| Aihe: Viimeksi katsomasi näytelmä ja sen arvosana | |
|---|
|
Mä käyn aika harvoin teattereissa, mutta tää missä viimeks kävin oli sen verran vaikuttava että oli pakko kirjottaa siitä, vaikka tästä tulikin Kyseessä on siis musikaali. Elikkä:
Disney: Beauty And The Beast (Kaunotar & Hirvyö)
Paikka: Lunt Fontanne Theathre, Broadway & 46th St.
Kesto: 2,5h, yksi välitauko
Rooleissa mm. : Sarah Uriarte Berry, Steve Blanchard, Donny Osmond, Jeanne Lehman, Stuart Marland, Christopher Duva, Jamie Ross, Meredith Inglesby, Aldrin Gonzalez, Mary Stout, Trevor Braun, Marlon Sherman
Lisätietoa: http://www.nytheatre.com/nytheatre/beauty109.htm
Käväisin tässä kesällä heinäkuussa tuolla toisen mantereen puolella jotai röytämässä. Eli kyseessä on klassinen Broadwaymusikaali. Teatteri oli New Yorkin keskustassa lähellä Times Squarea. Lippujen hinnat maksoivat itsensä takasin (vaikka en itse näitä kalliita lippuja maksanutkaan), kun sai nähä moisen esityksen.
Oli aika kaukana muista teatteriesityksistä mitä olen nähnyt, pelkät lavasteet oli nii massiiviset ja niitä oli niin paljon että seki jo teki vaikutuksen.. Yhtäkkiä satulinna vaihtui parissa sekunnissa taikametsäksi.. Ja lavasteet olivat todella eläväisiä.. Tämä oli ensimmäinen asia mikä pisti silmiin kun esitelmä alkoi.
Kaikki roolisuoritukset oli kyllä alusta loppuun ammattitasoisia ja mainoioita. Ja mukaansavetäviä. Pääosan eli Bellen, näyttelijä oli juuri tähän klassiseen rooliin sopiva Sarah Uriarte Berry joka hoiti hommansa alusta loppuun hyvin. Ja kyseessähän ei siis ollut pelkkä näytelmä, vaan musikaali. Taustalla oli kokonainen orkesteri soittamassa. Ja näyttelijät tosiaankin osasivat myös laulaa. Oli hienoa kuunneltavaa. Ja hyvää läppää heittivät näyttelijät kanssa. Nauratti monesti.
Toki musikaali oli kaupallinenkin. Ikivanha klassikko, jonka juonen yms. tiesi etukäteen. Pääsyy miksi menin katsomaan pääosin lapsille tarkoitettua esitelmää oli, että oli pienempi sisarus mukana... Mutta alkuhämmennyksen jälkeen ei kyllä kaduttanut pätkääkään.. Näytelmähän on ilmeisesti pyörinyt broadwaylla jo liki 10 vuotta, joten se on todellakin klassikoimpia klassikoita. Loistava esitys kyllä..
Arvosana: 10-
"Her face is cracked from smiling, all the fears that she's been hiding." | |
Teatteri Takomo:
Kari Hotakainen: Buster Keaton - elämä ja teot
6.10.2006
Rauno Ahosen monologiesitys Hotakaisen samannimisestä kirjasta - monologi tosin vain puolittain, sillä pianisti Kaisa Kulmala on vahvasti mukana tapahtumissa.
(Työnjaossa on jotakin samaa kuin minulla ja Matleena Kuusniemellä vuosia sitten "Provokaattorissa", mutta se on eri juttu.)
