| Aihe: Säveltäminen pään sisässä | |
|---|
|
megatherium: Sivistyssanakirjan mukaan transkribointi tarkoittaa musiikista puhuttaessa sovittamista.
Olkoon, seison sitten oikaistuna. Aiemmin tekemäni transkriptiot olkoot sitten sovituksia. Hassua, ei niistä koulussa puhuttu sovituksina. Pelkkää mekaanista nuotin siirtoa musiikista paperille. |
 megatherium
05.10.2020 09:54:23 (muokattu 05.10.2020 10:06:47) | |
|
ituvirtanen: Olkoon, seison sitten oikaistuna. Aiemmin tekemäni transkriptiot olkoot sitten sovituksia. Hassua, ei niistä koulussa puhuttu sovituksina. Pelkkää mekaanista nuotin siirtoa musiikista paperille.
Sitähän Mozart harrasti muiden säveltäjien osalta sangen vähän ts. erittäin harvoin mutta eihän hänen olisi tarvinnutkaan koska kaikki oli jo hänellä päässään. Transkriptio tarkoittaa musiikista puhuttaessa sävellyksen sovittamista toiselle soittimelle. Siis juurikin Bachin klaveerille sävellettyjen fuugien sovittamista jousitriolle KV 404a. Tunnettu on esim. Franz Lisztin Fantasia pianolle ja orkesterille C-duuri, joka on transkriptio Schubertin Wanderer fantasiasta pianolle D.760 op.15. Tunnettuja ovat myös esim. Lisztin transkriptiot pianolle schubertin liedeistä.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
ituvirtanen: Olkoon, seison sitten oikaistuna. Aiemmin tekemäni transkriptiot olkoot sitten sovituksia. Hassua, ei niistä koulussa puhuttu sovituksina. Pelkkää mekaanista nuotin siirtoa musiikista paperille.
Tätä väittelyä ette voi voittaa.
Musiikkielämää ei olisi, jos pitäisi esittää vain moraaliltaan kelvollisten ihmisten musiikkia.
D. Barenboim |
|
Nelisormimangusti: Tätä väittelyä ette voi voittaa.
Kiitos, hyvin sanottu, taidanpa tästä vetäytyä lappujen ääreen. |
|
Aika äkkiähän tässä päästiin ketjun aiheesta pöpelikköön. Pystyn itse merkkaamaan ylös yksinkertaisia melodioita ilman instrumenttia. Tiukemmissa paikoissa täytyy kuvitella kitaran otelauta, kuvitella näppäilevänsä ne mielessä kuullut sävelet ja sitten tarkistaa mielikuvitusotelautaa katsomalla mistä kohden tuli paineltua :D
Sinfonioiden säveltäminen tällä menetelmällä olisi aika hankalaa.
En ole musiikin asiantuntija. |
megatherium
06.10.2020 12:02:38 (muokattu 06.10.2020 13:04:43) | |
|
Vladimir Ashkenazy ymmärtää suurena kapellimestarina taatusti Gouldia paremmin Mozartin musiikin todellisen arvon ja merkityksen sanoen sen "edustavan jotakin elämän transkendentaalista ydintä ja sen perimmäistä tarkoitusta vaikkakaan hän ei kykene sovittamaan mozartin vaivatonta sävellystapaa siihen mittaamattomaan syvyyteen, täydelliseen, yhtenäiseen ja orgaaniseen visioon joka hänen musiikkiinsa kätkeytyy."
"Jotkut kriitikot ja muusikot sanovat että hänen musiikkinsa oli jo olemassa hänen mielessään. En usko siihen mutta en kykene esittämään mitään omaakaan selitystä.( Kenties ainoa kapellimestari joka pääsi lähelle tämän mysteerion selitystä oli edesmennyt josef krips joka keskeytti kerran erään mozartin sinfonian harjoituksen, koputti puikollaan pulttia ja sanoi: muistakaa hyvät herrat että beethoven on matkalla taivaaseen mutta mozart tulee taivaasta.)"
Seuraavassa kolme erilaista mutta toisiaan täydentävää mielikuvaa siitä kuinka Mozart loi sävellyksensä:
Robert Pitroun mukaan mozartille sävellystyön molemmat vaiheet, aiheiden syntyminen ja niiden kehittely, olivat luultavasti itsetiedotonta toimintaa. Hänen mielikuvituksena loi keskeytymättä. Kun hän oli päässyt kolmanteen vaiheeseen, kirjoittamiseen, hänellä oli tapana pukea ajatuksensa muutamassa tuokiossa haluamaansa muotoon. Kirjoituspöytänsä ääressä työskennellessään hän vaikutti alvariinsa kirjoittavan puhtaaksi musiikkia joka oli hänen mielessään jo valmiiksi kirjoitettuna. Hildesheimerin mukaan suurta musiikkia tehdään siten että alitajuiset motiivit yhtyvät tietoiseen metodiikkaan.
