| Aihe: Kiss - maailman maagisin bändi | |
|---|
 HaloOfFlies
20.12.2004 02:23:24 (muokattu 21.12.2004 23:10:32) | |
|
Osittain Mr. Mustardin kirjoituksesta inspiroituneena minun teki mieli tehdä pieni kunnianosoitus kaikkien aikojen suosikkibändilleni Kissille. Olin noin 5-vuotias, kun sain naapurin pojalta lainaan Kissin debyyttilevyn kasettimuodossa. Kun "Strutter" lähti soimaan, niin olin aivan myyty. Se oli samalla ensikosketukseni rock-musiikkiin, sitä ennen tärkein levy oli ollut Reijo Kallio. Sitten yhtenä päivänä näin naapurin pojan luona Hotter Than Hellin kannen. Se oli maaginen näky pienelle pojalle. Neljä kaveria jotka olivat kuin toiselta planeetalta. Yhdelläkään toisella yhtyeellä ei ole sen jälkeen ollut minuun samaa vaikutusta, paitsi Alice Cooperin lavashowlla. Joten.. 20 vuoden fanituksen kunniaksi pieni läpileikkaus bändin urasta levyjen muodossa lienee paikallaan.
KISS (1974) *****
Ensimmäinen Kiss-levy minkä ikinä kuulin ja minun mielestäni bändin paras albumi. Niin ja yksi kaikkien aikojen debyyteistä ja ylipäätänsäkin levyistä. Helmiä on vaikka muille jakaa, avausbiisi "Strutter" löi meikäläiseltä leuan lattiaan 5-vuotiaana ja toimii edelleen kuin junan vessa.
Strutteria seuraa loistava "Nothin' To Lose", jonka hyväntuulisuus tarttuu aina kun sen kuulee. Taputukset, taustapiano, "you got got, nothin' to lose". Mitä muuta voi rock-biisiltä enää vaatia?
Sen jälkeen vuorossa on "Firehouse". Mahtava biisi kertakaikkiaan. Alun riffi tempaa mukaansa ja on pakko huutaa "Wohoo yeah!". Kulkeva kitara- ja bassokuvio kruunaavat loistavan biisin(olkoonkin että ovat suoraan Zeppelinin Misty Mountain Hopista).
Sitten tulee "Cold Gin", biisi joka sai minut hyppimään kun ekaa kertaa sen kuulin. Ja kyllä se vaan toimii edelleenkin kuin tauti. Tässä biisissä on yksi ehdottomasti viileimmistä riffeistä ikinä. Ja Paulin "WHOO!" huuto kyllä kruunaa sen. Bridge-osuus on timanttia
"Let Me Know" on yksi ehdottomasti unohdettuja helmiä. Sen lopussa on yksi meikäläisen suosikkikohdista koko levyllä, ensin tulee laulustemmaharmonia ja sen jälkeen alkaa mieletön revitys, jota kuuntelisi mielellään pitempäänkin. Loistava poprock-biisi.
Sitä seuraakin sitten oikeastaan levyn ainoa heikko kohta. Ei voi kuin ihmetellä että miksi Kissin' Time-cover on pitänyt sisällyttää levylle. Tämän olisi voinut korvata jollain muulla.
Sitten tuleekin "Deuce", yksi Kissin ja rock-historian kiistatta kovimmista klassikkobiiseistä. Todellinen energiapläjäys: alun kertakaikkisen loistava riffi, jota täydentää hienot säkeistöt ja mahtava kertosäe. Ja Acen soolot! Ne ovat jotain tässä biisissä.
"Love Theme From Kiss" kuuluu sarjaan unohdetut helmet. Loistava jamittelubiisi joka jää auttamatta liian lyhyeksi.
Unohdettu on myös "100 000 Years" joka kulkee kuin juna alusta loppuun. Genen unohtumattomasta bassoriffistä alkaen biisi rullaa vastustamattomasti alusta loppuun kuin juna.
Levyn lopetusbiisi "Black Diamond" on aivan uskomatonta kuultavaa joka kerta. Alkaa hiljaisella akustisella kohdalla ja sitten räjähtää. Acen soolo on uskomaton tässä biisissä. Lopun hidas feidaus viimeistelee koko homman. Minun mielestäni paras Kiss-biisi koskaan.
