| Aihe: Bon Jovi | |
|---|
|
Jon Bon Jovi ei Ultimate Classic Rockin haastattelussa sulkenut pois ajatusta hologrammi- tai avatar-kiertueesta.
https://ultimateclassicrock.com/bon-jovi-hologram-avatar/
Out on the street for a living, picture's only begun. Got you under their thumb. |
 krautio
29.04.2024 12:50:35 (muokattu 29.04.2024 12:51:35) | |
|
Olipas erinomainen dokkari vaikka puhuvilta päiltä ei vältyttykään (vai voiko dokkaria yleensä tehdä ilman puhuvia päitä?)
Luulen, että dokkarin teon motiivina on ollut näpäyttää ja vetää matto alta besserwissereiltä, jotka ovat "varmasti" tienneet syyt Jonin ääniongelmiin. Rohkea teko pitää tuo ääniasia punaisena lankana dokkarin alusta loppuun asti. Stanleyt ym. ovat ihan paperia Jonin rinnalla. Arvostus nousi roimasti entisestään.
Hey Ho, Let's Go! |
 pehko
29.04.2024 16:32:02 (muokattu 29.04.2024 16:32:18) | |
|
krautio: Olipas erinomainen dokkari vaikka puhuvilta päiltä ei vältyttykään (vai voiko dokkaria yleensä tehdä ilman puhuvia päitä?)
Voi. Esim. 2010 vuoden Senna dokkari. Ei yhden yhtä. |
|
Hyvin tehty dokkari kaikin puolin. Richieltä olisi toivonut vielä viimeistä sanaa, mutta taitaa olla tuossa Jonin viime vuosien taistelussa Richie enää aika pieni murhe. |
RockFanatic
30.04.2024 13:13:33 (muokattu 30.04.2024 13:17:45) | |
|
Vittu että kouraisi syvältä kakkosjakson kohtaus, jossa Jon pidättelee bäkkärillä itkua keikan jälkeen. Ai saatana.
En olisi uskonut näkeväni äijää koskaan noin auki, noin haavoittuvaisena, noin kertakaikkisen paskana. Taitaa tuo äänihomma olla ollut hänelle vielä paljon karvaampi pala nieltäväksi kuin kriittisimmillekään faneille. Hyvä ettei itseltäkin päässyt tuossa kohtaa itku.
PS. Tuon dokkarin nähtyäni olen entistä enemmän sitä mieltä, että John Shanks saa vetää itsensä vessasta alas. Äijä vaikuttaa täysin sietämättömältä nilkiltä ja lähestulkoon iloiselta siitä, ettei Richie ole enää mukana kuvioissa. Samboran pisteet sen sijaan nousivat entisestään - olkoon mikä vaan dena ja narkkis, mutta perkele, on se ainakin rehellinen. |
 McLeach
30.04.2024 14:25:24 (muokattu 30.04.2024 14:26:03) | |
|
RockFanatic: Samboran pisteet sen sijaan nousivat entisestään - olkoon mikä vaan dena ja narkkis, mutta perkele, on se ainakin rehellinen.
Periaatteessa joo, mutta onhan hänen aika helppo huudella kun noin vain häipyi ja jäi piiloon. Aika mulkun kuvanhan hän itsestään antoi ja on varmasti varsin vaikea työkaveri noin isossa koneistossa. Tosin se ei poista sitä tosiasiaa, että Shanks ajoi ton bändin roskiin. |
|
RockFanatic:
PS. Tuon dokkarin nähtyäni olen entistä enemmän sitä mieltä, että John Shanks saa vetää itsensä vessasta alas. Äijä vaikuttaa täysin sietämättömältä nilkiltä ja lähestulkoon iloiselta siitä, ettei Richie ole enää mukana kuvioissa. Samboran pisteet sen sijaan nousivat entisestään - olkoon mikä vaan dena ja narkkis, mutta perkele, on se ainakin rehellinen.