Säveltäminen oli Mozartille hyvin helppoa. Aiheet tulvivat ryöppyinä hänen päähänsä, kertoo Rochlizt, kun hän istui vaunuissa, kun hän oli kävelemässä hyvän aterian jälkeen tai kun hän yritti turhaan saada unta. Aiheet jotka miellyttivät häntä hän hyräili itselleen. Silloin hänen aivonsa leimahtivat liekkiin ellei häntä häiritty. Pian teos oli käytännöllisesti katsoen valmiina hänen päässään. Vaikka kysymyksessä oli pitkä kappale hän pystyi yhdellä silmäyksellä käsittämään sen kokonaisuudessaan.
Mozart on itse kirjoittanut: kun olen oikeassa mielentilassa mieleni vilisee aiheita. Säilytän ne aiheet joista pidän eniten. Jäännöspaloista saisi kokoon vielä monta hyvää sävellystä. Ryhtyessäin sävellystyöhön minun tarvitsee vain ammentaa aivojen ehtymättömästä varastosta.
Mozart sävelsi siis usein kaiken valmiiksi jo päässään ennen teoksen muistiinmerkitsemistä kuten jopa kaksi ja puoli tuntisen idomeneo oopperansa joka on vieläpä oman lajinsa kruunu. Käsittämätön muistihirviö ja syvällinen nero samassa persoonassa.
Mozartille kuten muillekaan suurille säveltäjille musiikki ei ole vain muotojen kauneutta vaan ennen muuta kieli. Se kykenee siis välittämään tunteita, sieluntiloja ja tuntemuksia. Sävelillä on ainakin yhtä määrätty tehtävä kuin sanoilla vaikka sanat eivät voikaan niitä korvata.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
megatherium
08.10.2020 13:29:57 (muokattu 08.10.2020 16:49:47) | |
|
Nils-Erik Fougstedt muistaakseni kertoi jopa pystyneensä säveltämään tykkien jylyssäkin sota-aikana.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
Säveltäessään Sulho Ranta käytti pianoa hyvin harvoin, jotain kokeili, mutta kirjoitti kuitenkin päästään.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
 HXY
18.07.2021 14:33:21 | |
|
Kirjoitan useinkin kaikkea päässä, mutten osaa nuotintaa kuin yksinkertaisimmat..
"Harold Camping on kokenut maailmanloppujen ennustaja." -Iltalehti |
 Roku
25.09.2021 20:21:47 | |
|
Topi Kärki sävelsi suoraan nuottipaperille ilman soitinta,m.m Liljankukka on sävelletty rintamalla kannon nokassa istuen ruutupaperille. |
|
Areenasta löytyy dokkari Kassu Halosesta ja säveltämisestään. Näitä asioita käsitellään siinä myös. Kannattaa katsoa. |
|
(Pahus, tästä tuli liian pitkä teksti. Suoltaminen on helppoa, naseva sanominen ei...)
Musiikin hahmottamisen suomalainen guru lienee prof. Erkki Huovinen. Tietämäni mukaan hän työskentelee Ruotsissa nykyään. Hän ehkä osaisi kertoa, mitä ihmisten mielessä liikkuu heidän ajatellessaan musiikkia.
Olen musiikillisilta lahjoiltani parhaassakin tapauksessa keskinkertainen, mutta kehtaan silti osallistua tähän keskusteluun: jostakin ne ideat tulevat mieleen. Eivät ainakaan tyhjästä. Onko sillä paljonkaan väliä, tulevatko se hajamielisestä pianonplinkutuksesta vai jostakin abstraktista pohdiskelusta? Tyhjästä ne eivät tule! Jos esimerkiksi Mozart olisi syntynyt aikanaan Keuruun korpimökissä, hänestä ei olisi tullut muusikkoa lainkaan, vaan kenties juoppo, jonka mielessä soivat kristityn suuhun sopimattomat renkutukset. Niitä se olisi sitten jollotellut pyhäehtoona tanhualla. Bachin fuugien teemat voivat olla hyvin yksinkertaisia, mutta jo kontrapunktikurssin kokemuksen perusteella voi todeta, että yksi teema tuo mukanaan erilaisia uusia ajatuksia vastateemaksi elitahi kontrasubjektiksi ja välikkeiksi.
