| Aihe: PAiA 9700S - Analoginen moduulisyntikka räkissä | 1 |
|---|
 zepeteus
12.01.2007 18:33:33 (muokattu 12.01.2007 20:06:47) | |
|
Monen kärventelytunnin jälkeen, joululahjaksi saamani rakentelupaketti on vihdoin valmis.
Settiin kuuluvat seuraavat moduulit:
-9700 MIDI to CV konvertteri ja virranjakaja muille moduuleille
-9720 Dual VCO kaksi oskillaattoria ja modulaattori
-9730 VCF kaksi filtteriä ja modulaattori
-9710 VCA/Mixer kaksi vahvistinta, mikseri, balansoitu modulaattori, kohina- ja vaippakäyrägeneraattori
-FR-7 3U korkuinen räkkikotelo
Tarkemmat speksit löytyvät PAiAn sivuilta.
http://www.paia.com/p9700s.asp
Tommy Falk (Unease) tarinoi setistä kuvineen ja ääninäytteineen:
http://www.unease.se/paiabuild.htm
Ajattelin kertoa tässä muutamia havaintoja matkan varrelta, josko tällainen setti kiinnostaisi jotakuta muutakin.
---
Itse laatikko jossa tavarat saapuivat oli yllättävän pieni, n. 31x11x45 cm. Tämä johtui suurelta osin siitä, että myös sarjaan kuuluva räkkikotelo on koottava ja mahtui siis pieneen tilaan. Jokaisen moduulin osat oli pakattu omiin pusseihinsa, samaten kuin moduuleihin kuuluvat räkkiosat eli kunkin moduulin etulevy ja virtalähteen kytkentään liittyvät osat.
Moduuleiden osapussit sisälsivät sitten kaikki ao. komponentit yhtenä sekasortoisena läjänä. Tähän olisi mielestäni voitu panostaa enemmän. Ensitöikseen lajittelinkin jokaisen ison pussin sisällön pienempiin pussukoihin, vastukset ja konkat erilleen, samaten kuin IC:t, potikat jne. Helpotti huomattavasti myöhempää työtä, kun jokaista osaa ei tarvinnut arpoa ja erotella ison läjän keskeltä.
Piirilevyt olivat kukin "puuttuvia osia?" lapun sisään käärittynä, IC:t pehmoalustassa, räkkipaneelit muovikalvoissa, muutoin komponentteja ei etulevyjä lukuunottamatta oltu erikseen suojattu. Moduulien etulevyt olivat isompien räkkisarjapussien sisällä tiukasti teipattuina omissa pienemmissä pusseissaan. Naarmuiset etulevyt eivät toki olisikaan settiä kaunistava ominaisuus.
Yhtään viallista komponenttia ei koko setistä löytynyt ja toisaalta PAiAn palautus/vaihto-palvelu toimii hyvin, joten ylimääräinen lajittelu oli ainoa alkuvaiva.
Jokaiselle moduulille löytyi oma reilu parikymmentäsivuinen koontamanuaali, ja tämä osio oli tehty hyvin. Yksityiskohtaisen, hyvässä loogisessa järjestyksessä etenevän ja kuvitetun opastuksen lisäksi jokaikiselle komponentille oli jopa oma tsekki-ruutu, johon tehdyn asennuksen sai ruksata homman edetessä. Mukana olivat myös piirikaaviot, levyjen komponenttiasettelut (PCB layout) sekä vaiheittaiset kaavakuvat kaikista piuhakytkennöistä. Jopa johdinten pituudet (tuumina) ja asennusjärjestys oli annettu, joten ohjeita seuraamalla pystyy tekemään varsin siistiä jälkeä pahemmaltakin vaikuttavasta piuhahässäkästä. Kun jokaisen piirilevyn ja etulevyn välille tulee keskimäärin 30 piuhaa, tarkempi ohjeistus onkin plussaa.
Eikä tässä kaikki, kunkin manuaalin loppuosa on omistettu tarkastus- ja säätöohjeille. Näiden ohjeiden avulla kunkin moduulin toiminnot saa toivottavasti säädettyä optimaaliseksi ja samalla oppii myös ymmärtämään ko. moduulien toimintaa ja käyttöä. Lopussa on myös yleinen suunnitteluanalyysi, joka käy kohta kohdalta läpi ko. moduulin elektroniset toiminnot. Hyvä PAiA!
Hymyilyttäneenä yksityiskohtana, ainakin yhden manuaalin testiosiossa puhuttiin kirjaimellisesti "savutestin" ottamisesta ensiksi.
---
Komponenttien laadusta seuraavaksi. Vastuksista suurin osa oli 5% hiilikalvovastuksia, muutamiin kriittisempiin paikkoihin oli tarjolla 1% metallikalvoja. Tämä sarja ei tietenkään ole mitään hifiä, vaan analoginen syntikka. Siitä huolimatta, muutamia hinnakkaampia settejä tarkastellessa huomasin, että joissakin jopa kaikki vastukset olivat 1% metallikalvoja. Mikäli haluaa mahdollisimman vähän pohjakohinaa ja tarkasti toimivat piirit, tämä onkin ymmärrettävää.