HOTTER THAN HELL (1974) ****
Loistava levy, joka muuten saisi minulta viisi tähteä, mutta suttuiset saundit tiputtavat yhden pois. Hienoja biisejä kuitenkin riittää: Parasite, Watchin' You, Strange Ways ja nimibiisi ovat todellista riffien ilotulitusta, Goin' Blind aivan uskomattoman hyvä balladi ja Let Me Go Rock And Roll yksi parhaista tunnelmannostatusbiiseistä ikinä. Kivikova lätty soundeista huolimatta.
DRESSED TO KILL (1975) *****
Aivan älyttömän hieno levy, ei voi muuta sanoa. Sisältää monta minun ehdottomiin suosikkeihini lukeutuvaa biisiä, kuten aina yhtä hieno C'mon And Love Me, Rock Bottom jonka intro on uskomaton, She, Love Her All I Can, Room Service sekä tietysti Rock And Roll All Nite. Bändin melodisuus tulee hyvin esiin tällä levyllä. Hienoa tavaraa.
ALIVE (1975) *****
Kissin läpimurtolevy ja yksi kaikkien aikojen livelevyistä, minun listallani ehkä se paras. Saa todellakin tuntemaan niinkuin olisi itse paikan päällä katsomassa. Mahtava levy
DESTROYER (1976) *****
Kun puhutaan kokeellisista studiolevyistä, ei Kiss tule kovinkaan monesti mieleen. Silti bändin tunnetuin levy on juuri sellainen. Löytyy lapsikuoroa, calliopea, jousisoittimia, erikoisefektejä ynnä muuta. Klassikkobiiseistä puhumattakaan: levyn avausbiisi Detroit Rock City uutisine ja autokolareineen on yksi kiistatta parhaista koskaan tehdyistä rock-biiseistä. Sama pätee God Of Thunderin, King Of The Night Time Worldin, Shout It Out Loudin, Bethin ja Do You Love Men kohdalla. Eivätkä loputkaan biisit täytemateriaalia ole: Great Expectations on hienoimpia balladeita mitä on koskaan tehty. Aivan ehdoton klassikko koko levy.
ROCK AND ROLL OVER (1976) ****
Paluu juurille, ja hieno paluu onkin. Ei ehkä biisiensä puolesta yhtä ikimuistoinen kuin aiemmat levyt, mutta helmiä löytyy: Callin' Dr Love, I Want You, sekä kaunis kantrivaikutteinen Hard Luck Woman(jonka Paul muuten alunperin sävelsi Rod Stewartille). Loistolevy.
LOVE GUN (1977) *****
Alkuperäisnelikon viimeinen yhteinen levy pitkään aikaan. Se ei musiikissa kuitenkaan mitenkään kuulu. Täynnä unohtumattomia Kiss-helmiä: nimibiisi, Christine Sixteen, Acen mahtava Shock Me, I Stole Your Love jne. Bändi oli huippuvedossa tällä levyllä. Klassikko isolla K:lla
ALIVE II (1977) ****
Jos ensimmäinen Alive sisälsi materiaalia vuosilta 1974-75, niin toiselle kelpuutettiin vuodet 1976-77. Ei yllä ihan ykkösen tasolle, mutta on silti älyttömän kova livelevy. Studiobiiseistä osa kovia, kuten "All American Man", "Larger Than Life" ja "Rocket Ride".
DYNASTY (1979) ***
Hyvä, joskin hieman epätasainen levy. Tästä alkoi herpaantumisen kausi joka johti Acen ja Peterin lähtöön ja suosion laskuun, jota kesti aina 90-luvun puoliväliin asti. I Was Made For Lovin' You tuskin tarvinnee esittelyjä, Kissin tunnetuimpia biisejä. Sure Know Something on loistava esimerkki jälleen kerran bändin kyvystä tehdä kovien rock-biisien lisäksi unohtumattomia pop-helmiä. 2000 Man on puolestaan Kissin paras coveri.
UNMASKED (1980) ***
Popimmalla linjalla jatkettiin myös tällä levyllä. Löytyy helmiä mutta myös muutama täytebiisi. Peter Criss jätti bändin ennen Unmaskedin äänityksiä ja koska uutta rumpalia ei vielä äänitysten alkuun mennessä löytynyt, levyllä soittaa tuleva David Letterman-rumpali Anton Fig. Mainitsemisen arvoisia ovat ainakin "Shandi", "Naked City", "Talk To Me" ja "Tomorrow".