Painottaisin myös kokemuksen merkitystä. Jos joku meistä amatööreistä tai neljännesammattilaisista alkaa säveltää vaikka pianon avulla, matka muutaman tahdin pianopätkästä sinfoniaorkesterille tarkoitetun teoksen osaksi on pitkä. Pitää tietää, millainen soundi mistäkin soitinyhdistelmästä syntyy. Tukkiiko kirjoitettu puhallinsektio koko soinnin vai erottuuko sooloviulu sittenkin? Pystyykö orkesteri toteuttamaan kahdesta oktaavista ja suuresta terssistä muodostuvan harmonisen tilanteen niin, etteivät tasavireisten sävelten ja jonkin soittimen tuottama ylä-ääneen välinen interferenssi riitele kuin harakat oksalla? Jos soitin on viulu, niin varmaankin, mutta kuinka käy pianon kanssa?
Jokaisella meistä on mielessään musiikinteoreettinen aparaatti. Se voi olla muodollisen koulutuksen tuotetta tai humalaista sammallusta: "Hei, soittakaa se ta-tata-täh-zum!" Se aparaatti saattaa sulkea mahdollisia ideoita pois, mutta tuottaa myös ajatuksia siitä, mikä kuulostaisi hyvältä jonkin jo olemassa olevan kanssa: "Ta-tata-täh-zum" voisi jatkua: "Ka bum-tsaka-tsähh!"
Arvelen, että ideoita syntyy työskentelemällä, kuten muussakin taiteessa. Jos säveltää (ja soitintaa ym.) sinfonian, sivutuotteena syntyy varmasti materiaalia, joka karsiutuu, mutta jota voi käyttää jonkin muun teoksen osana. Näin tuppasi käymään jo kontrapunkti II -kurssilla pieniä fuugia rustatessa. Oma häämarssini on sävelletty opiskeluaikaisista jämäpaloista, ja hyvin tuntui kelpaavan niin urkurille kuin juhlavieraille. Nykymusafriikeille varmaankaan ei, mutta se ei ole minun päänsärkyni.
Olennainen kysymys ei minusta ole se, pystyykö säveltämään päänsä sisällä, vaan mistä ne ajatukset sinne pään sisälle tulevat kuinka pitkälle niitä pystyy jalostamaan kirjoittamatta tai kokeilematta jollakin tai joillaki soittimilla. Jokainen soinnutuksen perusteet hallitseva osaa kirjoittaa toimivaa tonaalista taustaulinaa ilman ulkoista apua. Soolon kirjoittaminen siihen päälle on jo uusi juttu, ja kun koko satsi jaetaan erilaisille soittimille, rutiini ja kokemus alkavat todella olla rautaa. Nähdäkseni sävelniekan mielessä pyörii jonkinlainen jalostunut puppugeneraattori. Motiiveja yhdistelemällä syntyy teemoja ja laajempiakin kokonaisuuksia, ja ne puolestaan johtavat uusien motiivien syntyyn.
Lahjakkuudesta on tietenkin paljon apua, mutta siitä ei ole mitään iloa, jos sille ei ole sopivia olosuhteita. Kokemus on usein ammattitaidon tärkein osa, koska aina ei ole aikaa odottaa suurten ideoiden ilmenemistä ja ihmeellistä inspiraatiota. Kun teoksen tai sovituksen määrähetki lähenee, valmista pitää tulla. Ammattilaisella on mielessään jotakin, mitä voi käyttää. Pop-biisin jousisektion kirjoittamiseen ei aina passaa mennä enempää aikaa kuin 24 nuotin töhrimiseen viivastolle. Suuret mietteet, jotka sitten toteutuvat viivastolla (tai nuotinnusohjelmassa) ja lopulta soivana ilmiönä, ovat harvinaista herkkua!
Musiikkitiede on meidän epämusikaalisten lohtu |
faq1
14.05.2022 21:51:11 | |
|
Kun tapailen jotakin soitinta, niin silloin useinkin alkaa suorastaan pulppuamaan uusien biisien pätkiä mieleen. Sointujen yhdistely ikäänkuin avaa sävellysten puron.
Silloin tällöin kirjaan ylös (soitan pienen pätkän talteen) näisitä kappalaeiden kappaleista.
Uudet biisit tulevat mieleeni vaan osina: esim a-osa..jne mutta ei koskaan kokonaisena biisinä. Kun tällainen pätkä jostakin ilmestyy, niin pystyn sen soittamaan saman tien. En vaan ymmärrä mistä näitä tulee.. alitajunnaan syövereistäkö?
