| Aihe: Miksolyydisen tunkeminen blueslikkeihin | 1 |
|---|
|
Viime kitaratunnilla käytiin opettajan kanssa läpi tämmöistä keinoa saada lisää sävyjä omiin blues diu diu meininkeihin. Miksolyydinenhän on siis vaan duuriskaala, josta tipautetaan seiska puoli sävelaskelta alaspäin. Eli siinä kun G duuri on G A B C D E F# niin G miksolyydinen onkin G A B C D E F. Siellä soittotunnilla seuraamalla mitä maikka teki kaikki kuulosti hyvältä, mutta nyt kun olen kotona yrittänyt soveltaa samoja juttuja käytäntöön, niin kuulostaa ihan kököltä. Erityisesti tuo B ja E ei meinaa istua kuvioon oikein mitenkään ainakaan A- ja D-kieliltä. Soitan G:stä menevää sointukiertoa, perus bluesjuttu jossa on G7, C7 ja D7.
Olisiko kollegoilla vinkkejä miten tätä kannattaisi lähestyä? | |
Luota omiin korviin. Jos ei toimi niin keksi jotain muuta näplättävää ja palaa tohon miksolyydiseen myöhemmin.
My friend asked me if I wanted a frozen banana. I said 'No, but I want a regular banana later, so... yes!' -Mitch Hedberg | |
Erityisesti tuo B ja E ei meinaa istua kuvioon oikein mitenkään ainakaan A- ja D-kieliltä. Soitan G:stä menevää sointukiertoa, perus bluesjuttu jossa on G7, C7 ja D7.
Jos katselee ihan noita sointuja ja asteikon säveliä, on helppo arvata, että C7:n päällä soitettu painollinen B(H) kuulostaa paskalta, koska se on puoliaskelen päässä perussävelestä (lue:dissonoi) kuten myös b7:stä. G7:n päälle soitettu painollinen E on samoin puolikkaan päässä soinnun b7:stä, kuten myös D7:n päälle soitettu painollinen B.
Kannattaa miettiä, missä kohdassa kiertoa millekin sävelelle on hyvä laskeutua; se sama sävel voi toimia kyllä juoksutuksessa, mutta yleensä pitkissä äänissä on hyvä pitäytyä sointusävelissä, ellei tiedä tarkkaan mitä on tekemässä. Miksolyydisessä kyllä riittää sopivia lepopaikkoja joka sointuasteelle. Poikkeuksena voisi olla vaikkapa D7:n päälle soitettu F eli b3, joka antaa hyvin tyylinmukaisen bluesvivahteen dominanttiteholle, vaikka onkin puolikkaan päässä soinnun terssistä.
https://muusikoiden.net/beta.php | |
Tutustu 'puhtaaseen' miksolyydiseen ensin.
Ehkä saat ideoita sävellyksistä, jotka menevät enemmän tai vähemmän tietyissä moodeissa.
https://www.youtube.com/watch?v=bkQDI6LAnH8 | |
https://www.fretjam.com/mixolydian-blues.html#view3
Mixolydian Scale Patterns for Blues
As there are three chords in a standard blues progression (sometimes referred to as 1, 4, 5), we'll need a different Mixolydian pattern for each chord.
Noin jos tekee, ei voi mennä metsään. Vaihtaa vaan soinnunmukaiseen moodiin (G7=Gmix, C7=Cmix, D7=Dmix). Käsitin kyllä, että olitte opettajan kanssa soittanut yhtä asteikkoa useisiin sointuihin, jolloin kyllä tulee aiemmin mainitsemiani einiinhyvänkuuloisia intervalleja jos ei suunnittele hyvin kohdesäveliään.
https://muusikoiden.net/beta.php | |
Nelisormimangusti: https://www.fretjam.com/mixolydian-blues.html#view3
Noin jos tekee, ei voi mennä metsään. Vaihtaa vaan soinnunmukaiseen moodiin (G7=Gmix, C7=Cmix, D7=Dmix). Käsitin kyllä, että olitte opettajan kanssa soittanut yhtä asteikkoa useisiin sointuihin, jolloin kyllä tulee aiemmin mainitsemiani einiinhyvänkuuloisia intervalleja jos ei suunnittele hyvin kohdesäveliään.
