| Aihe: Havainto nuotinkirjoitukseen liittyen E# JA A# | 1 |
|---|
|
Mitä tämän illan tulin käyttäneeksi klassisen musiikin informaation osalta harrastukseeni liittyen tässä netissä enimmäkseen, mitä mainitsin tuosta soitto-oppaan säikeessä mitä Carulli on kiinteä osa perustaani sieltä alkuvaiheesta, ja vasta myöhemmällä iällä ymmärryksen laajennuttua olen käsittänyt sen olleen merkittävässä osassa kuitenkin nykytilannettani, miten ymmärrän tämän kitaransoton osalta asiaa, jos joku voi olla tietty sitäkin mieltä että en ymmärrä siitä lainkaan mitään, vaikka nyt omiksi tarpeiksi omasta mielestäni käsitän riittävän hyvin sen, mikä riittää harrastukseni osalta itselleni.
Olen asiaa miettinyt useimminkin, mitä joskus viime kesänä taisin mainita tuon, mitä ihmettelen kotimaisissa näissä suomenkielisissä soitto-oppaissa ja ihan nuottikirjoissakin on H- vastaa B:tä, kun musiikin kieli on universaali, niin miksei Suomessakin voisi ihan käyttää B-molli tahi B-duuri, ylipäätän tai B-säveltä tuon H:n sijaan, no ei mennä nyt siihen.
Mitä kuuntelin läpi Youtubesta Carulli Guitar Method 40-osaisen soittolistan, niin tuli vastaan taas pitkästä aikaa, mitä E -sävel on ylennysmerkillä kirjoitettu nuottiviivastolle.
Toinen nyt on Ais, ylennetty A, tai Bb, alennettu B, mitä käytännössä ylennetty E on käytännössä F, ja sitten alennettu F on käytännössä E.
Tässä nyt se esimerkki, jossa poimisin tuon pitkästä aikaa, ja aloin kaivamaan mikä siinä taustalla on, että näitä kirjoitetaan, miksei voi E# sijaan nuotittajat kirjoittaa F, sain jonkinlaisen käsityksen asiasta, joku kirjanoppineempi tämän teorian osalta voi korjata, tai lisätä jos olen aivan väärillä raiteilla.
https://www.youtube.com/watch?v=Ny7 … uY7pxpj3ujsBEtqhOvxNGxYizA&index=41
Esimerkiksi Cis C# -duuriasteikon kirjoittamiseen yhden oktaavin osalta nuottiviivastolle, niin siinähän on ylennettynä myös C#-duurisoinnun ne kolme perussäveltä, mistä se muodostuu. No, sitten kun kyseessä on sellainen pala tai kappale, mikä nyt menee jostain muusta sävellajista, mutta sitten säveltäjä jostain syystä käyttää sitten C# -esim sointua nytt tai sointu pohjalla sävelet siitä, esim, kitarassa on osittain ainakin otteen muodossa se C# -siinä, niin sellaisessa tilanteessa näköjään vaikuttaa siltä, että se kirjoitetaankin E# sen sijaan, mitä Ff esim, mitä tuossa C#-duuriasteikossa on F-sävelet kaikki ylennetty, niin sitten pitäisi kirjoittaa alennettuna F nuotteihin, jos halutaan soittaa luonnollinen F, eli E#.
Onko tässä olemassa jotain virallista sääntöä siellä teoria-opntojen puolella, että onko tässä mitään perää, mitä käsitin tämän, että riippuen siitä sävellajista, siinä olisi kuitenkin jokin looginen ohjeistus, tms. miten nuo sinne viivastolle kirjoitetaan milloinkin?
Jere Sumell
https://jeresumell.munsivu.fi
jere.sumell@iki.fi
044-3639289.