MUSIC FROM THE ELDER (1981) ***
Tämä levy ei auennut minulle lainkaan kun sen kuuntelin. Uusi rumpali Eric Carr on messissä ja Ace tekee nyt lähtöä bändistä, levy jäi Acen viimeiseksi Kissin kanssa. Pari hienoa biisiä löytyy, kuten "A World Without Heroes" ja "Dark Light". Kokeilunhalusta ja uskalluksesta tulee yksi tähti lisää.
CREATURES OF THE NIGHT (1982) ****
Tällä levyllä palattiin takaisin päiväjärjestykseen. Raskas kuin mikä. Ja loistava kuin mikä. Levy sisältää mielestäni bändin parhaan balladin "I Still Love Youn". Eivät huippubiisit suinkaan tähän lopu, nimikappale, "I Love It Loud" ja "War Machine" jytisevät lujaa. 80-luvun parasta Kissiä.
LICK IT UP (1983) ****
Vuonna 1983 Kissin suosio oli alamäessä. Edelliset kolme levyä olivat myyneet vaatimattomasti ja bändin suosituin jäsen Ace Frehley häippäsi. Tilalle pestattiin Vinnie Vincent ja myöhemmin samana vuonna Kiss pesi meikkinsä pois. Lick It Up oli ensimmäinen maskiton levy, ja se nosti bändin takaisin huipulle. Nimibiisi, "Exciter", "Not For The Innocent", "A Million To One" ja "All Hell's Breakin' Loose" soivat mahtavasti. Selvästi paras maskittoman kauden levyistä.
ANIMALIZE (1984) ***
Kahden loistolevyn jälkeen Animalize oli alkua toiselle herpaantumisen kaudelle. Kissistä tuli vain yksi jatke 80-luvun pop-metal-yhtyeiden perään. Muutama helmi löytyy("Thrills In The Night", "I've Had Enough(Into The Fire), "Heaven's On Fire", "Under The Gun", mutta täytebiisejä on liikaa.
ASYLUM (1985) **
Tällä levyllä materiaalin taso laski jo hälyttävän alas. Levyn biiseistä vain kolme on hyviä: "Tears Are Falling", "Who Wants To Be Lonely" ja "Trial By Fire". Loppulevy on surkeaa. Rimanalitus.
CRAZY NIGHTS (1987) **
Juuri kun luultiin ettei Kiss voi vajota enää alemmaksi, niin bändi tekee täysin tyhjänpäiväisen levyn. Toki nimibiisi ja "Reason To Live" ovat hienoja kappaleita. mutta loppualbumi on aivan käsittämätöntä kuraa. Ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini tämä levy.
HOT IN THE SHADE (1989) **
Hienoista parannusta kahteen edellislevyyn verrattuna, mutta ei kovinkaan suurta. "Forever" ja "Hide Your Heart" ovat tämän levyn helmiä, mutta täytebiisejä on edelleenkin liikaa. Eric Carrin viimeinen levy Kissin kanssa, mies kuoli syöpään marraskuussa 1991(samana päivänä kuin Freddie Mercury).
REVENGE (1992) ****
Loistava paluu päiväjärjestykseen muutaman erittäin heikkotasoisen levyn jälkeen. Seattlen grunge muutti musamaailmaa vuonna 1991, ja Kiss tajusi että tyylin on muututtava. Bändin raskain ja paras levy sitten Creatures Of The Nightin. "Unholy", "Heart Of Chrome", "God Gave Rock And Roll To You", ja "Every Time I Look At You" ovat levyn parasta antia. Mukana on myös "Carr Jam 1981" joka osoittaa miten mahtava rumpali Eric Carr oli.
ALIVE III (1993) ***
Suhteellisen keskinkertainen verrattuna kahteen aikaisempaan osaan. Joitakin hyviä versioita ja joitakin huonoja. Ihan kuunneltava levy kuitenkin. Alive III oli meikittömän aikakauden loppu.
MTV UNPLUGGED (1996) *****
Eipä osannut kukaan aavistaa vuonna 1995, kun tämä keikka soitettiin, mitä oli tulossa. Paitsi että tämä on aivan loistava livelevy, mukana ovat myös Ace Frehley ja Peter Criss ja reunion tuli seuraavana vuonna. Tämä levy sisältää parhaan liveversion "Bethistä" ja myös muutamia vähemmän livenä kuultuja, kuten "Coming Home", "Goin' Blind" ja "World Without Heroes". Mahtavaa, kerrassaan mahtavaa.