En ole lukenut kirjaa, joten vertaaminen siihen on mahdotonta. Näytelmänä homma kuitenkin toimi kerrassaan mainiosti. Ahosen roolinvaihdokset varaosamyyjä/Buster Keatonista tämän sukulaisiin, tuttaviin ja näyttelijäkollegoihin sujuivat tyylikkäästi ja tehokkaasti (joskaan eivät yhtä virtuoottisesti kuin Mika Nuojuan ja Martti Suosalon persoonailotulitus "Kiviä taskussa" -näytelmässä). Ex-vaimo tosin oli turhankin stereotyyppi-kännikäs, mutta muuten ei valittamista. Kokonaisuus pelitti, ja näytelmä tuntui todellista kestoaan paljon lyhyemmältä. Sali oli tällaiselle proggikselle juuri sopivan kokoinen, Ahonen pystyi mainiosti poimimaan yleisön joukosta yksittäisiä katsojia, joille hän sanansa kohdisti. Muutamat mukana olevat lauluklassikot olivat vähän kliseisiä (en tiedä niiden roolista kirjassa), lopun sinänsä hienosti esitetty "Nature Boy" sai vähän ylimääräisiä merkityksiä viikko "Moulin Rougen" televisioinnin jälkeen.
Kannattaa käydä katsomassa, esityksiä on vielä muutama jäljellä. 8/10
"Isn't the universe a wonderful place? I wouldn't live anywhere else."
-- G'Kar (Andreas Katsulas 1946-2006) | |
Kävin äitini kanssa (:D) katsomassa Frenkkeli teatterissa, komedian Paavo 1,5. Ihan hauska oli, mutta parhaiten mieleen jäi se että näytelmässä soitettiin Cannibal Corpsea. ****
Vihaan warettajia ja kotipolttajia. | |
Evita
Helsingin Kaupunginteatteri 3.11.2006
Musikaali suurista asioista, mutta se suuruus itse musikaalista jäi puuttumaan. Jotenkin tuntui, että näyttelijät eivät kyenneet näihin rooleihin. Laulusuoritukset ontuivat. Evitana Vuokko Hovatta. Lavastus oli onnistunutta.
7-
Karl Marx: "All I know is I'm not a Marxist." |  Deep Shadow
05.11.2006 00:11:36 (muokattu 07.11.2006 11:25:10) | |
|
Kutsumattomia vieraita.
Reko Lundánin (RIP) ohjaama & kirjoittama laulunäytelmä Kansallisteatterissa.
Arvosanaksi 8,5 - 9.
Myöhemmin varmaan vähän lisää tekstiä tästä. Nyt ei jaksa.
e: No niin. Mitähän tästä nyt sitten sanoisi.
Kutsumattomia vieraita oli sairaalamiljööseen sijoittuva tarina, jossa jollain tavalla pohdittiin elämän sattumanvaraisuutta. Koskaan ei oikein tiedä mitä saattaa tapahtua. Kutsumattomana vieraana saattaa eteen tulla vakava sairaus, hirvi keskelle tietä... Tai vaikka toinen ihminen elämään.
Tämä oli siis laulunäytelmä ja lauluja säesti nelihenkinen bändi, joka oli kummallakin puoliajalla hauskasti sijoitettu osaksi lavastusta, ensimmäisellä leikkaussaliin, toisella veneeseen. Ja soittivat hienosti, vähän sellaista jazz-henkistä musiikkia. Laulut olivat pääpiirteittäin melko haikeita ja kuvasivat roolihahmojen tunteita ja ajatuksia hienosti.
Vaikea arvioida kuinka paljon Lundán on käsitellyt tässä näytelmässä omia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan, eikä sillä sinällään mitään merkitystä olekaan, mutta väkisin sitä tulee pohtineeksi.
Lepää rauhassa Reko.
Mummun saappaassa soi fox | |
Buenos Airesin blondi
Oopperan Alminsalissa 8.12.2006
Varsin vänkä idea sijoittaa Mozartin ooppera "La finta semplice" Buenos Airesiin ja korvata orkesteri nelihenkisellä tangobändillä (kontrabasso, pystypiano, viulu ja bandoneon). Musiikillisesti toteutus olisi voinut minun mielestäni mennä enemmänkin tangon suuntaan mozartmaisesta tingeltangelista, mutta ehkä melodioita ei sitten saatu toimimaan tuhdimmalla komppauksella?
Oopperoitahan ei koskaan pitäisi arvioida juonen uskottavuuden tai koskettavuuden kannalta, sillä sehän lienee sama kuin arvioisi kuvanveistoa sen perusteella, miten nopeasti ne kiihtyvät nollasta sataan. No, tässä oli tarina, jossa oli asiaankuuluvia juonitteluja, väärinkäsityksiä, romantiikkaa ja lopussa (spoilerivaroitus!) melkein kaikki pääsivät naimisiin. Juonesta pysyi suurin piirtein kärryillä, vaikka sanoista ei laulamisen aikana saanutkaan kovin hyvin selvää.