Omassa setissäni päädyin lopulta kompromissiin. Ahkerasti kaavioita vertailtuani, korvasin valikoidun joukon hiilikalvoja metallisilla ja loput sitten alkuperäisten ohjeiden mukaan.
Kondensaattoreissa kahtiajakoisuus oli vieläkin suurempi. Paikkoihin joihin olisin itse tarjonnut polkoa oli merkattu keraamisia konkkia. Toisaalta sarjasta löytyi myös polystyreenikonkkia, merkki siitä, että jälleen kerran muutamiin kriittisiin kohteisiin oli panostettu. Tavoilleni uskollisena halusin tietenkin panostaa hieman enemmän, niinpä vaihdoin suuren osan keraamisista konkista polyesteriin ja muutamiin kohteisiin jopa polystyreeniä. Muutamia pieniä suotoarvoja, esim. useat jännitteensuodon 10 nF:t vaihdoin samalla 100 nF:ksi.
Potentiometrit olivat Alphan isoja metallirunkoisia, ei huomauttamista näistä. Potentiometrien nupit myös asiallisesti settiin sopivia, eikä ihan halpisnuppeja. Katkaisijat Alpsin tavaraa, myös OK. Potikoiden sovittamisessa räkkietulevyihin ilmaantui veikeä piirre; potikoiden reiät olivat sen verran suuret, että potikat täytyi varta vasten keskittää paikkoihinsa, muutoin rivit heittivät suunniltaan.
Minijakit (3.5mm) muovirunkoisia, mutta täysin toimivia lajissaan. Eräänlaisena extrana joihinkin paikkoihin joissa ei tarvittu CC-tyyppiä (normally closed), oli sellaisia tarjolla.
Erillinen patch-kaapelisetti oli taas toinen juttu. Miniplugit olivat melko heikkoa tavaraa, muovirunkoisia tekeleitä joissa liitinosatkin sojottivat milloin minnekin. Toisaalta, ahtaasti etulevyihin sijoitetut jakit eivät välttämättä mahdollista kaikkien parempienkaan plugien käytöä. Kokeilin muutamaa itseltä löytynyttä, ja ne eivät yksinkertaisesti mahtuneet kahteen vierekkäiseen jakkiin, plugien runko-osat ottivat kiinni toisiinsa. Itse piuha oli puolestaan joustavaa silikoonikaapelia, ei paha, joskin ohutta tavaraa. Käytäntö osoittaa kuinka nämä tulevat kestämään, epäilys heräsi että plugien vaihtoa on joskus edessä.
Moduulien mukana tulleet piuhaniput olivat OK tavaraa ja sitä oli riittävästi, jokaisesta sarjasta jäi ylimääräistä. Hieman omituista oli kuitenkin, että VCO-setin (9720) piuhasatsi oli pykälää ohuempaa tavaraa kuin muiden moduuleiden.
Setin mukana tuli 12V 1A AC-muuntaja, mutta 120V verkkojännitteelle. PAiAn kautta ei edes saa eurosopivia virtalähteitä, joten tilatessa kannattaa erikseen pyytää jättämään ko. härpäke pois, näin jopa säästää 4$ tilaushinnasta. Itse tilasin Elfalta Mascotin 12V AC/AC muuntajan ja Speakon jakki/plugisetin. Speakonin avulla sain räkkikotelon takalevyyn varman ja helppokäyttöisen liitoksen muuntajaa varten.
Ei varsinaisesti osien laatuun liittyvää, mutta pakkaustyön jälkeen kuitenkin. Kaikkien moduulien osissa oli jonkinasteista sekaannusta. VCO-pakkauksesta puuttui yksi vastusarvo kokonaan, ylimääräiseksi jäi muita arvoja plus nippu 10K vastuksia, ikäänkuin lisäheittona? VCF-pakkauksessa taas 100K vastuksien tilalle näytti tulleen nippu 10K arvoja. VCA-pakkauksessa poissaolollaan loistivat jälleen kaikki 100K, tilalla ylimääräisiä 47K. Tästä paketista puuttuivat myös kaikki diodit. Yhdestä etulevysarjasta puuttui kiinnitysruuvi, mukana oli väärää kokoa. Noin 850 komponentin määrässä muutama moinen ei vielä välttämättä hetkauta, mutta PAiA pyytää näistäkin asiakaspalautetta, jos ei muuta niin toimintoja parantaakseen. Tokihan rakenteluni olisi pysähtynyt hetkeksi em. puutteisiin, jollei omista varastoista olisi löytynyt heti tilalle.