CARNIVAL OF SOULS (1997) *****
Oli todella lähellä ettei tätä hienoa albumia olisi koskaan julkaistu. Se olisi ollut todella sääli, sillä kyseessä on kiistämättä yksi parhaista Kiss-albumeista ikinä. Levyn monista helmistä mainittakoon loistava "Seduction Of The Innocent", "I Will Be There" ja "Childhood's End". 90-luvun paras Kiss-levy joka syyttä jäi reunionin varjoon.
PSYCHO CIRCUS (1998) ***
Jos en tietäisi, että alkuperäinen Kiss soitti vain yhdellä biisillä yhdessä tällä levyllä, se saisi minulta viisi tähteä. Mutta koska tiedän kyseisen asian, annan sille kolme. Se nimittäin häiritsee suuresti nykyään. Musiikki on kyllä loistavaa, mutta se häiritsee ettei originaali Kiss soita sillä vaikka sen pitäisi. Siitä kolme tähteä.
KISS SYMPHONY: ALIVE IV (2003) ****
Hieno livelevy, jolla on vain yksi ainoa puute: ei Acea. Tommy Thayer toki soittaa hyvin mutta yrittää liiaksi kopioida Acen tyyliä ja joissakin biiseissä sen huomaa. Mutta musiikki toimii kuitenkin mahtavasti ja biisit kulkevat. Yksi kaikkien aikojen livelätyistä minun mielestäni.
Loppuyhteenvetona on sanottava että Kiss on yhä minulle se maailman paras ja maagisin yhtye. Kuten aiemmin sanoin, yksikään toinen yhtye ei ole tehnyt vastaavaa vaikutusta kuin Kiss nähdessäni sen kuvan ensimmäistä kertaa. Eikä siihen yksikään toinen yhtye pysty. Ei edes Beatles.
Give the monkey a brain and he'll swear he's the center of the universe | |
Minullekin Kiss on ehdottomasti maagisin bändi ikinä. Pikkunappulana oli puoli kattoa täynnä pelkästään Kiss-julisteita.
Omat Top 5 -albumit: Paul Stanleyn soolo, Destroyer, Love Gun, The Elder ja Dressed To Kill.
Maskittomista levyistä Lick It Up oli myös hyvä, paljolti kiitos Vinnie Vincentin. Carnival Of Souls ampui metallisuudessaan yli (ollakseen Kissin levy) eikä Revengekään minulle kolahtanut. Tällaisia nopeita huomioita.
Kaska ajaa mopolla. | |
Mainio kirjoitus, olen aika pitkälle samaa mieltä.
Pari levyä vielä samassa hengessä;
UNMASKED ***
Tarttui monesti käteen jo pikkupoikana vetävän kantensa takia. Levyltä löytyy myös yksi unohdettu klassikko, "Naked City". Eka biisi on myös ehkä korni, mutta helevetin hyvä!
CREATURES OF THE NIGHT ****
Tymäkät soundit ja hyviä biisejä riittää, eihän nämä enää sitä samaa rokettirollia ihan ole, vaan kasarihevi pukkaa jo vähän päälle takavasemmalta, mutta nimibiisi, I Love It Loud, Rock and Roll Hell ovat ainakin ohittamattomia.
LICK IT UP *****
Miten tähän voisi suhtautua mitenkään puolueettomasti kun tätä on fanittanut täysillä jo 20 vuotta sitten?
Huolella väännettyjä, tarttuvia ja ajattoman oloisia biisejä kaikki, eikä hapsutakeista ja neonväreistä ollut vielä onneksi tietoakaan. Tämän jälkeen alkoi alamäki. "
"I wanna ride. Gun in my hand. God on my side. I've tried. So far no good. More than a little misunderstood." | |
Kyllä, KISS on kieltämättä maailman maagisin bändi. Lick it up! /,,/
hell yeah | |
Tuloksena oli hieno Revenge, joka oli paluuta vanhaan tyyliin.
Millä tavalla tuo muka oli paluuta vanhaan tyyliin? Sitä samaa se on kuin kasari-Kissikin, vähän rankemmin soitettuna vain. Ei siinä mitään, hyvä levy se on.
Minusta nuo parjatut Animalize-Crazy Nights akselin levytkin ovat ihan kuunneltavia. Sellaista kolmen tähden kamaa. Hot In The Shadea ei kyllä tule kuunneltua juuri koskaan...
Omaa Kiss fanitustakin tuli tänä vuonna 20 vuotta täyteen. :) Ja eikun Animalize soimaan...
There Is A Light That Never Goes Out | |
Omaa Kiss fanitustakin tuli tänä vuonna 20 vuotta täyteen. :) Ja eikun Animalize soimaan...
