| Aihe: Nylon-kitarapohjainen Latino onkin shreddausta | |
|---|
|
Ok, tiedän että tämä nostaa tunteet pintaan monella tasolla, mutta korostan että en mollaa kumpaakaan musiikkityyliä tai kitaristeja koska pidän niistä yhtä paljon. Kirjoituksen tarkoitus on vain puuttua joihinkin "yleisiin" mielipiteisiin ja väitän esim. että tekniikkahirmut jotka soittavat nylonkitaralla vikkelästi eivät sittenkään kuulosta sen kummemmilta kuin metalli-shred-kitaristitkaan. Samoin nylonkitaran sävyllisen skaalan totean rajoittuneemmaksi kuin yleisesti ajatellaan.
Ei ole merkitystä mistä nämä väitteet olen poiminut ja tiedän että jotkut väittävät päinvastaista. Näihin vain olen itse törmännyt ja siksi otin esiin kun olen eri mieltä.
Väite 1.
Nylon kitara kuulostaa paremmalta ja siitä saa enemmän tunnetta ja sävyjä irti.
Vastaus:
En ole koskaan kuullut nylonista saatavan irti "itkevää" tai "tuskaisaa" soundia. Esim. blues-musiikissa sähkökitaralla tämä on rutiinia. Nylonista saa kyllä "kaunista" ja "herkkää", mutta niin myös sähkökitarastakin jolloin puntit ovat tasan. Nylon kielisen rajoitus tulee jo pelkästään sustainista ja sähkökitaran särövaihtoehdot antavat käytännössä ylivertaisen aseman tunneilmaisuun kun haetaan sävyjä aivan herkimmästä kyynelpisarasta raivoon. Nylon kuulostaa kyllä hyvältä, mutta melko rajoittuneilla tunne-alueilla ja niissä se on sitten todella vahvoilla. Sähkökitaran saa kuulostamaan hyvältä lähes missä tunneasteikolla tahansa muokattavuutensa takia.
Väite 2.
Shred on aivotonta tilutusta jossa tunteita ei saada ilmaistua. Latinomusiikissa tuo on balanssissa ja kuulostaa hyvälle.
Vastaus:
Molemmissa tyylilajeissa soitetaan usein hyvin samantyyppisiä kuvioita ja näitä esiintyy myös romaanimusiikin kitaristien soitossa. Latinorevitys on pohjimmiltaan yhtä aivotonta ja itsetarkoituksellista kuin shreddauskin (tai sitten shred on yhtä tunnepitoista kuin Latinokin) ja yleensä vain sointupohja ja taustasoittimien soinnillinen sävy on erilainen, antaen "miellyttävämmän pohjan" kuuntelijalle ja latinossa hommaa helpottaa se, että sinne on helpompi soittaa "vääriä" säveliä ilman että ne korostuvat liikaa ja kitaristin tekemät mokat tavallaan peittyvät usein pelkästään siksi. Shreddauksessa soiton puhtaus on usein suuremmassa asemassa ja jopa melodisuus on selkeämmin esillä useimmiten.
Väite 3.
Sähkökitaralla on helpompi soittaa ja rankka särö ja kompressointi peittää virheet.
Vastaus:
Nylon kitaralla ei tarvitse keskittyä sellaiseen rajoitukseen kuin vapaiden kielten soinnin eliminointiin joka särökitaralla on yleinen ongelma ja vaatii hyvän tekniikan. Myönnän että särötetty ja kompressoitu soundi peittää tiettyjä virheitä, mutta lähinnä vain "lineaarisissa" kuvioissa ja vastaavasti luo suttuisemman suorituksen vaativimmissa kuvioissa joissa käytetään esim. string-skippingejä. Esim. kuvio jossa käytetään useita kieliä kärsii myös selkeydessä jos käytetään paljon säröä ja siten sähkökitara ei todellakaan ole helpompi soittoinen. Lisäksi nylon-kitara useimmiten on kevyempi soittaa kuin teräskielinen. Nimiä mainitsematta olen kuullut superkitaristeja jotka loistavat akustisella tai puhtaalla sähkökitarasoundilla, mutta särösoundia he eivät hallitse alkuunkaan, joten se sähkiksen tai särösähkiksen helpposoittoisuudesta. Nylonin vaikeus voi joillekin olla kielten suurempi etäisyys toisistaan, mutta kokemuksesta tiedän että se on lähinnä tottumiskysymys ja koska vapaiden kielten soiminen ei ole yhtä akuutti asia kuin sähkökitaralla tämä ei usein ole edes iso ongelma.