En ole mikään oopperan ystävä enkä erityisesti klassisen laulutyylin ystävä, mutta en voi väittää kärsineeni kovin pahasti seurueen seitsemän laulajan työskentelyä kuunnellessani. Pätkä oli kaikenkaikkiaan mukavan viihdyttävä ja tuntui kestoaan lyhyemmältä. Toivottavasti tällaista tyylisuuntien ristiinnaintia harrastetaan jatkossakin, ehkäpä vieläkin rohkeammin.
Ööö... oliskos vaikka 7/10.
"Isn't the universe a wonderful place? I wouldn't live anywhere else."
-- G'Kar (Andreas Katsulas 1946-2006) | |
Mestariluokka
Helsingin kaupunginteatteri
Periaatteessa kiinnostava aihe: Stalin ja Zhdanov ripittämässä Prokofjevia ja Shostakovitsia liian taiteellisen musiikin säveltämisestä. Jotenkin se piinaava veitsi-kurkulla-tunne jäi kuitenkin vähän ohueksi. Lasse Pöysti oli kyllä leppoisa isä aurinkoisena, mutta Martti Suosalo oli vähän liian ähisevä ja mölyisä. Esko Roine Prokofjevina ja Asko Sarkola Shostakovitsina korjasivat potin. Herätti kyllä sinänsä kiinnostavia kysymyksia korkeakulttuurin ja kansankulttuurin eroista ja valtaapitävien ja taitelijoiden välisistä suhteista, puhumattakaan inhimillisestä arvokkuudesta noin yleensä. Ehkä Suosalo olisi pitänyt korvata jollakulla muulla, että homma olisi toiminut täpöllä. | |
Tampereen kaupunginteatteri:
Francescan ryöstö
Dario Fon farssi, pääosassa yleensä pelkoa allekirjoittavassa herättävä Hannele Lauri. Näytelmä oli kuitenkin onnistunut, eikä Laurin syöjättäryys (Gsus mikä sana) saanut nuorta miestä puistatusten valtaan, vaikka kovin eroottissävytteinen rooli paikoin olikin (haluan nähdä sen hetken, kun Lauri EI näyttele viettelijänaista). Käsis oli pettämätön, joskin paikoin käänteet saivat hieman pään pyörälle eikä aina ollut ihan mukana. Ohjaajana toimi itse Heikki Vihinen, jonka nimen olen senkin oppinut yhdistämään ärsyttäviin roolisuorituksiin, koska ohjauksiaan ja totisia roolejaan en ole nähnyt, vaan miehen työt ovat tuttuja vain Kummelista, jonka Vihinen tuhosi mukaan tullessaan. Uskon kuitenkin nyt, että Vihinen on pätevämpi ohjaaja kuin koomikko, sen verran vauhdikas ja mukaansatempaava sovitus oli.
Ehkä hieman vajavaiseksi Suomen oloissa jäi Fon pureva satiiri rikkaita kohtaan, koska tottahan toki rikkaiden elämä on Italiassa hieman toista kuin täällä ruisleivän luvatussa maassa.
4/5
Ei musiikki ääntä ole, vaan tunteita.
IMIK #12 | |
Kotiin ennen pimeää
Kansallisteatterin Willensauna
Parasta oli jotkut näyttelijäsuoritukset (erityisesti Katariina Kaitue ja Emmi Castrén) ja dialogi paikoitellen. Dramaturgisesti ei ollut paras mahdollinen, väliaika tuli vähän outoon paikkaan ja muutenkin siinä söhlättiin niitä lavasteita vähän väliä eessun taas, ilman ainakaan minulle sen kummempaa tarkoitusta.
Oli ihan suht ajatteluttava sen hetken mitä sitä kesti, mutta ei jättänyt kauhean pitkiä eikä syviä jälkiä. Huononi loppua kohti, liikaa aukiselittämistä. Hiukan jäi hutiloinnin maku, parempaankin olisi näistä lähtökohdista aivan varmasti pystytty.
