| Aihe: Apua kappaleiden tekemiseen yms. | |
|---|
|
Niin, haluaisin tietää kuinka TE teette omat kappaleenne ja lyriikat niihin. itse kun teen jotain kappaletta niin saan aina vain intron tehtyä, jos sitäkään :D tai joskus saan ehkä vähän enemmänkin. Että jos viitsisitte kertoa jotain niksejä kappaleiden tekoon ja sanoitukseen. Esim. kuinka aloitatte ja mistä saatte idean.
Kiitos jo etukäteen! |  hiski
14.06.2007 13:04:39 (muokattu 14.06.2007 13:07:05) | |
|
Inspiraatiota kannattaa odotella...
...mutta sitä odotellessa kannattaa lainata kirjastosta mainio suomenkielinen opus laulutekstien tekemisestä:
Heikki Salo: (Kahle)kuningaslaji. Laululyriikan käsikirja. Like 2006.
Sisältää asiaa myös Salon tekstejä vähemmän diggaaville. | Sertzo S
14.06.2007 16:19:44 (muokattu 14.06.2007 16:21:01) | |
|
Niin, haluaisin tietää kuinka TE teette omat kappaleenne ja lyriikat niihin. itse kun teen jotain kappaletta niin saan aina vain intron tehtyä, jos sitäkään :D tai joskus saan ehkä vähän enemmänkin. Että jos viitsisitte kertoa jotain niksejä kappaleiden tekoon ja sanoitukseen. Esim. kuinka aloitatte ja mistä saatte idean.
Kiitos jo etukäteen!
Tekemällä oppii, jos vain lahjat riittävät. Kärsimysten ja kokeilujen kautta vielä kehittyy, jos edellämainitut edellytykset ovat olemassa. Ympäröivä maailma on laulunaiheita täynnään. Itselläni on onni "omistaa" hovisanoittaja, mutta täysin omiakin sanoituksia on sävellysteni ja sovitustenikin kautta päätynyt eri äänitteille ja jopa joillekin tunnetuille solisteille. En tällä hommalla ole rikastunut, jos tekijäinoikeuspalkkioita katsoo, mutta noteraataan kuitenkin jotenkin joissain piireissä jonkinmoisena osaajana. |  kivi
14.06.2007 18:20:24 (muokattu 15.06.2007 02:54:43) | |
|
Esim. kuinka aloitatte ja mistä saatte idean.
Hyvä kysymys.
Mä olen kirjoittanut tuhansia kappaleita joista noin 300 on julkaistu. Mä olen kirjoittanut biisejä siitä lähtien kun täytin 12 vuotta, ja tiennyt että se on eräs asioista joita ilman en vain voi olla.
Mä olen tekstilähtöinen ihminen, joten sanat ovat mulle tärkeitä, ja niiden täytyy toimia myös kontekstista irroitettuna. Yleensä musiikissa tämä ei ole välttämätöntä - oopperoiden libretot tai Dave Lindholmin englanninkieliset tekstit ovat itsessään joskus aika kuraa, mutta musiikki puhaltaa niihin sielun ja herättää ne henkiin. Mulle hyvä sanoitus on kuitenkin mielekkään biisinteon perusedellytys.
Sävel ja sanat saattavat tulla kerralla, tai ne saattavat tulla erikseen. Mitään suurta innoitusta ei kannata jäädä odottelemaan, vaan paras tapa tehdä biisejä on ottaa paperia ja kynä, ja istua siihen pianon eteen tai ottaa kitara syliin, ja alkaa tehdä vain. Joskus lähtee, toisinaan ei.
Omia kappaleitaan ei saa alkaa hioa puhki ennen kuin varsinaisessa sovitustilanteessa. Myöskään niille ei saa laittaa liikaa arvoa: jos kappale on omassa mielessä jotenkin pyhä ja muuttamaton, menettää mahdollisuuden antaa sovituksen tehdä siitä esittäjän näköisen. Ja jos kappale ei ole esittäjän näköinen, on aivan sama oliko se hyvä vai ei, siitä ei tule mitään.
