| Aihe: Bruce Dickinson - soolotuotanto | |
|---|
|
Ostin Best of -tuplan sen ilmestyessä ihan tutustumismielessä kuulematta aiemmin biisiäkään herran soolotuotannosta, ja sehän sisälsi ihan pirun kovaa kamaa. Vuosia kitkuttelin sitten sen, Skunkworksin ja Scream for me Brazilin voimin, kun joku outo laiskuus (ja se fakta, että kaveri tyrkytti levyt joskus mp3-muodossa) esti ostamasta muita lättyjä. Nyt ihan viime kuukausina olen sitten kerännyt kaikki loputkin lukuunottamatta Accident of Birthiä, josta en ole yhden cd:n versiota missään nähnyt. Millionaire ja Picasso sisältävät joitain loistobiisejä, mutta eivät ole kokonaisuutena vakuuttaneet, Skunkworks on mainettaan paljon parempi, ja kolme uusinta ovatkin sitten erittäin kovaa kamaa pieniä vaisuja hetkiä lukuunottamatta. Best of -kakkoslevy sisältää joitain todellisia helmiä, kuten Acoustic Song ja No Way Out...Continued, pitäisi taas joskus kuunnella.
*Vapaa on vasta kun päivissä sekoaa* -Tommi Liimatta | |
Miksipä yksilevyisiä haet?
Noista tuplaseedee-Best Offin kakkoslevyn biiseistä suurin osa on viime vuonna remasteroiduilla uusintajulkaisuilla.
Hm jooh. Omista Dickinson -kokemuksistani.
Aloitin kuuntelun, kun olin kirjastossa. Huomasin levyhyllyltä "Chemical Wedding"in ja otin sen mukaani siinä toivossa että se olisi hyvä. Kotona pistin pyörimään läpyskän. Kauheaa roskaa se 'King In Crimson' oli. Ajattelin pitkittää kuuntelusessiota, vaikka homma ei napannutkaan yhtään, ja kuuntelin nimikkobiisin. Kun lauluosuus alkoi, lähti laitteesta virta pois levy lähti veks heti.
(Pari?) vuotta myöhemmin annoin levylle uuden mahdollisuuden. Silloin reaktio oli päinvastainen, ja ihmettelin miten en voinut pitää levystä aikanaan. "Siitä se sitten lähti!"
Hankintajärjestys:
-The Chemical Wedding (remaster) CD
-Accident Of Birth (remaster) 2CD
-Skunkworks (remaster) 2CD
-Balls to Picasso (remaster) 2CD
-Balls to Picasso (remaster) 2CD
-Alive 3CD
-Best Of 2CD | |
Onko Bruce Dickinsonissa ainesta Iron Maidenin ulkopuolellakin? Ovatko miehen sooloalbumit hyviä?...
...Mielipiteitä?
Itse en Maidenista juuri välitä, mutta Brucen soolotuotanto kyllä toimii. Etenkin Chemical Wedding on loistokamaa... löytyy raskasta runttausta ja hyvää fiilistelyä sopivasti sekoitettuna minun makuuni.
MIKÄ V**** SIINÄ ON ETTÄ SE LAULU PITÄÄ OLLA NIIN S******* KOVALLA? P******! | |
Brucen soolomatsku toimii täälläkin suunnassa, joskin ei ehkä niin täysillä kuin kuningas Maiden, mutta toimii joka tapauksessa. Kolmen suora AoB-CW-ToS on sellainen kolmikko, ettei minkään muun sooloprojektin katalogista löydy noin vahvoja albumeja. Uusin Tyranny toimii kyllä täysillä, ja on parempi kuin AoB muttei päihitä kyllä Chemical Weddingiä. Näitä aiemmat levyt eivät kyllä kolahda muuten kuin yksittäisine biiseineen. Scream for Me Brazil! on kova livelevy, mutta jokin siitä puuttuu. Ei yllä Maidenin liven tasolle. Anthology-dvd on vielä hakusessa, pitäisi sekin ostaa jossain vaiheessa.
