| Aihe: Minkä kirjan luit viimeksi? | |
|---|
|
NHR: Samoin sanoin, siis pitäisi lukea uudelleen Ensi Tilassa viimeistäänkin! Löytyisipä jopa omasta (sangen suppeahkosta) kirjahyllystäin, joten eihän se olisi muuta kuin vain... :/
Kuin myöskään (ainakaan muistaaksein), joskaan en kovinkaan innostunut liene tuon(kaan!) lukemiista... :/
Seitsemän veljestä jätin lukiossa kesken mutta pääsin kuitenkin läpi pienellä vilungilla opettajan piinapenkistä. Luin kirjan 20 vuotta myöhemmin eli viime vuonna. Sehän on hyvä kirja ja jotenkin kuvaa varmaan monien ihmisten kasvua kohti aikuisuutta ja toisaalta onko siinä haluttu nähdä yhtäläisyyksiä kansakunnan kasvutarinaan. Aluksi on rellestetty menemään niine valmiuksineen, joita suotu on. Rellestyksessä kuitenkin suhteellisen kirkasotsaisesti toimittu ilman suoranaista pahanteon aietta. Sitten pieni askel kerrallaan saatu positiivista palautetta ja alettu kasvamaan kohti vastuullisempaa elämää.
Joku voisi pitää rajallisena ihmisenä, mutta itse pidän enemmän termeistä "omistautunut" tai "entusiasti". |
 NHR
17.02.2024 23:31:38 | |
|
lifer: Seitsemän veljestä jätin lukiossa kesken mutta pääsin kuitenkin läpi pienellä vilungilla opettajan piinapenkistä. Luin kirjan 20 vuotta myöhemmin eli viime vuonna. Sehän on hyvä kirja ja jotenkin kuvaa varmaan monien ihmisten kasvua kohti aikuisuutta ja toisaalta onko siinä haluttu nähdä yhtäläisyyksiä kansakunnan kasvutarinaan. Aluksi on rellestetty menemään niine valmiuksineen, joita suotu on. Rellestyksessä kuitenkin suhteellisen kirkasotsaisesti toimittu ilman suoranaista pahanteon aietta. Sitten pieni askel kerrallaan saatu positiivista palautetta ja alettu kasvamaan kohti vastuullisempaa elämää.
Ja vieläpä seitsemän eri näkemyytä tähänkin kehityyhyn...
Ramones eunt domus! |
|
Gilgamesh. Kertomus ikuisen elämän etsinnästä.
Losing all hope is freedom. |
|
Leena Lehtolainen - Ensimmäinen hurmani |
|
Tuo Gilgamesh oli itselläkin joskus jonakin katkonaisena versiona, josta en tajunnut oikein mitään mutta historialliselta se tuntui. Mitä useampi vuosisata on lukijan ja kirjoittajan välissä, sitä vaikeampi sitä on ymmärtää
Antti Holma - Kaikki elämästä (ni)
Tämä oli terävää havainnointia ja hyvää kieltä. Holma on persoonallinen taiteilija kyllä.
Joku voisi pitää rajallisena ihmisenä, mutta itse pidän enemmän termeistä "omistautunut" tai "entusiasti". |
NHR
01.03.2024 18:01:29 (muokattu 01.03.2024 19:44:53) | |
|
Juuri palautin viimeksilukemain teoon, jonka nimeäkään en enää muista lain! Ei siis vedonnut ainakaan minuun juurikaan. Lyhyitä, enintään parin sivun mittaisia kauhutarinoita. Ehkäpä se lieneni tuo "kauhu", johon en oikein koskaan liene saanut oikein minkäänlaista otetta. Jotkut humoristisemmat jutut tosin olivat sangen hyviäkin, osa taas vain outoja. Kirjoittajina oli siis sekalaista sakkia, uppo-oudoista tunnetumpiin (esim. John Lennon, jonka tekstejä muistaisin ehkä lukeneeni jossain hälle "pyhitetyssä" julkaisussa, ehkä jopa alkukielellä?), myös näitä kauhukirjailijoina muutenkin tunnettuja. Eihk'ei kauhu vain sitten liene juttuin lain. Mutta mieluummin tällainen muutaman sivun "läpileikkaus", saati jokin esim. Kingin n. tuhatsivuisista...