8+ | |
Tuli viimeksi mentyä katsomaan semmoinen pläjäys jota en kyllä omin rahoineni olisi ikuna mennyt katsomaan eli Helsingin Kaupunginteatterin Kaunotar ja hirviö...mutsini sai siihen vaparit joten mentiin nyt sitten ihastelemaan yhtä Suomen teatterihistorian kalleinta produktiota..Ja olihan se iso.
Disneytä kun oli niin musiikki oli kyllä tämän musikaalin heikoin lenkki. Jenkkilällyä. Mutta täytyy kyllä tunnustaa että ison rahan läsnäolon huomasi; lavastus, puvustus, koreografiat j.n.e. olivat aivan viimeisen päälle. Näyttelijäsuoritukset olivat yhtä poikkeusta lukuunottamatta loistavia. Poikkeus oli naurunmetsästäjä Kaskilahti, joka suorituksellaan onnistui hieman pilaamaan muuten loistavaa koomista dialogia. Jos nyt esittää ranskalaista, voisi hieman ottaa selvää miltä ranskalainen korostus kuulostaa.. Himskatti kun olen päissäni..
Rock'n'roll is never die. |  Jenka
19.02.2007 12:45:09 (muokattu 19.02.2007 12:51:29) | |
|
Tuli viimeksi mentyä katsomaan semmoinen pläjäys jota en kyllä omin rahoineni olisi ikuna mennyt katsomaan eli Helsingin Kaupunginteatterin Kaunotar ja hirviö...mutsini sai siihen vaparit joten mentiin nyt sitten ihastelemaan yhtä Suomen teatterihistorian kalleinta produktiota..Ja olihan se iso.
Disneytä kun oli niin musiikki oli kyllä tämän musikaalin heikoin lenkki. Jenkkilällyä. Mutta täytyy kyllä tunnustaa että ison rahan läsnäolon huomasi; lavastus, puvustus, koreografiat j.n.e. olivat aivan viimeisen päälle. Näyttelijäsuoritukset olivat yhtä poikkeusta lukuunottamatta loistavia. Poikkeus oli naurunmetsästäjä Kaskilahti, joka suorituksellaan onnistui hieman pilaamaan muuten loistavaa koomista dialogia. Jos nyt esittää ranskalaista, voisi hieman ottaa selvää miltä ranskalainen korostus kuulostaa.. Himskatti kun olen päissäni..
Tuo oli muuten mainio näytelmä. Kaunis, herkkä, koominen, koskettava. Ja huom. Kaunotar ja hirviö EI ole alunperin Disneyn leffa, vaan sillä on paljon kaukaisempi historia. Tämä näytelmä kyllä totta tosiaan oli Disneymainen, mutta ei se väärin ole.
Vuonna 85 - Aika vaikuttava tämäkin. Liikoja en odottanut, koska en ole sen koommin fanittanut Eppuja, Juicea ym enkä elänyt varhaisaikuisuutta 80-luvulla, mutta kyllä tätä seuratessa tajusi viimeistään kuinka hienoja biisejä kyseisillä artisteilla on, kun näyttelijät pistivät vielä laulut uuteen uskoon aina sopien oikein hyvin kulloisiinkin tapahtumiin. Liikuttava. Suosittelen kovasti. | |
Blackbird
Kansallisteatterin Omapohja
Kovin paljon en ole teatterissa käynyt, mutta uskaltaudun sentään hehkuttamaan tätä. Pääosin kahden näyttelijän dialogia, erittäin ahdistavaa sellaista. Toimii pienellä näyttämöllä täysillä, ja väliajan puuttumisen ymmärtää jälkeenpäin, se olisi vain katkaissut tunnelman ja tuonut siihen sopimattoman helpotuksen hetken. No, mitäs muuta, ehkä paras näytelmä jonka olen nähnyt. |  Dunga
06.03.2007 23:33:26 (muokattu 08.03.2007 14:17:07) | |
|
Huomenna viedään junttia teatteriin. En muista koska olen viimeksi käynyt teatterissa, varmaan joskus ala-asteella. Täytynee kirjoitella tänne sitten pientä arviointia tästä kulttuurikokemuksestani.
e. Nyt on sitten näytelmä nähty.