Mulla on sininen Pan American Airwaysin lentolaukku, joka on täynnä julkaisemattomia tai keskeneräisiä kappaleita: sanoitusliuskoja, nuotteja, komppilappuja, runoja. Sen otan mukaan kun lähden kirjoittamaan biisejä. Sen lisäksi mulla on laatikoittain keskeneräisiä pätkiä, joskus vain virkkeen mittaisia, ja kaseteittain melodioita ja sointukulkuja. Uusia projekteja varten saatan ostaa uuden muistikirjan, kalenterin tai vastaavan.
Soitan kappaleet sähkökitaralla ilman sähköä sanelukoneelle tai kasettimankkaan, niin että niissä on vain sointupohja ja laulu melodioineen. Enempää on ihan turha tehdä, se vain vaikeuttaa kappaleen markkinointia ja sovittamista. En soita akustisella ellei kyseessä ole folk tai country, koska se on helppo tapa tehdä vääränlaisia kappaleita - kappaleet pitää tehdä sille instrumentille jolla ne loppupeleissä soitetaan.
Helsingissä asuessa mulla oli tapana ajaa raitiovaunulla ympyrää koko päivä ja kirjoittaa siinä. Yöllä tulee myös luovuuden puuskia - usein biisejä syntyy aamukahden ja aamukuuden välillä hyvä nivaska.
Pitää muistaa, että kaikki biisit eivät ole hyviä. Siksi niitä pitää kirjoittaa paljon. Alkuvaiheessa saa olla onnellinen, jos joka sadas biisi on esityskelpoinen, myöhemmin kokemuksen myötä prosentti ehkä paranee.
Nöyryys on valttia. Biisien kirjoittaminen on lahja, sitä ei saa loukata. | |
Soitan kappaleet sähkökitaralla ilman sähköä sanelukoneelle tai kasettimankkaan, niin että niissä on vain sointupohja ja laulu melodioineen. Enempää on ihan turha tehdä, se vain vaikeuttaa kappaleen markkinointia ja sovittamista.
Mä olen tästä täysin eri mieltä, siis "enempää on turha tehdä..." En tiedä millaista musiikkia pääsääntöisesti oot tehnyt (varmaan aika laidasta laitaan?), mutta mä ainakin kuuntelen paljon musiikkia, joiden kantava idea on jossain aivan muualla kuin soinnuissa, laulumelodiassa tai simppelissä yhden soittimen riffissä. Tietysti voidaan alkaa miettiä vähimmäisvaatimuksia, joilla jotain teosta voi kutsua kappaleeksi, mutta musta kipaletta ei voi loputtomiin "sovittaakaan" ilman, että se muuttuu eri kappaleeksi. | |
Niin, haluaisin tietää kuinka TE teette omat kappaleenne ja lyriikat niihin.
Kyllähän se niin on, että jostain (ties mistä) ne harvat laulut vaan putoo ja päässä alkaa soida. Joskus enemmän ja joskus vähemmän kerrallaan. Biisin loppuun saattaminen on sitten vain raakaa työtä - ja sen vuoksi voi moni hyväkin juttu jäädä kesken.
Jos ei putoo niin ei musaa voi väkisinkään tehdä. Tai voi tietysti mutta jälki on sitten mitä on. Kaikki ei ole lauluntekijöitä, eikä siitä kannata stressata. Jokaiselle löytyy kuitenkin se omin alue missä voi toteuttaa itseään. ...siis mun mielestä. Ja poppia noista -> | Cupido | DIVARi | | |
Pamautin Kivelle plussan kirjoituksestaan. :) |  PJS
16.06.2007 13:04:39 | |
|
Mä oon yrittäny pitää sellaista ideoologiaa omassa biisinkirjoittamisessa, että koitan kulkea keskitietä inspiraation ja väkisin työstämisen välillä. Tiedän olevani niin laiska, että jos luotan vain ispiraation voimaan en saa ikinä mitään valmista aikaiseksi ja toisaalta pakonomaisesti puristamalla saa aikaan ainoastaan hengetöntä ja geneeristä kamaa.