Harmi etten ottanut kirjoittajan nimeä(kään) ylös. Teoon nimi (alkukielellä) saattoi olla Tiny Tales of Terror...
E: Sebastian Wolfe oli toimittanut: https://www.finlandiakirja.fi/fi/se … stian-wolfe-pieni-kauhukirja-16730c Arvosana: meh...
Ramones eunt domus! |
|
Ilmari Fallenius - Vaikea maa.
Z-Day Finlandin jatko-osa, joka perustuu 18 vuotta myöhemmin oleviin tapahtumiin. 1100 sivua meni kyllä nopeasti. Aivan tämä ei päässyt jännityksen ja tunnelman parissa ensimmäisen osan tasolle, mutta oiva jatkotarina silti. Jos joku ei ole tutustunut ensimmäiseen osaan, niin sille lämpimät suositukset.
3,5/5 |
|
Arja Andersson - Pato (1988)
Luin sen eilen koko kirjan yhdessä päivässä. Se niin sanotusti imaisi mukaansa. |
|
Johannes Nefastos - Kirjoituksia magiasta, osa 2.
Laughter is the most powerful banishing ritual. Lakkaus on raki! |
|
Tapio Salo (toim.) - Rakkautta ja sotaa
Enoni sai viimeinkin suururakkansa päätökseen ja kirja julkaistiin vuoden alussa. Kirjassa on siis mummoni ja pappani sota-ajan kirjeenvaihtoa. N. 700 kirjettä. Kirjan kirjeet alkavat Talvisodasta tammikuussa 1940 ja päättyvät lokakuuhun 1944, kun Koivun kylän asukkaat pakenevat Saksan armeijan tieltä. Tarina on heidän sanoillaan, siihen mitään lisäämättä, pieniä taustatietoja ja välimerkkejä lukuun ottamatta.
Laughter is the most powerful banishing ritual. Lakkaus on raki! |
|
Mika Lietzén - Alkoholi
Hieno minimalistinen kuvaus parin spugen elämästä. Koskettava sarjakuva.
Laughter is the most powerful banishing ritual. Lakkaus on raki! |
|
Sain viimeinkin aikaiseksi luettua Lehtolan ja Siltämäen yhteisen esseekirjan "Sinä riität". Kovaa tykittelyä, kuten Lehtola ja Siltämäki parhaimmillaan aina ovat. Jo ekan esseen tykittely on hersyvää.
"Nykyinen Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo on uurtanut useampiakin uria kirkon uusiin kasvoihin. Jo vuonna 1997 Laajasalo kirjoitti teologiseen tiedekuntaan pro gradunsa "itsetyydytyksestä seksuaaliseettisenä kysymyksenä", herra mun muna.
Jokin jäi gradun jälkeen Laajasalon nivusia hiertämään, ja seuraavana vuonna Laajasalo vemppasi kasvatustieteelliseen tiedekuntaan laudaturtyön "seksuaalisuuden käsittelystä uskonnon ja psykologian oppikirjoissa". Vuonna 1999 Laajasalo yritti ryhdistäytyä, aikuistuvan papin elämässä on oltava muutakin kuin masturbaatio koulukirjojen ääressa, mutta Laajasalo epäonnistui ja ruiskautti vuonna 2001 kasvatustieteelliseen tiedekuntaan väitöskirjan "seksuaalisuuden käsittelystä lukion oppikirjoissa".