Who do you trust when everyone's across? | |
Accident of Birth ja etenkin The Chemical Wedding ovat tosi rakkaita levyjä. The Chemical Wedding on myös kokonaisuutena parempi kuin ehkä yksikään Maidenin levy. Itseasiassa olin aika pettynyt aikoinaan kun selvisi että Bruce menee takaisin Maideniin. Hyviä levyjähän siitäkin sitten syntyi. Niin, Tyranny of Souls on myöskin loistava. Balls to Picassoa tuli kuunneltua paljon silloin kun se ilmestyi, mutta ei juurikaan enään vaikka ihan hyvä levy onkin. Skunkwork löytyy myös mutta jostain syystä en ole koskaan päässyt siihen sisälle ja tosi vähäiselle kuuntelulle se onkin jäänyt.
Naked but still stripping | |
Accident of Birth ja etenkin The Chemical Wedding ovat tosi rakkaita levyjä. The Chemical Wedding on myös kokonaisuutena parempi kuin ehkä yksikään Maidenin levy. Itseasiassa olin aika pettynyt aikoinaan kun selvisi että Bruce menee takaisin Maideniin. Hyviä levyjähän siitäkin sitten syntyi. Niin, Tyranny of Souls on myöskin loistava. Balls to Picassoa tuli kuunneltua paljon silloin kun se ilmestyi, mutta ei juurikaan enään vaikka ihan hyvä levy onkin. Skunkwork löytyy myös mutta jostain syystä en ole koskaan päässyt siihen sisälle ja tosi vähäiselle kuuntelulle se onkin jäänyt.
Sama ongelma täälläkin. Chemical Wedding on parasta kyllä, AoB vähän matkan päässä takana. Tyrannyyn en ole päässyt tutustumaan kuin Abductionin, Kill Devil Hillin ja Navigate the Seas of the Sunin verran, ja hyvältähän tuo kuulostaa. Balls To Picasso sytyttää kyllä hyvin, kun taas sitä edeltänyt ja sen jälkeinen levy eivät iskeneet yhtään. Tattoeed Millioinairelta vain nimikkokappale oli hyvä kun kerran kuuntelin sen alkuperäisenä kun otin kirjastosta lainaan. Skunkworksiä kuvaa varmaan parhaiten se, että remasteroidun version Disck 2 on mielestäni alkuperäistä albumia parempi. | |
Miksipä yksilevyisiä haet?
Noista tuplaseedee-Best Offin kakkoslevyn biiseistä suurin osa on viime vuonna remasteroiduilla uusintajulkaisuilla.
Pääasiassa niinkin tyhmästä syystä, kuin että kaikki muut levyt ovat perusversiona, joten sellainen paksumpi näyttäisi muiden keskellä hölmöltä. Toisekseen juuri tuosta syystä minkä itse sanoit, kaikki tärkeimmät bonusbiisit löytyy jo.
Otin sitten eilen illalla silmän käteen ja bongasin Accidentin huuto.netistä. Kohta löytyy siis koko soolotuotanto, vielä pitäisi Anthology hankkia.
*Vapaa on vasta kun päivissä sekoaa* -Tommi Liimatta | |
Balls To Picasso, Accident of Birth, The Chemical Wedding, Scream For Me Brazil, Tyranny of Souls, Best of ja Anthology-dvd löytyvät hyllystä. Skunkworks kiinnostaisi, sillä Anthologyllä oleva livepätkä Skunkworks-kokoonpanolla oli koko dvd:n parasta antia.
Omat suosikkini noista omistamistani levyistä lienevät Balls to Picasso ja Accident of Birth. BtP on vähän erilainen, mutta siinä on silti sen verran vaihtelevuutta biisien välillä, että se on myös mielenkiintoinen. Accident of Birth taasen on hyvin toteutettua perusheviä. Tyranny of Soulsista en muuten rehellisesti pitänyt juuri yhtään. Todellinen pettymys, sillä odotin siltä oikeastaan aika paljon.