Yleensä oma biisinkirjoitusprosessini lähtee yksittäisestä riffistä tai sointukulusta, joiden pohjalta lähden muokkaamaan kappaletta siihen suuntaan, minkälainen haluan sen olevan. Yleensä tiedän aika tarkkaan miltä haluan lopputuloksen kuulostavan ja sen perusteella alan työstämään biisiä kunnes se alkaa saada lopullista muotoaan. Jos tuntuu siltä, että loppullinen visio ei ole aivan niin selkeä kuin toivoisin sen olevan unohdan biisin niin pitkäksiaikaa kuin on tarvis ja vaikka kuuntelen musiikkia. ylipäänsä monipuolinen musiikinkuuntelu on itselle aika tärkeä työväline, omaksun ja toisinaan jopa kopioin pieniä ideoita muilta artisteilta. En kuitenkaan plagioi vaan pikemminkin keräilen "työkaluja" joiden avulla pääsen sitten toteuttamaan omaa näkemystäni.
Kivi kertoi pitäytyvänsä omassa biisinkirjoittamisessaan varsin "minimalistisissa" lähtökohdissa. Itse edustan hieman toista lähestymistapaa; Eli yleensä sovittelen työnalla olevaa biisiä eri soittimille ja erilaisksi versioiksi. Tällätavoin pyrin selvittämään itselleni sitä lopullista visiota. Kun se on selvillä teen yleensä biisistä demon jossa koitan yhdistää eri versioista ne asiat joista pidän. teen biiseistä aina kunnon demot joissa on kaikki soittimet sellaisina kuin ne haluan.
Jees.
Relaa, beibi! | |
Niin, haluaisin tietää kuinka TE teette omat kappaleenne ja lyriikat niihin. itse kun teen jotain kappaletta niin saan aina vain intron tehtyä, jos sitäkään :D tai joskus saan ehkä vähän enemmänkin. Että jos viitsisitte kertoa jotain niksejä kappaleiden tekoon ja sanoitukseen. Esim. kuinka aloitatte ja mistä saatte idean.
Kiitos jo etukäteen!
Mulla on sama ongelma... ja sitten ku jos sattuu keksimään vaikka säkeen ja alkaa miettimään sanoja, nii mitä pidemmälle keksii, sitä paskemmalta se alkaa kuulostaa... =) | |
Yleensä oma biisinkirjoitusprosessini lähtee yksittäisestä riffistä tai sointukulusta, joiden pohjalta lähden muokkaamaan kappaletta siihen suuntaan, minkälainen haluan sen olevan. Yleensä tiedän aika tarkkaan miltä haluan lopputuloksen kuulostavan ja sen perusteella alan työstämään biisiä kunnes se alkaa saada lopullista muotoaan.
Itse käytän samanlaista sävellys ''systeemiä''. Riffit pyrin siirtämään päästäni paperille, joita sitten muokkaan vähän jokaiseen suuntaan että saan useampia erilaisilta kuulostavia riffejä/kuvioita samaiseen kappaleeseen. Joskus se koko kappale syntyy hetkessä, mutta kyllä kunnon kappaleet vievät sitten aikaa ja ajatustarutkasti. | |
Mun mielestä moneen asiaan (kuten musiikin kirjoittamiseen) pätee se, että ihminen sokaistuu yksin tehdessään liikaa omasta näkökulmastaan. Siis muusikko saattaa jumittua johonkin kohtaan pitkäksi aikaa tai kokonaan, ja silloin tarvittaisiin jonkun toisen muusikon apua. Tai sitten se, että muusikko tekee biisin omasta mielestään valmiiksi, mutta jonkun toisen muusikon näkökulma voi tehdä (pienelläkin muutoksella) biisin tuplasti paremmaksi.
Mulla itsellä on tapana demota yksi biisi illan aikana, oli se sitten juuri sen iltaisten ideoiden kasautuma tai kokoelma aiemmin tehtyjä riffejä. Biisissä on yleensä 2-4 ideaa. Kun illan sessio on ohi, lähetän biisin muille bändin jäsenille, jotka kommentoivat biisiä ja yleensä jopa ehdottavat erilaisia juttuja. Silloin joko yritän härkäpäisesti jatkaa biisin loppuunsaattamista tai sitten odotan treenejä, jolloin biisiä katsotaan yhdessä läpi.