---
Koko setin kokoamiseen käytin kaikkinensa n. viikon päivät. Periaatteessa hyvä ja turhaan kiirehtimätön kokoamisvauhti oli moduuli per päivä, mutta minä käytin lisäaikaa ylimääräiselle suunnittelulle ja osien vaihdolle. Alle neljän (täyden) päivän tätä värkkiä ei mielestäni ole syytä yrittääkään kasata, homma menee helposti hutiloinniksi. Rauhallisesti tehden, jokainen moduuli toimi ensisavuilta lähtien niin kuin pitikin.
Mainion ohjeistuksen lisäksi kokoamistyötä auttoi hyvin merkattu PCB. Jokaisen osan paikka oli merkitty selvästi, itse piirilevyt tukevaa materiaalia, juotoskohdat vahvoja ja kaikenkaikkiaan laadukasta tavaraa. Plussaa jälleen.
VCO:n virittäminen tarjosi kuitenkin ylimääräistä pähkäilyä, josta selvisin viimein PAiAn teknisen tuen avustuksella. Manuaali, niin hyvä kuin muutoin olikin, ei tarjonnut riittävästi nippelitietoa minunlaiselle tuunaajalle, joten konseptia täysin ymmärtämättä yritin kalibroida oskillaattoreita ehkä turhankin tarkkaan. PAiAn Scott Leen antamat vihjeet selkiyttivät tilanteen, tarjosivat lisäviritysohjeita ja yleispätevää käyttötietoa.
Kalibrointia pähkäillessäni löysin VCO-piiriä mittaillessa ja tutkiessa ohimennen muutaman kohteen, joissa lisätty suodatus tai hieman suurempi kapasitanssi muutti oskillaattoreiden ääntä mukavantuntuisesti. Hieman karkealta kuulostaneesta kolmioaallosta poistui aallon harjalla ratsastanut (diodikytkentä?)napse ja siniaallosta tuli samalla täyteläisempi. Jätin aavistuksen loivemman yläpään lopulta kuitenkin vain toiseen oskillaattoriin, joten toisesta saa ulos särmempää tavaraa. Ramppiulostuloon (saha-aalto) ja pulssiaaltoon en onnistunut vaikuttamaan yhtä selvästi moduloimatta itse aaltoja. Parilla ICn suodatuskonkalla poistin kuitenkin aaltoihin liimautunutta ylimääräistä häröä.
---
Muutaman päivän soittotestien perusteella olen, jos ei muuta niin entisestään vakuuttuneempi analogisten moduuleiden äänellisestä ulottuvuudesta ja monipuolisuudesta. Ääni elää ja muokkautuu tavalla jota digi edelleenkin vain jäljittelee. Äärimmäiseen häiriöttömyyteen, puhtauteen tai stabiilisuuteen nämä eivät kykene, maanläheisesti elävään soundiin kylläkin. Erillisiä ääninäytteitä en lupaa, alussa kertomastani Uneasen linkistä samoin kuin PAiAn omilta sivuilta löytyy jo suuntaa antavia näytteitä.
---
Moduulisetin suunnitteluun liittyvää motkotusta. Kun pieneen tilaan ahdetaan niin paljon toimintoja kuin tästä setistä löytyy, visuaalisuus alkaa kärsimään. Rajattu tila asettaa toki rajoituksia, mutta räkkisarjojen etulevyjen suunnittelussa on mielestäni visuaalisesti paranneltavaa. Mahdollisesti kymmenilläkin piuhoilla yhdisteltyinä moduulisetti alkaa näyttämään heikkohermoisemmalle ahtaalta ja sekasortoiselta, sille ei yksinkertaisesti voi mitään. Mutta muutamien jakkien symbolit peittyvät osin kiinnitysmuttereiden alle. Toiseksi, itse tekstien/symbolien harmaa väri ei erotu mustasta taustasta kovin hyvin, joten kokonaisuudesta tulee etenkin hämärässä valaistuksessa hieman vaikea hahmottaa. Tämä on kuitenkin setin (valitettava) ominaisuus, itse painatus/maalausjälki oli kauttaaltaan hyvä.
---
Loppukaneettina, tähän rahaan ei vastaavia ominaisuuksia todennäköisesti löydy muualta, ellei jo omista laajaa komponenttivarastoa, hyvää työkaluvalikoimaa ja vielä(kin) enemmän omaa aikaa. Helpommalla toki pääsee samaan ostamalla valmiita moduuleita, ellei hinta ole este. Pelkästään säästösyistä tällaista projektia ei kuitenkaan ole mielestäni syytä harkitakaan.
Täysin aloitteleville elektroonikoille en settiä suosittele, vaikka mukana tuleva ohjeitus riittäisikin jokaiselle jolla on riittävästi aikaa, kärsivällisyyttä ja huolellisuutta. Niille, joilla on jo aiempaa kolvauskokemusta, riittävästi malttia ja kyky ymmärtää perussymbolit ynnä termit, tämä setti on tavallaan jopa helppo pala.
Vastaan settiä koskeviin kysymyksiin mahdollisuuksieni mukaan, antaa palaa. | |
Mä oon iha hele vetin kateellinen nyt. Itku ja parku. No ei, hienoa ja loistavaa toimintaa. Erittäin asiallinen projekti ja kirjoitus myöskin.
