| Aihe: Teoriapalstan jelppikerho | |
|---|
|
...osaksi taas siksi, että tuollainen sointujen yhdistäminen on tuiki tavallista vanhassa modaalisessa musiikissa.
Mitä on tämä vanha modaalinen musiikki? Olisiko joitain hyviä esimerkkejä joihin tutustumalla voisi saada kuulokuvan esim. tällaisista sointujen yhdistämisestä, ja muista ilmiöistä joita on käytetty ja jotka eivät tule esiin pelkästään asteikkoja tutkiessa? |
|
sointukierto menee D-C-G
Eikös tää nyt ole ilmiselvästi sama ilmiö kuin (rock)blueskierron viimeisissä neljässä tahdissa. Vitoselta nelosen kautta ykköselle. Onko tässä joku käsitteellinen monimutkaisuus jonka olen missannut?
Oonpa aika körny. |
|
Mäkin kallistuisin tuohon D-miksolyydiseen, koska loppusointu on D.
Mun korva ei hahmota D:tä dominantiksi vaan toonikaksi.
Ymmärrän nuo muutkin perustelut (jotka ovat hyviä).
Writing about music is like singing architecture - Elvin Jones |
|
Kertokaa jotain vinkkejä molli,ylinouseva ja vähennettyjen kolmisointujen tunnistukseen toisistaan. Eikä sitten mitään "treenaa vaa korvaa" ,vaan jos on oikeasti joku kertomisen arvoinen kikka/menetelmä. :) |
 baron
13.05.2007 22:44:57 (muokattu 13.05.2007 22:47:21) | |
|
Kertokaa jotain vinkkejä molli,ylinouseva ja vähennettyjen kolmisointujen tunnistukseen toisistaan. Eikä sitten mitään "treenaa vaa korvaa" ,vaan jos on oikeasti joku kertomisen arvoinen kikka/menetelmä. :)
Tiedätkö mikä on pieni terssi ja mikä suuri terssi? (Jos et, ota selvää)
Suuri terssi + pieni terssi = duurikolmisointu
Pieni terssi + suuri terssi = mollikolmisointu
Suuri terssi + suuri terssi = ylinouseva kolmisointu
Pieni terssi + pieni terssi = vähennetty kolmisointu
Mark Levine: "Dissonance is not a pejorative term" |
|
Tiedätkö mikä on pieni terssi ja mikä suuri terssi? (Jos et, ota selvää)
Suuri terssi + pieni terssi = duurikolmisointu
Pieni terssi + suuri terssi = mollikolmisointu
Suuri terssi + suuri terssi = ylinouseva kolmisointu
Pieni terssi + pieni terssi = vähennetty kolmisointu
Tiedän. Eli siis treenailen erottamaan pienen ja suuren terssin toisistaan ja sitten vertailen noita kun kuuntelen sointuja ,kö? |
|
Yksi hyväksi havaitsemani tapa sointujen tunnistamiseen kuulemalla on ns. mielikuvaharjoittelu. Eli kun kuulet tai soitat jonkun soinnun, pane mieleesi tai kirjoita ylös ensimmäinen mielikuva joka päähäsi pälkähtää. Ja se voi olla mikä vaan, kunhan vain muistat sen. Sitten jatkossa palautat mieleesi aina tuon tunnelman tai fiiliksen joka soinusta tulee. Helpottaa ja nopeuttaa sointusolfaa huomattavasti verrattuna siihen että yrität joka kerta kuunnella soinnun sisäisiä intervalleja tai muita teoreettisia juttuja. Mielikuva voi esimerkiksi liittyä johonkin biisiin jossa sointu esiintyy, johonkin artistiin, tyylilajiin, elokuvaan tai mihin tahansa.
Oonpa aika körny. |
|
Yksi hyväksi havaitsemani tapa sointujen tunnistamiseen kuulemalla on ns. mielikuvaharjoittelu. Eli kun kuulet tai soitat jonkun soinnun, pane mieleesi tai kirjoita ylös ensimmäinen mielikuva joka päähäsi pälkähtää. Ja se voi olla mikä vaan, kunhan vain muistat sen. Sitten jatkossa palautat mieleesi aina tuon tunnelman tai fiiliksen joka soinusta tulee. Helpottaa ja nopeuttaa sointusolfaa huomattavasti verrattuna siihen että yrität joka kerta kuunnella soinnun sisäisiä intervalleja tai muita teoreettisia juttuja. Mielikuva voi esimerkiksi liittyä johonkin biisiin jossa sointu esiintyy, johonkin artistiin, tyylilajiin, elokuvaan tai mihin tahansa.