Minulle ei ole tuossa bändissä muuta kitaristia kuin Sambora. Ei mitään Philiä vastaan, mutta... Richie on vaan kurko kitaristina, laulajana jne. Harmi kun brenkku ei vissiin pysy ihan pienenä tissutteluna. Huumeista en tiennytkään. Se on paha. No, vuonna 1986 tämä bändi oli minulle kovin. Pitääkin nyt kun kuunnella aliarvostetun Fahrenheitin Hardest part is the night, livenä tuubista. |
ttpp44
01.05.2024 09:42:30 (muokattu 01.05.2024 09:44:04) | |
|
Palaan dokumenttiin paremmalla ajalla mutta nolihan se kuitenkin perusrungoltaan ihan täysin Jon Bon Jovin henkilökohtaista promoa. Bänditarina oli rakennettu sen ympärille. Bändiosiltaan dokkari oli hyvä, mutta ei erinomainen. Paljon olisi voitu kertoa enemmän vanhoista vuosista, jotka ovat kuitenkin se, jok 99% faneista eniten kiinnostaa. Aika nopeasti käytiin tietyt avainlevyt ja -vaiheet läpi.
En pitänyt yhtään siitä, että sitä ääniongelmaa tungettiin jokaisen jakson jokaiseen väliin. Ei toiminut yhtään. Olisivat edenneet vaan ihan kronologisesti. Toki sinänsä ehdottomasti kertomisen arvoinen asia tuo miten raskaasti Jon asian on ottanut ja miten rajusti tehnyt töitä ja pitänyt vaatimustason itseään kohtaan korkealla.
Kyllä veti itsellä mielen matalaksi se, ettei Richie voinut olla selvinpäin edes yhtä haastettelua. Kauheaa sammaltamista. Erityisesti tuli huono fiilis kun oikein korosti sitä, miten haluaa olla tyttärensä elämässä läsnä jne.
Mutta sehän on täysin kiistämätön fakta, että ilman Richietä ei ole bändiä nimeltä Bon Jovi. On vain John Bongiovi Band. Jonin olisi pitänyt alkaa esiintyä sooloartistina Richien lähdön jälkeen koska sitähän tuo enää on vaikka Dave ja Tico siellä mukana ovatkin, mutta ovat täysin kuohittuja palkkasotureita, jotka vain myötäilevät Jonia kaikessa. When We Were Beautiful -dokkarissahan tuo asetelma tuli hyvin selväksi.
Richie oli avainasemassa niin monessa asiassa: biisinkirjoittajana, kitaristina, laulajana, lavapresenssinä, vastavoimana Jonille jne. Onneksi Jon itsekin myönsi dokkarissa, että hänen ja Richien yhteislaulu on sellaista, jota ei voi korvata.
Itselle Bon Jovi musiikillisesti loppui These Daysin jälkeen kiinnostavana artistina. Pari hassua biisiä sen jälkeen tarttunut korvaan hyvässä mielessä, muuten aika mitäänsanomatonta renkutusta. Richien lähdön jälkeen sitten ihan tuubaa sen mitä kuullut. |
|
ttpp44: Palaan dokumenttiin paremmalla ajalla mutta nolihan se kuitenkin perusrungoltaan ihan täysin Jon Bon Jovin henkilökohtaista promoa. Bänditarina oli rakennettu sen ympärille. Bändiosiltaan dokkari oli hyvä, mutta ei erinomainen. Paljon olisi voitu kertoa enemmän vanhoista vuosista, jotka ovat kuitenkin se, jok 99% faneista eniten kiinnostaa. Aika nopeasti käytiin tietyt avainlevyt ja -vaiheet läpi.
En pitänyt yhtään siitä, että sitä ääniongelmaa tungettiin jokaisen jakson jokaiseen väliin. Ei toiminut yhtään. Olisivat edenneet vaan ihan kronologisesti. Toki sinänsä ehdottomasti kertomisen arvoinen asia tuo miten raskaasti Jon asian on ottanut ja miten rajusti tehnyt töitä ja pitänyt vaatimustason itseään kohtaan korkealla.