Porno on |  Klezberg
13.01.2007 13:36:33 (muokattu 13.01.2007 13:38:26) | |
|
Muistan 25 vuoden takaa että Paian syntikat olisivat olleet edullisia mm. siksi että niistä puuttui muuntimet lineaarisesta ohjausjännitteestä (siis esim voltti per oktaavi) logaritmiseksi (taajuuden ohjausta varten). Asia oli hoidettu niin että koskettimisto antaa logaritmisesti kasvavaa jännitettä eli vastusjaot eivät mene tasaisesti. Tuo on monellakin tapaa kökkö ja rajoittava ratkaisu, joten miten tuo asia on noissa nykyisissä?
EDIT: No tuollahan olikin linkki ja sieltä selvisi, että lineaarinen ohjausjännite voltti per oktaavi. Tuommoinen voisi kyllä olla kiva projekti.
lumbaj lumbaj lumbalaj, ajde ajde ajde! | |
Juu, voltti per oktaavi on tuon MIDI2CVn normaali ohjaustapa. Erillisen V/Hz lisälevyn voi myös asentaa konvertterille tarpeen mukaan. Tällöin DAC tuottaa yhden oktaavin ohjausjännitteet ja oktaavien vaihto tapahtuu erikseen ohjatulla jännitteenjaolla. Kytkennöistä johtuen näitä kahta tapaa ei voi kuitenkaan vaihtaa lennosta, se on kolvattava joko tai.
Oskillaattorit näyttävät pitävät vireen hyvin sekä keskenään että referenssiin verrattuna ainakin noin neljän oktaavin matkalla (C1-C4). Ylempänä heittoa tulee referenssiin, sen mitä olen ehtinyt soittaa ja koittaa. Tätä on kaiketi joskus korjattu nk. De Franco kompensoinnilla, mutten ole vielä tutkinut tarkemmin miten homma on toteutettu 9720:ssä.
Driftaamista en ole myöskään vielä erikseen noteerannut. Jos ja kun moduuli alkaa seisomaan pitempäänkin päällä ilman erillisiä tviikkauksia, senkin varmaan huomaa selvemmin.
Jeps, kiva projekti. Ja Gasser, kiitos. | |
Vähänkö makee! Itte aion tänä viikonloppuna kasata PAiA:n HIFI Tubehead stereoputkiesivahvistimen. Sopiva 12 voltin vaihtojännitemuuntaja (1A) löyty yhden korttelin päästä Clas Ohlssonilta reilulla kympillä.
Kysymyksiä PAiAn modulaarisynasta:
-onko siinä pelkästään pehmeäsynkronointi oskillaattoreissa, vai onko myös kovasynkronointi? Noiden erohan on siis se, että pehmeäsynkronointi laittaa oskillaattorit ihan samaan vireeseen, mutta kovasynkronointi mahdollistaa tämän lisäksi ääniaallon muuttamisen synkronoidun oskillaattorin taajuutta muuttamalla siten, että synkronoiva oskillaattori pakottaa synkronoidun oskillaattorin ääniaallon alkamaan aina alusta silloin kun sen oma aalto alkaa alusta (Zepeteus varmaan tietää nämä termit mutta selitin koska kaikki mahd. lukijat ei ehkä ymmärrä noiden synkronointien eroja. No ei ehkä ymmärrä vieläkään :)
-Onko siinä mitään ring modulaattorin tapaista? | zepeteus
13.01.2007 16:11:41 (muokattu 20.01.2007 13:12:40) | |
|
Uneksija, löysit sitten noin kolmasosan hintaan samantyylisen muuntajan! No, enpä olisi Ohlssonille kuitenkaan heti päässyt, tuli tuo Mascot muiden romppeiden mukana näppärästi Elfalta. Onkos tuo sinun PAiA HIFI Tubehead stereoputkiesivahvistin niitä esitöitä ennen x0xb0xia, mistä puheltiin aiemmin?
Jaa että kova vai pehmeä synkka oskillaattoreissa? Normaalisti oskillaattoreita ei ole synkronoitu keskenään, mutta OscA:lle on erillinen soft sync sisäänmeno.
Ring modulator löytyy 9710 VCA/Mixer-moduulista, elikkä tuo Balanced (Ring) Modulator, jolle on oma "A" ulostulo. Normaalisti modulaation lähteenä on ADSRn ulostulo, mutta käyttämällä "CVa (Modulation)" sisääntuloa, ADSR ja expo-piiri ohittuvat, CVa on suora lineaarinen sisääntulo. Hyvä perkussioille, ainakin.
Lisätäänpä tähän väliin myös, että VCF-moduuli (9730) tuottaa erilaisia, arvaamattomampia tuloksia, kuin mihin ainakaan itse olen tottunut. Potikat jossakin asennossa, ja filtteröinti on niin nättiä...pieni säätöliike ja tuloksena saattaa olla oskillointia, raisua yliohjaamista tai muuten vaan ihmeellisiä sirinöitä ja ulinoita. Vaatii totuttelua näemmä tämäkin.