Mistäs tämä kirjoitus nyt sitten sai alkunsa?
Sain juuri USA:ssa legendaarisen ja mittavan uran luoneen Latino/Jazz kitaristikaksikon ylistetyn live-äänitteen joka on varmaan kitaramusiikin huikeimpia suorituksia. Kyseessä on maailman nopeimmaksi kitaristikaksikoksi tituleeratut Strunz&Farah jotka tekivät kyllä vaikutuksen minuun ja levy on yksi suosikeistani kokoelmassani. Analysoin kuitenkin nuo vikkelimmät kohdat ja ero sähkökitarashreddaukseen on aika pieni. Usein hemmot soittavat sellaista että tulee mieleen heidän vain kilpailevan kumpi on nopeampi, kestävämpi ja tarkempi. Tämä kuitenkin hyväksytään mukisematta koska kyseessä on "arvostettu" musiikkityyli. Samaan olen törmännyt myös Jazzkitarisien ym. keskuudessa joten loppupäätelmäni on sama kuin kirjoitukseni otsikko.
Laitan nyt kypärän ja asbestisuojapuvun päälleni ja varaudun tuleviin kirveisiin, kirosanoihin, itkunpurkauksiin ja liekinheittimiin..
En ole jatkuvasti vastailemassa heittämiinne kommentteihin, joten varautukaa että vastaan jopa päivän tai parin viiveellä.
Ja sitten ihan turha pyyntö joka ei kuitenkaan toteudu. Asiallisia kommentteja jooko? Ensimmäinen asiaton tai perusteeton vastaaja tuomitaan hirvittävän elinikäiseen Tampio -nimikkeen kantajaksi.
Tällä kertaa toivon, että jos kommentoitte jotain sanomaani. Niin oikeasti luette ja ymmärrätte (liikaa vaadittu?) mitä olen kirjoittanut ennen kuin lähetätte kommentin. Usein ihmiset laittavat suuhuni sanoja joita en ole sanonut joten en jaksaisi korjailla sellaisia tapauksia.
Kyllä, se olen minä kuten arvasitkin... |
 Ossi
17.04.2003 12:43:19 | |
|
En oikein ymmärtänyt pointtia ja varsinkaan sitä, että olet metalli-musan suhteen jonkinlaisissa puolustusasemissa. Itse olen totaalinen fiilissoittaja ja vannon hyvien melodioiden nimeen, joten en voi nähdä afrokuubalaisen musan ja metalli-shreddauksen välillä kovinkaan paljon yhteistä.
"..ttu tästä mitää tuu. Saako muuten kaupunkialueella pitää siipikarjaa?" |
|
En oikein ymmärtänyt pointtia ja varsinkaan sitä, että olet metalli-musan suhteen jonkinlaisissa puolustusasemissa. Itse olen totaalinen fiilissoittaja ja vannon hyvien melodioiden nimeen, joten en voi nähdä afrokuubalaisen musan ja metalli-shreddauksen välillä kovinkaan paljon yhteistä.
Puolustelen siksi, kun olen törmännyt noihin metallishreddaajien mollauksiin "hengettömyydestä" verrattuna muihin musiikkilajien tiluttelijoihin. Nuo väitteet vain mielestäni ovat perusteettomia, siinä pointti.
Korostan vielä että diggaan nykyisin niin metallia, klassista, Jazzia ja Latinoa ja montaa muutakin tyyliä.
