuu mielestäni hienosti.
Schellen oli itselleni aika tuntematon nimi ennen Yesiin liittymistä, mutta opin hiljattain sellaisen hauskan yksityiskohdan, että hän on aiemmin soittanut Asia featuring John Payne -kokoonpanossa, eli samoissa ympyröissä on pyöritty.
Se, joka ei tiedä mitään ja tietää, ettei tiedä mitään, on viisaampi kuin se, joka ei tiedä mitään eikä tiedä, ettei tiedä mitään. |
|
Noh mitäs mieltä Rick Wakemanin tai muiden Yesin jäsenten soololevyistä? Tuota Six Wives of Henry the VIII kuuntelin tuossa lenkillä ja totesin ihan hauskaksi. Nyt kirpparilta heräteostoksena vinskana tuo King Arthur eepos ja olihan tuokin progressiivista. Tulee vähän enemmän ELP mieleen näistä kuin Yes, mutta hieman koherentimpaa kamaa. Ei huono. Täytyy perehtyä vielä tarkemmin. |
|
Progressor: Muutama Spotify-kuuntelu takana. En odottanut liikoja, mutta kyllä Cut from the Stars, All Connected ja nimikappale ovat mielestäni parasta, mitä Yes on 2000-luvulla saanut aikaiseksi. Luminosity ja Living Out Their Dream ovat ehkä vähän huteja, bonuskappaleet myös jättävät tällä hetkellä hieman kylmäksi.
On pakko sanoa, että yksi tärkeä tekijä tällä levyllä on minusta se, että mukana on nyt hyväkuntoinen rumpali. Niin paljon kuin Alan Whitea arvostankin, Jay Schellenin soitossa on energiaa aivan toisella tavalla kuin Whitella viimeisinä vuosinaan. Pidän myös Billy Sherwoodin soitosta monessa kappaleessa, eli rytmiryhmä onnistuu mielestäni hienosti.
Itsellenikin tuo kolmikko oli se ensiksi erottunut osa levyä, mutta Luminosity on yllättäen noussut samalle tasolle tässä myähemmin. Living Out Their Dream selkeästi vähiten hyvä varsinainen albumibiisi. Schellen on kyllä hieno lisä bändiin. Ikävä sanoa, mutta toivoin Whiten eläköityvän jo vuosia ennen sitä pakollista eläköitymistä. |
|
lapio: Noh mitäs mieltä Rick Wakemanin tai muiden Yesin jäsenten soololevyistä? Tuota Six Wives of Henry the VIII kuuntelin tuossa lenkillä ja totesin ihan hauskaksi. Nyt kirpparilta heräteostoksena vinskana tuo King Arthur eepos ja olihan tuokin progressiivista. Tulee vähän enemmän ELP mieleen näistä kuin Yes, mutta hieman koherentimpaa kamaa. Ei huono. Täytyy perehtyä vielä tarkemmin.
No Wakemanin levyjä en ole kuullut mutta sekä Andersonin että Howenkin soolot jättää ainakin meikäläisen vähän kylmäksi... Sama juttu muistaakseni kävi myös Squiren kanssa. |
 JC
07.06.2023 15:06:03 | |
|
Regalis Apertura: No Wakemanin levyjä en ole kuullut mutta sekä Andersonin että Howenkin soolot jättää ainakin meikäläisen vähän kylmäksi... Sama juttu muistaakseni kävi myös Squiren kanssa.
Squiren eka soolo, Fish Out of Water, kuuluu parhaaseen a-ryhmään ollen ihan parhaiden Yes-levyjen tasolla. |
|
JC: Squiren eka soolo, Fish Out of Water, kuuluu parhaaseen a-ryhmään ollen ihan parhaiden Yes-levyjen tasolla.