EDIT: korjattu sync-tietoja. | |
Uneksija, löysit sitten noin kolmasosan hintaan samantyylisen muuntajan! No, enpä olisi Ohlssonille kuitenkaan heti päässyt, tuli tuo Mascot muiden romppeiden mukana näppärästi Elfalta. Onkos tuo sinun PAiA HIFI Tubehead stereoputkiesivahvistin niitä esitöitä ennen x0xb0xia, mistä puheltiin aiemmin?
Joo, ensin PAiA ja pari muuta, sitten x0xb0x. Tuli muuten PAiA ja x0x samana päivänä :) Toivon todella että toi Tubehead on hyvä - mulla ei oo oikeen mitään käypää "räkäyttäjää" vintage-sähköuruilleni.
Jaa että kova vai pehmeä synkka oskillaattoreissa? Normaalisti hard sync, OscA:lle erillinen soft sync sisäänmeno.
Jummi...
Ring modulator löytyy 9710 VCA/Mixer-moduulista, elikkä tuo Balanced (Ring) Modulator, jolle on oma "A" ulostulo. Normaalisti modulaation lähteenä on ADSRn ulostulo, mutta käyttämällä "CVa (Modulation)" sisääntuloa, ADSR ja expo-piiri
...jammi! Pidän erityisen mahdollisena ellen peräti todennäköisenä, että voi meikänkin projektipöydältä joskus löytyä toi 9700S :) (nimittäin kun aikasemmin luulin että siinä on vaan soft sync eikä ring modulaattoria, mutta olinkin väärässä, onneksi) | zepeteus
14.01.2007 12:38:27 (muokattu 20.01.2007 22:12:03) | |
|
Joo, ensin PAiA ja pari muuta, sitten x0xb0x. Tuli muuten PAiA ja x0x samana päivänä :) Toivon todella että toi Tubehead on hyvä - mulla ei oo oikeen mitään käypää "räkäyttäjää" vintage-sähköuruilleni.
No niin, näyttää tulleen sinullekin kasattavaa kerraksi jos pariksikin.
Hei, tarkennetaan sen verran tuota aiempaa lausuntoani, että laitoin tuon soft/hard sync yksityiskohdan PAiAn tekniikalle erikseen kyssäriksi. Manuaali kun ei moisesta tuota soft sync sisäänmenoa lukuunottamatta puhu, ja itse en ole tuota edes erikseen testinyt vielä, niin helppoa kuin se olisikin. Seuraava soitto/testi-rupeama on kuitenkin vasta ensi viikon alkupuolella, joten katsotaan kumpi ehtii asiaan ensin. | zepeteus
21.01.2007 01:08:10 (muokattu 21.01.2007 01:10:18) | |
|
Zepeteus varmaan tietää nämä termit mutta...
Juu, luulin tietäväni, mutta eipä tarkennus aiheesta haitannut. Testit menivät aiottua myöhemmäksi, mutta ehtipä sitten PAiAn tekniikkakin osallistua aiheeseen. Elikkä, puhuin tuolla aiemmin osin erheellisesti tämän PAiAn synkkauksesta, olen pahoillani siitä. Otetaanpa uusiksi.
nimittäin kun aikasemmin luulin että siinä on vaan soft sync
Pitää paikkansa. Eli normaalisti 9720:n oskillaattoreita ei ole synkronoitu keskenään, mutta OscA:lle on erillinen soft sync sisäänmeno.
Teoriassahan hard sync tarkoittaa että master-oskillaattori pakottaa slave-oskillaattorin aloittamaan uuden syklin aina kun se itsekin aloittaa sen, riippumatta siitä missä vaiheessa omaa sykliään slave tuolla hetkellä on.
Teknisesti, alkujaan saha-aaltoa tuottavissa oskillaattoreissa kuten tämä 9720, erityinen ajoituskondensaattori vuoroin varautuu ja tyhjentyy, tässä tapauksessa nk. Schmitt triggerin ohjaamana. Hard syncissä master-oskillaattorilta tuleva pulssi pakottaa ajoituskondensaattorin tyhjentymään oman syklinsä mukaan.
Jos tämän 9720:n synkkaussisäänmenoon ajetaan esim. voimakasta kanttiaaltoa (kenties vielä LFO:lla tai vaippakäyrägeneraattorilla moduloituna), tämä ohjaa Schmitt triggerin purkamaan konkan, eli uusi sykli alkaa. Mitä eroa tällä on sitten hard sync:iin?
Tässä tapauksessa käsittääkseni se, että riippuu ohjaavan signaalin voimakkuudesta ja taajuudesta, milloin slave aloittaa uuden syklin. Tämä ei välttämättä tapahdu aina master-oskillaattorin niin sanoessa, siispä soft sync.
