| Aihe: P-Funk | |
|---|
|
Kappasta, kaipa pitää mennä George Clinton tsekkaamaan. Onko muusta kokoonpanosta tietoa? Catfish? Bootsy?
I make a better rock revolution alone with my dick! - Eugene Hütz |  Samm
23.08.2009 20:38:10 | |
|
Ei löydy kokoonpanosta näemmä kumpaakaan Collinssia, mutta eiköhän tälläkin pärjäillä !
GEORGE CLINTON & PARLIAMENT/FUNKADELIC -kokoonpano vuonna 2009:
GEORGE CLINTON - LEAD VOCALS, REFEREE
Garry "Starchild" Shider - Rhythm Guitar, vocals
Michael "Kidd Funkadelic" Hampton - Lead Guitar
Ricardo Rouse - Guitar
Lige Curry - Bass, Vocals
RonKat Spearman - Guitar, Vocals
Frankie "Kash" Waddy - Drums
Rico Lewis - Drums
Michael "Clip" Payne - Keyboards, Vocals
Bennie Cowan - Trumpet
Greg Thomas - Saxophone, vocals
Robert "P-Nut" Johnson - Vocals
Belita Woods - Vocals
Steve Boyd - Vocals
Kimberly Manning - Vocals
Kendra Foster - Vocals
Shonda "Sativa Diva" Clinton - Rap
Carlos "Sir Nose"McMurray - Dancer
Shaunna Hall - Guitar
Gene "Poo Poo Man" Anderson - Vocals
Danny Bedrosian - Keyboards
Mary Griffin - Vocals
Patricia Walker- Vocals
Aivan. | |
Ketkä näistä on 1970-luvulta ollut mukana? Mä muistan vaan
Garry "Starchild" Shider, Michael "Kidd Funkadelic" Hampton, Frankie "Kash" Waddy, Robert "P-Nut" Johnson
Greg Thomas kuulosti kans jotenkin tutulta
mr. finland, walk on by, your ideapark dream.
mr. finland, walk on by, your alko store supreme | |
Ohhoh! Pakko mennä. Oonkin odotellu jotain tällaista. Free your mind... | |
Liput varattu. | |
Huh huh. Ei nyt muutakaan osaa sanoa | |
Sanopa muuta. Huikein keikkakokemus kyllä koskaan, 3 tuntia täyttä tykitystä, kovassa vedosssa oli bändi.
"Ah, fuck it, Dude. Let's go bowling." | rybk
12.11.2009 11:57:07 (muokattu 12.11.2009 12:11:25) | |
|
Laitoin tän raporttini näköjään tohon groove haussa ketjuun. Koska groove nyt ei todellakaan ollut haussa, niin laitetaan se myös tänne, P-funkille omistettuun ketjuun.
Tjaah, hesalainen junttimedia näköjään jätti tän tapahtuman tyystin arvioimatta, mutta onneks on Turun Sanomat...
http://www.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/konsertit/87745.html
Kyllä se funky-herra Paddington vaan on kovassa vedossa vielä 67-vuotiaanakin. Sääli että artistin kuvauskieltoa kunnioittaen jätin kameran suosilla narikkaan joten ei nyt oo muistoks mitään "Funky thide of Vesku"-kuvia Georgesta. Mutta aika psykedeelinen ja samalla nallekarhumainen habitus sillä nykyään on.
Positiivisin yllätys itselleni keikalla oli enempi Parliamentin versiota muistuttava veto Red Hot Mamasta. Give up the funk oli myös enemmän funkia kuin diskoa, onneks ja vaikka kohtuulujalla volalla soitto soikin, niin soundit oli ihan jeesit. Soundipuolella jäi ehkä eniten harmittaan fuzzin vähäisyys Maggot Brainissa, mutta kyllä Michael Hampton sen tyylikkäästi klaaras JCM-900 soundillakin. Lavateknikko kävi itse asiassa väänteleen vahvistimen nuppeja biisin aikana, ja Clinton myös.
