| Aihe: Kiss - maailman maagisin bändi | |
|---|
 Kefiiri
01.01.2024 11:37:35 (muokattu 01.01.2024 11:39:46) | |
|
Luin taas Gene Simmonsin haastattelun jostain noin viiden vuoden takaisesta Soundista (n:o 4, 2017) ja ihan fiksu sällihän se on. Tavoitteena on ollut saada rahaa ja naisia ja kumpikin on onnistunut paremmin kuin meillä M.nettiläisillä keskimäärin.
Toki hän on myös ärsyttävä besserwisser, mutta ei hän niitä levyjään ole väkisin kenellekään myynyt. En millään pysty jättämään moista määrätietoisuutta tyystin vaille arvostusta!
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Kefiiri: Luin taas Gene Simmonsin haastattelun jostain noin viiden vuoden takaisesta Soundista (n:o 4, 2017) ja ihan fiksu sällihän se on. Tavoitteena on ollut saada rahaa ja naisia ja kumpikin on onnistunut paremmin kuin meillä M.nettiläisillä keskimäärin.
Tarkoitit varmaan "yhteensä" :D |
|
Tympee Huttunen: Tarkoitit varmaan "yhteensä" :D
En kehdannut olla niin suorapuheinen :)
En ole musiikin asiantuntija. |
|
KISS:hän on tehnyt kaiken niin oikein kuin vain musabisneksessä voi tehdä. Aivan 101-for dummies -kamaa. Onko se kiinnostavaa, riippuu henkilöstä.
Laughter is the most powerful banishing ritual. Lakkaus on raki! |
 Jamz
01.01.2024 13:57:56 | |
|
Henri Henri Olavi: KISS:hän on tehnyt kaiken niin oikein kuin vain musabisneksessä voi tehdä. Aivan 101-for dummies -kamaa. Onko se kiinnostavaa, riippuu henkilöstä.
Väkisinkin tulee mieleen, että iso osa Kissin kaupallista menestystarinaa, on varmasti Genen päihteettömyydellä.
Raja se on raittiudellakin. |
|
Jamz: Väkisinkin tulee mieleen, että iso osa Kissin kaupallista menestystarinaa, on varmasti Genen päihteettömyydellä.
Jep. Paljon ehtii saada aikaiseksi, kun menee määrätietoisesti kohti päämäärää, eikä tuhlaa aikaa ja energiaa sellaiseen, joka lopulta kuitenkin halvaannuttaa prosessia.
Laughter is the most powerful banishing ritual. Lakkaus on raki! |
|
Jonkin verran Gene halvaannutti touhua 80-luvulla elokuvaseikkailuillaan, ja käytännössähän Paul pyöritti Kiss -bisnestä yksin tuolloin. Taisipa Gene tuon ihan avoimesti tunnustaakin, ja jonkinlaisena anteeksipyyntönä antoi Paulille Porschen.
Alanyyttinen pohdiskelija |
|
slowdive: Eniten mua on ehkä häirinnyt se, ettei ne biisit oikeastaan kerro mistään. Semmoista samanlaista tyhjää Kiss Army mainostoimistopuhetta mitä Paul Stanleyn haastattelut tällä vuosituhannella. Toki maailma on ympärillä muuttunut ja ukot siinä sivussa muuttui keski-ikäisiksi milkonääreiksi, niin voihan se olla vaikeampi ammentaa oikein mistään mikä rockbiisistä olisi hyvä välittyä.
Tuota, ei ne niiden biisit ole koskaan kertoneet mistään muusta kuin panemisesta. Jos haluaa biiseilta kantaaottavuutta ja syvällisyyksiä, niin Kiss on kyllä väärin mahdollinen valinta. |
 trih
02.01.2024 10:08:27 | |
|
ttpp44: Tuota, ei ne niiden biisit ole koskaan kertoneet mistään muusta kuin panemisesta. Jos haluaa biiseilta kantaaottavuutta ja syvällisyyksiä, niin Kiss on kyllä väärin mahdollinen valinta.
Ketä enää kiinnostaa paneminen? Bändi on historiaa. Hyvää musaa ne kuitenkin teki kauan sitten. |
|
ttpp44: Tuota, ei ne niiden biisit ole koskaan kertoneet mistään muusta kuin panemisesta. Jos haluaa biiseilta kantaaottavuutta ja syvällisyyksiä, niin Kiss on kyllä väärin mahdollinen valinta.
En tiedä kuka kaipasi kantaanottavuutta tai syvällisyyksiä Kissiltä, en minä ainakaan, mutta joka tapauksessa ehkä tuossa on kyse enemmänkin siitä, että ne 25 vuotiaana nuorena rokuna väsätyt biisinsä tuntuvat jollain lailla kuitenkin uskottavalta siinä kontekstissa, mutta samantyyppiset asiat 50-70 vuotiaan miljonääri perheenisän suusta aiheuttaa itsellä toisenlaisen reaktion. Gene Simmons selviää jollain lailla paremmin kuivin jaloin mun mielestä Monsterin ja Sonic Boomin biiseillä, siinä missä Paul Stanleyn Freakit yms. nostattaa kiusallisuuden punaa poskille.