Tutkittuani kaavioita tarkemmin, uskoisin että kovan synkkauksen saa kyllä väkästettyä tähänkin jos haluaa. Mutta se menee taas modifiointien puolelle, joten lisää tutkimuksia edessä. | |
No niin, kun tuossa oli juttua tästä synkkaus-toiminnosta, niin jatketaanpa siitä ensin.
Eli tähän PAiAan, tarkemmin ottaen 9720 VCO-moduuliin saa tehtyä hard syncin, ja vieläpä suht helposti. Testasin ensin PAiAn tekniikan antamia vinkkejä soft syncin "jyrkentämisestä", mutta en saanut muokattua niistä toimivaa kovaasynkkaa, erilaisen softasynkkauksen kuitenkin. Seuraavaksi koetin omia patentteja, mutta lopulta päädyin hakemaan mallia vanhoista syntikkakaavioista. Parhaalta vaikutti Kevin Lightnerin (Synthfool) vanhoihin Minimoogeihin tekemä modifiointi, josta kasasin oman versioni.
Tähän modifiointiin tarvitaan peräti kaksi vastusta, yksi transistori ja fetti (tai kaksi trankkua) ja yksi katkaisin. Piuhaa ja pieni levynpala kaupanpäälle ja homma toimii hienosti. Olen hienosäätänyt modia pari päivää, verraten samalla synkkaussoundeja ja käyttäytymistä Andromedan vastaavaan.
Lopullista asentamista varten on kaksi vaihtoehtoa: Joko irroittaa etulevystä soft syncin jakki ja laittaa hard sync-katkaisin sen tilalle tai jättää jakki paikoilleen ja porata viereen uusi reikä. Tilaa uudelle katkaisijalle olisi juuri ja juuri jakkirivistön ja potikoiden välissä, mutta etulevyn grafiikka kärsisi toimenpiteestä hieman.
Itse soft sync toimintoon tämä modifiointi ei muutoin vaikuta, joten molemmat optiot ovat niin halutessa käytössä.
---
Ennen tätä sain jo valmiiksi kuulokevahvistimen. PAiAn oma versio oli hyvä pohjustus ja samaa periaatetta käyttää myös mm. kehuja saanut CMoyn versio:
http://tangentsoft.net/audio/cmoy-tutorial/
Kuulokejuttuihin perehtyneeltä HeadWizen sivuilta löytyy hyvää perustietoa suunnittelua varten, Designing an OpAmp Headphone Amplifier (Solid State and Tubes):
http://headwize.com/projects/showfile.php?file=opamp_prj.htm
Omaan versiooni suunnittelin kaksi monosisäänmenoa, monokatkaisijan, pannaus- ja volumepotikat plus stereoulostulon. Virtalähde on suoraa jatkumoa PAiAn moduuleiden vastaaville, mutta jämerämpi kuin PAiAn omassa kuulokevahvistimessa. Itse vahvistinosio on nopeamillekin opareille sopiva ja takaa taatusti riittävän tarkan ja hyvän äänentoiston tälle syntikalle.
Kaavio omasta versiostani:
http://img252.imageshack.us/img252/2032/paiahdphschxw0.gif
Monokytkennässä etenkin jo VCA:ssa monotettu signaali vaimenee huomattavasti, mutta ainakin omilla kuulokkeillani vahvistus riittää silti hyvin. Tämä kuulokevahvistin mikseriosioineen yhdessä VCA-modulin mikserin kanssa takaa varsin monipuoliset monitorointimahdollisuudet ilman ulkopuolisia laitteita.
Räkkipaneelin oikeassa laidassa on juuri sopivasti tyhjää tilaa, joten tälle asennukselle ei ole suurempia esteitä.
---
VCO-moduuliin tein myös kaksi muuta pientä muutosta. Ensin koetin säätää LFO-toimintoa siten, että sen kytkeminen päälle laskisi oskillaattorin taajuutta tasan oktaavin. Käytännössä tämä merkitsi LFOn trimmausta huomattavasti ylöspäin, säätö jota varten kolvasin ao. kohtaan piirilevyllä trimmerin. Valitettavasti LFO-toiminto skaalaa oskillaattorin vireen eri tavalla kuin normaali taajuussäätö, joten vireessä soittaminen ei onnistunut. Jätin kuitenkin trimmerin paikoilleen, jotta LFOn säätö onnistuu tarvittaessa helposti ja nopeasti.
Oktaavikytkintä varten laitoin sitten yksinkertaisesti taajuussäätöpotikalle ylimääräisen vastuksen, joka tiputtaa halutun oktaavin. Säästääkseni kallisarvoista paneelitilaa, päätin yhdistää tämän kytkimen jo olemassaolevaan LFO-kytkimeen. Vaihtamalla LFO-kytkin kaksinapaiseen, oskillaattorilla A on nyt kolme taajuusmoodia saman katkaisimen alla, normaali, oktaavi alas ja LFO. Oktaavikytkimen myöhempiä säätöjä varten lisätyn vastuksen tilalle voisi toki laittaa trimmerinkin, mutta tämä riittää toistaiseksi.