Voisin väittää että Yes (kuten monet muutkin bändit) ovat musiikillisesti osiensa (tässä tapauksessa jäsentensä) summia... Kun tekevät yhdessä musiikkia niin silloin tulee meikäläistä miellyttävää jälkeä. Kun jäsenet sooloilevat niin koko ajan on tunne että "nyt jokin vaan puuttuu tästä yhtälöstä" (vaikea kuvailla muuten). Tietysti soololevyt pitäisikin olla erilaisia tyylillisesti(?) noin Yesiin verrattuina mutta niitä vaivaa vähän sellainen "sillisalaatti" vaikutelma. Välillä se kuuluisa punainen lanka tuntuu olevan hakusessa. Eli että ko. jäsen (vaikkapa Anderson tai Howe) haluaa tehdä ihan omanlaista musaa joka ei näin Yes-kontekstissa enää iske meikäläiseen kun kerran olen jo tottunut siihen tavaramerkki-Yes-musiikkiin... Mahdollisesti yritetään olla musiikillisesti liian syvällisiä/taiteellisia tälläiselle juntille;)? En tarkoita että kaikki sooloilut olisi kuultuna/kuulematta potaskaa lähtökohtaisesti mutta itselleni riittäköön Yes itsessään kun kerran olen siihen tottunut ties kuinka monen vuoden kuuntelun jälkeenkin. |
|
JC: Squiren eka soolo, Fish Out of Water, kuuluu parhaaseen a-ryhmään ollen ihan parhaiden Yes-levyjen tasolla.
Tämä on kyllä todella kovatasoinen, ja kuulemistani Yes-sooloista ehdottomasti se paras ja eniten vertailukelpoinen emobändin kanssa. Tähän toki vaikuttaa Brufordin ja Morazin läsnäolo.
Pari kuultua Andersonia ovat jättäneet tosi kylmäksi, Howen huonoa omaelämäkertaa lukiessa kuunneltuihin muutamiin levyihin ei ole tehnyt mieli palata, mutta tämä on oikeasti erinomainen. Wakemanilta Six Wives soi muutaman vuoden välein, muut ei. |
|
Pedroz: Tämä on kyllä todella kovatasoinen, ja kuulemistani Yes-sooloista ehdottomasti se paras ja eniten vertailukelpoinen emobändin kanssa. Tähän toki vaikuttaa Brufordin ja Morazin läsnäolo.
Pari kuultua Andersonia ovat jättäneet tosi kylmäksi, Howen huonoa omaelämäkertaa lukiessa kuunneltuihin muutamiin levyihin ei ole tehnyt mieli palata, mutta tämä on oikeasti erinomainen. Wakemanilta Six Wives soi muutaman vuoden välein, muut ei.
Six Wives soi muutaman vuoden välein mutta 1984 useemman kerran vuodessa. Ei se toki Yesiltä kuulosta, mutta pirun hyvä levy noin muuten.
Once is a mistake, twice is a jazz |
|
Wakemanillahan on muutama todella laadukas soolojulkaisu, joka kestää kyllä vertailun Yes-materiaaliin. King Arthur on todellinen mestariteos, minulle se on musiikillisesti melkein samalla tasolla Close to the Edgen kanssa. |
|
Ihan kelpo levy on minunkin mielestä tuo uus Yes, mutta kuitenkin minusta "The Quest" on hiukkasen parempi. Sooloista en ole kuunnellut muita ku Wakemanin, kolme ekaa on kyllä varsin hienoja, jos nyt ei nouse ihan Yes Albumin tai Fragilen tasolle.
Don't you know that I'm losing hold |
|
Yes ei ole äänittänyt MITÄÄN mielenkiintoista sitten 90125 en
hiljaisuus on näkymätöntä liimaa |
|
Minusta Big Generator on parempi kuin tuo kuuluisampi numerolevy, vaikka sekin toki on parempi kuin nämä uutukaiset. Uudemmista Magnification ja Fly From Here pääsee aika lähellä noita 80-luvun älpyjä.
Don't you know that I'm losing hold |
|
Big Generator on minusta mainettaan parempi ja Rabin-kokoonpanon viimeiseksi levyksi jäänyt Talk puolestaan lähes täysin sivuutettu helmi.
Se, joka ei tiedä mitään ja tietää, ettei tiedä mitään, on viisaampi kuin se, joka ei tiedä mitään eikä tiedä, ettei tiedä mitään. |
|
Eipä ole Talk kolissu mulle Big Generatorin ja 90125:n lailla. Toki se on kans ok levy, niinku mun mielestä kaikki Yesin-levyt on, jopa mielestäni huonoimmalla Unionilla on hetkensä! Saattaapi johtua tuo mielipiteeni Talkista siitäkin, etten kuullut sitä ilmestymisvuonna, niinkuin Big Generatorin kuulin heti ilmestyessään. Olen BG:n jälkeisiä Yesin levyjä kuunnellut vasta sitten, kun latasin Spotifyn koneelleni, ei tullut hankittua niitä hyllyyn. 90-luvun levyistä pidän "Talkia" enemmän "poppilevy" "Open Your Eyesistä". Keysin studiovedot on kans kyllä varsin hyviä!
Don't you know that I'm losing hold |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
