| Aihe: Kehu oma soittimesi | |
|---|
|
jazzmies: Musafasulla pari vuotta sitten on puuvanteinen Ayotte-setti ja sen vieressä PHX. Molempia tiluttelin ihan perille asti ja PHX miellytti itseäni enemmän, sillä niiden saundissa oli jotakin härskiä. Ayotte-setti oli myös kyllä tosi hyvä.
PHX-patteristoa olisi mukava päästä silittelemään. Siinä on vaan se traaginen puoli, että voi olla etteivät omat kannut enää sen jälkeen saisi sydäntä pamppailemaan.
When the Going Gets Weird, the Weird Turn Pro |  EJ84
26.09.2011 17:30:18 | |
|
Bacchus: PHX-patteristoa olisi mukava päästä silittelemään. Siinä on vaan se traaginen puoli, että voi olla etteivät omat kannut enää sen jälkeen saisi sydäntä pamppailemaan.
Tuohan siinä voi olla vaarana. Vantaanportin fasulla kävin joku viikko sitten ihmettelemässä. Vähän napauttelin esillä olleen PHX:n kalvoja sormilla. Vireet eivät olleet sinne päinkään, mutta silti rummut soivat nätisti kevyesti napauttamalla. Ällistelin siinä viisteitä ja runkojen eri materiaaleja ja paksuutta. Joskus voisi harkita, kunhan oppisi edes vähän soittamaan ensin... Tykkään vielä kyllä mun Signia Marquiseista silti tosi paljon, vaikka nekin on mulle liian hyvät. :)
"If we are ignorant about a phenomenon, that is a fact about our state of mind, not a fact about the phenomenon itself." |  ferodoz
26.09.2011 20:16:25 (muokattu 26.09.2011 20:21:26) | |
|
EJ84: nekin on mulle liian hyvät. :)
Tämä on yksi mikä mua joskus häiritsee. Onko joku tehny jonkunlaisen taulukon kuinka pitkällä rumpujensoitossa pitää olla ennenkun saa siirtyä esim semiproosta proohon/highendiin? Itselle on tulossa Kumut, vaikka pärjäisin tosiaankin halvemmallakin setillä. Siinä vain tulee se fiilis hyvästä rummusta, ja ehkä halutunlaisesta saundista kuten minulle tässätapauksessa tulee käymään. Motivaatio pysyy ennallaan kun silloin tällöin uusii tavaraa/lisää tavaramäärää. Itse ainakin diggailen siitä että saan touhuta soittamisen lisäksi rumpujen ääressä jotain muutakin, kuten esimerkiksi huolto/putsaus/kiilotus ym juttuja, sekä settiasettelun muutoksia. Puhumattakaan ihalilla oman setin ulkonäköä erilaisilla asetteluilla, ja testailla erilaisia setuppeja.
Sama juttu kuin äänitysvehkeiden hommaamisen jälkeen, olen koittanut soittaa ihan kakkosnelosta nauhalle monella eri tavalla ja kuulostellut mitä eroa niillä on nauhoitettuna. Esim haikan painotuksia, soittovolaa jne. Tällä tarkoitan sitä että jos jotain haluaa ja on valmis sen hankkimaan, niin miksei se sitten voisi olla sellaista mihin jäisi vähän oman itsensä kehittymisvaraa. Oli se sitten rumpusetti, studiokamaa, tai vaikkapa polkupyörä. Eli mun mielestä mikään mistä tykkää ei ole itselle liian hyvää. Loppujenlopuksi omien visioiden, sekä haaveiden ja mielikuvien toteutuminen ja ehkäpä unelmasetin hankkiminen, on tosiasiassa niitä juttuja millä varsinainen into treenaamista ja koko harrastusta kohtaan säilyy.
Koolla oli väliä. | |
ferodoz:Itse ainakin diggailen siitä että saan touhuta soittamisen lisäksi rumpujen ääressä jotain muutakin, kuten esimerkiksi huolto/putsaus/kiilotus ym juttuja, sekä settiasettelun muutoksia. Puhumattakaan ihalilla oman setin ulkonäköä erilaisilla asetteluilla, ja testailla erilaisia setuppeja.