P.S. Tsekatkaa Youtubesta ja Spotifystä vaikka Roots-Swamp -soundiani! | |
Mitä lisään vielä, mitä tuo pala, mikä nyt oli tuo soitolistan viimeisenä, missä se ylennetty E siellä nuoteissa oli kirjoitettu, mitä tuo kappale näyttää D-duurista olevan kirjoitettu, niin luonnollinen F nyt ei mikään likimainkaan tuiki harvinainen ole, mutta pisti silmään tuo notaatio, mitäs siellä on kirjoitetuna E#, ei siinä sävelen puolesta D-duurissa menevästä palasta mitään outoa ole, ainoastaan pisti taas silmään tuo kirjoittajan päätös valita ylennetty E, vaikka tuossa mitä aiemmin puhuin tuosta C#-duuri asteikosta, D-duurissakin on kaikki F-sävelet ylennetty, niin siinä olisi toinen vaihtoehto ainoa ollut Ff, alennettu F, niin sitten se olisi välittynyt samana informaationa lukijalle, mitä tuo E# nyt siellä on.
Jere Sumell
https://jeresumell.munsivu.fi
jere.sumell@iki.fi
044-3639289.
P.S. Tsekatkaa Youtubesta ja Spotifystä vaikka Roots-Swamp -soundiani! | |
Rokkipeikko: Olen asiaa miettinyt useimminkin, mitä joskus viime kesänä taisin mainita tuon, mitä ihmettelen kotimaisissa näissä suomenkielisissä soitto-oppaissa ja ihan nuottikirjoissakin on H- vastaa B:tä, kun musiikin kieli on universaali, niin miksei Suomessakin voisi ihan käyttää B-molli tahi B-duuri, ylipäätän tai B-säveltä tuon H:n sijaan, no ei mennä nyt siihen.
Mitä kuuntelin läpi Youtubesta Carulli Guitar Method 40-osaisen soittolistan, niin tuli vastaan taas pitkästä aikaa, mitä E -sävel on ylennysmerkillä kirjoitettu nuottiviivastolle...
Tässä nyt se esimerkki, jossa poimisin tuon pitkästä aikaa, ja aloin kaivamaan mikä siinä taustalla on, että näitä kirjoitetaan, miksei voi E# sijaan nuotittajat kirjoittaa F, sain jonkinlaisen käsityksen asiasta, joku kirjanoppineempi tämän teorian osalta voi korjata, tai lisätä jos olen aivan väärillä raiteilla.
Onko tässä olemassa jotain virallista sääntöä siellä teoria-opntojen puolella, että onko tässä mitään perää, mitä käsitin tämän, että riippuen siitä sävellajista, siinä olisi kuitenkin jokin looginen ohjeistus, tms. miten nuo sinne viivastolle kirjoitetaan milloinkin?
Ihan ensimmäiseksi voisit pohtia varhaisia nuotteja ja samaan aikaan suosittuja soittimia, kuten luuttuja ja pähkäillä, miksi asteikossa on joku muoto (pattern; fortepianot, cembalot ja urut tulivat paljon, paljon myöhemmin)? Jos olet kolannut jonkun kielisoittimen kanssa, osannet hahmottaa vaikkapa duuriasteikon otelaudalla ja transponoida sitä samaa muotoa (pattern) siirtämällä kättä ylös alas.
On olemassa termi enharmoninen sävel, joka tasavireisessä järjestelmässä tarkoittaa yhtä ääntä, jolla on useampi merkintätapa (Espoo, Dispoo). Joskus ammoin, kun Händel ei ollut vielä syntynyt, asteikot saattoivat kulkea hieman eri tavoin ylös ja alas ja viritykset olivat esimerkiksi kokonaislukuihin pohjautuvia. Tällöin tarkkaan ottaen mainitut dis ja es saattoivat ollakin hiukan eri äänet (lue lisää alkaen Pythagoraan kommasta).
