| Aihe: Rahkeet ja rajoitteet soittamisessa | |
|---|
|
Kasperi Tervonen: *nips*
plussaa sait tuosta kirjoituksesta. Oikein hyviä pointteja mielestäni. Harjoittelu eri tempoissa ehdottomasti kannattaa, joko noin kuten kuvailit tai vaikkapa vaihtamalla saman linjan sisällä aika-arvoja tai puolittamalla metronomi ym.
Ja voi olla ihan tarpeen oikeasti vetää vaan jotain tremoloplekutusta yhdellä kielellä siinä tavoitetempossa, ihan vaan sen takia että totuttaa itseään siihen tempoon ja myös sen takia että tietää lähteekö niin nopeasti plekutus. Hitaasti ja puhtaasti vetäminen klikin kanssa ja pikku hiljaa tempon nostaminen kun tosiaan auttaa ja toimii ainoastaan silloin jos siinä koko ajan harjoitellaan konsistentisti samalla tekniikalla kun silloin kun vedetään nopsaan.
"... joku vahvistin ja särö, mut kyl nyt akkarillakin voi vetää." | |
antnis: Mites tuota (nykyään yleinen) lasten ylipaino, johon yhtenä merkittävänä tekijänä on se, millaiset syömätottumukset on vanhemmilta opittu?
Se on vanhempien syytä, koska lapset ei osaa ajatella mitä pitäisi syödä. Seuraava kysymys? Tämä alkaa menemään jo ohi aiheen, mutta kun tuota harjoittelua ajattelee niin jokainen joutuu treenaamaan ja mielellään omalla tasollaan, koska "hyppäys" jonnekin haastavampaan ei tietenkään voi toimia välittömästi. Ehkä jotkut ihmiset ajattelevat, että kun on soitettu X (satunnainen määrä) vuotta niin "pitäisi" olla jo tietyllä tasolla ja se harmittaa kuin se ei ole tapahtunut automaattisesti ilman harjoittelua. Soittaminen ei ole helppoa, siihen pitää paneutua niin hyvin kuin vain kykenee, sekä teorian että käytännön osalta. Kaikki muu menee aina vähän selittelyn puolelle, mutta ehkä se on niin, että jotkut ihmiset selittelevät ja toiset tekevät. | |
Crimsomnia: Tuo passiivisaggreessiivinen veetuilu on muuten aika ikävää eikä varsinaisesti auta tässä tilanteessa ketään eikä tuo keskusteluun mitään järkevää.
Jos palataan vielä asenneongelmiin niin minullakin oli nuorena asenneongelma, koska ajattelin että olen todella kova soittamaan. Ja ehkä tavallaan olinkin, mutta typerä asenne oikeastaan esti kehittymisen vieläkin paremmaksi, koska kuvittelin sen sijasta että olisin tiennyt millä tasolla olen. Nykyisin katson netistä treenivinkkejä ja yritän opetella teoriaa, sekä tietysti harjoitella niin usein kuin ehdin. Sama koskee muitakin harrastuksia eli olen luopunut sellaisesta asenteesta, että "tiedän" mitä olen tekemässä. |  antnis
30.12.2021 19:22:39 (muokattu 30.12.2021 19:22:58) | |
|
Krice: Se on vanhempien syytä, koska lapset ei osaa ajatella mitä pitäisi syödä. Seuraava kysymys? Tämä alkaa menemään jo ohi aiheen, mutta kun tuota harjoittelua ajattelee niin jokainen joutuu treenaamaan ja mielellään omalla tasollaan, koska "hyppäys" jonnekin haastavampaan ei tietenkään voi toimia välittömästi. Ehkä jotkut ihmiset ajattelevat, että kun on soitettu X (satunnainen määrä) vuotta niin "pitäisi" olla jo tietyllä tasolla ja se harmittaa kuin se ei ole tapahtunut automaattisesti ilman harjoittelua. Soittaminen ei ole helppoa, siihen pitää paneutua niin hyvin kuin vain kykenee, sekä teorian että käytännön osalta. Kaikki muu menee aina vähän selittelyn puolelle, mutta ehkä se on niin, että jotkut ihmiset selittelevät ja toiset tekevät.