Tässäpä tämä meikäläisen ongelma onkin:D Kun tulee enemmän räpläiltyä niitä rumpuja kuin soitettua:D | |
ferodoz: Tämä on yksi mikä mua joskus häiritsee. Onko joku tehny jonkunlaisen taulukon kuinka pitkällä rumpujensoitossa pitää olla ennenkun saa siirtyä esim semiproosta proohon/highendiin?
Jos oikein järkevästi elää, niin tiliote ja siihen kun lisäksi tulostaa pankin sivuilta velkojen takaisinmaksutaulukon, jossa on kaikki eräpäivät viimeiseen erään asti. Taulukot taitaa olla siinä ;)
Mutta eipä manata lamaa. Tuo sinun Kumu-tilaus on ihan oikeansuuntainen teko. Varsinkin kun vielä kotimaista olet suosinut. Antaa pyörien pyöriä.... Ei rahoja hautaan saa.
Juu no kyllä olen ihan sillä linjalla, että kehitys on nopeampaa paremmilla vehkeillä.
Kaikki menee nopeammin jakeluun. Esim. virittäminen voi olla aika tappista, jos kalustoa ei saa alan ammattilainenkaan vireeseen.... | |
Vallu-Veke: Jos oikein järkevästi elää, niin tiliote ja siihen kun lisäksi tulostaa pankin sivuilta velkojen takaisinmaksutaulukon, jossa on kaikki eräpäivät viimeiseen erään asti. Taulukot taitaa olla siinä ;)
Kyllä rumpuihin aina on rahaa löytyny vaikka pankkitilin saldot ym vastaavat tositteet todistais mitä tahansa muuta. Vaikka oot ihan perseauki, ja torille putkahtaa sellainen snare mitä oot aina halunnut ja vieläpä naurettavan halpaan hintaan, niin aina siihen on jostain rahat keksiny. Näin niinku esimerkkinä. Ei meilläkään emäntä tätä Kumutilausta oikein hyvänä pitänyt, näin niinkuin muuttohässäkän keskellä. Onneksi kerroin sille vasta maksun jälkeen.
Koolla oli väliä. | ÄM
27.09.2011 07:31:38 | |
|
ferodoz: Tämä on yksi mikä mua joskus häiritsee. Onko joku tehny jonkunlaisen taulukon kuinka pitkällä rumpujensoitossa pitää olla ennenkun saa siirtyä esim semiproosta proohon/highendiin?
Nii,
en tiiä.
Kai se on vähän sieltäkin peräisin, että nuorelle, harrastusta aloittavalle, settiä hankkiessa, voi olla järkevämpi kokeilla ensin pienemmällä sijoituksella. Vanhempien usein maksaessa, epävarmana harrastuksen jatkuvuudesta, ei voi lapsi ehkä ihan perustellusti vaatia heti high end settiä. Tästä sitten tullee ehkä vähän se, että kuinka tosissaan sen soittamisen kanssa ollaan, niin peilataan siihen jotenkin myös kaluston vakavuuden tasoa.
Mutta aikuinen turo, jos omilla rahoillaan soittimia ostelee, niin sehän nyt on aivan sama, millaisen huippu setin se itselleen ostaa; maksoi mitä maksoi ja soi miten hyvin tahansa, soitti turo sitten hyvin tai hyvin huonosti. Eikä toisaalta kukaan kiellä, hankintoja tekevää rumpalia, ajattelemasta kaluston tasoa kulkemaan käsikädessä, taitojen/harrastuksen vakavuuden kanssa, jos se jonkun onnelliseksi tekee.
Mieluummin rohkeesti metsään, kuin arasti paskaan! | |
ÄM: Nii,
en tiiä.