Keikalta oli pakko poistua bussiin keretäkseni kymmentä vaille yks, mutta bändi soitti vielä lähtiessäni ja keikka alkoi kympin pintaan. Kolmetuntinen setti se tais sitten olla, ellei pitkälti päälle.
En nyt settilistaa ylös kirjannut, mutta nää ainakin tuli.
Red Hot Mama
Give up the funk (Tear off the roof sucker)
Get up for the downstroke
"Bounce with me" (yks keikan parhaita, astetta verran dubimpi numero)
Maggot Brain
Flash light
One Nation under a Groove
EDIT: Desibeli.net raportoi kans: http://desibeli.net/juttu/1914
"So we started out with the idea of maybe write something with a jagged time signature, like 5/7 or something, but that doesnt make your booty move." - Perry Farrell, tahtilajitaiteilun mestari | |
Erittäin hyvä keikka, vaikka vähän turhan väsynyt olin. Mieleeni jäi erityisesti se, kun George sytytti jointin keskellä lavaa. Mieessss. Muutenkin siellä lavan reunalla/verhon takana polteltiin aika avoimesti | |
Jees! Nämä biisit tuli ainakin Circuksen keikalla:
(mikähän se eka biisi oli?)
Red Hot Mama
Give up the funk (Tear off the roof sucker)
Get up for the down stroke
Gamin' on ya
Bop gun (Endangered species)
Bounce to this (levyltä How late do you have 2BB4UR absent, 2005)
Maggot Brain
(Not just) Knee deep
Flash light
One Nation under a Groove
Atomic Dog
...ja sitten jotain sekalaisia pätkiä näistä...
Loose booty
Freak of the week
Take your dead ass home
Undisco kidd (the girl is bad)
...ja ainakin 3 biisiä jota en tunnistanut. Tosin tällä porukalla "biisin" käsite on aika hämärä...
Vaippamies Starchildilla oli ehkä huono päivä, kiukuttelusta päätellen. Mutta kaikkiaan: sairaan hyvä keikka! | Pendulum
13.11.2009 03:38:58 (muokattu 13.11.2009 03:40:34) | |
|
Kiipparisti soitti ennen Maggot Brainia vähän Tales of kidd Funkadelicia myös. Ja ihan alussa soiteltiin ainakin Get off your ass and jamia vähän matkaa
Flash Light + Bop Gun kombinaatio viimeistään räjäytti tajunnan! | |
Kyllä harmittaa kun en päässyt tsekkaamaan kun lukee näitä teidän juttuja täältä.
No joo, ei mulla olis ollu ikää, rahaa eikä kyytiä, joten ei se olis ollukaan mahollista.
joo'o | |
Jep, tais tulla Tales of Kidd Funkadelic siellä ja Freak of the week ei kyl tullu. We do this -kipaletta George höpötti myös jonkun aikaa.
Belita Woods veti Knee Deepin perään hienon biisin Sentimental Journey (alla linkki) joka ei vissiin ole kuitenkaan sama biisi kuin Doris Dayn samanniminen ikivihreä?
http://www.youtube.com/watch?v=IzKJGZ55P_Y&feature=fvw | Pendulum
15.11.2009 08:44:08 (muokattu 15.11.2009 08:45:04) | |
|
Ja eikös Marvin Gayen Make Me Wanna Holleriakin jammailtu vähän matkaa? Muistelisin näin
Se oli just toi jammailun meininki mikä oli hienoa, ei pysytty siinä orjallisessa settilistan noudattamisessa | |
Haluaisin näin funkjeparin ominaisuudessa hieman kysellä mielipiteitä tuosta P-Funk All-Stars-keikasta.
Siis, miten potki akseli Frankie Waddy/Lige Curry ja miten hyvin chantit toimivat?