Biisinteko ei ole kauheasti helpottunut siitä, kun ensimmäisen kerran aloin vakavasti musisoida 90-luvun alussa. Paletti on toki laajempi (siis vaikutteita alkaa olla melkein liikaakin ja oma tyylikin vaihtelee vanhemman bändini osalta metallin laidalta toiselle), mutta kokonaisuuksien hallinta eli biisin saattaminen valmiiksi yksin on edelleenkin oppimisen alla.
Olen viime aikoina yrittänyt opetella sellaista toimintatapaa, että kuuntelen suuren osan keskeneräisistä biiseistä ja uusista ideoista (ts. sellaisista käyttökelpoisista ideoista, jotka eivät ole vielä mahtuneet mihinkään biisiin) läpi 2-3 kertaa viikossa. Tämä ihan siksi, että kuuntelun aikana voi tulla ideoita tyyliin "tämä ideahan voisi sopia tuohon" tai "tuohon voisi sopia tällainen uusi idea". Se on minulle huomattavasti vaativampi toimintatapa kuin "teen puolikkaan biisin yhden illan aikana ja se hiotaan loppuun treenikämpällä".
Mulle siis muiden bändin jäsenten palaute on elintärkeää lopputuloksen kannalta. Toisaalta, tämä biisien kasaustapahan on myös hyvä bändihengen kannalta. Bändini on demokratia, jossa jokainen saa tehdä biisejä ja jossa jokaisella on samanlainen sananvalta biiseihin (vaikkakin biisintekijällä on käytännössä hieman suurempi sananvalta). Jokainen on tyytyväinen, kun pääsee vaikuttamaan biiseihin.
Ihmettelen ja kunnioitan niitä ihmisiä, jotka tekevät biisinsä alusta loppuun itse. Minusta vain ei olisi siihen.
Jos kuitenkin lähtisin tekemään biisejä ihan yksikseni jollekin omalle sivuprojektille, pitäisi minun muistaa, että biisinteko on vain 5% inspiraatiota ja 95% perspiraatiota. Siis hillitöntä työtähän se on siinä missä mikä tahansa työ ja vaatii visiota ja ammattitaitoa.
"And music... Well, it's just entertainment, folks!" - Devin Townsend. | |
On yhtä monta tapaa tehdä kuin tekijöitä, samalla tavalla kuin joku toinen tekee voi olla mahdotonta toimia. Kannattaa etsiä omaa tapaa haltioitua luomisesta -
Jotkut pystyvät synnyttämään vain bändin keskellä. Joitain inspiroi luonto, tai sosiaalinen ympäristö, toisia oma mielikuvitus. Jotkut tarvitsevat kaukomaita. Kuitenkin, luonnollinen synnytys aina helpottaa luottamusta omiin kappaleisiin ja niistä muokkautuu paremmin luojansa näköisiä.
Biisit ovat kuin lapsia, toiset niistä itsenäistyvät ja toisista täytyy pitää huolta loppuun asti. Kuitenkin, ilman arvostusta ja kunnioitusta ne kuihtuvat olemattomiin.
Floating out of the Screen.. | |
Itse nauhoitan ensin sessiossa kaikki riffit, jotka vain keksin. Sitten seuraavana päivänä palaan biisin pariin ja järjestän riffit suht järkeväksi demobiisiksi. Sitten sävellän niihin rummut melko valmiiseen muotoon ja lopuksi lisään elektrojuttuja mausteeksi.
Sitten makustelen biisiä vähän väliä koneella ja mp3-soittimessa. Sitten vähitellen keksin kaikenlaista pientä - tai sitten lyön biisin täysin uusiksi yhtä-kahta riffiä lukuunottamatta :)
Sitten kun kaikki levyn biisit ovat valmiina instrumentaaleina, niin kirjoittelen niihin lyriikat koulussa hyppytuntien aikana (niitähän riittää :P). Lyriikat valmistuvat sellaisen 1 - 2 kuukauden aikana. Lopulta sitten nappaan jostain kiinnostuneen vokalistin ja nauhoitutan vokaalit. Tässä vaiheessa olen yleensä jo nauhoittanut lopulliset kitarat ja ohjelmoinnut lopulliset rummut, elektrot ja bassot.