Juurikin näin. Fiiliksellä. Sä kyllä opit vähitellen mikä mikäkin on, rauhassa treenaamalla. Jos menee väärin niin sitten kokeilemalla haet sen oikean. Pahinta mitä voi tehdä on hermostua ja "yliyrittää". Nämä asiat ovat niitä polkupyörällä -ajojuttuja; kun kerran oppii, niin hautaan asti osaa. Ja se "oppiminen" voi tapahtua milloin vain missä vain, mutta sitä ei voi pakottaa, eli maltti on valttia, pienissä paloissa edeten.
Itse harrastin jossain kohtaa vuosia sitä että kuuntelin kaikista biiseistä kokoajan sointukulut, radio, konsertti, vaikkapa anttilan-hissimusa. Vähitellen alkoi selventyä perus kevyen musan soinnutus enemmän ja enemmän, ja tuosta taidosta on käytännössä todella paljon hyötyä. Helpottaa ihan helvetisti omaa soittoa kun ei tarvitse ajatella "ylimääräisiä" kun vain yksinkertaisesti kuulee että "näinhän tämä menee". Se on kansankielellä sitä pelimanneutta, vedetään vaan jostain oksankolosta.. Eikä todellakaan tarvita mitään absoluuttisia korvia, ainoastaan keskittymistä ja päättäväisyyttä.
...ja tietty hyvästä solfa-opettajastakaan ei ole haittaa! |
 wrshredder
13.05.2007 23:36:28 (muokattu 13.05.2007 23:42:50) | |
|
Yksi hyväksi havaitsemani tapa sointujen tunnistamiseen kuulemalla on ns. mielikuvaharjoittelu. Eli kun kuulet tai soitat jonkun soinnun, pane mieleesi tai kirjoita ylös ensimmäinen mielikuva joka päähäsi pälkähtää. Ja se voi olla mikä vaan, kunhan vain muistat sen. Sitten jatkossa palautat mieleesi aina tuon tunnelman tai fiiliksen joka soinusta tulee. Helpottaa ja nopeuttaa sointusolfaa huomattavasti verrattuna siihen että yrität joka kerta kuunnella soinnun sisäisiä intervalleja tai muita teoreettisia juttuja. Mielikuva voi esimerkiksi liittyä johonkin biisiin jossa sointu esiintyy, johonkin artistiin, tyylilajiin, elokuvaan tai mihin tahansa.
Juu. Vähennetty sointu mulla yhdistyy sähkökitaralla tilutteluun ,dimi arpeggiot sillon aikoinaan Ynkältä kuulin.
Ylinouseva kuullostaa pelottavalta ,semmonen kauhuleffan pelottelu sointu. Tai mystinen. Toisaalta vähennetyssä on hyvin pitkälti samat matskut. Pitää keksiä jotain uutta.
e: Oikeastaan ongelma on pelkästään ylinousevan ja vähennetyn tunnistaminen toisistaan. Kyllä se molli onnistuu. |
|
e: Oikeastaan ongelma on pelkästään ylinousevan ja vähennetyn tunnistaminen toisistaan. Kyllä se molli onnistuu.
Ylinouseva on ainoa sointu, jonka kaikki sävelet kuuluvat kokosävelasteikkoon. Kun kuulet soinnun, jota epäilet ylinousevaksi, koita laulaa kokosävelasteikkoa sen päälle. Jos kaikki soinnun sävelet kuuluvat asteikkoon, on kyseessä ylinouseva. |
|
Ylinouseva on ainoa sointu, jonka kaikki sävelet kuuluvat kokosävelasteikkoon. Kun kuulet soinnun, jota epäilet ylinousevaksi, koita laulaa kokosävelasteikkoa sen päälle. Jos kaikki soinnun sävelet kuuluvat asteikkoon, on kyseessä ylinouseva.
Totta toinen puoli, mutta sisältää riskin. Nimittäin sointujen laajentuessa nelisoinnuiksi ylinousevassa kolmisoinnussa voi olla päällä joko suuri septimi (maj7#5) tai pieni (7#5). Kokosävelasteikko toimii tässä tilanteessa vain tuon pienen septimin osalta, ja kun ylinousevaksi (augmented) nelisoinnuksi useimmiten mielletään juurikin tuo maj7#5, voi tästä tekniikasta tulla ongelmia. Ja kun vielä lähdetään enemmän laajentamaan sointua niin seiskasoinnuissakin tullaan tilanteeseen jossa kokosävelasteikon mukaiset lisäsävelet ovat melko harvinaisia.