Kai se on vähän sieltäkin peräisin, että nuorelle, harrastusta aloittavalle, settiä hankkiessa, voi olla järkevämpi kokeilla ensin pienemmällä sijoituksella. Vanhempien usein maksaessa, epävarmana harrastuksen jatkuvuudesta, ei voi lapsi ehkä ihan perustellusti vaatia heti high end settiä. Tästä sitten tullee ehkä vähän se, että kuinka tosissaan sen soittamisen kanssa ollaan, niin peilataan siihen jotenkin myös kaluston vakavuuden tasoa.
Mutta aikuinen turo, jos omilla rahoillaan soittimia ostelee, niin sehän nyt on aivan sama, millaisen huippu setin se itselleen ostaa; maksoi mitä maksoi ja soi miten hyvin tahansa, soitti turo sitten hyvin tai hyvin huonosti. Eikä toisaalta kukaan kiellä, hankintoja tekevää rumpalia, ajattelemasta kaluston tasoa kulkemaan käsikädessä, taitojen/harrastuksen vakavuuden kanssa, jos se jonkun onnelliseksi tekee.
Joskus käy aivan hirveä tuurikin. Kerran tyttöoppilaan isä kertoi, että olisi rummut hommattuna, mutta viritys- ja settausapua kaivataan. Menin paikalle ja totesin viidellä sadalla markalla saadun Ludwigin 60-lukulaisen 20"bd, 12"tt ja 14" ft plus Supra-setin... Taitaisi nykyarvo olla tuollainen 1500 euroa nykyään ihan helposti.
Soundit, piuhat ja kajarit. | |
kincy: Tässäpä tämä meikäläisen ongelma onkin:D Kun tulee enemmän räpläiltyä niitä rumpuja kuin soitettua:D
Itse olen onneksi tuon vaiheen yli päässyt, ennen saattoi mennä treeniksellä helposti yli puoletkin treeniajasta rumpujen rassailuun. Siinä vaiheessa kun on omasta mielestä tarpeeksi hyvät kamat, sitä hyvää soundia alkaa kaivamaan ennemminkin omalla soittamisella kuin jatkuvalla virittämisellä ja säätämisellä. |  AP
28.09.2011 12:06:27 | |
|
moderndrummer88: Itse olen onneksi tuon vaiheen yli päässyt, ennen saattoi mennä treeniksellä helposti yli puoletkin treeniajasta rumpujen rassailuun. Siinä vaiheessa kun on omasta mielestä tarpeeksi hyvät kamat, sitä hyvää soundia alkaa kaivamaan ennemminkin omalla soittamisella kuin jatkuvalla virittämisellä ja säätämisellä.
Samoin kun on mökkeilevä, töissäkäypä ihminen joka koettaa hoitaa osansa kotihommista ja ehkä harrastaa jotain muutakin niin kyllä se aika tulee käytettyä itse kolisteluun ruuvailun sijaan, sen kerran kun rumpujen kanssa ylipäänsä samaan tilaan pääsee.
"Että se tulisi seinän läpi ja kaataisi hellan, ja menisi toisesta seinästä ulos. Sitten muumimamma sanoisi että "kah, nyt taitavat kakkuset uunissa olla hieman vituillaan" -Tempura | |
Nyt on kyllä kehuttava viime viikolla ostamani Yamaha Brass Snare Drum 14"x7". Vähän hirvitti luopua sen edeltäjästä eli Ludwig Hammered Bronze 14"x6,5" virvelistä. Sori vaan Ludari, olit väärän merkkinen.
Kaupassa tämä uusi rumpuni esiintyi edukseen, sillä se oli huomattavasti antavampi kuin esim. melkein kaksi kertaa kalliimpi Paul Leim 6,5" signature. Viritysalue on uskomattoman laaja ja päädyin laittamaan sen osaksi PHX-jazzkattausta kovinkin pinkeällä vireellä. Mutta Yamahan soitettavuus ei mene tukkoon samalla tavalla kuin Ludwigissa meni kalvot kireällä. Rummun runko on 1,5 mm paksua messinkiä, eli Yamaha on lihottanut runkomateriaalia 0,3 mm sitten edellisen kattauksen. Saundista tulee kovasti mieleen 1920-luvun Ludwigin heavy weight brass shell -rummut. Mutta se hinta, Ludwigista joutuu maksamaan vähintään tonnin kun taas Yamahan pyyntihinta on vain 460 €. Suosittelen lämpimästi erinomaista ja monikäyttöistä virvelirumpua etsiville. Ja kalvoksi ehdottomasti Aquarian Texture Coated. Viritettävyys, laatu ja saundin tasapainoisuus on kovasti Remon Ambassadoria paremmalla tolalla.