Sitten kun on valmista, julkaisen ne. | Sertzo S
02.07.2007 21:56:07 (muokattu 04.07.2007 14:22:15) | |
|
Kotistudioiden yleistyessä ja eri äänten / äänitteiden luomis ja muokkaustoimintoineen laadukkaine laitteineen, ovat antaneet musikaalisten ja vähemmänkin koulutetuille ja silti lahjakkuusia omaaville ihmisille rajattomat mahdollisuudet toteuttaa ideoitaan ja entista useammin mainioin tuloksin.
Se, että miten näitä saadaan sitten musiikkna esille esim. parlamentaarisesti (muka valvotulle) Oy Yleisradio Ab:n eri alueradiokanaville soitettaviksi onkin jo siten toinen asia. Vaikeaa monikansallisten levy-yhtiöiden otteissa soittoajoista Yle:n kanssa kanavineen, maakuntaradioineen ja toimittajineen pientekijöiden painia, jopa toivotonta.
'Musiikkia maakunnista' - oli ohjelma, jota Yle toteutti aikoinaan, ja joka toi paikallisia kykyjä ja tekijöitä esiin.
Nyt soittolistojen jyllätessä tuo ohjelma on täysin unholaan jäänyt, tai ainakin taka-alalle täysin jätetty. Miksi? |  Torniojaws
03.07.2007 09:45:34 (muokattu 03.07.2007 09:49:11) | |
|
Miksi?
Käytännön täytyy turvautua tarkoituksenmukaisiin keinoihin, jos meneillään olevan nousukauden kasvunäkymien taantuminen avaa itse kullekin tiedon ja ymmärryksen portin kohti hiusten halkomiseksi osoittautunutta geneerisyyttä. Keskeiset ideologiset periaatteet osoittavat, että sijainnin ja joissain määrin myös muiden vallitsevien olosuhteiden vaihteleva vaikutus sesonkitulokseen aiheuttaa huolestumista suunniteltaessa nykysukupolvia henkisesti rasittavaa elämäntyyliä.
Tilastot osoittavat, että markkinatalouden maailmanlaajuinen kehittyminen kuvaa hyvin toimintamenetelmiä parannettaessa runsain määrin esiintyvää suurpiirteisyyttä sekä rauhattomuutta. On hyvin vaikea johdatella asioita siten, että verottajan toiminta tässä tilanteessa vaatii täsmällisyyttä ja päättäväisyyttä, ja kannustaa kehittämään huonoja taloudellisia ja hallinnollisia oloja.
Käytännön täytyy turvautua tarkoituksenmukaisiin keinoihin, jos pankkikoneiston saneerauspaine järkeistää käsitystämme kyseisestä asiakokonaisuudesta, mihin tavallaan liittyy myös tahojen yhteistyön kariutumisesta aiheutuvia hyökyaaltoja rahoitus- ja sijoitussektorilla.
$$$
Mutta jos tosissaan ollaan, niin valtion kontrolli radiokanavista rajoittaa pienten omien radiokanavien perustamista, jossa voitaisiin soittaa mitä halutaan - oli se sitten oma, eilen julkaistu demo tai kaverin siskon kaiman nouseva bändi.
Tietysti on nettiradiot, mutta niiden perustamista ja pitämistä rajoittaa Suomen onneton internet-kaistatarjonta verrattuna muihin pohjoismaihin. Suomessa uppikaista on lähes järjestään vain 1 Mbit tai vähemmän, kun muualla 10 ja 100 Mbitin upit ovat hyvin yleisiä. | |
Siis "..vaatisi..". Taisi Täyskuu heilahtaa verhojen välistä ;-)
Toisaalta TV:ssä tilanne on nyt parempi kuin aikoihin. Netti on tosiaankin parantanut artistien yleistä näkyvyyttä since 199x, sekä hilannut viestinnän - myös fanien kanssa - aivan uudelle tasolle, jossa päästään käytännössä reaaliaikaan. Tätä nettieloa hyödynnetäänkin vielä kevyesti, mutta tilanne elää.