Oonpa aika körny. |
|
Kertokaa jotain vinkkejä molli,ylinouseva ja vähennettyjen kolmisointujen tunnistukseen toisistaan. Eikä sitten mitään "treenaa vaa korvaa" ,vaan jos on oikeasti joku kertomisen arvoinen kikka/menetelmä. :)
Kolmisointujen (ja intervallien) tunnistukseen kannattaa käyttää tuttuja lauluja. "Hetki Lyö" lähtee mollilla (tai Eminemin Real Slim Shady -riffi).
"Kotimaani ompi suomi" tai "Tonava kaunoinen" taas duuri kolmisoinnulla.
Kannattaa ottaa käyttöön yksi hyvä laulu per sointu: Sama kai se onko Janne Tulkkia tai Sepulturaa ;)
Dominanttiseiska sointu on esim. Twist & Shoutin aa-aa-aa-aa (shake it a baby)
Writing about music is like singing architecture - Elvin Jones |
|
Ite just tässä joku aika sitten olin 2/3-teorian kokeessa ja tunnistin kolmisointutehtävässä (d, m, v, y) yhtä vaille kaikki soinnut. Siis kerran meni dim ja aug sekasin. Ite ihan vaan soitan niitä sointuja ja painan päähäni. Sais vielä tänä keväänä 3/3:nkin kai pienellä harjoittelulla suoritettua mutta kun ei jaksa kun on pääsykokeet ja plaaplaa. |
|
Totta toinen puoli, mutta sisältää riskin. Nimittäin sointujen laajentuessa nelisoinnuiksi ylinousevassa kolmisoinnussa voi olla päällä joko suuri septimi (maj7#5) tai pieni (7#5). Kokosävelasteikko toimii tässä tilanteessa vain tuon pienen septimin osalta, ja kun ylinousevaksi (augmented) nelisoinnuksi useimmiten mielletään juurikin tuo maj7#5, voi tästä tekniikasta tulla ongelmia. Ja kun vielä lähdetään enemmän laajentamaan sointua niin seiskasoinnuissakin tullaan tilanteeseen jossa kokosävelasteikon mukaiset lisäsävelet ovat melko harvinaisia.
Niin tietysti. Oletin vain, että kysyjä on harjoittelemassa johonkin musiikkiopiston peruskurssin kokeeseen. Niissä ei kait ole ylinousevia nelisointuja. Sitten kun on oppinut tunnistamaan ylinousevan kolmisoinnun "ominaissaundin" on nuo nelisoinnutkin helpompi tunnistaa. |
 Jorbagha
15.05.2007 11:28:50 (muokattu 15.05.2007 11:31:48) | |
|
Niin tietysti. Oletin vain, että kysyjä on harjoittelemassa johonkin musiikkiopiston peruskurssin kokeeseen. Niissä ei kait ole ylinousevia nelisointuja. Sitten kun on oppinut tunnistamaan ylinousevan kolmisoinnun "ominaissaundin" on nuo nelisoinnutkin helpompi tunnistaa.
Joo, näin ajattelinkin. Vastauksesi oli järkevä ja tarjoamasi tekniikka toimiva. Se herätti kuitenkin ajatuksen joka ensin innoitti kirjoittamaan vastineen ja sitten näin:
Olen huomannut että täällä usein kysytyt ongelmat ovat niin sanotuista "oikopoluista" johtuvia, eli joku on halunnut hirmu nopeasti sisäistää jonkun uuden asian joko teoriakoetta tai pääsykokeita vartein tai vaikka vain palavasta innostuksesta oman soittimensa soittoa kohtaan.
(Tilanteet tyyliin: "Mä oon nyt tajunnut sen ja sen moodin ja treenannut sen ylös alas ja tersseissä ja muissa intervalleissa ja arpeggioissakin vielä, mut miks se nyt sitten ei kuulostakaan oikealta siihen ja siihen biisiin..?")
Muusikoiden.net tietysti auttaa, täältä löytää nopeat kikat pulmaan kuin pulmaan. Sitten kuukausien tai pahimmassa tapauksessa vuosien kuluttua alkaakin tuntua että "perhana, jotain tässä on outoa...". Eikä sille uudelle teoriamaikalle oikein voi sanoa että "näin ne siellä netissä neuvoi, pakkohan sen on toimia".
Eli kannattaa ottaa useissa asioissa rauhallisesti ja ehkä tehdä mielummin se kovempi työ siellä alkupäässä oppitaivaltaan, kuin vedellä lunkisti ja "oikoa" mielensä mukaan. Joskus kuitenkin tulee eteen se hetki missä pitää sitten lähteä peruuttelemaan ja korjailemaan poppaskonsteilla hankittua tietoutta (jos ei tule niin sehän on vain loistavaa!). Mitä vähemmän näissä tilanteissa joutuu unohtamaan aiemmin opittua, sitä vähemmän siihen turhautuu.