"Ruksaaks mua?"
Rakastajat teatteri, Pori
7.3.
Ruksaaks mua kertoo tarinan illasta pikadeittitapahtumassa. Miia Lindström ja Jaana Pesonen esittävät jokaista henkilöä tapahtuman järjestäjistä lähtien. Henkilöt olivat ihan helkkarin hulvattomia ja mikä parasta, näyttelijät vaihtavat roolejaan silmänräpäyksessä. Molemmat vetävät noin kymmentä roolia siirtyen pikadeittien mukaisesti pöydästä toiseen tapaamaan seuraavaa deittipariaan. Hauskempia rooleja olivat tietokonenörtti Juho, mikkeliläinen pelimies Sakari (?), porinmurretta vääntävä Pera, häiriintynyt stalkkeri Teresa sekä Riku, joka onnistuu jatkuvasti vetämään puheenaiheet sukupuolielimiinsä. Lavasteina toimi pöytä ja kaksi tuolia, tilana oli pienehkö mutta tunnelmallinen sali, jossa yleisö istuu ihan näyttelijöissä kiinni. Tunnelmaa ja huumoria ei siis puuttunut, muutenkin läpät olivat todella hauskoja. Suosittelen ehdottomasti kaikille.
Arvosana 9+
Ridin´ with the Horst. | |
Kaunotar ja Hirviö Helsingin kaupunginteatterissa
Hieno ja mahtava oli kertakaikkiaan. Tekninen toteutus varsinkin loksautti suun auki, sai siinä maalainen ihmetellä kun keskellä lavaa seisova vanha muori poksahtaa silmänräpäyksessä kauniiksi prinsessaksi.
Paras erikoisefekti oli kuitenkin se kun Seppo Hovi tallusteli väliajalla vastaan yleisövessasta.
Kymmenen pointsia.
Se viimeksi nauraa joka hitaimmin ajattelee. |  HS
21.03.2007 14:41:15 | |
|
Terve
Viikonloppuna tuli ajeltua emännän kanssa Tampereelta katsomaan ja kuulemaan Helsingin Kaupunginteatteriin näytelmää Suurenmoista!. Näytelmä on tarina amerikkalaisesta sopraanosta Florence Jenkinsistä, joka rakasti musiikkia ja esiintymistä, mutta ei omannut minkäänlaista musiikillista korvaa/rytmitajua.
Näytelmän pääosassa Florencena nähdään Riitta Havukainen.
Esitys lepää paljolti Havukaisen varassa ja hienosti hän Florencen roolin hoitaa. Havukaisella on ilmeisesti takanaan klassisen laulun opiskelua, sillä kaiken hienon väärinlaulamisen taustalta kuului kyllä tekninen osaaminen, sillä ihan kuka tahansa pystymetsästä repäisty hyväkään näyttelijä ei pysty esittämään ooppera-aarioita riittävän huonosti hyvin :)
Näytelmä on mitä mainiointa komediaa ja takana on osaava tekijäjoukko. Ohjauksesta vastaa Neil Hardwick ja muissa osissa mm. mainio Heidi Herala espanjankielisenä sisäkkönä/kokkina, sekä Jouko Klemettilä säestävänä pianistina. Oikeasta pianosta kulisseissa vastaa Lasse Hirvi.
Kepeää musiikkikomediaa josta ei suuria elämänviisauksia kannata etsiä, mutta tarjoaa 2,5 tuntia melkoista musiikillista hulabaloota. Jos tätä nyt pisteyttäisi, niin varmaan 9-/10 olisi aika oikea ja papukaijamerkki Havukaiselle. Suurenmoista!
Florence Foster Jenkins: http://fi.wikipedia.org/wiki/Florence_Foster_Jenkins
Jokaisella on oikeus mielipiteeseeni. | |
Ryhmäteatteri: Tuntematon sotilas
Suomenlinna
Tuntematonta on aika vaikeaa tehdä uusiksi, kun sitä Edwin Laineen (erinomaista!) leffaa on pakkosyötetty jokaiselle jo vaippaiästä lähtien. Tietyt kohtaukset ja letkautukset oli pakko saada mukaan, keinolla millä hyvänsä.