Kyllä, se olen minä kuten arvasitkin... |
 Chemo
17.04.2003 12:51:28 (muokattu 17.04.2003 12:52:21) | |
|
Heitänkö ensimmäisen pökäleen? Heitänkö? Heitänkö?
No en heitä. Mä totean vain sen verran, että millä tahansa soittimella pystyy tekemään hyviä ja typeriä asioita. Kahden eri soittimen äänten luonne-erojen arviointi ei mun mielestäni ole järkevää. Ne vain ovat kaksi eri asiaa.
En oikein tajua, mikä ihmeen tarve sähkökitaristeilla on aika ajoin yrittää hakea arvostusta soittimelleen vertailuilla klassiseen musiikkiin. Johtuisiko siitä, että jotkut arvostetut klassisen musiikin henkilöt, kuten esim. Ralf Gothoni, ovat puhuneet kevyestä musiikista halveksivaan sävyyn? En tiedä. Kuitenkin sähkökitara on parhaimmillaan ollessaan ihan vaan oma itsensä, eikä yrittäessään olla mitään muuta kuin on.
Niin, ja mä sitten harrastan sekä sähkö-, että klassisen kitaran soittamista. Mun mielestäni parasta on, kun voit ottaa ne itsellesi mieluisimmat asiat molemmista maailmoista.
Muokka: en sitten ehtinytkään ensimmäiseksi... |
 pwallin
17.04.2003 13:02:07 (muokattu 17.04.2003 13:03:34) | |
|
Heitänkö ensimmäisen pökäleen? Heitänkö? Heitänkö?
No en heitä. Mä totean vain sen verran, että millä tahansa soittimella pystyy tekemään hyviä ja typeriä asioita. Kahden eri soittimen äänten luonne-erojen arviointi ei mun mielestäni ole järkevää. Ne vain ovat kaksi eri asiaa.
Omassa kirjoituksessani tarkoitankin lähinnä tuota ja kommentoin vain väitteitä joita voi jopa lukea mnetin palstoilta.
En oikein tajua, mikä ihmeen tarve sähkökitaristeilla on aika ajoin yrittää hakea arvostusta soittimelleen vertailuilla klassiseen musiikkiin. Johtuisiko siitä, että jotkut arvostetut klassisen musiikin henkilöt, kuten esim. Ralf Gothoni, ovat puhuneet kevyestä musiikista halveksivaan sävyyn? En tiedä. Kuitenkin sähkökitara on parhaimmillaan ollessaan ihan vaan oma itsensä, eikä yrittäessään olla mitään muuta kuin on.
Kääntäisin asian toisinpäin. En ole juurikaan törmännyt klassisen edustajiin tai musiikkiopisto-opettajiin jotka arvostaisivat sähkökitaraa varauksetta. Vaan nokka pystyssä lähinnä tuhahtelevat.
Niin, ja mä sitten harrastan sekä sähkö-, että klassisen kitaran soittamista. Mun mielestäni parasta on, kun voit ottaa ne itsellesi mieluisimmat asiat molemmista maailmoista.
Minulla itselläni ei olekaan kyseistä asenne-ongelmaa. Joillain vain sitä tuntuu olevan liikaakin ja tasoitin vähän asetelmia.
Muokka: en sitten ehtinytkään ensimmäiseksi...
Kyllä, se olen minä kuten arvasitkin... |
|
Kääntäisin asian toisinpäin. En ole juurikaan törmännyt klassisen edustajiin tai musiikkiopisto-opettajiin jotka arvostaisivat sähkökitaraa varauksetta. Vaan nokka pystyssä lähinnä tuhahtelevat.
No, ne on niitä wannabee-"saan yllinkyllin tussua (ja muutakin) hyvännäköisiltä vosuilta"-muusikoita.
|
|
miksi edes verrata akustista ja sähkökitaraa noin analyyttisesti? Tietenkin molemmilla on puolensa ja soittimet vaativat eri lähestymistavan. Omasta mielestä ne on kaksi aivan eri soitinta.