Kun Laajasalo oli viimein opiskellut seksistä kaiken tarvittavan, Laajasalo löysi seuraavan Jumalansa. Se ilmestyi Laajasalolle taivaalta ropisevan rahan muodossa, ja Laajasalo alkoi Jeesuksen esimerkkiä seuraten yrittäjäksi.
Laajasalon yritystoiminta on sotkuinen kuin Laajasalon tumputtava mieli. Laajasalo perusti yrityksia, teki voittoa, anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme, velkaa, lainasi rahaa itselleen, ja anna meille syntimme anteeksi, oli itsensä suurin velkoja, jätti veroja maksamatta, jokapäiväinen leipämme, laiminlöi ilmoitusvelvollisuutensa, otti yritykseltään lainvastaisia lainoja, syntimme anteeksi,
antoi viranomaisille valheellisia tietoja yritystensä tuloksista, leipämme, laiminloi tilintarkastuksen, anteeksi, sai sakot törkeästa tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta, anteeksi ja Jeesuksen esimerkin innoittamana aneli tuomion alentamista, anna, anna, koska julkisuus oli ollut piispalle sen verran rankkaa, hallelujah!"
Laughter is the most powerful banishing ritual. Lakkaus on raki! |
|
Jake Nyman: Monen vuoden jälkeen - radiomiehen muistelmat
Nyman muistelee paitsi henkilökohtaista elämää käänteineen ja tragedioineen, niin myös tietysti laajaa uraansa Yleisradiolla ja koko Yleisradion radiotoimintaa yleisestikin pääpainon ollessa kuitenkin enemmän ammatillisella puolella ja mukaan mahtuu lukuisia kiinnostavia ja hupaisia anekdootteja. Nyman on paitsi miellyttävä radiotoimittaja, myös hyvä kirjoittaja ja hänen äänensä kuului positiivisessa mielessä ihan paperiltakin luettuna. Omia ja muidenkin tekemisiä uskalletan muistella myös kriittisesti ja kaikkiaan varsin tyydyttävä ja viihdyttävä tilinpäätös herran uralle.
Cormac McCarthy: Menetetty maa
Olen lukenut tämän ennenkin ja muistelin että tämä on hyvä kirja, mutta en muistanut, että näin hyvä. Muusta McCarthyn tuotannosta poiketen tämä on vähän suoraviivaisempi ja nopeammalla temmolla etenevä jännäritarina, mutta McCarthyn vahvuudet eli äärimmäisen kaunis ja runollinen teksti toki loistaa tässäkin. Anton Chigurh on yksi kirja-/elokuvahistorian parhaimpia pahiksia mielestäni ja etenkin Ed Tom Bellin sheriffin hahmo saa kirjassa enemmän syvyyttä kuin Coenin veljesten filmiadaptaatiossa, joka kyllä sekin on loistava.
On pirun rankkaa olla hyvä jätkä. |
|
Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys (2019)
Entisen rakastettunsa tekemää mokaa korjatakseen nuori nainen joutuu matkustamaan kerran vuodessa lapsuuden kotikyläänsä Lappiin pyydystämään suolammesta siellä majailevan kalan. Tällä kertaa homma ei onnistukaan, eikä esteenä ole suinkaan taidon puute, välineet tai toiset ihmiset.
Tämä on ollut pitkään lukulistalla. Tiesin etukäteen että kirjassa on jonkinlaisia spekulatiivisen fiktion aineksia, mutta yllätyin kerta toisensa jälkeen siitä yliluonnollisten olentojen kirjosta mikä kirjan sivuilta ponnahteli. Niin, ja persoonallisista ihmistyypeistä. Ja herkullisesta kielestä. Ja mainiosta lapinkuvauksesta. Erittäin suositeltava romaani.
"Te ette pitäisi Nietzschestä, sir. Hänen filosofiansa on pohjimmiltaan epätervettä." |
|
Miguel de Cervantes : Don Quijote
Melkoinen järkäle on tämä kirjaksi, mutta kyllä kannatti lukea.
