| Aihe: Sovittajalle saksofonista | 1 |
|---|
 sax machine
07.06.2005 17:48:01 (muokattu 08.06.2005 13:37:07) | |
|
Saksofonin kehitti belgialainen Adolphe Sax 1840-luvulla ja hänen mukaansa soitin on nimettykin.Käytännössä yleisimmät saksofonit ovat ovat sopraano (Bb), altto (Eb), tenori (Bb) ja barytoni (Eb) (joskin on olemassa sopranino-, piccolo-, basso- ja kontrabassosaksofonejakin) . Kirjoitettu ääniala on kaikilla sama, barytonia lukuunottamatta, jolla on mahdollista päästä kirjoitettuun a-säveleen, baryton kirjoitetaan myös G-avaimelle, samalle korkeudelle kuin altto vaikka soi oktaavia alempaa.
Sormitukset ovat samanlaiset kaikissa lukuunottamatta huiluääniä, joissa on pientä vaihtelua, tosin huiluäänien soitossa puhalluksen ja antsatsin hallinta on tärkeämpää kun sormitukset. Aivan matalimmat sävelet (C# - Bb) ovat sopraano- ja alttofonilla harvoin käytössä, koska ne ovat melko vaikeita soittaa ja ne eivät varsinkaan aloittelijoilla soi kunnolla tai sointi on hyvin räikeä. Kolmiviivaisessa oktaavialassa käytetään "lusikoita", lisäläpppiä, joilla ääniala nousee joko f#-ääneen, joskin joissakin soittimissa vain f-säveleen. Lusikoille mennessä kuitenkin saattaa varsinkin aloittelijoilla tulla vireongelmia. Monet soittajat pystyvät käyttämään huiluääniä hyväkseen, jolloin soittimen ääniala laajenee jopa neljään oktaaviin, tosin alottelijoilta huiluäänet tuskin luonnistuvat. Huiluäänillä on useampia sormituksia, eri sormitukset muuttavat ääneen väriä.
Saksofonilla on hyvin laaja dynamiikka, tenorille on mitattu yhtä korkeita desibeli lukuja kuin pasuunalle tai trumpetille mutta myös hiljaiset soinnit onnistuvat.
Klarinetti ja saksofoni ovat soittoteknisesti jokseenkin samanlaiset, joskin klarinetin soittaminen saattaa tuottaa fonistille foninsoittoon turhan "tiukan" ansatsin. Sormitukseltaan fonin sormitukset ovat hyvin lähellä huilun sormituksia. Eli ei ole harvinaista hallita melko laajaa soittovalikoimaa piccolosta barytonisaksofoniin ja bassoklaraan.
Saksofonin ääniala:
Bb-C#1 (hankalia nopeissa kuvioissa)
D3-F#3 ("lusikat", hankalia nopeissa kuvioissa)
Bb-F#3 (käyttökelpoisin alue)
F#3- (huiluäänet)
Tämä oli siis sovittajille. Olen nimittäin törmännyt useinkin tosi kömpelöihin fonisovituksiin.
Lähteitä on käytetty.
Edit:
Pientä lisäilyä
"There is two kinds of music, good and bad."
-Louis Armstrong- | |
Käytännössä yleisimmät saksofonit ovat ovat sopraano (Bb), altto (Eb), tenori (Bb) ja barytoni (Eb) (joskin on olemassa sopranino-, piccolo-, basso- ja kontrabassosaksofonejakin) . Kirjoitettu ääniala on kaikilla sama, barytonia lukuunottamatta, jolla on mahdollista päästä kirjoitettuun a-säveleen, baryton kirjoitetaan myös G-avaimelle, samalle korkeudelle kuin altto vaikka soi oktaavia alempaa. Sormitukset ovat samanlaiset kaikissa lukuunottamatta huiluääniä, joissa on pientä vaihtelua, tosin huiluäänien soitossa puhalluksen ja antsatsin hallinta on tärkeämpää kun sormitukset. Aivan matalimmat sävelet (C# - Bb) ovat sopraano- ja alttofonilla harvoin käytössä, koska ne ovat melko vaikeita soittaa ja ne eivät varsinkaan aloittelijoilla soi kunnolla tai sointi on hyvin räikeä. Kolmiviivaisessa oktaavialassa käytetään "lusikoita", lisäläpppiä, joilla ääniala nousee joko f#-ääneen, joskin joissakin soittimissa vain f-säveleen. Lusikoille mennessä kuitenkin saattaa varsinkin aloittelijoilla tulla vireongelmia. Monet soittajat pystyvät käyttämään huiluääniä hyväkseen, jolloin soittimen ääniala laajenee jopa neljään oktaaviin, tosin alottelijoilta huiluäänet tuskin luonnistuvat. Huiluäänillä on useampia sormituksia, eri sormitukset muuttavat ääneen väriä. Saksofonilla on hyvin laaja dynamiikka, tenorille on mitattu yhtä korkeita desibeli lukuja kuin pasuunalle tai trumpetille mutta myös hiljaiset soinnit onnistuvat. Klarinetti ja saksofoni ovat soittoteknisesti jokseenkin samanlaiset, joskin klarinetin soittaminen saattaa tuottaa fonistille foninsoittoon turhan "tiukan" ansatsin. Sormitukseltaan fonin sormitukset ovat hyvin lähellä huilun sormituksia. Eli ei ole harvinaista hallita melko laajaa soittovalikoimaa piccolosta barytonisaksofoniin ja bassoklaraan.