"Hyvän nopeuden saavuttaminen vaatii paitsi kärsivällisyyttä, myös progressiivisuutta!" -Rumpali Kainuusta | |
Brucen soolobiisit on vitun hyviä! Helvetin hyvä biisintekijä ja Roy Z osaa hommansa aivan vitun hienosti!
Tears Of The Dragon tai Back From The Edge...ehkä maailman parhaat biisit!
Jonain päivänä ihmiskunta kuolee, ja musiikkia ei enää soiteta. | |
Chemical wedding on loistava plätty.
Yksinkertaisesti, toimii loistavasti. Jotenkin, aikanaan, tuoretta otetta biiseissä. Hienoja riffejä, hyvin rakennettuja kappaleita, Brucen ääni... Ja levy on kokonaisuutena hieno. Pitää otteessaan ja jää soimaan päähän. |  matales
21.11.2006 14:30:07 (muokattu 21.11.2006 14:30:56) | |
|
Chemical, Accident ja Tyranny on selkeästi muita vahvempia, vaikka onhan siellä aiemmillakin hyviä hetkiä(Back from the edge, Tears of the dragon). Etenkin tuossa Chemical weddingillä on läpi koko levyn ihan selkeästi oma yhtenäinen tunnelmansa eikä lätyltä löydy yhtään varsinaista täyterallia. Ja kyllähän The tower on noista ko. kevyn paloista se päälliköin, se alun dempattu basso on niin jytää ettei mitään järkeä:).
"Ennen oli kaikki parempi, ku afrikan apinamiehet soitti vaan yhtä säveltä ja huusi 'hungala bungala' kuorossa. Nykyisin kaikki on huonommin." |  JohnJ
22.11.2006 15:58:13 (muokattu 22.11.2006 15:59:06) | |
|
Aina on maistunut Brucen soolotuotanto. Juuri eniten viehättää se, että ei ole lainkaan Maidenin kaltaista matskua vaikka Maidenistakin pidän. Tuo Anthology-dvd on pakko hommata jossain vaiheessa, varsinkin jos siinä on noita Skunkworks/Balls to Picasso-aikaisia live-esiintymisiä.
Itse laittaisin levyt seuraavaan järjestykseen, tosin sijat 2-3-4 on todella vaikeasti jaettavissa:
1. Balls to Picasso
2. Accident of birth
3. Chemical wedding
4. Skunkworks
5. Tattooed millionaire
Tyrannyn kuuntelu on ollut niin vähäistä, etten sitä viitsi listalle sijoittaa, mutta aika loppupäähän se tällä hetkellä menisi. Täytyy vielä kuitenkin antaa sillekin uusi mahdollisuus. Live-levyt ovat myös loistavia molemmat, mutta listasin tuossa vain studioalbumeita.
Metal meets the bone!
M.A.C.H.O. #13 - JUU HÄV PIIN IREISD!!!1 | |
siis brucellahan on aivan mahottoman hyvää soolomatskuu, etenki toi uusin eli tyranny of souls :P | |
Nyt kun Maideni on nähty livenä kerran, niin mieluummin menisin Brucen soolokeikalle kuin Maidenin keikalle uudestaan. Kolme viimeistä täyttä timanttia (juurikin ne AOB ja CW, niinkuin kaikki kehuu, mutta myös TOS), mutta alkupään tuotantoakaan ei kannata jättää hommaamatta.
Ei Brucella mitään soolokiertuetta/levyä oo kai ihan heti tulossa? Nyyh... | |
Ei Brucella mitään soolokiertuetta/levyä oo kai ihan heti tulossa? Nyyh...
VÄHÄN epäilen..