Sanoit tosin "omaa syytä", joten hiukan tarkkuutta ensi kerralla. |  KaRa
31.12.2021 10:16:37 (muokattu 31.12.2021 10:29:33) | |
|
Rajoitteet ovat isoilta osin fyysisiä. Ihan kehotietoisuus vaikuttaa soittotatsiin. Tatsi ei ole jotain, mitä itsessään voi treenata, se on jokin mauste mikä kehittyy itsessään ja on sellainen kuin olet. Soitossa voi kuulla kehon kunto / harmonia. Ja sit keho-mieli suhde toimii miten toimii.
"Rahkeisiin ja rajoitteisiin" siis vinkkinä tasapainon harjoittelu, siis joogaa. Että veri kiertää ja lihakset ovat auki. Tatsi ja näkemyksellisyys sekä varsinkin vastaanottavaisuus paranee ja vastaanottavaisuus on eka asia jos kokee että on rahkeita ja rajoitteita. Jokainen kyllä saa oivalluksia, mutta ne on niin henkilökohtasia, että parasta on vain kuunnella jatkuvasti ympäristöä. Vastaanottavaisuutta siis tasapaino treeneillä +.
Kitaran soitto on todella fyysistä puuhaa. Paljon fyysisempää ja rankempaa kuin mitä valitettavan monet itsekseen huoneen nurkassa istuskelevat tilulilut ajattelevat.
Kaikki mitä sanot, tulen käyttämään sinua vastaan. | |
Nyt on kerrankin pakko olla Kricen kanssa samaa mieltä sekä ylipainosta että soittotaidosta. Ylipainosta en sen enempää vänkää, mutta soittorajoitteista sanon jotain.
Vaikeat jutut ovat mahdottomia, kunnes ne eivät enää olekaan mahdottomia. Esim. Europen Final Countdown:n soolo oli sellainen, jota en koskaan uskonut osaavani soittaa edes sinne päin. Reenasin sitä ahkerasti vuoden verran viisi minuuttia päivässä, ja sain sen toimimaan 98%:sti -> kuka tahansa terve ihminen pystyy sen harjoittelemaan. Nivelrikot etc. ovat asia erikseen.
Ilmaiseksi ei saa mitään. On juttuja, joita en olisi koskaan oppinut ilman opettajaa, joka kertoi, miksi joku asia ei suju. Youtube-lotolla pääsee myös maaliin, mutta se tie on huomattavasti kivisempi kuin ammattiopettajan kanssa.
Minkä tahansa piisin voi soittaa miten tahansa. | |
antnis: Sanoit tosin "omaa syytä", joten hiukan tarkkuutta ensi kerralla.
Aikuisena lihavuus on omaa syytä, samoin se että ei harjoittele soittamista. Pitääkö vielä tarkentaa? | |
milgromsegal: Hitaasti ja puhtaasti vetäminen klikin kanssa ja pikku hiljaa tempon nostaminen kun tosiaan auttaa ja toimii ainoastaan silloin jos siinä koko ajan harjoitellaan konsistentisti samalla tekniikalla kun silloin kun vedetään nopsaan.
Juuri tässä on käsittääkseni se syy, miksi monilla tulee jossakin kohtaa seinä vastaan, jos ainoa treenimetodi on se "soita hitaasti ja nopeuta pikkuhiljaa." On nimittäin täysin mahdollista soittaa hitaasti sellaisella tekniikalla täysin sujuvasti, joka ei vaan kertakaikkiaan mekaanisesti toimi nopeammissa tempoissa.
Troy Gradyn video aiheesta on aika hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=RPVpw2seK9E
https://maihinnousu.net/s/29498 | |
Krice: Jos palataan vielä asenneongelmiin niin minullakin oli nuorena asenneongelma, koska ajattelin että olen todella kova soittamaan. Ja ehkä tavallaan olinkin, mutta typerä asenne oikeastaan esti kehittymisen vieläkin paremmaksi, koska kuvittelin sen sijasta että olisin tiennyt millä tasolla olen. Nykyisin katson netistä treenivinkkejä ja yritän opetella teoriaa, sekä tietysti harjoitella niin usein kuin ehdin. Sama koskee muitakin harrastuksia eli olen luopunut sellaisesta asenteesta, että "tiedän" mitä olen tekemässä.