Samma här! Muistan vieläkin sen "TV:stä tuttu" -maininnan siinä kasetinkannen yläkulmassa. Aika hyvin taisivat saada sitä nassikoille markkinoitua. :O
Kaska ajaa mopolla. | |
Mulla on vaan toi eka levy, mutta muuta ei tarviikkaan.
The road never ends for me, kid. | |
Äiti kuunteli kovasti nuorena KISS:iä,ja itsekin tykkään siitä bändistä.
Kurt Cobain is grunge's soul. | |
Juu, kyllä se KISS on tässäkin osoitteessa luultavastikin se tärkein bändi. Tosin rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että kun bändin levyt pyöritti aikanaan täysin puhki, niin ei nykyään enää tule niin paljoa kuunneltua. Enemmänkin se on tätä nykyä mennyt siihen koko ilmiön fanittamiseen.
Omat suosikkilevyt kyllä lienevät tuo debyytti ja "Dressed To Kill". Kasari-Kissistä ei kyllä oikein mitään irti saa. "Hot in the Shadella" muutamia hyviä biisejä on, ja yksittäisiä osumia 80-luvun tuotannosta löytyy. Muuten aika heikon hapen matskua se on.
Nykyisestä KISS-meiningistä en kyllä välitä. Koko homma on mennyt niin naurettavuuden puolelle Tommy Thayereineen ja Eric Singereineen että ei kiinnosta ei.
Siihen parhaaseen meininkiin pääsee kun ottaa oluen, laittaa jonkun 70-luvun levyistä soimaan ja toljottaa Alive II:sen sisäkantta...
Shake your money maker! | |
Meikällä iski Kiss-fanitus päälle reunionin aikoihin joskus 97 kun olin vähän päältä kymmenen ikäinen. Nykyään tulee harvemmin Kissiä kunneltua, mutta hyvä bändihän se on (ollut). 70-luvun tuotanto löytyy hyllystä. Paljon loistavia biisejä ja paljon paskoja täytebiisejä. 80-luvun hair metal -levyt ei juuri iske, mutta musavideot kuten Tears are falling ovat naurettauudessaan ihan vitin loistavia. Suosikit tuotannosta ovat Dressed to kill ja Carnival of souls. DTK oli eka levy mitä bändiltä ostin ja Carnival of souls viimeinen. Eihän tuo Carnival Kissiltä kuulosta tippakaan, mutta pirun hyvä plätty se silti on. Siinä on hauskasti osattu laittaa biisit suurinpiirtein parhausjärjestykseen parhaimmasta paskimpaan.
Ja Gene Simmonsin Kiss and make-up on muuten viihdyttävä kirja. Äärijuutalaista rahastusmeininkiähän Kiss on aina ollut ja sitä ei juuri kirjassa piilotellakkaan. "Sanoo Heikki 18-v, joka koettaa kurottaa kohti huevoksen saappaanvartta, muttei ymmärrä kuinka se onkaan niin korkea ja väärän värinen." -bedlam
Möö. |  kyuss
20.12.2004 14:49:31 (muokattu 20.12.2004 14:50:25) | |
|
En tiennytkään ettei Psycho Circuksen bändi olekaan kaikissa biiseissä alkuperäinen Kiss. Kuuntelin levyn viimeksi viime yönä läpi, ja kyllähän siitä vähän kuuluu läpi, että on tarkoituksella tehty ne erityyppiset biisit. Sillä levyllähän on aika laaja skaala KISS-biisejä, löytyy uutta ja vanhaa. Ei ehkä kovin "aidon" kuuloinen levy.
Mutta kyllähän KISS on maailman suurimman "rock-kusetuksen" ohella yksi maailman parhaista rock-bändeistä. Ellei se paras. | |
En ole bändiin pahemmin tutustunut.I Was Made For Loving Youn ja Strutterin olen kuullut,ja varsinkin tuo toisena mainittu kolahti suuresti.Pitääpä ostaa tuo Best Of-kokoelma pian. |  ozz3
20.12.2004 16:19:21 | |
|
Kiss (1974) *****
Kerrassaan täydellinen debyytti! Levy vyöryttää klassikoita toisensa perään, vain Let Me Know ja Kissin' Time ovat pieniä kauneusvirheitä. Love Theme From Kiss on nimenomaan sellainen hieno jammi-välipala. Yhtään huonoa biisiä ei löydy.