Sillä kaivoin esille videonauhan vuoden -99 Woodstockista ja P-Funk All-Stars-esitys oli järkyttävän huono. Minusta rumpali oli jo liian löysä jopa P-funkiin ja Lige Curryn bassottelu (6-kielisellä) oli jotenkin vaisun oloista näpräämistä. Chantit taas olivat epävireistä älämölöä ja koko hommassa ei ollut jäntevyydestä tietoakaan. Kymmenkunta vuotta sitten Clintonin ääni oli jo varsin vaisu, mutta MC:n hommat kyllä sujuivat.
Samalle nauhalle oli sattunut James Brown vuodelta -79 ja olipa tiukkaa ja energistä menoa. Sellainen tuli mieleen tuosta konsertista, että Brownin funk perustui tiukkaan kitarariffi/rumpukomppi-pohjaan ei niinkään bassokoukkuun.
Nauhalta löytyi vielä Kool & The Gang Porissa 2000. Mielestäni mahtava esitys, täynnä energiaa ja taitoa. Laulustemmat, torviriffit ja rumpali mainioita. Sinänsä en ole koskaan oikein pääsyt kiinni Kool Bellin bassotteluun, mutta ihan toimivaa sekin oli. YLEN jazzpoliisi yritti haastattelussa kysellä pojilta mitä se funk oikein on. Pojat sanoivat, etteivät hekään tiedä, vaikka on kolmekymmentä vuotta sitä soitettu. YLEmäisen tivaamisen jälkeen pojat selvittivät, että "everything is on the ONE, but not exactly on the one and there must not be too much happening between one and two. Sitten Robert Kool Bell keksi sen:"Funk is space, there must not be too much stuff.". Harvinaisen selkeästi määritelty funkin olemus.
Nauhan loppupuolelta löytyi vielä P-Funk All-Starsit Mowtown Live-ohjelmassa ehkä vuodelta 2002. Meininki oli parempaa kuin Woodstockissa, mutta epävireisyyden makua tässäkin oli, vaikka mukana ollut Shaq vetikin Flash Lightin la-la-laa-di-daa-daa-osuuden kunnialla. Aluksi ihmettelin kuka tuo aika flegmaattinen ja huono rumpali oikein on ja ikäväkseni hän paljastui Frankie Waddyksi. Tiedä sitten miksi hän tuolla pätkällä kuullostaa surkealta, basistin syykö? Bootsyn live-dvd:llä hän soittaa vähäeleisesti mutta tarkasti. No, Bootsyn bassottelu kyllä hoitaa tuon koristeellisen puolen. | |
uusikaveri: YLEN jazzpoliisi yritti haastattelussa kysellä pojilta mitä se funk oikein on. Pojat sanoivat, etteivät hekään tiedä, vaikka on kolmekymmentä vuotta sitä soitettu. YLEmäisen tivaamisen jälkeen pojat selvittivät, että "everything is on the ONE, but not exactly on the one and there must not be too much happening between one and two. Sitten Robert Kool Bell keksi sen:"Funk is space, there must not be too much stuff.". Harvinaisen selkeästi määritelty funkin olemus.
No määritelmät ovat tietysti aina murheenkryynejä, mutta "too much" voi olla kyllä ihan mitä tahansa kuulijasta ja fiiliksestä riippuen. Funkissahan on yleensä monimutkaisempia rytmejä kuin vaikkapa Pink Floydilla.
AllMusic väittää funkin perustuvan synkopaatioon, ja itse olen kyllä samaa mieltä. "In music, syncopation includes a variety of rhythms which are in some way unexpected in that they deviate from the strict succession of regularly spaced strong and weak beats in a meter (pulse)." (wikipedia) Jos tyypit kuitenkin eivät koskaan onnistu soittamaan mitään yhdessä tasan ykköselle, niin musiikki varmaan kuulostaa pikemminkin satunnaiselta kuin rytmikkäältä. Ja esimerkiksi P-Funkissahan rumpali pitää usein yllä ihan tasaista, suorastaan diskomaista biittiä, joka antaa muulle pörräykselle kehikkoa.