Oman tietämättömyyden tiedostaminen sekä hyväksyminen on erittäin hyvä ominaisuus ihmisessä, mutta kannattaa tosiaan etsiä niitä oman osaamisen rajat muualtakin kuin musiikkiharrastuksesta.
Tällaiset julistukset nimittäin kirpaisevat aina silmästä:
Ylipaino on 99% ihmisen omaa syytä, koska ylipainoa aiheuttavat sairaudet on erittäin harvinaisia. Ylipaino ei ole useimmissa tapauksissa diagnoosi vaan elämäntapa.
Kukaan meistä ei tule ikinä valmiiksi. Aina voi kehittyä soittajana, ajattelijana ja vaikka ihmisenä. | |
eimarkku: Aina voi kehittyä soittajana, ajattelijana ja vaikka ihmisenä.
Suosittelen kaikille ennen tämäntyyppisten viestien kirjoittamista. Siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään, koska tosiasiat ei siitä miksikään muutu. Tässäkin tapauksessa ei ole hyötyä keksiä selityksiä, vaan alkaa harjoittelemaan soittamista. Jos tekee saman työn harjoittelun suhteen kuin kaikki muutkin soittajat ja sen jälkeenkään soittaminen ei suju niin sitten voi vasta valittaa. Lihavuuden kanssa ihan sama, kun kaikkien selittelyiden jälkeen lasketaan henkilön syömät kilokalorit päivässä niin sieltähän se lihavuuden syy yleensä löytyy. Ja kun alat syömään kuten normaalit ihmiset niin se paino alkaa laskea siitä vähitellen. |  rautapieru
14.01.2022 09:33:20 (muokattu 14.01.2022 09:34:08) | |
|
Krice: kun alat syömään kuten normaalit ihmiset niin se paino alkaa laskea siitä vähitellen.
Ei.
Kun alat syömään kuin normaalit ihmiset, silloin se paino nimenomaan nousee!
"Suomessa noin 70 prosenttia miehistä ja 60 prosenttia naisista on vähintään ylipainoisia"
Ja tämä vähän kuin huumorilla, mutta ylen jutun mukaan näin on.
Taivasta tavoitteleva sylki putoaa omalle naamalle. | |
rautapieru: Kun alat syömään kuin normaalit ihmiset, silloin se paino nimenomaan nousee!
"Suomessa noin 70 prosenttia miehistä ja 60 prosenttia naisista on vähintään ylipainoisia"
Normaali on ehkä vähän huono termi kieltämättä, mutta tuo kalorien määrä ratkaisee oikeasti aika paljon. Länsimaissa erityisesti syödään liikaa, sille faktalle ei vain voi mitään. USA:ssa yksi selkeä ongelma on pikaruokaravintoloiden annoskoot, jotka on valuneet alamäkeen tännekin. Jos aletaan sovittaa foliohattua päähän niin nykyaikainen ruoka on suunniteltu (sokerin ja rasvan määrä) niin, että se saa ihmiset syömään ja sitä kautta ostamaan enemmän ruokaa. | KaRa
14.01.2022 13:15:04 | |
|
Aika tuomitseva sävy Kricellä. Haittaa jumalallista soittoakin tuollainen tuomitseva mielenlaatu ;-)
Kaikki mitä sanot, tulen käyttämään sinua vastaan. | |
Äidin kellarista ilman ihmissuhteita on helppo olla tuomitseva. | |
antnis: Äidin kellarista ilman ihmissuhteita on helppo olla tuomitseva.
Onko se muuten vaikeaa, tai mahdotonta? | |
Krice: Onko se muuten vaikeaa, tai mahdotonta?
Ei. Tuomitsihan Antnis epäsuorasti sunkin elämäntilanteen/-tavan. Tai enhän mä suoraan sanottuna tiedä onko Antnisilla ihmissuhteita ja asuuko äidin kellarissa. Ei sillä, että äidin kellarissa ei saisi asua varsinkaan, kun ei ole tietoa ihmisen elämän tilanteesta.
Interviewer: "So Frank, you have long hair. Does that make you a woman?"