Ei se absoluuttinen totuus ole, mutta lähes järjestelmällisesti olen oikeassa asian kuin asian todellisesta jamasta. - jazzmies 2011 - | |
jazzmies:Viritettävyys, laatu ja saundin tasapainoisuus on kovasti Remon Ambassadoria paremmalla tolalla.
Mikä tahansa on. ;)
Mutta mainiota, itse katselin juurituota kyseistä keksintöä, mutta otin varman päälle ja hommasin Black Beautyn.
Koolla oli väliä. | |
Ja kalvoksi ehdottomasti Aquarian Texture Coated. Viritettävyys, laatu ja saundin tasapainoisuus on kovasti Remon Ambassadoria paremmalla tolalla.
Samiksii!!!
Ronttimus: Aiheeseen: Söin juuri luomupaahtoleipää. Vitutti kun maistui niin paskalta. | |
Kailis: Samiksii!!!
jazzmies: Ja kalvoksi ehdottomasti Aquarian Texture Coated. Viritettävyys, laatu ja saundin tasapainoisuus on kovasti Remon Ambassadoria paremmalla tolalla.
Kai se pitää joskus tota kokeilla, kun tämmöstä lukee. Mulla ei ole koskaan sitä virpassa ollut.
Jos sun mieles on tyyni niinkuin keväinen sää, on helppo sinun silloin kitaraasi virittää | |
VeKrio: Kai se pitää joskus tota kokeilla, kun tämmöstä lukee. Mulla ei ole koskaan sitä virpassa ollut.
Kannattaa. Kalvon fyysinen kesto sekä myös saundin säilyvyys ovat ihan omaa luokkaa. Mulla oli sellainen Steve Jordan-signaturessa vajaan vuoden. Sillä soitin joka viikko vähintään yhden keikan. Olisi voinut vaihtaa toki aiemminkin, mutta tuossa työjuhdassa meni täydestä.
Vaihdoin samaan virveliin hiljan Ambassadorin. Se on jo nyt kulunut pinnoitteen osalta keskeltä puhki. Saundeissa on sen verran eroa, että Ambassador on paljon avoimempi, sellainen ihan kiva jazz-soitossa. Mutta tuo texture coated on todella fokusoitunut ja ryhdikäs ollakseen yksikerroskalvo. Varsinkin beat-hommissa ihastuin siihen toden teolla. Kohta varmaan laitettava sellainen taas kiinni.
-I like my sugar with coffee and cream- | |
totomiettinen: Kannattaa. Kalvon fyysinen kesto sekä myös saundin säilyvyys ovat ihan omaa luokkaa. Mulla oli sellainen Steve Jordan-signaturessa vajaan vuoden. Sillä soitin joka viikko vähintään yhden keikan. Olisi voinut vaihtaa toki aiemminkin, mutta tuossa työjuhdassa meni täydestä.
Vaihdoin samaan virveliin hiljan Ambassadorin. Se on jo nyt kulunut pinnoitteen osalta keskeltä puhki. Saundeissa on sen verran eroa, että Ambassador on paljon avoimempi, sellainen ihan kiva jazz-soitossa. Mutta tuo texture coated on todella fokusoitunut ja ryhdikäs ollakseen yksikerroskalvo. Varsinkin beat-hommissa ihastuin siihen toden teolla. Kohta varmaan laitettava sellainen taas kiinni.
Aluksi en oikein saanut otetta TC-kalvoihin juuri sen fokusoivan kontrollin takia, koska olin tottunut Ambassadorien räminään. Ambassadorit ovat tuoreina mahtavankuuloset, mutta niitä on vaikea saada vireeseen saati vieläpä Diplomat resokalvoina. Virittäminen oli tosi helppoa vaihdettuani kalvot Aquarianiin, ja hetken niitä soitettuani alan ymmärtää että nehän ovat parhaat.