Jonain päivänä ihmiskunta kuolee, ja musiikkia ei enää soiteta. | |
BRUCE DICKINSON – THE ANTHOLOGY
Sattuipas sopivaan saumaan tämänkin paketin haltuunotto, kesän loppupuolella nääs. Juuri kun kiinnostus Bruce Dickinsonin soolotavaraa kohtaan alkoi nousta, iskivät päälle rippijuhlat, ja lahjanahan tämä sitten tuli. Dantelta, heh. Soittimeenhan tuo oli iskettävä välittömästi. Brucen soolokamaa entuudestaan tuntemattomana paketti oli minulle erittäin mieluista katsottavaa heti alusta lähtien. Ensin katsoin promovideo-levyn saadakseni hieman kuvaa Brucen soolotuotannon eri tyyleistä. Tämän jälkeen olikin sitten kätevää tarttua itse livekeikkoihin. Kahden Maiden-kitaristin, Adrian Smithin ja Janick Gersin mukanaolo kumpainenkin omalla keikallaan teki tutustumisen entistä helpommaksi.
Dive Dive Live on varsin energinen kuvaus Brucen orastavan soolouran ensimmäiseltä kunnon kiertueelta. Tähän aikaan miehen ulosanti oli vielä puhdasta rockia, ja sellaisenaan varsin mainiota aivotnarikkaan-viihdettä. Joskus kevyempi tavara toimii niin maan perkeleen hyvin, ja on kyllä myönnettävä, että minulle Brucen vanhempi, rockimpi tuotanto toimii mainiosti.
Bändi koostuu Brucen itsensä ja silloisen uuden Maiden-kitaristi Janick Gersin lisäksi Dickie Fliszarista (rummut) ja Andy Carrista (basso). Kokoonpano onkin mainiosti yhteenpelaava ryhmä kokeneita muusikoita, joiden revittelystä paistaa läpi aito soittaminen ilo ja kunnon fiilis.
Bruce itse vaikuttaa erittäin vapautuneelta saadessaan esittää mieleistään tavaraa kaikkien Maiden-paineiden ulkopuolella. Maidenin No Prayer-kiertueelta videokamaa näkemättömälle (kuten allekirjoittanut) antaa Dive Dive Live etäistä kuvaa siitä, kuinka sekopäinen lavaesiintyjä Janick Gers mahtoikaan olla Maiden-uransa alkuaikoina. (Eipä tuo pirulainen hirveästi liene muuttunutkaan!)
Ja se settilistahan on tiukka paketti laadukasta rockia. Samsonista Deep Purpleen. Erityisesti hieman rauhallisempi fiilistely Born in 58 on kolahtanut kovaa, unohtamatta tietenkään klassikkovetoja All The Young Dudes, Tattooed Millionaire tai Maideninkin katalogista löytyvä Bring Your Daughter To The Slaughter. Kaikenkaikkiaan bändi esittää settinsä vapautuneesti ja hyvän fiiliksen vallitessa, jonka ansiosta kokonaisuus on mukavan leppoisa seurattava, ei niin vakavaa viihdettä. Joten ei muuta kun huurteinen olut käteen ja nojatuoliin. 5/5
Skunkworks Live ei ole suurimpia suosikkejani. Tähän vaikuttaa olennaisesti se, että Brucen tuolloinen, grungahtavampi rock-tyyli ei oikein ole allekirjoittaneelle iskenyt. Bändissä taas ei liiemmin vikaa ole, mitä nyt Alex Dicksonin omintakeinen kitarointi ei aina ota upotakseen (esim.Tears Of The Dragonin soolo.) Chris Dale bassossa ja Alessandro Elena rummuissa Espanjassa 1996 nauhoitettu keikka on nimensä mukaan Brucen kolmannen sooloalbumin, Skunkworksin promokiertueelta napattu.