Hotter Than Hell (1974) ****½
Kuten sanottua, tämä levy kärsii saundeista, ei niinkään biisimateriaalista, klassikkoja täynnä tämäkin.
Dressed To Kill (1975) *****
Tällä levyllä onkin sitten sounditkin kunnossa ja biisimateriaali on sitä itseään: parhautta. Biisit ovat myös monimutoisia, hilpeästä raskaaseen. Ja onhan täällä se kansallislaulukin: Rock And Roll All Nite'
Alive! (1975) *****
Maailman paras livelevy. Bändi elämänsä vedossa, etenkin Peter Criss joka olisi noina iltoina voinut haastaa kenet tahansa rumpalin maailmassa. Fiilis nousee pakostakin tätä levyä kuuntelemalla!
Destroyer (1976) *****
Oma suosikkini. Ei yhtään heikkouksia, täyttä timanttia alusta loppuun. Bändi onnistui kokeilemaan uusia juttuja tällä levyllä ja onnistui loistavasti. Bob Erzin = Maestro.
Rock And Roll Over (1976) ****½
Ei yllä aivan edeltäjänsä tasolle, biisimateriaalin johdosta. Soundit ovat loistavat.
Love Gun (1977) ****
Sisältää bändin parhaita kappaleita, kuin myös heikoimpia. Pääpaino onneksi kuitenkin niillä hyvillä.
Alive II (1977) ***
Edellisestä livestä tultiin alas. Ei toimi ollenkaan samalla tavalla, vaikka loistovetoja sisältääkin (Detroit Rock City, aah...) Uusista biiseistä Rocket Ride toimii täysillä.
Gene Simmons (1978) **½
Voi Demoni sua.. tietenkin on muistettava, että Simmons toteutti vain itseään, mutta tämä ei siltikään oikein iske. Muutama huippukohta, loput huonoja.
Ace Frehley (1978) *****
Timantti. Ei heikkouksia, Frehleyn taito tulee hyvin esille tällä levyllä.
Peter Criss (1978) **
Eihän tämä nyt käy. Crisskin vain totetutti itseään, mutta pohjalla ollaan ja tiukasti. Muutama hyvä.
Paul Stanley (1978) ****
Kuullostaa eniten Kissiltä. Hienoja biisejä ja hieno laulaja, joka ei ole koskaan saanut sitä arvostusta minkä olisi ansainnut.
Dynasty (1979) **
Poppailuksi menee. Frehley loistaa biiseillään ja Rolling Stones coverillaan, muu bändi on ihan ullalla. Sisältää yhden todellisen helmen ja läjän bändin huonoimpia kappaleita.
Unmasked (1980) **½
Samoilla linjoilla kuin Dynasty, mutta paremmalla materiaalilla. Frehley on jälleen levyn pelastaja, muu bändi taas hieman hukassa, vaikka edellisestä parannetaankin.
Music From The Elder (1981) ***½
Aivan liian aliarvostettu kokeilulevy. Tottahan on, että tämä bändi ei ole koskaan ollut mikään mystisten tarinoiden kertoja, mutta suurin osa levystä toimii. Tällä kertaa Frehley taas on hukassa Stanleyn laulaessa falsettoaan. Eric Carr tuo raskaamman otteen rumpuihin.
Creatures Of The Night (1982) *****
Heavy. Ei huonoja biisejä, sävellykset ja bändi tiukkoja, etenkin Simmons loistaa.
Lick It Up (1983) ***½
Uumoilua tulevasta kasarimeiningistä astetta hevimmällä otteella. Hyviä ralleja vaikka millä mitalla, All Hell's Breakin Loosen "räppäilyt" turhia.
Animalize (1984) ***
Kasaria baby, kasaria. Hyvät rallit vähenee ja täytebiisien osuus kasvaa. Simmons kateissa, taisi olla Hollywoodissa?
Asylum (1985) **
Hyvien rallien osuus vähenee uhkaavasti. Hitit iskevät kovaa, mutta muuten aikas surkea levy.
Crazy Nights (1987) ***½
Huomattava parannus. Kulick kitaran varressa on selvästi saanut bändiin puhtia. Täytebiisiien ja helmien suhde jo parempi.
Hot In The Shade (1989) **
Homma on kaatua biisein tasoon ja määrään. Muutama klassikko, ei muuta.
Revenge (1992) ****
Hipoo täydellisyyttä tuotannollaan ja hiotulla kokonaisuudellaan. Raskaampi ote toimii loistavasti. Simmons palasi Hollywoodista tekemään uransa parhaita biisejä.