Kun alan jalostamaan tällaista pätkää valmiiksi biisiksi, niin yhdisten mieleen vuosien varrella tulleita pätkiä ja siten saan melko helpostikin silloin tällöin kokonaisen kappaleen aikaan. Helposti ja helposti..joskus kuitenkin uuden kappaleen synnytys voi kestää kauankin.
Pystyn myös soinnuttamaan ja sovittamaan ne melko valmiiksi päässäni. |
|
faq1: Uudet biisit tulevat mieleeni vaan osina: esim a-osa..jne mutta ei koskaan kokonaisena biisinä. Kun tällainen pätkä jostakin ilmestyy, niin pystyn sen soittamaan saman tien. En vaan ymmärrä mistä näitä tulee.. alitajunnaan syövereistäkö?
Tuohan on määrittelykysymys että mikä on kokonainen biisi, karummissa tekeleissä pelkkä a-osa riittää.
Se olisi kyllä kiva tietää mistä nuo ideat pullahtavat, Ja että mistä erottaa ne ideat joita kannattaa jalostaa biisiksi asti niistä, jotka on viisainta unohtaa saman tien. Jotenkin ne erottaa. On kuulevinaan niissä paremmissa jotain tolkun koukkua.
En ole musiikin asiantuntija. |
megatherium
05.08.2022 12:55:06 (muokattu 05.08.2022 13:28:56) | |
|
Sitä minä vain ihmettelen että kuinka joku teini iässä oleva poika voi vain päättää että hänestä tulee isona säveltäjä vain sen perusteella että on ollut vaikuttunut jossakin konsertissa kuulemastaan musiikista ja huomaa vielä nimessään tiettyjä yhtymäkohtia tai yhtäläisyyksiä konsertissa esitetyn musiikin säveltäjän nimen kanssa kuten Sulho Ranta Toivo Kuulan nimessä molempien nimien päättyessä samaan kirjaimeen sekä etu että sukunimen osalta ja se että molemmissa nimissä on yhtä monta kirjainta kuten hän kertoi ja sai siis innoituksen säveltämiseen kuulan musiikkia kuullessaan.
Kyllähän tällainen säveltäjäksi ryhtyminen juuri edellyttäisi sitä että pystyy kuulemaan musiikkia päässään ja siirtämään ne musiikilliset ajatukset paperille kuten puheena oleva Rantakin sitten myöhemmin kykeni ja sävelsi päästään kaikki teoksensa ja jotakin vain kokeili pianolla mutta sitä minä ihmettelen että miksei hän jo nuorena kuullut musiikkia päässään kuten monet muut kuten esim. Tuukkanen tai Leiviskä ja kaikki muutkin joiden musiikki on kuulemalla sävellettyä ja samoinhan kerrotaan Wagneristakin että kun hän vaikuttui kuulemastaan Beethovenin sinfoniasta oli hän sen jälkeen muusikko tuosta noin vain mutta vaikka hänen kaikki teoksensa ovat kuulemalla sävellettyjä ei tarina kerro kuuliko hän jo sitä musiikkia teini iässäkin vai saiko hän tämän kyvyn vasta myöhemmin. Itse en ole milloinkaan kuullut musiikkia päässäni muutenhan sitä jo sävellettäisiin täyttä häkää. Ainoa millä tavalla voin kuulla mielessäni musiikin soivan on korvamato lievemmässä muodossa ja Sulho Rannan sinfonia Piccolasta on välillä tällainen hieman tullutkin sen ylenpalttisen kuuntelemisen takia.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
megatherium: Sitä minä vain ihmettelen että kuinka joku teini iässä oleva poika voi vain päättää että hänestä tulee isona säveltäjä vain sen perusteella että on ollut vaikuttunut jossakin konsertissa kuulemastaan musiikista ja huomaa vielä nimessään tiettyjä yhtymäkohtia tai yhtäläisyyksiä konsertissa esitetyn musiikin säveltäjän nimen kanssa kuten Sulho Ranta Toivo Kuulan nimessä molempien nimien päättyessä samaan kirjaimeen sekä etu että sukunimen osalta ja se että molemmissa nimissä on yhtä monta kirjainta kuten hän kertoi ja sai siis innoituksen säveltämiseen kuulan musiikkia kuullessaan.