Kyllä meillä itseasiassa oli tarkoitus vaihtaa asteikkoa per sointu. Kirjoitin alkuperäiseen viestiin ylimalkaisesti, mutta olin oikeastaan etsimässä vasta hyvää saundia siihen G7:n päälle. | |
jogo3000: Kyllä meillä itseasiassa oli tarkoitus vaihtaa asteikkoa per sointu. Kirjoitin alkuperäiseen viestiin ylimalkaisesti, mutta olin oikeastaan etsimässä vasta hyvää saundia siihen G7:n päälle.
Kuulostaa järkevältä.
https://muusikoiden.net/beta.php | |
jogo3000: Kyllä meillä itseasiassa oli tarkoitus vaihtaa asteikkoa per sointu. Kirjoitin alkuperäiseen viestiin ylimalkaisesti, mutta olin oikeastaan etsimässä vasta hyvää saundia siihen G7:n päälle.
B:n huononkuuloisuuteen G7:n päällä ei pitäisi olla mitään selitystä, onhan se soinnun karakteerisävel, mutta ehkäpä se, että on blueasteikossa tottunut kuulemaan pienen terssin aiheuttaa psykologista vastarintaa. E on tosiaan puolikkaan päässä soinnun b7:stä ja sitä on voi kokeilla käyttää niin, että siirtyy siitä alaspäin D:hen tai ylös F:n kautta G:hen, jos ei se omillaan toimi.
https://muusikoiden.net/beta.php | |
Jotain tämänsuuntaista kehittelin niin alkaa kuulostaa bluesilta. Rytmitys tässä ois sellanen dänkä dänkä homma. Tostahan pääsis vaihtaan näppärästi deehenkin. Mun lienee helpointa lähestyä tuota terssiä just pienestä terssistä tai ujuttaa sitä ylipäätään sekaan vähän tutumpiin bluesskaalajuttuihin mausteeksi.
-----3--------------------------
-------6p3-5^----------------
-3h4----------3h4------------
--------------------5-----------
----------------------2-3-4-5
-----------------------------------
| |
En osaa soittaa bluesia, mutta yks mitä voi kokeilla jos haluat linjoista konsonoivampia, on soittaa konsonoivia säveliä (sointusäveliä) vahvoille tahdinosille ja dissonoivia säveliä heikoille. Eli jaat 4/4-tahdin kahtia; eka puoli on vahvempi kuin toka puoli. Jaat puolikkaat kahtia; eka isku on vahvempi kuin toka, kolmas isku on vahvempi kuin neljäs. Jaat iskun kahtia; eka 8. osa on vahvempi kuin toka jne.
Toimii myös tahtien välisellä tasolla, eli jos sulla on neljä tahtia ennen ekaa sointuvaihtoa, niin "huolettomimmin" voit soittaa vikan tahdin päällä, kun taas ihan ekan tahdin päällä kuulee yleensä tasapainoisempaa harmoniaa, mikäli musassa ei ole tarkoitus yllättää kuulijaa. Eli se neljäs tahti saattaa olla helpoin paikka kokeilla uutta asteikkoa.
Käytännössä tuota aktiivisesti miettii varmaan aika harva blues-muusikko, mutta ehkä tuosta voi olla apua kun tuo uuden asteikon omaan käyttöön.
Oleellista mun mielestä on myös se, että muodostaa henkilökohtaisen suhteen uusiin säveliin, eli tunnustelee niitä erikoisempia säveliä ihan ajatuksella. Ja toki se, että soittaa tyylinmukaisia fraaseja, mikäli haluaa tyylinmukaiselta kuulostaa.
Tuli myös mieleen, että bluesissahan yksi "blue note" on molli- ja duuriterssin välissä. Ehkä tuo B melodiasävelenä kuulostaa sulle sen takia ylävireiseltä tai jotain. |  Zibaldone
30.09.2023 18:15:29 (muokattu 30.09.2023 18:32:24) | |
|
Nice!
Heti kun saat miksolyydisen kuulostamaan omaan korvaan hyvältä,
kokeile unkarilaista duuriasteikkoa. Jammaavin asteikko ikinä.
Jos et pelkää jazz'ia siis. Kova asteikko Hendrix-sointuun C7#9
1 #2 3 #4 5 6 b7 1 ( C-unkarilainen duuri: C D# E F# G A Bb C )
Tuo #2 jäljittelee mollia, ja siinä on myös suuri terssi ja dominanttiseiska b7
Ja #4 jäljittelee b5 maailmaa.