Knobs to the southeast. |
|
trih: Ketä enää kiinnostaa paneminen? Bändi on historiaa. Hyvää musaa ne kuitenkin teki kauan sitten.
No ei kyllä Love Gunin jälkeen ole tullut mitään hyvää Kissiltä.
Laughter is the most powerful banishing ritual. Lakkaus on raki! |
shuffle
02.01.2024 12:21:58 (muokattu 02.01.2024 12:34:07) | |
|
ttpp44: Tuota, ei ne niiden biisit ole koskaan kertoneet mistään muusta kuin panemisesta. Jos haluaa biiseilta kantaaottavuutta ja syvällisyyksiä, niin Kiss on kyllä väärin mahdollinen valinta.
Näin. Rock'n'Roll tarkoittaa nussimista. Tässä mielessä Kiss on ehkä yksi aidoimmista rock'n'roll-yhtyeistä, teksteistä ei löydy älyllisyyttä eikä niissä oteta poliittista kantaa. Kiss on kuin Hurriganes. Hauska sinänsä, kun yksi kommentoija valitti että Kissin biiseissä lauletaan Jumalasta, ja seuraava kommentoija että niissä lauletaan nussimisesta:) Ei uskontoa eikä seksiä, eli jonkinlainen sekulaari puritanismi olisi se mitä kaivataan.
Uskonnollinen kuvasto nyt on ollut amerikkalaisessa musiikissa aika yleistä, etenkin countryssä. Jumala on niissä lähinnä metafora, tyylilaji, ei minkäälainen henkilökohtaisen uskon julistus. Mitä nyt voi odottaa, kun kulttuurissa koko ajan hoetaan OMG? Me hoemme enempi niitä vihtahousun monia lempinimiä. Eniten uskonnollista kuvastoa on mielestäni ehkä Himin teksteissä, hevissä ylipäätään.
Luterilaiselle on vaikea ajatella Jumalaa yleisenä, kulttuurisena kielikuvana ilman syvää ja vakavaa henkilökohtaisuutta, ilman tunnustuksellisuutta, koska protestantismissa usko on henkilökohtainen ja vakava asia ilman tanssia ja visuaalisuutta. Että lauletaan Jumalasta eikä olla edes vakavissaan eikä itse uskota, tai edes ajatella koko asiaa kovin syvällisesti. Sellainen on meistä teennäistä, feikkiä. No niin, nyt tuli lipsuttua älyllisyyteen itsekin. Enempää en tästä aiheesta jatka.
Viimeinen hyvä levy oli Creatures of the Night. Nimibiisi soundaa todella hyvältä, ja teksti on ehkä yksi Paulin parhaista, diippi.
Shuffle it all by the Izzy Stradlin and the Ju Ju Hounds |
|
Kissin tuotanto oli vuosikymmenten saatossa siinä määrin laajakirjoista, että ei ole ihme että fanien keskuudessa on myös todella paljon hajontaa sitä koskien, että mikä oli sitä parasta ja aidointa Kissiä. Ääripäät ovat aika kaukana toisistaan. Toisille se 80-luku ja paljaat pärstät sekä hiukan toisenlaiset soundit herättävät tunteita, jo oman syntymäajankohdankin vuoksi, ja toisille taas pelkästään bändin ensimmäisten vuosien ja levyjen anti oli "kunnollista". Vaikka kaksi henkilöä diggaisi orkesteria ns. kybällä, niin he silti saattavat aika kiihkeästi halveksia toistensa piisivalintoja. Ja kyllähän bändin jäsenien omat näkemyksetkin tuotannosta ovat aika erilaisia ainakin heidän muistelmakirjojensa perusteella. 80-luku oli Paul Stanleyn aikakautta, ja jos ei hänen lauluistaan pitänyt, niin kyseinen ajanjakso oli varmaankin aika ikävä. Gene Simmons kun ei ollut läsnä siinä määrin kuin edellisellä ja sitä seuranneella vuosikymmenellä, ja bassoakin soitteli levyillä melko usein se kuuluisa "joku muu".
Kyllä tuosta levymäärästä joka tapauksessa löytyy aika monelle jotakin.
Alanyyttinen pohdiskelija |
ttpp44
02.01.2024 20:53:35 (muokattu 02.01.2024 20:55:34) | |
|
No ei sieltä kyllä jokaiselle jotakin löydy. Klassista rokkia ja sitten perus kasaritukkaheviä. Siinäpä se. Myöhemmät tekeleet vaan näiden variointia.
Ja Genen basson soitto nyt ei ole koskaan kiinnostanut ketään. Tuskin edes miestä itseään.