Alive III (1993) ***½
Miksei voinut olla tuplalive? Tuntuu hieman pätkäistyltä. Sisältää aivan loistavia ja kuolettavan tylsiä versioita kappaleista.
Unplugged (1996) *****
Magic is back. Homma toimii akustisesti paremmin kuin jopa Nirvanalla itsellään.
Carnival Of Souls (1997) ***½
Unohdettu levy, sisältää loistavaa matskua kuin kuraakin. Erilaisuus ja kokeilunhalu tuo plussaa.
Psycho Circus (1998) *****
Vaikkei alkuperäinen nelikko soitakkaan, ei levyllä ole yhtään huonoa biisiä. Timanttia, harmi, että kiertue ei ollut yhtä onnistunut.
Alive IV - Symphony (2003) *****
Musiikillinen orgasmi. Ei muuta.
Loppuyhteenvetona on sanottava että Kiss on yhä minulle se maailman paras ja maagisin yhtye. Kuten aiemmin sanoin, yksikään toinen yhtye ei ole tehnyt vastaavaa vaikutusta kuin Kiss nähdessäni sen kuvan ensimmäistä kertaa. Eikä siihen yksikään toinen yhtye pysty. Ei edes Beatles.
Allekirjoitan.
Arskailu ilmeisesti kielletty... |  Jackie
20.12.2004 16:49:41 (muokattu 20.12.2004 19:08:46) | |
|
"Vaikkei alkuperäinen nelikko soitakkaan, ei levyllä ole yhtään huonoa biisiä. Timanttia, harmi, että kiertue ei ollut yhtä onnistunut."
Kysymys: Mitenniin kiertue ei onnistunut?
Vittu siks ku mul on parempi saundi!! | shagriml
20.12.2004 18:47:57 (muokattu 20.12.2004 18:48:07) | |
|
yritin kerran kissiin tutustua ostamalla kirpputorilta 1 eurolla Animalized LP'n mutta kun heitin sen soittimeen niin sainkin kuulla a-puolen Bon Jovin Slippery When Wet levyltä :D kyllä sitä aika alussa tajus ettei kiss voi olla noin paskaa ja harvinainen missprinttihän olikin kyseessä. eli suomessa julkastu virhepainos jossa a-puolena bon jovia. b-puolta en jaksanut kuunnella koska päätin olla kuluttamatta levyä yhtään enempää sen arvon säästämiseksi......
eli en pahemmin saanut tutustua kissiin, edelleen ainoot mieleen tulevat biisit on nää tunnetuimmat I Was Made For Loving You ja Rock N Roll All Nite. ne on kyll ihan hyviä. | Jake24-25
20.12.2004 19:22:19 (muokattu 20.12.2004 19:24:02) | |
|
Hyvä keskusteluaihe ja erinomainen alustus aiheeseen! Itselleni Kiss merkitsi 80-luvulla ja merkitsee edelleen uudella vuosituhannella todella paljon. Kiss oli eräs ensimmäisistä bändeistä, johon tutustuin kunnolla. Sain joskus vuonna 1986 joululahjaksi Kissin Asylumin kasetin ja siinä ollut musiikki iski kyllä heti. En ollut ennen tuota joulua kuullut juurikaan mitään vastaavanlaista musiikkia. Asylumin sisältämän musiikin erinomaisuus tosin karisi hieman vuosien mittaan kuullessani muita Kiss-levyjä ja toisia yhtyeitä, mutta edelleen mielestäni Asylumilla on joitakin hyviäkin biisejä joukossa.