Frank Zappa: "You have a wooden leg. Does that make you a table?" |  Gary Enfield
31.01.2022 18:33:03 (muokattu 31.01.2022 18:33:28) | |
|
Crimsomnia:
Onko kaikki kiinni vain treenin määrästä, vai voiko ihmisellä tulla seinä vastaan milloin äärirajat eivät enää veny eteenpäin? Soittaminen on toki hyvin monialainen ilmaisumuoto ja kukaan ei kuunaan "valmistu" esimerkiksi kitaristina ja treeni ei lopu keneltäkään ikinä, mutta en haluaisi luovuttaa sille olkapäällä istuvalle peikolle, joka sanoo, että joidenkin motoriikka ei vain riitä hirveän pitkälle - ja että olen yksi niistä.
Liian monta muuttujaa, että vois yleistää. Yleensä seinät kai on viime kädessä ylitettävissä tai kierrettävissä jos motivaatio riittää. | |
Gary Enfield: Liian monta muuttujaa, että vois yleistää. Yleensä seinät kai on viime kädessä ylitettävissä tai kierrettävissä jos motivaatio riittää.
Eroavathan ihmiset fyysisiltä ominaisuuksiltaankin, niin en tiedä miksi sama ei voisi päteä kitaran soittoon, mutta siinä on varmaan tärkeässä osassa aivojen toiminta ja hienomotoriikka ym. Lueskelin, että musiikin soittaminen aktivoi suurimman osa aivojen eri alueista, joista yksi on mm. tuo hienomotoriikkaan kuuluva.
Itselleni tuli noin 8 vuotta sitten neurologinen sairaus, jonka takia olin aivoleikkauksessa muutama vuosi sitten ja aivoihini vedettiin pari piuhaa. Nyt mulla on kaukosäädin jolla voin säätää elektrodien tehoa vasemmalle ja oikealle puolelle ja nämä vähentävät pakkoliikkeitä pääni seudulta. Mutta mitä kovemmalle säädän laitetta vasemmalle puolelle, niin sitä hitaammin sormeni toimivat ja kontrolli on heikompi. Siksi usein säädän laitteen pienelle tai jopa otan pois päältä soittaessani, sillä soittaessani kaikki oireet katoavat normaalisti käytännössä kokonaan ja sormet toimivat paremmin. Käytännössä normaaliasetuksilla sormissa ei huomaa mitään, mutta kun metronomin pistää päälle, niin huomaa että joutuu jonkun verran tempoa laskemaan, että samat jutut onnistuvat kuin, jos laite on kytketty pois päältä.
Tämä on saanut pohtimaan, että voiko toisilla ihmisillä olla luonnostaan tietyillä alueilla aivot sopivammat nopeaan soittoon ja toisilla taas ei niinkään. Varmasti soittamalla näitä aivojen alueita voi kehittää, koska tutkimuksen mukaan soitto aktivoi juurikin suuren osan aivojen eri alueista. Tämmöistä pähkäilyä, joka ei perustu mihinkään tieteellisiin faktoihin :)
Interviewer: "So Frank, you have long hair. Does that make you a woman?"
Frank Zappa: "You have a wooden leg. Does that make you a table?" | Gary Enfield
31.01.2022 19:24:59 (muokattu 31.01.2022 19:25:50) | |
|
Kampela77: Eroavathan ihmiset fyysisiltä ominaisuuksiltaankin, niin en tiedä miksi sama ei voisi päteä kitaran soittoon, mutta siinä on varmaan tärkeässä osassa aivojen toiminta ja hienomotoriikka ym. Lueskelin, että musiikin soittaminen aktivoi suurimman osa aivojen eri alueista, joista yksi on mm. tuo hienomotoriikkaan kuuluva.
Itselleni tuli noin 8 vuotta sitten neurologinen sairaus, jonka takia olin aivoleikkauksessa muutama vuosi sitten ja aivoihini vedettiin pari piuhaa. Nyt mulla on kaukosäädin jolla voin säätää elektrodien tehoa vasemmalle ja oikealle puolelle ja nämä vähentävät pakkoliikkeitä pääni seudulta. Mutta mitä kovemmalle säädän laitetta vasemmalle puolelle, niin sitä hitaammin sormeni toimivat ja kontrolli on heikompi. Siksi usein säädän laitteen pienelle tai jopa otan pois päältä soittaessani, sillä soittaessani kaikki oireet katoavat normaalisti käytännössä kokonaan ja sormet toimivat paremmin. Käytännössä normaaliasetuksilla sormissa ei huomaa mitään, mutta kun metronomin pistää päälle, niin huomaa että joutuu jonkun verran tempoa laskemaan, että samat jutut onnistuvat kuin, jos laite on kytketty pois päältä.