(Pianistinen ratkaisu, piano kun kas ei bendaa niin helposti.)
https://www.youtube.com/watch?v=vIyu7pZbcVw | |
Zibaldone:
kokeile unkarilaista duuriasteikkoa. Jammaavin asteikko ikinä.
Jos et pelkää jazz'ia siis. Kova asteikko Hendrix-sointuun C7#9
1 #2 3 #4 5 6 b7 1 ( C-unkarilainen duuri: C D# E F# G A Bb C )
Tuo #2 jäljittelee mollia, ja siinä on myös suuri terssi ja dominanttiseiska b7
Ja #4 jäljittelee b5 maailmaa.
Tämä on mukava asteikko jammailla. Aika kaukana siitä perus miksolyydisestä, mutta mitäpä sitten.
Yksi hyvä on kanssa sellainen jos jammailee G:stä niin G, A, A#, H, C#, D, F | |
jogo3000: Jotain tämänsuuntaista kehittelin niin alkaa kuulostaa bluesilta. Rytmitys tässä ois sellanen dänkä dänkä homma. Tostahan pääsis vaihtaan näppärästi deehenkin. Mun lienee helpointa lähestyä tuota terssiä just pienestä terssistä tai ujuttaa sitä ylipäätään sekaan vähän tutumpiin bluesskaalajuttuihin mausteeksi.
-----3--------------------------
-------6p3-5^----------------
-3h4----------3h4------------
--------------------5-----------
----------------------2-3-4-5
-----------------------------------
Toi varmaan hyvä idea ... vois myös kokeilla että ekaksi soitat kaikkien kolmen soinnun päälle f:n sijaan e:n - tyyliin BB King. Eli eka penaboksi näyttää silloin about tältä:
---6-3--------------------------
-------5-3--------------------
------------5-3--------------
-----------------5-2-----------
----------------------5-3-------
---------------------------6-3---
Sen jälkeen kun e-ääni alkaa tuntua tutulta, alat tähtämään fraasit loppumaan joko Bb tai B-ääneen riippuen onko sointu C7 vai G7 - sitä oppii ehkä oppimaan sen helpommin melodiaäänenä verrattuna fraasin alkuun. Tätä voi harjoitella soittamalla molempiin siontuihin saman fraasin muuten, paitsi se Bb tai B vaihtelee.
Sen jälkeen kun noi äänet on menneet korvaan, voi siirtyä arpeggioihin ja alkaa vaikkapa miettimään sitten kolmisointupareja jotka ilmentää miksolyydistä soundia (esim. F/G ja Dm/Em)
Robben Fordin ja Larry Carltonin (erityisesti Last Nite) kuunteleminen kannattaa myös aina :)
This is on a whole other level. Its level one. | |
Vielä tuli mieleen: omalla kohdalla sointujen merkkaamiseen/kuulemiseen on auttanut bebop-skaalojen treenaaminen. Ideana on siis soittaa vahvoille iskuille soinnun sävel ja heikolle iskulle niiden välinen asteikon muu ääni. Diatonisissa moodeissa on seitsemän säveltä ja tahdissa (4/4 yleistys) on kahdeksasosia on 8 (duh!). Eli perusidea on lisätä moodiin yksi kromaattinen ääni. Miksolydisen tapauksessa ylimääräinen ääni tulee perusäänen ja b7:n väliin, eli on suuri septimi.
G-miksolyydinen bebop-asteikkko sisältää siis äänet G (A) B (C) D (E) F (F#) G. Suluissa merkitty äänet jotka ei siis kuulu G7 nelisoituun. Yksi monesta mahdollisesta sormituksesta:
---3-2-----------------------------------
--------6-5-3----------------------------
---------------5-4-2----------------------
----------------------5-4-3-2--------------
---------------------------------5-3-2-------
-----------------------------------------5-3---
Vastaavasti C7:n päälle tulisi C miksolydinen bebop -asteikko (ja D7:n päälle omansa)
Yksi mahdollisista sormituksista (avout samasta asemasta kuin edellinen):
----3------------------------------------------
-------6-5-3----------------------------------
---------------5-4-3-2------------------------
--------------------------5-3-2------------------
----------------------------------5-3-2-----------
--------------------------------------------6-5-3---
Treenaamisen voisi aloittaa soittamalla tahdin alkuun ensin kolme kahdeksasosaa asteikosta (sointusävel, välisävel, sointusävel). Lopputahti tuumaamiseen ja seuraavan tahdin alusta uudet kolme ääntä relevantista asteikosta, samaan suuntaan, siten että jos sointu ei vaihdu valitaaan viimeisin soitettu ääni tai jos sointu vaihtuu: lähin seuraavan soinnun ääni valittuun suuntaan (voi olla myös viimeinen ääni)
Yksi mahdollinen esimerkki bluesin neljään ekaan tahtiin:
G7 C7 G7 G7
---3-2---------|------------|-----------|-----------
--------6------|-5-3--------|-----------|-----------
---------------|-----5------|--4-2------|-----------
---------------|------------|-------5---|-5-4-3----
---------------|------------|-----------|------------
---------------|------------|-----------|------------
Seuraavasssa vaiheessa tahtiin soitetaan viisi säveltä samalla periaatteella. Tuumaustauko jää vähän lyhyemmäksi.