---
Nykyisten modifiointien viimeistelyn lisäksi vielä muutamia uusia hahmotelmia löytyy. Ainakin pitch wheel modi täytynee tehdä, jotta sen toiminto vastaa normaalimpaa nykyisen theremin-efektin sijasta. Tähän tarvittava tila löytyy MIDI2CV paneelista, joten räkkipaneelin vasen reuna on silti vapaa. | |
No niin, kun tuossa oli juttua tästä synkkaus-toiminnosta, niin jatketaanpa siitä ensin.
Eli tähän PAiAan, tarkemmin ottaen 9720 VCO-moduuliin saa tehtyä hard syncin, ja vieläpä suht helposti. Testasin ensin PAiAn tekniikan antamia vinkkejä soft
Plussaa taasen... Todella mahtavaa että tohon saa sen hard syncin. En voi käsittää miksei sitä alunperin siinä ole. | |
Muistan 25 vuoden takaa että Paian syntikat olisivat olleet edullisia mm. siksi että niistä puuttui muuntimet lineaarisesta ohjausjännitteestä (siis esim voltti per oktaavi) logaritmiseksi (taajuuden ohjausta varten). Asia oli hoidettu niin että koskettimisto antaa logaritmisesti kasvavaa jännitettä eli vastusjaot eivät mene tasaisesti. Tuo on monellakin tapaa kökkö ja rajoittava ratkaisu, joten miten tuo asia on noissa nykyisissä?
EDIT: No tuollahan olikin linkki ja sieltä selvisi, että lineaarinen ohjausjännite voltti per oktaavi. Tuommoinen voisi kyllä olla kiva projekti.
Paian vanhemmat syntikat olivat V/Hz systeemillä eli lineaarisia (kuten myös Korgit), V/oct on itse asiassa eksponentiaalinen, ja se on se parempi järjestelmä. Ainoa pieni käytännön ongelma on suurempi herkkyys lämpötilan vaihteluille jota monesti kompensoidaan V/I (jännite -> virta) muuntimessa käyttämällä +3500 ppm/C kompensointivastusta takaisinkytkennässä V/I muuntimen edellä olevassa vahvistinasteessa. Modulaatiot, pitch bendit yms. on käytännössä tosi hankala toteuttaa musikaalisesti oikein ilman mikroprosessoriohjausta jos käytetään V/Hz järjestelmää koska kaikille ohjausjännitteile pitäisi ensin tehdä exponentiaalinen muunnos. Niin siis käytännön kytkennöissä oskillaattoreita ja filttereitä ohjataan loppupeleissä virralla, ei jännitteellä, joten jännite on muunnettava ensin virraksi. Lineaarinen muunnos on helppo, syötetään jännite pelkän vastuksen yli, eksponentiaalinen muunnos tehdään differentiaalitransistoriasteella. | |
Plussaa taasen... Todella mahtavaa että tohon saa sen hard syncin. En voi käsittää miksei sitä alunperin siinä ole.
Niin, lieneekö tila ollut valintaperusteena? Molemmat optiot eivät yksinkertaisesti mahtuisi nykyiselle piirilevylle; se on kaksipuoleinen ja vakiomittainen toisten levyjen kanssa, komponentit on sijoitettu yhtä tiuhaan kuin muissakin. Näillä asetuksilla vapaata tilaa ei ole jäänyt varmaan vastuksenkaan vertaa ja tämä hard sync olisi tarvinnut sitä näemmä vähintään neljän komponentin verran vs. soft syncin kaksi. Lisäksi esim. tämä minunkin minimaalinen toteutus tarvitsee johtimien tilan katkaisijalle, omat jännitevedot ja reititykset oskillaattoreiden välille. Näihin verrattuna soft sync tarvitsee vain yhden johtimen paikan, joten käytetyn tilan välinen ero on huomattava.
Kyllä, kovasynkkaus on todellakin jees ja joihinkin ääntelyihin jopa lähes välttämätön, mutta tarjottujen ominaisuuksien raja on vedetty tässä moduulissa tähän. Onneksi näitä voi ainakin yrittää vielä täydentää omien tarpeiden mukaan... ;)
Piirilevyjä mahtuisi toki koteloon rinnakkain pystyyn melkeinpä tuplamäärä, mutta siinä vaiheessa viimeistään kokoaminen menisi jo vaikeaksi, eikä etulevylle voi kuitenkaan viedä juuri enempää tavaraa...nykyiselläänkin esim. plugin vetäminen tiukasta kolosta saattaa lipsauttaa potikkaa jne.
Tämä on varmaankin yksi syy minkä takia yhden moduulisyntikan hankkineilla on niitä kuulemma pian useita, kaikki kiva ei mahdu yhteen yksikköön. Minä ilmeisesti ainakin yritän taistella tätä vastaan näillä lisäyksilläni, vaikka oikeastaan täyttäisin toisen samanmoisen kotelon helposti erilaisilla optioilla....tai sanotaan vaikka kolme, kyllähän se räkkimuugi olis myös kiva väkertää kasaan.