En edelleenkään ymmärtänyt mikä jutun pointti oli, tais mennä vähän ohi.. |
|
Kääntäisin asian toisinpäin. En ole juurikaan törmännyt klassisen edustajiin tai musiikkiopisto-opettajiin jotka arvostaisivat sähkökitaraa varauksetta. Vaan nokka pystyssä lähinnä tuhahtelevat
No mutta hei. Sehän on ihan vaan niiden tappio. Anna heidän lillua omassa liemessään.
Toikin tietysti riippuu siitä mille he oikein tuhahtelevat; tuommoista reaktiota en ihmettele niinkään jos kyseiselle klasaristille on väitetty esimerkiksi että sejase hevikitaristi soittaa klassista paremmin kuin klassiset kitaristit. |
|
miksi edes verrata akustista ja sähkökitaraa noin analyyttisesti? Tietenkin molemmilla on puolensa ja soittimet vaativat eri lähestymistavan. Omasta mielestä ne on kaksi aivan eri soitinta.
En edelleenkään ymmärtänyt mikä jutun pointti oli, tais mennä vähän ohi..
Sitähän minäkin ihmettelen miksi niitä jotkut vertailee. Jotkut esim. väittää että nylonia ei saa soittaa plekulla ja varsinkin Latinohemmot todistaa plekun sopivan mainiosti asiaan.
Tiivistän idean näin esimerkillä:
Kitaristi soittaa tilutuksen jonka pohjana on shred-metal-neo-klassinen tausta. Sitten hän soittaa saman tilutuksen nylonilla jossa on Latinotyylinen tausta. Mies saa takuulla enemmän kiitosta jälkimmäisestä versiosta vaikka tiluttaa yhtä "aivottomasti". Eli on arveluttavaa väittää että esim. Latino ja Jazz-hemmot olisi automaattisesti jotenkin "sielukkaampia" vaikka tiluttavat koska "näyttämisen asenne" kuuluu kuitenkin tarkalla korvalla kuunneltuna soitosta läpi.
Kyllä, se olen minä kuten arvasitkin... |
|
No mutta hei. Sehän on ihan vaan niiden tappio. Anna heidän lillua omassa liemessään.
Annan kyllä, mutta saa kai asiasta mainita?
Toikin tietysti riippuu siitä mille he oikein tuhahtelevat; tuommoista reaktiota en ihmettele niinkään jos kyseiselle klasaristille on väitetty esimerkiksi että sejase hevikitaristi soittaa klassista paremmin kuin klassiset kitaristit.
Onko joku oikeasti heittänyt joskus tuollaisen väitteen?
Kyllä, se olen minä kuten arvasitkin... |
|
Mies saa takuulla enemmän kiitosta jälkimmäisestä versiosta vaikka tiluttaa yhtä "aivottomasti".
Ääh... kannattako tuommoisten kanssa tuskastella. Asiaa voi katsella myös toiselta kantilta: hevihän myy hyvin. |
|
Annan kyllä, mutta saa kai asiasta mainita?
No joo, saa mainita... sanahan on vapaa ja hyvä niin.
Onko joku oikeasti heittänyt joskus tuollaisen väitteen?
On. Ja jopa ihan tosissaan. Viimeksi törmäsin itse tuollaiseen täällä klasarialueella. |
pwallin
17.04.2003 13:37:56 (muokattu 17.04.2003 13:38:42) | |
|
On. Ja jopa ihan tosissaan. Viimeksi törmäsin itse tuollaiseen täällä klasarialueella.
No voi raukkaa. Johan se on selvä että vuosikausia Klassiseen itsensä "masteroinut" virtuoosi tuntee musiikkinsa, soittimensa ja siten hallitsee sen paremmin kuin "multi-instrumentalisti". Teoriassa mahdollista mutta aika hurja väite. Vähän niin kuin hemmot jotka hallitsee pianon kitaran ohessa mestarillisesti, mutta eivät kuitenkaan pärjää "oikeille" pianisteille.