Tietysti jos teet tuota vaikkapa pelkillä haitareilla niin tuskin kuulostaa kauhean funkylta, eli kyse on myös instrumenteista, soittotavoista, efektilaitteista, sovituksesta, tuotannosta ja sävellyksestä. Ne taas ovat toisaalta usein niin lähellä rockia, soulia ja diskoa, että nimenomaan tuo synkopaatio leimaa musiikin funkiksi.
Tämmöistä olen itse ollut havaitsevinani. Se, että mikä saa funkin kuulostamaan HYVÄLTÄ, on taas hyvin henkilökohtainen kysymys. | |
http://www.youtube.com/watch?v=kmolnHwXZv8
Tämäkin osuus keikalla nähtiin, biisi on kai alkuperäisesti Jimmy G. and the tackheadsin levyttämä. Toi oli erittäin mukaansa vetävä biisi | |
uusikaveri: Haluaisin näin funkjeparin ominaisuudessa hieman kysellä mielipiteitä tuosta P-Funk All-Stars-keikasta.
Siis, miten potki akseli Frankie Waddy/Lige Curry ja miten hyvin chantit toimivat?
Siellä oli Frankie "Kash" Waddyn lisäksi joku nuorempi rumpali mukana ja he vuorottelivat. Hyvin vetivät molemmat mun mielestä...no ehkä Kashin soitto oli vähän tahmeaa jossain biisissä, muistaakseni One nation under a groovessa jonka tempo oli myös tarkoituksella (liian) hidas.
Lige Curry soitti todella jämptisti ja vähän. Eikä mies juurikaan "esiintynyt" - mikä ei toisaalta haittaa kun kaikki muut lavalla tekivät sitä. Mä kattelinkin että oliko sillä tosiaan 6 kieltä.
Chantit ja taustalaulut oli mun mielestä tosi hyvin balanssissa. Kaikki naiset ei tunkenu samalle äänialalle toistensa kanssa, vaan kuuntelivat ja täydensivät toisiaan hienosti. | |
Kiitoksia 3xsika.
Satuin löytämään tämmöisen arvion Ameriikan turneelta elo/syyskuulta:
"I went to see GC @ Regency in San Francisco (8/30), and the show was one of the biggest messes I've ever seen and heard. The band had virtually no energy, and rarely found its groove. Strangely, GC tried to cover much of the vocal duties himself, which is something I've never seen him do before. I went to several shows in the mid-to-late '90's, and he always had at least one other vocalist singing with him every time he opened his mouth -- this is necessary because GC lost his voice back in the '80's. But, at least at those points when his mike was on (and it was off for much of the show), GC made many attempts to sing/scream alone, and it simply didn't work.
The production itself was something of a joke; they're obviously working on a shoestring budget this time around. They need to fire their sound person, as oftentimes the mikes were not on as singers tried to sing! And, this would go for entire songs, meaning that the sound person simply wasn't even paying attention! I felt like I was @ a Spinal Tap show . . .
This is the first GC show I left early. I guess everyone has a bad show now and again, but I was amazed @ how "great" the crowd thought the show was. I mean, I was stoned too, but I know a good show from a shit show, and this was definitely a shit show. From what I can gather on youtube, the entire tour looks this bad.
I will wipe this horrible show from my memory, and remember GC shows I enjoyed back in the '90's"
Muutamia samansuuntaisia löytyi, mutta silmiin osui kyllä monta kehuvaakin arviota. | |
Olin hieman skeptinen ennen keikkaa kokoonpanon suhteen mutta kun keikka alkoi niin skeptisyys rapisi hetkessä. Nyt olen nähnyt kolme clinton keikkaa (vanha+imatra+circus), kaikki ovat olleet erilaisia mutta omalla tavallaan erinomaisia. Kiipparimies ei ollut mikään b.worrel mutta hoiti tonttinsa omalla tavallaan hyvin.
Hemmetin hyviä laulajia lava täynnä (laskin että parhaimmillaan oli kymmenen laulajaa yhtäaikaa) joista suurin osa heitti joitain liidiosiakin. Ainoa miinus keikan pituudesta joka oli vain vaatimattomasti kolme tuntia. Alkaako vanhat väsyä jo? :) | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