Paian vanhemmat syntikat olivat V/Hz systeemillä eli lineaarisia (kuten myös Korgit), V/oct on itse asiassa eksponentiaalinen, ja se on se parempi järjestelmä.
Näin. Taisipa olla myös Yamahalla jotain V/Hz vermeitä aikoinaan.
Ainoa pieni käytännön ongelma on suurempi herkkyys lämpötilan vaihteluille jota monesti kompensoidaan V/I (jännite -> virta) muuntimessa käyttämällä +3500 ppm/C kompensointivastusta takaisinkytkennässä V/I muuntimen edellä olevassa vahvistinasteessa.
Jeps, tuo tempco-vastus on kaiketi yleisin ratkaisu, mutta tässä PAiAn modulissa lämpöongelmaa on ratkottu erilaisella toteutuksella. Lyhyesti, CV-summauksen LM13700 OTA:ssa on linearisointidiodeja, joiden lämpöseurantaominaisuutta käytetään hyväksi vastusten sijaan. Kuulema teoriassa jopa parempi toteutus kuin tempco-vastukset, käytännössä parhaimpia perinteisiä vastaava. | |
Niin, lieneekö tila ollut valintaperusteena? Molemmat optiot eivät yksinkertaisesti mahtuisi nykyiselle piirilevylle; se on kaksipuoleinen ja vakiomittainen toisten levyjen kanssa, komponentit on sijoitettu yhtä tiuhaan kuin muissakin. Näillä asetuksilla vapaata tilaa ei ole jäänyt varmaan vastuksenkaan vertaa ja tämä hard sync olisi tarvinnut sitä näemmä vähintään neljän komponentin verran vs. soft syncin kaksi. Lisäksi esim. tämä minunkin minimaalinen toteutus tarvitsee johtimien tilan katkaisijalle, omat jännitevedot ja reititykset oskillaattoreiden välille. Näihin verrattuna soft sync tarvitsee vain yhden johtimen paikan, joten käytetyn tilan välinen ero on huomattava.
Hmm, onko soft-sync ees enää kauheen tarpeellinen jos on modannu vehkeeseen kovasynkin? Ihan mielenkiinnosta kyselen, mun synista on kovasynkkaus Akai VX600:ssa, mutta pehmytsynkkausta en oo koskaan päässyt millään laitteella kokeilemaan. Mutta kyllä, kovasynkkaus rulettaa :) | |
Hmm, onko soft-sync ees enää kauheen tarpeellinen jos on modannu vehkeeseen kovasynkin?
Niin, sitä ei varmaan tiedä ennen kuin kokeilee ja sitten tarpeisiinsa sovittaa.
Kovasynkkauksessa slave-oskillaattorin säätö on tavallaan sävynsäätöä, kun taas soft syncissä siitä tulee selvemmin erilaista aaltomuodon muokkausta. Toisaalta taas softasynkkauksessa oskillaattoreiden välinen vaikutus on epäsäännöllisempää ja ehkä vaikeammin hallittavaa, kun kovasynkkauksessa puolestaan master vie orjaa aina.
Tämä pakottava suhde aiheuttaa taas sen, että kovasynkassa esim. kanttiaalto/kanttiaalto-suhteessa masterin täytyy olla aina orjaa alempana taajuudessa, muutoin slave vaimenee kuulumattomiin hyvinkin pian. Softasynkkauksessa masterin ja slaven taajuusuhteet voivat olla mitä vain, synkkausefekti toimii silti ja molemmat oskillaattorit pysyvät pääosin kuuluvina.
Riippuen mm. käytetyistä aaltomuodoista, niiden taajuudesta ja voimakkuudesta sekä miksauksesta, molemmat synkkausmoodit tuottavat osin lähes samanlaista ääntä, toisaalta taas sellaista mihin vain jompikumpi pystyy.
Molempi parempi, ainakin omalta kantiltani katsottuna. | |
Paian vanhemmat syntikat olivat V/Hz systeemillä eli lineaarisia (kuten myös Korgit), V/oct on itse asiassa eksponentiaalinen, ja se on se parempi järjestelmä.
Tätä juuri ajoin takaa, meni vain logaritminen/eksponentiaalinen sekaisin. Muistelin jotain 70-luvulla jossain kotimaisessa elektroniikkalehdessä ollutta rakennusohjetta (!) jossa tarvittiin hurjasti jotain muuntimia tuon takia.
Lineaarisella tarkoitin sitä, että jos syna on V/okt, koskettimisto voi toimia lineaarisella jännitteenjaolla ja muutenkin ohjausjännitteitä voi summata niin että tulos kuulostaa musikaaliselta.
lumbaj lumbaj lumbalaj, ajde ajde ajde! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