Floating out of the Screen.. |  Krister
15.05.2008 17:45:16 (muokattu 15.05.2008 17:49:52) | |
|
Oma tyyli pohjautuu aika pitkälti kaavaan "inspiraatio+perspiraatio = valmis biisi"
Tosin kipaleen tasosta ei aina voi sanoa, mutta uskon vakaasti että ne huonotkin on tehtävä valmiiksi kuljeksimasta jotta hyvät nousee esiin. Ismo Alankoa vapaasti lainatakseni: ei jätä tietoisesti tekemättä asioita, jotka tuntuu itsestään syntyvän.
Jätän biisin puolivalmiiksi vain jos sen kantavalta tuntunut idea osoittautuu umpikujaksi, enkä löydä uutta kantopintaa.
Linkki uudempaan,Bänditoiminta-palstalla olevaan, keskusteluun http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=12&t=164234
Elä oo tommonen. Pääset hermoistas vähemmälläkin | |
Pitää muistaa, että kaikki biisit eivät ole hyviä. Siksi niitä pitää kirjoittaa paljon.
Tässä on se juttu, jota olen monille koittanut selittää, kun ne ihmettelee, miten ne ei saa biisejä aikaa:
Huonotkin biisit pitää tehdä myös pois, että ne paremmat erottuis sitten joukosta. Jotkut meinaan koittaa väkisin tehdä "vain hyviä biisejä" ja niistä helposti tulee, hampaat irvessä väännetyn kuuloisia.
Ittellä lähtökohta on se, että otan jonkin soittimen käsiin ja annan vaan mennä, ilman mitään "tehdääs taas yks biisi..." pohjaa. Jos jotain tulee, niin tulee. Jos ei, niin ei. Ei kävelystäkään mitään tulisi / mihinkään pääsisi, jos suunnittelisi joka askeletta, ensin puoli vuotta. | |
Tässä on se juttu, jota olen monille koittanut selittää, kun ne ihmettelee, miten ne ei saa biisejä aikaa:
Huonotkin biisit pitää tehdä myös pois, että ne paremmat erottuis sitten joukosta. Jotkut meinaan koittaa väkisin tehdä "vain hyviä biisejä" ja niistä helposti tulee, hampaat irvessä väännetyn kuuloisia.
Ittellä lähtökohta on se, että otan jonkin soittimen käsiin ja annan vaan mennä, ilman mitään "tehdääs taas yks biisi..." pohjaa. Jos jotain tulee, niin tulee. Jos ei, niin ei. Ei kävelystäkään mitään tulisi / mihinkään pääsisi, jos suunnittelisi joka askeletta, ensin puoli vuotta.
Tunnustan että mussa on just tota vikaa. Jos en keksi jonkun loistavan alun/idean ympärille mitään yhtä hienoa, jätän jutun sikseen.
Modus tollens silloin tällöin. | |
Yksi neuvo minun puolelta voisi olla se että kannattaa vaan rohkeasti alkaa lyömään siihen intron perään jotain riffiä, vaikka se aluksi tuntuisikin omassa päässä jotenkin siihen sopimattomalta. Tuon kynnysvaiheen jälkeen itsellä usein biisi valmistuu loppuun asti. Ja lopulta on myös huomannut sen että kun biisi on valmis niin se alun riffikin istuu siihen introon ihan loistavasti. Jos tulee huti, niin ei maailma siihen kaadu. Onpahan kuitenkin tehty biisi ja saatu arvokasta kokemusta sen teosta.
Biisien synty itsessään on omalla kohdalla aina vähän vaihteleva prosessi. Joskus on tullut koko biisi kerralla päähän neljän tai viiden eri soittimen osalta (tämä syö miestä, koska niistä ei kuitenkaan pysty konkretisoimaan kuin rummut ja kitarat tms. kun muut ajautuu unholaan), joskus biisi syntyy yhdestä riffistä kertovedolla valmiiksi biisiksi bänditreeneissä ja joskus sitten vaan hierotaan niin maan hemmetisti. Ongelmana alkaa olla lähinnä se että kun valmiita biisejä on vääntänyt pitkälle toistakymmentä mutta sanoituksia ei vieläkään ole yhdessäkään. Liian kova itsekritiikki ja liian vähän inspiraatioita. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