Kyllä veti itsellä mielen matalaksi se, ettei Richie voinut olla selvinpäin edes yhtä haastettelua. Kauheaa sammaltamista. Erityisesti tuli huono fiilis kun oikein korosti sitä, miten haluaa olla tyttärensä elämässä läsnä jne.
Mutta sehän on täysin kiistämätön fakta, että ilman Richietä ei ole bändiä nimeltä Bon Jovi. On vain John Bongiovi Band. Jonin olisi pitänyt alkaa esiintyä sooloartistina Richien lähdön jälkeen koska sitähän tuo enää on vaikka Dave ja Tico siellä mukana ovatkin, mutta ovat täysin kuohittuja palkkasotureita, jotka vain myötäilevät Jonia kaikessa. When We Were Beautiful -dokkarissahan tuo asetelma tuli hyvin selväksi.
Richie oli avainasemassa niin monessa asiassa: biisinkirjoittajana, kitaristina, laulajana, lavapresenssinä, vastavoimana Jonille jne. Onneksi Jon itsekin myönsi dokkarissa, että hänen ja Richien yhteislaulu on sellaista, jota ei voi korvata.
Itselle Bon Jovi musiikillisesti loppui These Daysin jälkeen kiinnostavana artistina. Pari hassua biisiä sen jälkeen tarttunut korvaan hyvässä mielessä, muuten aika mitäänsanomatonta renkutusta. Richien lähdön jälkeen sitten ihan tuubaa sen mitä kuullut.
Voi tietty olla, että dokkari on tehty muitakin kun tuollaisia katkeria jääriä varten? |
|
McLeach: Voi tietty olla, että dokkari on tehty muitakin kun tuollaisia katkeria jääriä varten?
Tehty promoamaan tulevia vuosien jäähyväiskiertueita. Sambora on niissä mukana. Kaikki on toivotonta, mutta lopulta Jomppa palaa estradeille voittajana kuin Rocky konsanaan. Ensin pitää kuitenkin herättää maksimaalinen mielenkiinto bändiä kohtaan, ja siinä on onnistuttu kun ihan Suomessakin saakka dokkarista uutisoidaan. |
|
McLeach: Voi tietty olla, että dokkari on tehty muitakin kun tuollaisia katkeria jääriä varten?
OK sitten, jos katkeran jäärän leima tulee otsaan siitä, ettei pidä bändin nykylinjasta ja on sitä mieltä, että bändin millä mittarilla tahansa parhaan tuotannon toinen osapuoli on korvaamaton osa kokonaisuutta.
Uskaltaisin kuitenkin väittää, että jos dokkarin nimi "The Bon Jovi Story" ja kaikki trailerit ja promomateriaalit ratsastavat todella vahvasti alku- ja menestysvuosien nostalgialla, on kohderyhmänä nimenomaan vanhat fanit eivätkä kantrivuosien tai Jompan viime vuosien tuotoksien fiilistelijät. |
|
Eihän Bon Jovi ole koskaan muuta ollutkaan kuin Oy Jon Bongiovi Ab. Mikään ei ole muuttunut alusta tähän päivään. Biisitkin ovat aiva yhtä hyviä kautta matkan. En ole huomannut niissä mitään eroa nykyisen ja ekojen levyjen välillä.
Laughter is the most powerful banishing ritual. Lakkaus on raki! |
|
Henri Henri Olavi: Eihän Bon Jovi ole koskaan muuta ollutkaan kuin Oy Jon Bongiovi Ab. Mikään ei ole muuttunut alusta tähän päivään. Biisitkin ovat aiva yhtä hyviä kautta matkan. En ole huomannut niissä mitään eroa nykyisen ja ekojen levyjen välillä.
Mä haluan satasella ihan samoja nappeja mitä sulla on. Laita yv ja jono tähän alle ja mulle ne kaikki. |
|
santa: Mä haluan satasella ihan samoja nappeja mitä sulla on. Laita yv ja jono tähän alle ja mulle ne kaikki.
Nappien nimi on "Objektiv kunst gaggul" ja mulla on niitä tosi paljon varastossa. Eka nappi on ilmainen, sitten 23€/kpl.