Tämä oli siis sovittajille. Olen nimittäin törmännyt useinkin tosi kömpelöihin fonisovituksiin.
Lähteitä on käytetty.
Hieno kirjoitus!
Trumpettisyntikat rulez, ok. | |
Noniin! Siinä eka FAQ! Eikös juu?!
(Paina steelysam aina plussaa jos diggaat kirjotuksesta)
Olet kirjoittanut keskusteluun 8600 kirjoitusta |  gandar
08.06.2005 13:29:30 (muokattu 08.06.2005 14:13:00) | |
|
Ja ohimennen mainittakoon, että jos teette aloitteleville saksofonin soittajille sovituksia / kappaleita, niin välttäkää:
- pitkää D-ääntä (erityisesti kaksiviivainen). Suurimmassa osassa saksofoneja juuri D on se vaikea ääni saada vireeseen ja jos tuota joutuu pitkäänkin soittamaan, niin pikku piltti hermostuu varmasti epävireisyyteen. Toisaalta hyvähän se on jo alussa opetella hieman elämän tosiasioita, mutta ihan aloittelevalle en suosittelisi.
- Jos pitää olla parin, kolmen, sävelen kappale, niin mieluummin A1-C2, kuin niinkään aivan liian usein käytetty E1-G1 tms. , jonka syttymiseen tarvitaan paljon enemmän. Tätä on ollut monessa aloittelijoille suunnatussa koulussa jne. , joita olen soittanut esittelytilaisuuksissa yms. Jos soittaminen ei ole alussa hauskaa ja helppoa, voi soittoinnostus lopahtaa.
/edit: Niin, plussa aloitusviestistä
/edit2: Ja "Pieni soitinopas" (http://www2.siba.fi/cgi-bin/aleatori/artikkeli.cgi?id=19) on tutustumisen arvoinen (ilmeisesti ollut lähteenäkin?)
Ceci n'est pas une signature | |
- Jos pitää olla parin, kolmen, sävelen kappale, niin mieluummin A1-C2, kuin niinkään aivan liian usein käytetty E1-G1 tms. , jonka syttymiseen tarvitaan paljon enemmän. Tätä on ollut monessa aloittelijoille suunnatussa koulussa jne. , joita olen soittanut esittelytilaisuuksissa yms. Jos soittaminen ei ole alussa hauskaa ja helppoa, voi soittoinnostus lopahtaa.
hmm... mulla ainakin oppilaat saa ennemmin puhallettua eestä g:hen. Ne on jopa vireessä niissä äänissä. Jos sävellettäis a1-c2. Niin vastaan tulisi etusormi-keskisormivaihto, jos ei välttämättä halua opettaa lisäsormituksena sivulta. Lisäksi tuota vireasiaa on varmasti mietitty aika tarkkaan myös, koska ihan fysiikkakin sanoo, että mitä pienempi pilli, sitä isompia vireeroja saadaan suunliikkeillä aikaan, Tämän pienenpillin voi ajatella nyt silleen, että mitä vähemmän namikoita pohjassa sitä pienempi pilli... no joo, mut kuitenkin. Just a:sta c:hen on ne fiddymaisimmat äänet pitää vireessä.
Elämä maistuu, kun noudattaa kahta sääntöä:
1. Älä ota paineita pienistä asioista
2. Kaikki asiat ovat pieniä asioita | gandar
08.06.2005 15:30:22 (muokattu 08.06.2005 15:30:29) | |
|
On varaa antaa periksi itseäni viisaammille tässä asiassa.
