| Aihe: Säveltäminen ilman musiikkiteoriaa? | |
|---|
|
ituvirtanen: Atonaalisuutta voi lähestyä matemaattisesti, esimerkiksi tilastollisesti. Silloin lähtökohta olisi muualta kuin säveltämisessä, vaikka lopputulos palvelisi äänen tuottoa. Onhan musiikissa kyllä muutenkin matemaattisia sääntöjä, joten likeltä liippaa. Tilastolliset menetelmät tuottaisivat jotain muuta kuin vaikkapa Schönbergin ja kumppaneitten säännöt.
Jos sarjallinen säveltäminen on säveltämistä niin ehkä sitten tilastollinenkin? Olen näin vapaamielinen.
En ole musiikin asiantuntija. |
|
EP: No jos aikoo säveltää niin teoriaa tarvitaan, mutta jos tekee vaan lauluja niin ei välttämättä.
Haluatko kertoa, miten ja mihin näiden välinen raja vedetään? Tämmöisenään jää "hieman" ontoksi lausahdukseksi. |
|
Nelisormimangusti: Vaikea uskoa teoriaa osaamattoman pystyvän atonaaliseen improvisaatioon, kun pianossa jo klaviatuurinsa kautta ovat toiset sävelet tasa-arvoisempia kuin toiset.
Kyllä: pianossa on yksi vaikea sävellaji ja 11 mahdotonta. Asetelma ei siis ole lainkaan reilu. |
 EP
12.02.2022 03:46:28 | |
|
Jucciz: Haluatko kertoa, miten ja mihin näiden välinen raja vedetään? Tämmöisenään jää "hieman" ontoksi lausahdukseksi.
En, siinä oli kaikki.. |
 Kefiiri
12.02.2022 10:26:41 (muokattu 12.02.2022 10:28:03) | |
|
Jucciz: Kyllä: pianossa on yksi vaikea sävellaji ja 11 mahdotonta. Asetelma ei siis ole lainkaan reilu.
Lohdullista että joku muukin näkee asian noin. Koskettimistoon perehtyneet sanovat että piano on kitaraa helpompi kun "siitä näkee soinnut suoraan". Joopa joo.
En ole musiikin asiantuntija. |
EP
12.02.2022 13:05:56 | |
|
Kefiiri: Lohdullista että joku muukin näkee asian noin. Koskettimistoon perehtyneet sanovat että piano on kitaraa helpompi kun "siitä näkee soinnut suoraan". Joopa joo.
Tavallaan näin, teorian opiskelussakin hyvä apu. |
|
EP: Tavallaan näin, teorian opiskelussakin hyvä apu.
Mark Levine hienossa kaikkien soittimien teoriakirjassaan kirjoittaa soita tämä pianolla tai pyydä pianistikaveriasi soittamaan
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
Siihen musiikkiteorian ymmärtämiseen piano on kai selkein. Kitarassa kaikk' on ihan sumpussa ja äänien valinta vaikkapa sointuun vaatii helposti komromisseja ja sointukäännöksiä. |
|
Pianossa looginen juttu on se, että sävelkorkeus muuttuu johdonmukaisesti soittimen toisesta laidasta toiseen siirryttäessä. Niinhän se tekee toki kitarallakin yhtä kieltä tarkastellessa, mutta kun niitä on monesti useampia, se aiheuttaa asian, joka on sekä kitaran paras että huonoin puoli samalla kertaa: saman sävelen saa monesta kohtaa soitinta. Isojen intervallien ja hajotusten ottamiseen se on helpottava tekijä, mutta nuotinluvun kannalta heti paljon vaikeampi juttu ainakin aluksi. Toki sitten kun otelauta tulee tutummaksi, kääntyy se pidemmän päälle eduksi, että sama sävel löytyy useasta paikasta. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