Tämä on saanut pohtimaan, että voiko toisilla ihmisillä olla luonnostaan tietyillä alueilla aivot sopivammat nopeaan soittoon ja toisilla taas ei niinkään. Varmasti soittamalla näitä aivojen alueita voi kehittää, koska tutkimuksen mukaan soitto aktivoi juurikin suuren osan aivojen eri alueista. Tämmöistä pähkäilyä, joka ei perustu mihinkään tieteellisiin faktoihin :)
Sää ootkin oman elämäs bionicle. Joo, luulis että ihmisten hienomotoriikassa on ihan lähtökohtaisestikin eroja. Mun pää esm on hyvä metronomi, joten soittonikin on tasaista, mutta hienomotoriikka on aavistuksen väpäjävää ja pienet nyanssit tuottaa helposti vaivaa jos ei ole läpeensä soittolämmin.
Vaan kuinka moni nyt oikeasti on tullut tien päähän soittajana muuten kuin motivaatiopulan takia? Opettelemisessa on paljon työtä niin tarvitaan paljon motiakin. | |
Moi,
Saiskohan tästä ketjusta jeesiä itselleni. En nähnyt ihan samanlaista tapausta kuin allekirjoittaneella, niin ajattelin laittaa oman stoorin tähän.
ONGELMA: alternate picking, ranteella >120bpm (1/16).
Soittanut kitaraa kohta 30v. Alkuvuosien tiheämmän treenin (opetuksessakin pari vuotta) ja bänditoiminnan jälkeen kevyemmällä otteella bändiä sekä soittoa, mitä perheen ja duunin ohella keskiverto kaveri ehtii.
Vuoden 2022 otin kitaratunteja, keskittyen pikkaukseen (Speed, endurance, tone). Eli treenausta oli enenmmän. Aloitin myös punttisalillakäynnin. Nopeutta löytyi burstien kautta, mutta tekniikka meni nopeasti kyynärpäätekniikaksi. Yritin löytää ranteesta nopeutta myös, mutta turhaan. Syksyllä 2022 havahduin, että perus riffit joissa alternatea siellä täällä ei mene enää 120-130bpm:ää nopeampaa. Oli havahduttavaa ottaa vanha biisini 15v takaa jossa orig tempo 140, jota en pysty soittamaan enää.
Minulle ei ole väliä miltä soitto näyttää eli en hae tietynlaista rannetekniikka, mutta tarkoitus löytää tekniikka, jossa toimii myös tarkkuus. nopeuden ohella. Nyt kun mennään yli 120bpm, niin kontrolli/varmuus katoaa ja homma leviää käsiin. Ei löydy kirveelläkään semmoista lähestymistä, mikä toimisi minulle. Viime vuoden aikana kokeiltu vaikka ja mitä. Tuntuu, että joku peruselementti on hukassa, ei vaan saa käskytettyä rannetta tekemän niinkuin haluaisi.
Aloin epäillä tuota "liikaa treeniä liian nopeassa aikataulussa" ja hakeuduin nyt musiikki fysioterapeutille, joka totesikin pikkauskäteni olevan todella jumissa (pinne fiilistä havainnut itsekin). Katsotaan aukeaisiko homma nyt sillä, että himmaan salitreeniä käsien osalta (tehnyt niin jo maaliskuun alusta) ja fyssari käynneillä / aukihieronnalla saisin käteen verenkiertoa jne ja sitä kautta nopeutta takasin.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tämä matka viimeisen vuoden aikana on ollut henkisesti raskas, kun huomaa, että on ottanut vaan takapakkia, vaikka kitaratunneille menossa oli ihan eri suuntainen ajatus. Soitto on myös itselle the harrastus, joten koville ottaa.
Löyisikö täältä ajatuksia, millä löytää tien ulos tästä?
Tattis! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