Laughter is the most powerful banishing ritual. Lakkaus on raki! |
|
Henri Henri Olavi: Eihän Bon Jovi ole koskaan muuta ollutkaan kuin Oy Jon Bongiovi Ab. Mikään ei ole muuttunut alusta tähän päivään. Biisitkin ovat aiva yhtä hyviä kautta matkan. En ole huomannut niissä mitään eroa nykyisen ja ekojen levyjen välillä.
En voisi enempää eri mieltä olla. Debyytistä New Jerseyhyn on sellasta settiä et nykymeno on n. 4 valovuoden päässä. |
|
Sinep7: En voisi enempää eri mieltä olla. Debyytistä New Jerseyhyn on sellasta settiä et nykymeno on n. 4 valovuoden päässä.
Itse lisäisin vielä Keep The Faithin "hyvien" puolelle. Sen jälkeen levyillä on 0-4 kelvollista biisiä. Bouncen jälkeen 0-1. Ja itselle maistuu myös Fahrenheit, sitä jotkut dissaa (no on sillä pari aika kurjaa biisiä, mutta löytyy yllättävän kovia muita ja kitarasoundista tykkään). |
|
kupteri: Itse lisäisin vielä Keep The Faithin "hyvien" puolelle. Sen jälkeen levyillä on 0-4 kelvollista biisiä. Bouncen jälkeen 0-1. Ja itselle maistuu myös Fahrenheit, sitä jotkut dissaa (no on sillä pari aika kurjaa biisiä, mutta löytyy yllättävän kovia muita ja kitarasoundista tykkään).
puhutte vähän mutta asiaa |
ttpp44
12.05.2024 11:07:10 (muokattu 12.05.2024 11:07:29) | |
|
kupteri: Itse lisäisin vielä Keep The Faithin "hyvien" puolelle. Sen jälkeen levyillä on 0-4 kelvollista biisiä. Bouncen jälkeen 0-1. Ja itselle maistuu myös Fahrenheit, sitä jotkut dissaa (no on sillä pari aika kurjaa biisiä, mutta löytyy yllättävän kovia muita ja kitarasoundista tykkään).
Kyllähän These Days on aivan ehdottomasti bändin kulta-aikaa vielä. Monen mielestä bändin laadullisesti paras levy, mutta itselle se ei tyylillisesti ihan uppoa täysin. Huikeita biisejähän siellä kuitenkin on. Tuohan oli myös aika jolloin bändin livekunto oli aivan ehdottomassa huipussaan.
Itse näen että bändin kultavuosien katalogi muodostuu pareista: debyytti & Fahrenheit, Slippery & Jersey, (Stranger & Glory), Faith & These Days. |
McLeach
13.05.2024 16:30:56 (muokattu 13.05.2024 16:31:19) | |
|
ttpp44: Kyllähän These Days on aivan ehdottomasti bändin kulta-aikaa vielä. Monen mielestä bändin laadullisesti paras levy, mutta itselle se ei tyylillisesti ihan uppoa täysin. Huikeita biisejähän siellä kuitenkin on. Tuohan oli myös aika jolloin bändin livekunto oli aivan ehdottomassa huipussaan.
Itse näen että bändin kultavuosien katalogi muodostuu pareista: debyytti & Fahrenheit, Slippery & Jersey, (Stranger & Glory), Faith & These Days.
No näinhän se on. 2000-lukukin olisi voinut olla ihan kova jos ois Shanks heitetty jersey shorelta mereen ja otettu rockimpi tuottaja HANDista eteenpäin. |
|
McLeach: No näinhän se on. 2000-lukukin olisi voinut olla ihan kova jos ois Shanks heitetty jersey shorelta mereen ja otettu rockimpi tuottaja HANDista eteenpäin.
Oma näkemys on, että 2000-luku olisi voinut olla siedettävä ilman Shanksia. Kyllä siinä vaiheessa taisi olla sekä Jonin että Richien tankki jo aika tyhjä eikä mitään kultavuosien priimaa olisi ollut tulossa millään planeettojen asennoilla. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