Teoreettisesti duuriasteikon kaava on 2 koko puoli, 3 koko puoli (eli sävelaskelet c-d, d-e, e-f jne.). Nuottikirjoituksessa on päädytty luettavuuden (!) kannalta käyttämään tällaisia kaavoja yhtenäisyyden vuoksi. Samaten korotukset (f#, c#, g#, d#, a#, e#, h# eli kvintti ylös ja kvartti alas) ja alennukset (edellinen takaperin, b, eb, as...) tulevat aina samoin, sovitun säännön mukaan.
Jos nyt vaikkapa E-duurin korotetuista äänistä (f#, c#, g#, d#) osa kirjoitetaan b-merkkisinä (f#, db, g#, eb), luettavuus kärsii. Mikäli käytät eri kokoisen näköisiä askelia, lapusta tulee äkkiä vaikealukuinen. Paitsi teoreettisesti, myös luettavuudeltaan risti- ja b-merkkisten äänien yhdistelmistä tulee "vääriä" skaaloja (poikkeuksia on!). Voithan tietysti käyttää vaikka kaksoiskorotuksia ja kaksoisalennuksia luovasti ja sitten yrittää arpoa, missä mennään.
Dbb, ebb, e, gb, f##, a, a##, c - kuulostaa C-ruudilta mutta näyttää hyvin kummalliselta. Kirjoittamassani sotkussa on esimerkiksi samoja ääniä useamman kerran, kuten e ja a, vaikkakin etumerkein. Pitää olla: c, d, e, f, g, a, h, c.
H, B, Bb, Bbb: näitten tausta on vanhassa eurooppalaisessa (H, B, Bb) ja populaarissa amiriikkalaisessa traditiossa (B, B flat, B double flat). Vanhan musiikin soittajat käyttävät Hoota, popparit Beetä. Joskus nämä ovat sopivasti sotkussa ja itse olen syyllistynyt saman lapun sisällä käyttämään merkintöjä H ja Bb, jälkimmäisellä tarkoittaen vain kerran alennettua Hoota. Luettavuus on joka tapauksessa erittäin tärkeä asia.
Traditioitten törmäyksissä on sitten syntynyt vaikka mitä, kuten vaikkapa sointumerkkien sekamelska. Cmaj, cmaj, cmaj7, Cmaj7, Cmajor7, C^7 ja tässäkin on useampi eri sointu, koska C voi tarkoittaa duuria, c duuria tai mollia, Cmaj kolmi- tai nelisointua ja niin edelleen. Konteksti pitää tuntea ollakseen edes melko varma. Omassa käytössä Cmaj7 ja cmmaj7 merkitsevät C-duurinelisointua ja c-mollinelisointua suurella septimillä (major7).
Jerellä on todella hyvä juttu nuotintamisesta:
http://www.jerelaukkanen.com/materials/notaationperusteet/ | |
Kokeilen, onnistuisiko kirjoitustavan ymmärtäminen numeroilla, jos saat tästä paremmin kiinni.
Duurin kaava: 2 kokosävelaskelta, puolikas, kolme kokosävelaskelta, puolikas.
Kokosävelaskel on siis loikka 1-3 ja puolisävelaskel 1-2.
Kromaattinen:
c c# d d# e f f# g g# a a# h c c#...
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 1 2...
C-duuri:
c d e f g a h c
1 3 5 6 8 10 12 1
H-duuri (5 ylennystä: f# c# g# d# a#)
h c# d# e f# g# a# h
12 2 4 5 7 9 11 12
Jos korotuksia tulee enemmän kuin kuusi, voi yksinkertaistaa kirjoitusta käyttämällä vastaavaa b-merkkistä duuria, jolloin esimerkiksi c#-duurin (7 ylennystä) voi kirjoittaa db-duuriksi (5 alennusta; huomioi, että 7+5 = 12). C-duurin (etumerkitön) voi kirjoittaa siten 12:lla korotuksella his- tai yhtä monella alennuksella deses-duuriin. Yksinkertainen on kaunista, vaikka nuo merkkiviidakot olisivat teoreettisesti oikein ja mahdollisia. | |
Hienoa, kiitos kovinkin hyvin argumentoidusta vastauksesta, lienet opiskellut ihan kirjanoppineisuus - tasoa vastauksesi vaikuttaa olevan.