Kyllähän tällainen säveltäjäksi ryhtyminen juuri edellyttäisi sitä että pystyy kuulemaan musiikkia päässään ja siirtämään ne musiikilliset ajatukset paperille kuten puheena oleva Rantakin sitten myöhemmin kykeni ja sävelsi päästään kaikki teoksensa ja jotakin vain kokeili pianolla mutta sitä minä ihmettelen että miksei hän jo nuorena kuullut musiikkia päässään kuten monet muut kuten esim. Tuukkanen tai Leiviskä ja kaikki muutkin joiden musiikki on kuulemalla sävellettyä ja samoinhan kerrotaan Wagneristakin että kun hän vaikuttui kuulemastaan Beethovenin sinfoniasta oli hän sen jälkeen muusikko tuosta noin vain mutta vaikka hänen kaikki teoksensa ovat kuulemalla sävellettyjä ei tarina kerro kuuliko hän jo sitä musiikkia teini iässäkin vai saiko hän tämän kyvyn vasta myöhemmin. Itse en ole milloinkaan kuullut musiikkia päässäni muutenhan sitä jo sävellettäisiin täyttä häkää. Ainoa millä tavalla voin kuulla mielessäni musiikin soivan on korvamato lievemmässä muodossa ja Sulho Rannan sinfonia Piccolasta on välillä tällainen hieman tullutkin sen ylenpalttisen kuuntelemisen takia.
No, en sävellä, mutta pää tuottaa välillä aika paljonkin improa sekä soitin kädessä että ilman. Sen purkaminen nuoteiksi on kuitenkin aika työlästä ja vaikeaa. Voisin luulla, että se on tuon vaiheen opettelu joka erottaa säveltäjän ei säveltävästä ihmisestä. |
 Kefiiri
05.08.2022 19:12:14 (muokattu 05.08.2022 19:18:25) | |
|
Sinänsä tuo musiikin kuuleminen pään sisässä... mitä se lopulta tarkoittaa? Kai jokainen pystyy kuvittelemaan vaikka Ukko Nooan melodian soitettuna jollain tutulla instrumentilla. Sitten vaan hieman treeniä että osaa kuulla saman sinfoniaorkesterille sovitettuna.
Niin niin, on kuulemma porukkaa joka ei erota kahdesta sävelestä kumpi on korkeampi ja kumpi matalampi. Mutta he käsittääkseni ovat poikkeus.
Kyllähän uusia melodioitakin äkkiä keksii. Hyvä säveltäjä osaa erottaa ne ideat jotka kestävät enemmänkin kuuntelua niistä jotka ovat vailla substanssia.
En ole musiikin asiantuntija. |
megatherium
06.08.2022 15:01:23 (muokattu 06.08.2022 15:51:44) | |
|
Käsittääkseni kuitenkin suuri musiikki syntyy sellaisissa sieluntiloissa, jotka runoilijalla puhkeavat sanoiksi, mutta säveltäjällä säveliksi, esim. yön hiljaisuudessa tai aamun sarastuksessa, ja jotka pauhaavat kunnes ne ovat nuotteina hänen edessään, jonka jälkeen alkaa aineiston koko muokkaus kaikessa laajuudessaan ja syvyydessään ja säveltäjä voi sielunsa silmien edessä nähdä kuinka teos kasvaa täysiin mittasuhteisiinsa kunnes se on valmiina nuottipaperilla. Jotenkin näin Beethoven on kuvaillut luomistyötään.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
Transkriptio tarkoittaa sävellajin vaihtamista ja sen kirjoittamista ylös. Trans = vaihtaa, krip = kirjoittaa.
Kyllähän uusia melodioitakin äkkiä keksii. Hyvä säveltäjä osaa erottaa ne ideat jotka kestävät enemmänkin kuuntelua niistä jotka ovat vailla substanssia.
Minä voin säveltää vaikka viisikymmentä biisiä tunnissa. Sillä tavalla syntyneistä biiseistä puuttuu sielu. Klassikkobiisit ovat aina pitkän (jopa vuosikymmenien) ajan hioutumisen tuloksia. Välttämättä biisi ei valmistu ikinä. Se voi muuttaa muotoaan koko elämänkaarensa ajan, eli ikuisesti.
Arseholes doesn't really matter much to king |
Sax-pappa
02.10.2022 09:39:18 (muokattu 02.10.2022 17:25:57) | |
|
Sabbathologist: Transkriptio tarkoittaa sävellajin vaihtamista ja sen kirjoittamista ylös. Trans = vaihtaa, krip = kirjoittaa.
Sävellajin vaihtaminen on transponointia. Transkriptio on kappaleen kirjoittamista toiselle soittimelle. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