Mielestäni parhaat Kiss levyt ovat alkuaikojen Dressed to Kill ja Alive sekä 70-luvun puolivälin jälkeen tehdyt Destroyer, Rock and Roll Over ja Love Gun. Näitä em. levyjä en valitettavasti osaa laittaa mihinkään paremmuusjärjestykseen, koska kaikki ovat minusta todella hyviä. Pidän erityisesti siitä pelkistetystä kitarasoundista, jollainen on mielestäni käytössä varsinkin Rock and Roll Overissa ja Love Gunissa. Kitarat ovat liitettyinä suoraan vahvistimiin ja volyymit käännetty kaakkoon - ilman ylimääräisiä efektejä. Kissin discovaikutteisen aikakauden levyistä löytyy mielestäni myös hyviä biisejä kuten "Sure Know Something" ja "Magic Touch". Dynasty ja Unmasked ovat mielestäni aliarvostettuja levyjä. Lisäksi pidän the Elderiä aliarvostettuna levynä, jossa Kiss näyttää taiteellisen uskalluksensa kokeilla erilaisia juttuja vaikka ne eivät olisi välttämättä myyviä. 70-luvun lopun sooloalbumeista en ole kuullut kuin yksittäisiä biisejä, mutta mielestäni ainakin Paul Stanleyn levyltä löytyvä "Tonight You Belong to Me" on hyvä kappale. Kissin 80-luvun kasariheavyalbumeista sekä 90-luvun levyistä löytyy mielestäni yksittäisiä helmiä (kuten "Tears are Falling" Asylumilta "Heaven´s on Fire" Animalizelta, "Domino" Revengeltä), mutta minulle parasta Kissiä on ehdottomasti 70-luvun tuotanto. Näin Kissin paikanpäällä kesäkuussa 1997 Hartwall-Areenalla ja tuo keikka on edelleen yksi parhaista konserteista missä olen ollut. Oli suuri tapaus nähdä Kiss alkuperäisessä kokoonpanossa ja meikit päällä, koska olin jo joitakin vuosia ennen tuota keikkaa luopunut ajatuksesta voivani nähdä Kiss parhaassa kokoonpanossa livenä.
"Rock´n Roll is Cool!" Jake T | |
En ole hirveästi syventynyt Kissiin, mutta kokonaiskuva on aika selvä. Omasta mielestä Creatures of the Night on paras levy, Love it Loudin video täräyttyi pääkoppaa melkolailla. |  Silvio Dante
20.12.2004 22:16:03 (muokattu 20.12.2004 22:28:22) | |
|
KISS (1974)
oikeastaan levyn ainoa heikko kohta. Ei voi kuin ihmetellä että miksi Kissin' Time-cover on pitänyt sisällyttää levylle.
Niinpä, lukekaa Kiss "Behind the Mask" kirja. Siinä on tarinaa miksi / miten Kissin' Time joutui tuolle levylle... Jos bändi olisi saanut päättää, luulisin että Kissin' Time ei olisi päätynyt levylle. Tai, siis itseasiassa se ei alunperin edes ollut tuolla levyllä. Levy julkaistiiin 8.2.1974 ja Kissin' Time äänitettiin yhdessä päivässä 26.4.1974 (sehän soundaakin aivan erilaiselta ku muu levy) jonka jälkeen se ilmestyi sinkkuna sekä uusiin painoksiin ekasta levystä ja tuli jäädäkseen. Näin kertovat kirjat. Siltikin hienoin Kiss albumi
Tämän olisi voinut korvata jollain muulla.
Jep, vaikkapa "Watching You" tai "Let Me Go, Rock'n'Roll" joita bändi soitti livenä jo ennen ekan levyn julkaisua. Myös Wicked Lester palat "She" ja "Love Her All I Can" olisi toiminu paremmin ku Kissin' Time.
But you've gotta admit, he was one hell of a santa | ozz3
20.12.2004 22:16:11 (muokattu 20.12.2004 22:16:40) | |
|
Kysymys: Mitenniin kiertue ei onnistunut?
Siis, olihan se kaupallisesti erittäinkin onnistunut. Mutta kun noita bootteja kuuntelee, niin huomaa, että nelikko on väsynyt edellisen kiertueen jälkeen eikä energiaa löydy; Paul oli toipumassa leikkauksista, Geneä ei ilmeisesti huvittanut soittaa (virheitä paljon soitossa), Peter ja Ace olivat selvästi väsyneitä ja Ace taisi legendan mukaan välillä palata päiteidenkin pariin.
Lisäksi tuli tämä 3D pelleily jolla ilmeisesti yritettiin peittää jotakin. Lisäksi kiertueella oli paljon vastoinkäymisiä (joku maa kielsi ilotulitteetkin täysin) ja uuden levyn biisit eivät toimineetkan livenä niin hyvin.
EDIT:
Ei sillä, ettenkö olisi halunnut bändiä silloin nähdä, mutta Reunion kiertueeseen verrattuna taso laski.
Arskailu ilmeisesti kielletty... | |
uuden levyn biisit eivät toimineetkan livenä niin hyvin.
Itse asiassa uuden levyn biisejä ei kauheasti edes soitettu koko kiertueella. Ehkä joku 2-3 biisiä oli Psycho Circukselta koko kiertueen ajan settilistassa, enemmän keskittyivät vanhoihin klassikoihin.
Give the monkey a brain and he'll swear he's the center of the universe | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