Ei se absoluuttinen totuus ole, mutta lähes järjestelmällisesti olen oikeassa asian kuin asian todellisesta jamasta. - jazzmies 2011 - | |
jazzmies: Aluksi en oikein saanut otetta TC-kalvoihin juuri sen fokusoivan kontrollin takia, koska olin tottunut Ambassadorien räminään. Ambassadorit ovat tuoreina mahtavankuuloset, mutta niitä on vaikea saada vireeseen saati vieläpä Diplomat resokalvoina. Virittäminen oli tosi helppoa vaihdettuani kalvot Aquarianiin, ja hetken niitä soitettuani alan ymmärtää että nehän ovat parhaat.
Toiseksi parhaat. ;)
Näiden jälkeen: http://www.earthtoneheads.com/ | |
jazzmies: Aluksi en oikein saanut otetta TC-kalvoihin juuri sen fokusoivan kontrollin takia, koska olin tottunut Ambassadorien räminään. Ambassadorit ovat tuoreina mahtavankuuloset, mutta niitä on vaikea saada vireeseen saati vieläpä Diplomat resokalvoina. Virittäminen oli tosi helppoa vaihdettuani kalvot Aquarianiin, ja hetken niitä soitettuani alan ymmärtää että nehän ovat parhaat.
Nimenomaan se räminä ja avoimuus on se mitä rakastan. Vaikka mä vedän enimmäkseen poppia ja rokkia, niin tykkään. Mutta ehkäpä ehkäpä.
Jos sun mieles on tyyni niinkuin keväinen sää, on helppo sinun silloin kitaraasi virittää | |
Mulla on aivan priima K -sarjan haitsupari josta en tule koskaan luopumaan vapaaehtoisesti. Ostin ne 91 tai 91 Siiran Markolta puhelimessa pelkästään siksi että tiesin ettei niihin olisi ollut varaa, pyysi muistaakseni 700 markkaa. Olivat silloin jo hyvin sisäänajetut. Nykyään pari on pehminnyt niin ettei niillä raaski soittaa kuin pyhänä. Alkuperäiset leimat on yhä kuosissa vaikka olen parin valmistuksen jäljittänyt joskus ihan 80-luvun alkuun. Saundi on käsittämättömän pehmeä ja musikaalinen, ei voi edes verrata uusiin.
Yamahan rumpuja en ole koskaan omistanut enkä usko että koskaan omistan. En tarkota että ne olisi huonoja. En vaan koskaan ole oppinut hyväksymään sitä tomikiinnitystä. Sama homma Pearlien kanssa. Häiritsee kuin vaimon raskauskilot. Olen aina kadehtinut ihmisiä joita ei tällaset asiat haittaa. Tosirakkautta ehkä!?
- It's business in the front and party in the back - | |
majuku: Yamahan rumpuja en ole koskaan omistanut enkä usko että koskaan omistan. En tarkota että ne olisi huonoja. En vaan koskaan ole oppinut hyväksymään sitä tomikiinnitystä. Sama homma Pearlien kanssa. Häiritsee kuin vaimon raskauskilot. Olen aina kadehtinut ihmisiä joita ei tällaset asiat haittaa. Tosirakkautta ehkä!?
Yamahan tomikiinnitys on nimenomaan äärimmäisen joustava asetteun suhteen ja pomminvarma toimivuuden suhteen. :)
Mutta palataan asiaan. Lisää kehuja! Mä olen virittelemässä omaa puheenvuoroani, mutta pitääkö soittimen olla nimenomaan rumpu? Kun ostin duunitarpeisiin äsken järkyttävän hyvän akkarin sikahalvalla ja merkki on mitä suurin häpeä soittajain keskuudessa: Harley Benton. :D Siitä olis kiva virkoa pari sanaa.
Jos sun mieles on tyyni niinkuin keväinen sää, on helppo sinun silloin kitaraasi virittää | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