Ymmärsin tuosta ensimmäisestä postauksesta sen ydinasian, mitä sitten selvensit tuossa seuraavassa postauksessa.
En tiedä, onko yleistettävissä vähän joka tieteen oppialan joidenkin asioiden teoreettiseen taustaan jonkinlainen mitä tietojenkäsittelyssä "kustannustehokas", mikä nyt ei liity rahaan tai varallisuuteen millään muotoa, mitä esimerkiksi sähkotekniikassa, mihin tietokoneen prosessori esim. liittyy mitä juuritasolla puhutaan loogisista porteista, ja siellä on ne perusoperaatiot muutamia, ja sitten negaatiot niistä, ja sitten arvo ilmoitetaan paperilla 1 tai 0 sen mukaan, kulkeeko sähko portin läpi vai ei. Siinäkin sitten lopulta tavoitteena se lopullinen esitys mahdollisimman yksinkertaisesti, tai selkeästi luettavissa oleva esitys antaa, mitä esimerkiksi kaikki piirit on esitettävissä käänteisillä, tai negaatio NAND ja NOR -porteilla, joissain tapauksissa saadaan lopullisesta esityksestä selkeämmin lukijan ymmärrettävä.
Tämä nyt nuotinkirjoitukseen liittyvä, mitä itse kirjoitit tuota historiaa ja taustaa, miksi ollaan päädytty tähän, miten asiat esitetään, niin siinä on ja nähdäkseni samaa taustaa, mitä tuossa sähko-opissa.
Tämä nyt, kun kun viulistilta kysytään soittaen luonnollista E - säveltä, mikä sävel on kyseessä, niin henkiloitymä on "Einsteinin musiikkiteoria", että sehän on alennettu luonnollinen F.
On ihan totta, että kaikkia ainakin itsekseen mieltänyt samalla tavalla, ketä nyt ymmätyänyt tuon nuoteista lukemisen pohjan, mitä luonnollinen ylennetty E on luonnollinen F, ja päinvastoin, ja sitten mitä tuossa palassa, missä tuo tuli vastaan tuo e# pitkästä aikaa, niin D-duurissa kirjoitettu sävelmän, jos halutaan informoida luonnolinen F, niin se kirjoitetaan alennettuna F:nä, mitä D-duurissa on kaikki F-sävelet ylennetty jne.
Se nyt on ihan hyvä tarinanakin, ja varmaan henkiloitynyt Albert Einsteiniin, mitä miestä pidettiin 1900-luvun merkittävmpinänä fyysikkona, ja mies harrasti viulunsoittoa, mutta mitä olen lukenut jostain, että kuitenkaan ollut kovinkaan pätevä siinä sitten ainakaan ulkopuolisten kuulijoiden mielestä.
Jere Sumell
https://jeresumell.munsivu.fi
jere.sumell@iki.fi
044-3639289.
P.S. Tsekatkaa Youtubesta ja Spotifystä vaikka Roots-Swamp -soundiani! | |
Oma osaaminen on tullut popistosta eli Oulunkylästä. Osaan aika vähän syvempää teoriaa mutta nämä perusasiat ovat jääneet päähän musahissan ja teorian tunneilta. Moderni musiikki on vähän syventänyt ymmärrystä konstikkaammista teoreettisista asioista mutta edelleen, todelliset asiantuntijat ovat hiljaa tai muualla. |  Jäärä
31.01.2023 14:00:05 (muokattu 31.01.2023 14:01:52) | |
|
Rokkipeikko: Mitä lisään vielä, mitä tuo pala, mikä nyt oli tuo soitolistan viimeisenä, missä se ylennetty E siellä nuoteissa oli kirjoitettu, mitä tuo kappale näyttää D-duurista olevan kirjoitettu, niin luonnollinen F nyt ei mikään likimainkaan tuiki harvinainen ole, mutta pisti silmään tuo notaatio, mitäs siellä on kirjoitetuna E#, ei siinä sävelen puolesta D-duurissa menevästä palasta mitään outoa ole, ainoastaan pisti taas silmään tuo kirjoittajan päätös valita ylennetty E, vaikka tuossa mitä aiemmin puhuin tuosta C#-duuri asteikosta, D-duurissakin on kaikki F-sävelet ylennetty, niin siinä olisi toinen vaihtoehto ainoa ollut Ff, alennettu F, niin sitten se olisi välittynyt samana informaationa lukijalle, mitä tuo E# nyt siellä on.