Vaikka kappalemateriaali ei niin natsaakaan omien mieltymyksieni kanssa, on iloni todeta, että Dickinson pitää kyllä otteessaan, ovat kyseessä sitten omat suosikkikappaleet tai kokeilevampi tavara. Karismaattinen esiintyminen ja se aina yhtä upea ääni jaksavat kantaa ikuisuuksiin, eikä Brucea voi kyllä moittia siitä ettei keikka useinkaan eksy soittimeen. Vanhemmat, tutut kappaleet toimivat siis huomattavasti Skunkworks-kamaa paremmin, esimerkkinä Laughing In A Hiding Bush, Tattooed Millionaire ja vaikka Tears Of The Dragon. Ja kuullaanhan siellä lopussa Maideniakin, eli The Prisoner. Tästä voimme päätellä Brucen osallistuneen huhujen mukaan aikoinaan kappaleen kirjoittamiseenkin, vaikkei lakisyistä voinutkaan vielä virallisesti tehdä kappaleita Maidenille. Bruce kun ei esitä sooloprojektissaan pahemmin muita kuin itse tekemiään Maiden-kappaleita.
Erityisesti Chris Dalen piristävät bassokuviot parantavat kokonaislaatua, ja parhaimmillaan keikka on jopa upeaa seurattavaa. Silti tästä jää vajaavainen maku suuhun, yksinkertaisesti kappalemateriaalin takia. Tämän vuoksi välimallin arvosana 3/5 lienee keikalle sopiva.
Scream for Me Brazil taas edustaa sitä kuuluisaa parhautta. Lähtökohdat ovat siinä, että bändi promoaa The Chemical Weddingia ja bändiin sattuu kuulumaan muuan Adrian Smith. Sen enempää Smithiä hehkuttamatta (jokainen tietää mitä mieltä hänestä olen) annan myös suurta plussaa bändin muulle miehistölle. Tuottajanero Roy Z toisessa kitarassa ja varsinainen luonnonlahjakkuus hänkin, Dave Ingrahams, rummuissa ja vielä Eddie Casillas bassossa takaavat laadun. Brucen mainiosti rullaava raskaampi soolotavara yhdistettynä huippuluokan kitaratyöskentelyyn tekevät paketista ikimuistoisen. Ihastuin saman keikan CD-versioon vielä tätäkin enemmän pari viikkoa takaperin niin paljon, että olen valmis nostamaan keikan jopa legendaarisen Maiden-klassikon Live After Deathin rinnalle parhaista Elävän Musiikin kattauksista puhutessa.
Brucesta näkyy selvästi, että nyt ovat kovatasoiset biisit kehissä ja bändi uskomaton. Adrianin mukanaolo vaikuttaa ilmeisen piristävästi vanhaan kunnon Air Raid Sireniin. Ikävä kyllä paketin niin kuva kuin äänenlaatukin ovat sieltä heikoimmasta päästä, ja tämä plus Trumpets Of Jerichon puuttuminen tältä videokeikalta tekevät CD-versiosta nautittavamman. Se ei kuitenkaan vähennä itse musiikin arvoa, joka tietenkin on suunnaton. The Chemical Weddingin minut hieman kylmäksi jättäneet kappaleet todella heräävät eloon elävinä. Erityisesti murskaavan raskas kitaratyö ja bändiläisten keskinäisen soiton raskaus tekevät musiikista paikoin suorastaan pelottavan hyvää. Settilista yhtä juhlaa alusta loppuun ja Brasilialainen yleisö tapansa mukaan sekopäistä. Laulavat Tears Of The Dragoninkin alusta loppuun, perkeleet, ja huuto on paikoin melkeinpä kovempaa kuin Maidenin keikoilla. Livefiilis vangittu niin täydellisesti, ettei asiasta tarvi edes jauhaa enempää. 5/5
Nämä kolme keikkaa muodostavat paketin kaksi ensimmäistä DVD:tä. Vielä on yksi jäljellä, eli promovideot + haastispätkää Tyranny Of Soulsin tiimoilta ja legendaarista Samson-kamaa pornoviiksineen päivineen.