Itellä kyllä sikäli hauska historia bändin kanssa, että ensimmäinen kosketus oli Crazy Nights ihan natiaisena, joka siten edelleen puhtaasti tunnepohjalta rakkain levy. Sen seurauksena sitten muut maskittoman kauden levyt tuli kuunneltua puhki. Nykyään siellä on tietyt helmet, joita jaksaa välillä tykitellä eetteriin mutta kokonaisuutena tuon vaiheen Kiss kyllä on aika vastaantulija saman aikakauden ja genren parhaimmille tekijöille. Vasta sitten lähes aikuisiällä löysin ihan muuta kautta ns. klassisen Kissin, joka itelle on aina tuntunut (ja toki näyttäytynyt) ihan eri bändinä. On jotenkin vaikea omassa päässä lokeroida niitä samaksi edes tietoisesti. Ja molemmista pidän kuitenkin yhtäläisesti. Varsinaisesti fanitus päättyi Revengeen, jossa vielä olikin ihan asiallista menoa, erityisesti Domino on ihan timantti biisi. Carnival of Souls tuli vielä kuunneltua (tosin kovin hämmentynein korvin) ja jossain määrin Psycho Circus mutta sen jälkeen ei ole kyllä tarttunut mitään korviin ja ehkä hyvä niin. Psycho Circus nimibiisi tosin on ihan hyvä kyllä.
Geneä voi kunnioittaa bisnesmielessä mutta median kautta on kyllä tullut kuva miehestä, joka on jopa julkkikseksi poikkeuksellisen raskas ja itseään täynnä. |
|
ttpp44:
Geneä voi kunnioittaa bisnesmielessä mutta median kautta on kyllä tullut kuva miehestä, joka on jopa julkkikseksi poikkeuksellisen raskas ja itseään täynnä.
Jos jossain listattaisiin musabisneksen itserakkaimmat kusipäät, niin siinä listalla Gene olisi varmaan heittämällä aika kärjessä. |
|
mpekkanen: Jos jossain listattaisiin musabisneksen itserakkaimmat kusipäät, niin siinä listalla Gene olisi varmaan heittämällä aika kärjessä.
Niin, Gene Simmonsin maailmassa Gene Simmons on jokaisessa asiassa aina oikeassa, koska jos olet eri mieltä, ei mielipiteelläsi ole mitään arvoa, koska sinulla on kuitenkin vähemmän rahaa etkä ole edes pannut niin montaa naista kuin Gene. Olet siis vain kateellinen.
Sitten toisaalta taas, minulla on sellainen ihmiskäsitys, että kukaan ei ole läpeensä paha eikä kukaan täydellisen hyvä, joten kaipa Genessäkin jotain lämmintä on oltava. Eikös se ole tiettävästi kohdellut ainakin lapsiaan ihan hyvin? (Onko?) Moni vanhempi ei ole. |
|
mpekkanen: Jos jossain listattaisiin musabisneksen itserakkaimmat kusipäät, niin siinä listalla Gene olisi varmaan heittämällä aika kärjessä.
Gene tykkää vetää haastiksissa tietynlaista roolia josta tällainen kuva on varmasti muodostunut, mutta jos kyseessä olisi oikeasti totaalinen mulkero, tokkopa olisi tehnyt noin pitkää uraa. En muistaan äkkiseltään myöskään mitään isompia riitoja mitä Simmonsilla olisi ollut vaikkapa julkisuudessa muiden alan ihmisten kanssa. Frehley ja Criss toki, mutta sanotaanko noihin miekkailuihin on tarvittu aina se toinen osapuoli.
Arroganttia ja narsistista roolia vetää julkisuudessa joo, mutta jos on nähnyt Genestä yhtään pidempiä ja rauhallisempia haastiksia tai lukenut noita kirjoja, aika äkkiä käy läpi että ihan normaali jamppa siellä on alla, ja vieläpä aika hauska ja itseironinen sellainen. Tai sanotaanko että niin normaali kuin tuollaisen uran jälkeen voi olla.
Ja basson varressa myös melkoisen aliarvostettu. Aika maukkaita juttuja varsinkin sieltä alkupään levyiltä löytyy. |
|
Paul Stanleyn täytyy kuulua niiden ihmisten joukkoon, jotka tuntevat yksityis-Genen parhaiten. Mitä hän on Genestä sanonut kirjassaan ja muuten? En oikein tiedä, mutta asia alkoi juuri kiinnostaa. |
|
vanha_pieru: Paul Stanleyn täytyy kuulua niiden ihmisten joukkoon, jotka tuntevat yksityis-Genen parhaiten. Mitä hän on Genestä sanonut kirjassaan ja muuten? En oikein tiedä, mutta asia alkoi juuri kiinnostaa.
Ainakin Gene sanoo Soundissa että Paulin kirja on todenmukainen, ja että he arvostavat toisiaan vaikka eivät kaikesta samaa mieltä olekaan. Kuka tämmöiset todenmukaisuudet tietää, mutta rupesi tuo kirja itseänikin kiinnostamaan.
En ole musiikin asiantuntija. |
trih
03.01.2024 01:18:36 (muokattu 03.01.2024 01:20:56) | |
|
Genehän ei kai 70-luvun jälkeen ole soitellut bassoa levyille? Mietin, että onko se kuitenkin tehnyt ne bassoriffit vai onko se haamusoittaja ne keksinyt?
E: Niin ja onko se Paukkakaan pahemmin levyille soitellut :D |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