Heti sen ylennetyn e:n jälkeen (ja ennen) pitäisi taas soittaa se fis, tolla merkintätavalla tuli paljon luettavampi.
Suomen Hiihtoliiton luvalla. Kaikki tekstissä mainitut henkilöt ovat fiktiivisiä ja kaikki yhtäläisyydet eläviin tai kuolleisiin henkilöihin ovat puhtaasti sattumanvaraisia. Laaditun tekstin valmistuksessa ei ole vahingoitettu eläimiä. | |
Jäärä: Heti sen ylennetyn e:n jälkeen (ja ennen) pitäisi taas soittaa se fis, tolla merkintätavalla tuli paljon luettavampi.
Jep.
G-duurissa F on ylennetty. Simppeliä.
Vaihtoehto: G-duurissa G, eli pohjasävel on alennettu. Anteeks mitä?
Onneksi maailmassa on paljon hyviä ja helppoja biisejä.
Ei tarvitse soittaa huonoja eikä vaikeita. | |
Näinhän ne on näreet! G-duurissa kirjoitettua sävelmä todellakin G on alennettu F. Olet oikeassa.
Se vaan, kun tuo G-duuri -maininta tässä nyt tuli melko olemattomasta, kun aiemmista vastauspostauksista nyt äkkiseltään noin jyrkästi voi suoraan ainakaan omasta mielestäni laukoa tuota, miten Suomen Hiihtoliiton valtuuttaa allekirjoituksessaan Legal Disclaimer, vastuunrajoituslausekkeensa on kirjoittanut arvon nimimerkki. Mukavaa, että ihmisiä ja eläimiä ei todella vahingoittettu tämän kommentin seurauksesta, ja toivottavasti ei kukaan vahingoita koskaan tulevaisuudessakaan musiikin teoriasta puhuttaessa tyyliin "Ykkönen onkin kakkonen".
Mutta G-duurista, jos jatketaan, niin onko missään duuri-sävellajista kirjoitetusta sävelmästä lainkaan alennettuja sävelmiä missään duuriasteikossa, joten siitä juontuu tuo, että se merkintä on siellä nuottiviivaston sille kuuluvalla paikallaan alkupäässä F -sävel ylennettynä, koska kyseessä on duuriasteikko.
Olen tainnut joskus nähdä nuotteja, joissa on sekä ylennyksiä, että myös alennuksia tuossa merkinnässä, mutta tiedä sitten mitä virallisia sävelasteikoita ne sitten on?
Jos ne on, joku asioista jotain tietävä voisi kertoa auliisti, niin laajentuisi käsitykseni?
Jere Sumell
https://jeresumell.munsivu.fi
jere.sumell@iki.fi
044-3639289.
P.S. Tsekatkaa Youtubesta ja Spotifystä vaikka Roots-Swamp -soundiani! | |
Rokkipeikko: Näinhän ne on näreet! G-duurissa kirjoitettua sävelmä todellakin G on alennettu F. Olet oikeassa.
Siis ylennetty F eli fish.
...onko missään duuri-sävellajista kirjoitetusta sävelmästä lainkaan alennettuja säveliä...