Painotan että hyvä opettaja tai ainakin taiten kirjoitettu oppikirja ovat erittäin suureksi avuksi näissä asioissa. Sieltä täältä poimitut nettivinkit (ja mikäs tämä sitten on? melko suuri paradoksi ainakin...) ja puoliksi klassisen ja puoliksi pop/jazzmusiikin teorian pikkujyvästen tankkaaminen silloin tällöin voivat sekoittaa pään pahasti.
Kirjoitukseni lievästi veemäinen sävy ei ollut tarkoitettu loukkaavaksi tai provosoivaksi. Pyydän anteeksi.
Oonpa aika körny. |
|
Painotan että hyvä opettaja tai ainakin taiten kirjoitettu oppikirja ovat erittäin suureksi avuksi näissä asioissa. Sieltä täältä poimitut nettivinkit (ja mikäs tämä sitten on? melko suuri paradoksi ainakin...) ja puoliksi klassisen ja puoliksi pop/jazzmusiikin teorian pikkujyvästen tankkaaminen silloin tällöin voivat sekoittaa pään pahasti.
Kun on itseopiskelija ja yrittää niitä hyviä oppikirjoja tankata (Levinet, Toonika, Tabell, Backlund) niin aina silloin tällöin tulee vastaan joku yksityiskohta, jota ei ymmärrä ja siksi niitä detaljeja tulee kysyttyä.
Mark Levine: "Dissonance is not a pejorative term" |
|
siksi niitä detaljeja tulee kysyttyä
Sehän on tietysti vain hyvä. Mutta kumpaa kuuntelet mielummin, sitä joka sanoo: "Joo joo toihan on maailman helpoin juttu! Viidessä minuutissa opit sen! Niin mäkin opin!" vai sitä joka sanoo: "Tää onkin kiinnostava ilmiö. Kannattaa aloittaa tästä ja tästä ja sitten ruveta miettimään pikkuhiljaa että miten se liittyisi näihin muihin asioihin. Vaatii ehkä hieman aikaa, mutta kun paneudut siihen kunnolla niin varmasti opit!"
Nopeilla vastauksilla saavutettu hyöty on usein nopeasti loppuun kulutettu :)
Oonpa aika körny. |
|
Mitenkä tititoidessa pitää lausua semmonen rytmi josta lähtee vaikka ti'stä yhdyskaarella seuraavaan tahtiin esim. puolinuottiin
Voisihan tuon sanoa vaikka taa - aa - a mutta onko tälle joku oikea tapa, virallinen tapa?
Tuli kyllä niin sekavaa tekstiä mutta toivottavasti ymmärrätte
We may be humans, but were still animals |
 Bitti-Hiisi
26.05.2007 13:07:16 (muokattu 26.05.2007 14:26:45) | |
|
Mitenkä tititoidessa pitää lausua semmonen rytmi josta lähtee vaikka ti'stä yhdyskaarella seuraavaan tahtiin esim. puolinuottiin
Voisihan tuon sanoa vaikka taa - aa - a mutta onko tälle joku oikea tapa, virallinen tapa?
Tuli kyllä niin sekavaa tekstiä mutta toivottavasti ymmärrätte
(Tää kysymys ei ehkä ihan kuulu tähän threadiin, mutta vastaan silti oman näkemykseni.)
Kun nuotteja on sidottu toisiinsa, eri tavut (esim. ti ja taa) aiheuttavat joskus ongelmallisia tilanteita, siksi en itse käytä niitä omassa opetuksessani ollenkaan.
Kun käyttää vain yhtä tavua ongelmia ei synny. Tavu voi olla vaikka "taa" tai mikä tahansa äännähdys.
EDIT: Mitäköhän mä taas sekoilin, tottakai tää kuuluu jelppikerho-threadiin. Jotenkin kuvittelin otsikon liityvän modaalisuuteen kun siitä oli sivun alussa puhe...
By your command! |
|
(Tää kysymys ei ehkä ihan kuulu tähän threadiin, mutta vastaan silti oman näkemykseni.)
Kun nuotteja on sidottu toisiinsa, eri tavut (esim. ti ja taa) aiheuttavat joskus ongelmallisia tilanteita, siksi en itse käytä niitä omassa opetuksessani ollenkaan.
Kun käyttää vain yhtä tavua ongelmia ei synny. Tavu voi olla vaikka "taa" tai mikä tahansa äännähdys.
Musiikkiopiston säveltapailukokeessa on pakko nimen omaan lausua käyttäen noita Ti ja Taa tavuja
We may be humans, but were still animals |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