Kyllä, se olen minä kuten arvasitkin... |
|
Sitähän minäkin ihmettelen miksi niitä jotkut vertailee. Jotkut esim. väittää että nylonia ei saa soittaa plekulla ja varsinkin Latinohemmot todistaa plekun sopivan mainiosti asiaan.
Tiivistän idean näin esimerkillä:
Kitaristi soittaa tilutuksen jonka pohjana on shred-metal-neo-klassinen tausta. Sitten hän soittaa saman tilutuksen nylonilla jossa on Latinotyylinen tausta. Mies saa takuulla enemmän kiitosta jälkimmäisestä versiosta vaikka tiluttaa yhtä "aivottomasti". Eli on arveluttavaa väittää että esim. Latino ja Jazz-hemmot olisi automaattisesti jotenkin "sielukkaampia" vaikka tiluttavat koska "näyttämisen asenne" kuuluu kuitenkin tarkalla korvalla kuunneltuna soitosta läpi.
sanopa mielipide mistä tässä meiän musiikissa on kyse..
http://music.antemeridiem.fi
|
|
sanopa mielipide mistä tässä meiän musiikissa on kyse..
http://music.antemeridiem.fi
En rinnastaisi noihin tilutuksiin joista mainitsin. En kyllä ihan ymmärtänyt miksi minun pitäisi sanoa mielipide tuosta...
Selvennän vielä, että en automaattisesti väitä että kaikki vähänkään ripeämpi Latino -soitto kuuluisi kirjoitukseni alueeseen, vaan korostan että sellaiset super-luritukset joita kuullaan shred -puolella toimivat yhtä hyvin kuin yhtä haasteelliset Latino-revityksetkin.
Kyllä, se olen minä kuten arvasitkin... |
|
Voi tietysti olla että puhun nyt aiheesta jota moni ei tunne. Puhun soittamisen tasosta josta tuo Strunz&Farah on hyvä esimerkki. Jos ei hemmoja ole kuullut, niin voi olla vaikea ymmärtää mitä tämä aihe käsittelee. Menipä vaikeaksi kun itsellä kiinnostaisi käsitellä asiaa syvällisesti ja aihe alkaa vähän lipsua käsistä. Kiitän kuitenkin että vielä ei ole noita kirveitä lentänyt (kops) oho, mikä se oli?
Pakko käydä mutka kaupungilla. Jatkakaa juttua...
Kyllä, se olen minä kuten arvasitkin... |
Ossi
17.04.2003 14:18:51 | |
|
Kitaristi soittaa tilutuksen jonka pohjana on shred-metal-neo-klassinen tausta. Sitten hän soittaa saman tilutuksen nylonilla jossa on Latinotyylinen tausta. Mies saa takuulla enemmän kiitosta jälkimmäisestä versiosta vaikka tiluttaa yhtä "aivottomasti".
Ehkä tuo jälkimmäinen pläjäys on sitten ns. suuren yleisön mielestä kokonaisuutena miellyttävämpi. Hillitönkin kitaranvispaus saa musiikillista painoarvoa (hymiö) jos se istutetaan luontevaan ja harmoniseen sointuympäristöön jossa on vielä sopivasti svengaavat polyrytmiset perkussiot.
Kokonaisuus on A ja O.
"..ttu tästä mitää tuu. Saako muuten kaupunkialueella pitää siipikarjaa?" |
|
En oikein tajua, mikä ihmeen tarve sähkökitaristeilla on aika ajoin yrittää hakea arvostusta soittimelleen vertailuilla klassiseen musiikkiin. Johtuisiko siitä, että jotkut arvostetut klassisen musiikin henkilöt, kuten esim. Ralf Gothoni, ovat puhuneet kevyestä musiikista halveksivaan sävyyn? En tiedä. Kuitenkin sähkökitara on parhaimmillaan ollessaan ihan vaan oma itsensä, eikä yrittäessään olla mitään muuta kuin on.