Helvetin hauskaa kerrontaa, jonka parissa viihtyy. Uskomatonta, että tämä on 1600-luvun alussa kirjoitettu.
"Tragikoominen Don Quijote on ajaton klassikko, johon koko myöhempi kertomakirjallisuus vertautuu."
Losing all hope is freedom. |
|
Ali Boom Boom: Miguel de Cervantes : Don Quijote
Melkoinen järkäle on tämä kirjaksi, mutta kyllä kannatti lukea.
Helvetin hauskaa kerrontaa, jonka parissa viihtyy. Uskomatonta, että tämä on 1600-luvun alussa kirjoitettu.
Kenen suomennos? (Jos oli suomennos.)
Olen yrittänyt hankkia käsiini Jyrki Lappi-Seppälän vuoden 2013 suomennosta (olin parissa pikkudetaljissa vähän apuna), mutta olisi pitänyt hankkia se heti silloin kun se ilmestyi. Sitten kun hommaan ryhdyin monta vuotta myöhemmin, kaikkialta löytyi vain sitä J. A. Hollon vanhempaa versiota.
"Te ette pitäisi Nietzschestä, sir. Hänen filosofiansa on pohjimmiltaan epätervettä." |
|
jPekka: Kenen suomennos? (Jos oli suomennos.)
Olen yrittänyt hankkia käsiini Jyrki Lappi-Seppälän vuoden 2013 suomennosta (olin parissa pikkudetaljissa vähän apuna), mutta olisi pitänyt hankkia se heti silloin kun se ilmestyi. Sitten kun hommaan ryhdyin monta vuotta myöhemmin, kaikkialta löytyi vain sitä J. A. Hollon vanhempaa versiota.
Luin sen 2013 -vuoden käännöksen. Siinä oli myös Lappi-Seppälän pieni alustus suomentamisesta. Ja perustelut, miksi esim. legendaarinen "surullisen hahmon ritari" taipui muotoon "surkean hahmon ritari."
Hieman kiinnostaisi vilkaista myös Hollon versiota, onko millaisia eroja.
Losing all hope is freedom. |
|
Henry Miller: Kravun kääntöpiiri
Mulle tämä upposi kyllä. Persaukisen kirjailijan elämää 1920 -luvun Pariisissa.
Paikoin tajunnanvirtamainen teksti muistutti Joycea. Bukowskin tyyli myös paistaa.
Kirjahan oli kielletty vaikka missä (myös Suomessa) rivouden takia, mutta se rivous oli mielestäni sivuseikka tässä kirjassa.
Pentti Saarikoski / Euripides: Herakles
Antiikin Kreikan näytelmä Herakleen sekoamisesta. Näitä lukisi mielellään enemmänkin, kun olen aihepiiristä innostunut viime aikoina.
Losing all hope is freedom. |
|
Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
Oli kyllä niin sentimentaalista ja pateettista paskaa 1700 -luvulta.
Tuli aika selväksi sen ajan luokkayhteiskunta sun muut aateliset ajatusmallit.
Kirja kertoo onnettomasta rakkaudesta ja hulluudesta, mihin ihminen voi ajautua.
Luin tämän lähinnä sivistyksen vuoksi ja huvittuneena, mutta kirjan synkkä loppu jätti mulle aika ahdistavan tunnelman.
Losing all hope is freedom. |
|
Mika Waltari: Turms Kuolematon
Viime kesänä luin Sinuhen ja tykkäsin siitä todella paljon, ja nyt kirjastossa pyöriessä nappasin tämän käteeni.
Ihan ookoo, ei kuitenkaan pääse lähellekään Sinuhea. Juonikuvio on kuitenkin hyvin pitkälti sama, seurataan yhden ihmisen elämää läpi myyttien ja mytologioiden, tällä kertaa vaan antiikin aikana Välimeren maastoissa.
19.2.2021 never forget |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