Promovideokattaus eksyykin tältä DVD-paketilta useiten soittimeen. Yksinkertaisen loistavat kappaleet kyseessä, ja mikä parasta tai vaihtoehtoisesti huonointa, kappaleiden promovideot vetävät naurettavuudessaan jopa Maidenin vastaavien ohitse. Joten huumoriarvosta löytyy millä mällätä!
Videot näyttävät aloittelevalle Bruce-diggarille hyvin musiikillisen tyylin kehittymisen ja muuttumisen, alkaen rehellisestä liverockista kokeilevamman runttaamisen kautta puhtaaseen metalliin. Abduction, Accident Of Birth, All The Young Dudes, Born In 58, Killing Floor ja monet muut takaavat musiikillisen laadun.
Haastispätkää en ole sen kummemmin katsonut, Tyranny Of Souls kun ei (vielä) tuttu levy ole. Samson-tavara on ihan hauskaa katsottavaa, siitä sen enempää kommentoimatta. Jos vaikka sanotaan, että luojan kiitos Bruce löysi tiensä Iron Maideniin.
Kaikenkaikkiaan The Anthology on hyvällä musiikilla mässäilevä iso paketti laatua, jota tuskin tarvitsee kyseenalaistaa ainoan miinuksen ollessa Skunkworks- keikan settilista. Paketti on ehdoton MUST!-hankinta kaikille Bruce ja Maiden-diggareille, ja allekirjoittanut vannoo käsi sydämellä notta kattaus toimii varmasti debyyttikosketuksena Bruce Dickinsonin soolotuotantoon. Livetavaraa uran eri vaiheilta, promovideot ja vielä extraa niin johan tässä on katsottavaa useammalle illalle.
Bruce Dickinson on yksi suurimmista omista esikuvistani, ja niin esiintyjänä kuin imagollisesti äärimmäisen rakas hahmo. Tuottelias mies tuo Paul Bruce Dickinson. Todistaa meinaan Scream For Me Brazil heikkouskoisille että mies iski kultasuoneen ottaessaan Adrian Smithin palkkalistoille, livelevy kun peittoaa kaiken Maidenin 90-luvun tuotannon ja vielä kevyesti. Aikamme hienoimman heavymetal-laulajan muistelmat äänen/kuvan muodossa! Ja mikä parasta, matka ei ole katkennut vieläkään.
Ps. Bruce, iloitsisin suuresti jos piipahtaisit 2007 Adrianin kanssa Suomessa. | |
Niin siis mitä? Voiko tuon Anthologyn vain törkätä CD-soittimeen ja kuunnella? | |
Niin siis mitä? Voiko tuon Anthologyn vain törkätä CD-soittimeen ja kuunnella?
En ole kokeillut, itse olen käyttänyt paketin formaattia paremmin tukevaa DVD-SOITINTA. |  eddison84
06.03.2007 16:47:16 (muokattu 06.03.2007 16:47:30) | |
|
Mulla alkoi v. 1997 fanitus, kun huomasin fazerin musakerhon lehdessä olevan Accident of Birthin tulossa julkaisuun, siispä pikapuoliin tilaamaan ja ah aina niin ihana fazer toimitti levyn 6vkoa(!!!!!) myöhässä, sillon pänni... >:I sen jälkee on Bruce toiminu, ku sata jänistä, kaikki lätyt löytyy.. enkä ollut ainoa tällä pikkukylällä kuka sitä fanitti, sillä mestarin seuraava levy innoitti kavereita perustamaan bändinkin, nimen perustuessa Chemical Weddingin biisiin Machine Men.... | |
Siitä lähtien kun loppuvuodesta 1998 kaverilla Chemical weddingiä kuulin, niin oon fanittanu miehen tekemisiä, sekä Maidenissa että soolona.
The Chemical Wedding on yksinkertyaisesti PARAS KOSKAAN TEHTY METALLI LEVY!
MOPit ja "POPit" on ihan Poptori-meininkiä siihe verrattuna.
Ystävä hyvä ÄLÄ LYÖ!!! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