Samaa mieltä. Nää vastakkainasettelut on ihan älyttömiä!
Klassiset konsertit on luonteeltaan ihan erillaisia, kun rock konsertit. Ihmiset hiljentyy kuulemaan klassista, jolloin jokainen nuotti/virhe erottuu. Rock konsertissa on menoo, eikä nyt yks väärä, liian hiljainen tai liian kova nuotti paljon vaikuta kokonaisuuteen.
Juuup! |
|
Ehkä tuo jälkimmäinen pläjäys on sitten ns. suuren yleisön mielestä kokonaisuutena miellyttävämpi. Hillitönkin kitaranvispaus saa musiikillista painoarvoa (hymiö) jos se istutetaan luontevaan ja harmoniseen sointuympäristöön jossa on vielä sopivasti svengaavat polyrytmiset perkussiot.
Kokonaisuus on A ja O.
Palasin kaupungilta...nyt on pääsiäisruokaa.
Luonteva sointuympäristö vähän hämää. Sävelkulun pohjalla voi olla samat soinnutkin ja tyylillisesti voi olla silti eri musiikkia johtuen muista tekijöistä. Esim. rock musiikissa voidaan käyttää Flamenco-tyylin sointuja jne.
Tuossa mainitsemassani Strunz&Farahin levyllä tulee kohtia jotka eivät ole edes erityisen "sopivia" pohjasointuun koska Jazz-vaikutteitakin kuuluu ja sehän ei ole perinteisesti niin melodista kuin moni muu musiikkityyli (siis karkea yleistys eikä välttämättä edes minun mielipiteeni) joten sana "luonteva " ei ole ehkä nyt paikallaan. Improvisaatiokaan ei aina mene varsinkaan tuolla Farahilla kohdilleen ja silti väittäisin että hemmoa kunnioitetaan eneemmän kuin jotain Vinnie Moorea vaikka se soittaisikin oikeaoppisesti niin teknisesti kuin musiikillisestikin. Tai vaikkapa just saman pätkän mutta nimenomaan sähkökitaralla shred-tyylin soundeilla jne.
Kyllä, se olen minä kuten arvasitkin... |
 Herra Rapu
17.04.2003 15:13:54 (muokattu 17.04.2003 15:14:42) | |
|
En rinnastaisi noihin tilutuksiin joista mainitsin. En kyllä ihan ymmärtänyt miksi minun pitäisi sanoa mielipide tuosta...
Selvennän vielä, että en automaattisesti väitä että kaikki vähänkään ripeämpi Latino -soitto kuuluisi kirjoitukseni alueeseen, vaan korostan että sellaiset super-luritukset joita kuullaan shred -puolella toimivat yhtä hyvin kuin yhtä haasteelliset Latino-revityksetkin.
ihan vaan mielenkiinnosta oisin halunnut kuulla mielipiteen meiän musiikista verrattuna noihin ammattilaisiin Strunziin ja kumppaneihin.
Eikös toinen niistä (Strunz & Farah) soita sormilla?
En tiiä.. mä ainakin tykkään lurituksista, joissa on IDEAA soittimeen katsomatta. Ei siis mielikuvituksetonta skaalojen kelausta..
Mites tämmönen tilanne:
sähkökitaristi soittaa sitä omaa neo-klassishuttuaan joukolle ihmisiä, jotka ovat tottuneet kuulemaan pelkkaa flamencoa akustisella.
flamencokitaristi soittaa sitä omaa tyyliään joukolle ihmisiä, jotka ovat tottuneet kuulemaan Ynkän jälkeisiä neoklassisaallon synnyttämiä tusinakitaristeja.
Aika pitkälti mielipiteistä kiinni ja mitä on tottunut kuulemaan.. ja eikö lattarimusa ollut juuri muodissa :) saas nähä milloin 80-luvun tukkahevi ja elämää nopeammat soolot on taas muodissa..
|
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