Duurisävellajit ovat korotusmerkeillä G D A E H (eli B) Fis ja alennusmerkeillä F B (eli Bb) Es As Des Ges. Ensimmäisessä on yksi ja viimeisessä kuusi etumerkkiä.
Ristimerkkiset mollit: e h (siis b) fis cis gis dis, b-merkkiset mollit: d g c f b (siis bb) es. Etumerkkien määrät kuin edellä. Kun käyt äänet läpi järjestyksessä, huomaat soittavasi kvinttiympyrätangoa.
Olen tainnut joskus nähdä nuotteja, joissa on sekä ylennyksiä, että myös alennuksia tuossa merkinnässä, mutta tiedä sitten mitä virallisia sävelasteikoita ne sitten on?
Etumerkintä sisältää vain toista lajia kerrallaan. Sen sijaan merkintä voi muuttua kesken kappaleen ja silloin pitempi osuus kirjoitetaan mieluummin uudella merkinnällä, kuin käytettäisi isoa määrää tahdin keston pituisia palautus-, ylennys-, ja alennusmerkkejä.
Toistan itseäni mutta Jere Laukkasen sivut nuotintamisesta ovat täyttä asiaa. Kannattaa lukea. |  Rokkipeikko
13.02.2023 14:03:03 (muokattu 13.02.2023 14:04:03) | |
|
Joo, no se nyt on ollut jo aika nuorella iällä selvää, että yhtä merkintätapaa kerrallaan, ja tosiaan sama myös, että kesken kappeleen sitten voi vaihtua. Niissäkin tietenkin jokin järkeekäypä logiikka mistä vaihuu ja mihin, mikä siinä teoriatausta on kokemukseni mukaan.
Voi olla, että olen nähnyt unta, joka on piiirtynyt muistijäljeksi reaalielämässä kokemisen sekoittunut jotenkin siten se asia. Onhan se totta, että yhtä itsekin käsittääkseni olen nähnyt vain kuitenkin sieltä siitä lähtien kun nuotinkirjoitus tuli sitten vakavasti piti opietella sitä puolta.
Tuossa muuten sopiva sauma kertoa juttu, joka liittyy tähän mitä kentällä se vakiintunut "kollegakieli", mitä joka alalla on oma ammattikieli, vaikka nyt ei olisi musiikin ammattilainen linkaan, niin kappalee MENEE duurista tai mollista. Sitten kun joku, ketä ehkä ei tiedä tämäkään vertaa tai elämässään ole sillä tavalla musiikin termistöön ja teoriaan lainkaan perehtynyt, niin sitten kun kuulee jonkun mielekkään liikkeelle pistävää kappaletta, tekee mieli tanssahtaa, niin tämän jouko ihmiset voivat todeta "Menevä kappale".
No, tästä on tullut joskus vastaan tällainen hauska huumoria sisältävä reaalielämässä,
Kysyn: "Kummasta se nyt menee sitten, meneekö se duurista vai mollista miten se on kirjoitettu sinne?"
Saamani vastaus: "Onhan se menevä."
Vastaaja liennyt vielä mielessään kiinni fiiliksissä kovinkin tanssijalkaa vipattavasta groovesta, mitä itsekseen nuoteista lukeneena käy läpi kappaletta sävelmän osalta?
Jere Sumell
https://jeresumell.munsivu.fi
jere.sumell@iki.fi
044-3639289.
P.S. Tsekatkaa Youtubesta ja Spotifystä vaikka Roots-Swamp -soundiani! |  Sax-pappa
13.02.2023 15:44:07 (muokattu 13.02.2023 15:51:33) | |
|
ituvirtanen:
E: Tuli ajatusvirhe. |  Zibaldone
17.02.2023 06:24:52 (muokattu 17.02.2023 06:27:41) | |
|
Täällä jotain aiheesta
Mielestäni selventävästi, mutta kysykkää poies
Nuottinimiä EI tuplata!!!
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=13723057#p13723057 | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