Tuo perustui enemmänkin omakohtaisiin kokemuksiin ja muistoihin omilta aloitteluajoilta kuin niinkään kovinkaan konkreettiseen tutkimukseen (kun en ketään opeta ja soittaminenkin on jäänyt nyt pääsykoelukemisen jalkoihin). Toisaalta nuo G-C# tuntuvat olleen aika usein ensimmäiset opetellut sävelet, kun ei tarvitse toista kättä kuin tukemiseen ja eikös (mutu) nuo ole aika lähellä nokkahuilun vastaavia (en ole eläissäni soittanut nokkista, mutta jotenkin sellainen käsitys on tullut), jota opetetaan jossakin hyvinkin tiuhaan?
Ceci n'est pas une signature | |
On varaa antaa periksi itseäni viisaammille tässä asiassa.
Tuo perustui enemmänkin omakohtaisiin kokemuksiin ja muistoihin omilta aloitteluajoilta kuin niinkään kovinkaan konkreettiseen tutkimukseen (kun en ketään opeta ja soittaminenkin on jäänyt nyt pääsykoelukemisen jalkoihin). Toisaalta nuo G-C# tuntuvat olleen aika usein ensimmäiset opetellut sävelet, kun ei tarvitse toista kättä kuin tukemiseen ja eikös (mutu) nuo ole aika lähellä nokkahuilun vastaavia (en ole eläissäni soittanut nokkista, mutta jotenkin sellainen käsitys on tullut), jota opetetaan jossakin hyvinkin tiuhaan?
no eikös nuo G-C# ole kaikista helpointa saada syttymään, vaikka sitten vire onlisikin eri juttu. Minunkin ensimmäiset opettelemani äänet olivat A, B ja C.
"There is two kinds of music, good and bad."
-Louis Armstrong- |  Notefix
08.06.2005 16:36:31 (muokattu 08.06.2005 16:38:24) | |
|
Plussaa aloittajalle...
Hehe, kaikki noi virheet on tehty...moneen kertaan! Joku vois tehdä vastaavan myös pasuunalle ja, varsinkin, käyrätorvelle!Ei me tyhmät pianistit tajuta mitään mistään.
Mr. Muzak: "ku Note soittaa ni kaikki kuulostaa Whitney Houstonilta" | |
Plussaa aloittajalle...
Hehe, kaikki noi virheet on tehty...moneen kertaan! Joku vois tehdä vastaavan myös pasuunalle ja, varsinkin, käyrätorvelle!Ei me tyhmät pianistit tajuta mitään mistään.
Multa myös. + paukkuu.
Toivomuksena olis vastaava FAQ eritoten klarinetille, erilaisine sointeineen, rekistereineen ja niiden vaihtumiskohtineen jne. Jostain syystä tod. vaikea soitin kirjoittaa, vaikka on puhallinorkesterin soundin kulmakivi, joten olisi kiva saada toikin haltuun.
Myös Noten ehdottama "sovittajan käyrätorvifaq" olisi erittäin jees, alkaen ihan perusasioista, kuten eri avainten käyttö stemmoissa jne.
"I've re-invented my image so many times that I'm in denial that I was originally an overweight Korean woman." -David Bowie |  JPQ
30.03.2006 03:32:01 | |
|
Miten usein taukoja pitäs olla jos tempo vaikka 120bpm ? | |
Miten usein taukoja pitäs olla jos tempo vaikka 120bpm ?
Periaatteessa ei välttämättä edes taukoja, kunhan fraasin välissä voi hengittää sen särkymättä. Soitin tuossa bob minzerin etydejä, jossa ei ole yhtään hengityspaikkaa, koska on pelkkää yhtä fraasia koko etydi. Sitten vasta luin etukannen. "bigbandi fraaseja kiertoilmahengityksellä" Ei tullu sitten soitettua.
Elämä maistuu, kun noudattaa kahta sääntöä:
1. Älä ota paineita pienistä asioista
2. Kaikki asiat ovat pieniä asioita | |
Hyvä opus sovittamiseen (muutkin kuin fonit) on Sammy Nesticon The Complete Arranger. Itse ostin tuon Pendersiltä Texasista. Kirjassa on teoriaa, näytteitä CD:llä.. hyvä perusteos. Esim. fonisti ei tule ajatelleeksi pasunistin vetoja, mikä on järkevää ja mikä ei.
http://sammynesticomusic.stores.yahoo.net/coar.html
Täysillä sisään ja paareilla ulos. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