G7 C7 G7 G7
---3-2-----------|---------------|--------------|----------------
--------6-5-3----|---------------|--------------|---------------
-----------------|-5-4-3-2-------|--------------|---------------
-----------------|----------5----|-5-4-3-2------|--------------
-----------------|---------------|----------5---|-5-3-2----------
-----------------|---------------|--------------|--------5-3--
Seuraavasssa vaiheessa ääniä on seitsemän, eli tahdin loppuun jää vain kahdeksasosatauko. Sen jälkeen onkin enää viimeisin vaihe, eli soittaa jatkuvaa kahdekasosalinjaa sointukulkuun.
Ei tuo musiikilta kuulosta tietenkään pitkän päälle, mutta auttaa kyllä kuulemaan/löytämään ne melodiset vahvat äänet. Haastetta ja myös "musikaalisuutta" voi myös lisätä intervallihypyillä saman periaatteisesti. Esim:
G7
----------5--------------------------------
----8-7-6---3-----3---------------------
--------------5-4----------2-----------
---------------------5-4-3---------------
-------------------------------5-3-2---jne---
-----------------------------------------------
This is on a whole other level. Its level one. | |
Muistan hyvin, kun aikoinaan tuota miksolyydistä skaalaa alettiin kitaraopettajan kanssa tutkiskella. Takana oli tuolloin jo 25 vuotta soittoa, ja nopeasti oivalsin, että tavallaan olin jo käyttänyt niitä miksolyydisen ääniä. Olin siihen mennessä oppinut yhdistelemään bluesissa luontevasti molli- ja duuripentatonisen skaalan, ja nämähän yhdessä kattavat miksolyydisen skaalan ja kaupan päälle tulee vielä pieni terssi. Tuohon kun lisää vielä tritonuksen (ylinouseva 4) ja vähän kromatiikkaa, on jo aika hyvä paletti kasassa. Tosin pitää myöntää, että aloin hahmottaa asioita vähän eri tavalla tuon skaalan sisäistämisen myötä, ja tämä varmasti vaikutti myös soittoon: äänivalinnat ja fraseeraus saivat ehkä uusia sävyjä.
Kysehän on viime kädessä tyylitajusta ja siitä, millaisia sävyjä haluaa tuoda esiin. Joka tapauksessa koen, että kannattaa jossain vaiheessa päästää irti niistä skaaloista kun ne on sisäistetty ja keskittyä melodioihin, intervalleihin, fraseeraukseen, sointuvaihdoksiin ja harmonioihin. On hyvä myös huomata, että vähilläkin äänillä saa aikaan mahtavaa soittoa, kun ne asettelee maukkaasti. | |
Muutamassa paikassa tullut nyt vastaan vielä dominanttipentatoninen, eli 1 - 3 - 4 - 5 -b7. Dompena eroaa mollipenasta vain terssiltään ja sen takia bokseja on helppo vaihtaa lennosta. Soundeiltaan nuo eroaa kovin tosistaan, ja vaikka tuosta puuttuu miksolydyydeisen 9 ja 6 niin vahvat terssi ja b7 tuo miksolyydisen tärkeät äänet esiin. Voi myös ajatella seiskasoinnun arpeggiona jossa on lisänä sus4-sävyjä. Vaihtaa sitten IV ja V omat domipenat.
Kaiken lisäksi hyvin Eric Johnson approved lähestymistapa mun korvaan ainakin :)
This is on a whole other level. Its level one. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