Hyvin tuohon oli kuitenkin saatu kulmaa, mielestäni: Koskelan nostaminen kertojaksi antoi tilaisuuden tuoda mukaan "Sotaromaanissa" julkaistuja mielipiteitä sodasta ja sodanjohdon taulapäisestä juoksemisesta saksalaisten perskärpäsinä.
Osa henkilöistä jäi perin pinnallisiksi (kuten Määttä ja melkein kaikki upseerit), osa sai syvyyttä. Vaikka Rokka olikin ensinäkemältä turhankin lähellä elokuva-Rokkaa, jatkossa mieheen tuli myös synkkyyttä ja epätoivoa. Näytelmä teki hyvin selväksi, ettei kyseessä ollut mikään reilujen jätkien reipas kesäretki, vaan sodassa kuollaan liejuun ja lumeen paskat housuissa ja sankariteot (useinmiten) tekemättä.
Visuaalinen ja äänellinen toteututus toimivat aika komeasti. "Matrix-tyylisistä" luotien hidastumisista voi olla montaa mieltä, mutta kyllä niillä sai asioita ilmaistua.
Oikeastaan ototuksia paremmin kasassa pysynyt näytelmä. 9/10
"Isn't the universe a wonderful place? I wouldn't live anywhere else."
-- G'Kar (Andreas Katsulas 1946-2006) | |
Ryhmäteatteri: Tuntematon sotilas
Suomenlinna
Tämän minäkin viimeksi olen nähnyt.
Arvosanaksi heittäisin ehkä kasin. Vähän semmoinen parhaat palat kokoelma, mutta yllättävän toimiva sellainen. Myllyaho on hyvä ohjaaja, eikä usko hänen ohjaajan taitoihinsa mennyt tämänkään myötä. Jos (ja kun) tätä leffaan vertaa, niin tähän oli ehkä enemmän saatu sellaista ahdistunutta tunnelmaa kuin leffaan.
Tuntematonhan tulee syksyllä myös Kansallisteatteriin Kristian Smedsin ohjaamana. Sitä odotan myös suurella mielenkiinnolla.
Mummun saappaassa soi fox | |
Ryhmäteatteri: Saatana saapuu Moskovaan, ohjaus Esa Leskinen *
Sanottakoon heti, että en ole tykännyt yhdestäkään näkemästäni Esa Leskisen ohjauksesta (Idiootti Ryhmiksessä, Rikos ja rangaistus & Riivaajat Kansallisessa) eivätkä odotukseni olleet siksi kovin korkealla, mutta SSM onnistui alittamaan jopa nekin.
Ensinnäkin kikkailua oli aivan liikaa: lava oli täynnä monitoreja ja välillä valkoista esirippua tai niin ikään valkoista takaseinää käytettiin valkokankaana. Osa näytelmästä oli aiemmin kuvattua mykkäfilmin näköiseksi tyyliteltyä filmimateriaalia, osa taas livekuvaa näyttämön takaa. Näyttelijät oli mikitetty joten huutaminen (jota oli turruttavan paljon) kasvoi volyymiltaan huimille tasoille.
Toiseksi näyttelemisen tyylilaji ainakin Suosalolla ja Kyösti-Sepolla oli ihmeellistä resupekkaräkänokkamelskausta ja helppojen naurujen kosiskelua. Vesa Vierikko ja Minna Suuronen pelastivat omilla hienoilla suorituksillaan mitä pelastettavissa oli.
Pohjanoteeraus saavutettiin kun Apocalypse Nown Kurtzin oloisen Pontius Pilatuksen päähän liruteltiin tekoverta jolla tämä sitten alkoi piirrellä hymynaamoja monitoreissa näkyvien kärsivien Kristusten päälle.
Jos nyt jotain positiivista, niin Leskinen osaa kynttilöiden käytön: tässäkin proggiksessa nähtiin kauniita eläviä liekkejä.
Parasta olivat taikurin korttitemput. Teuvo
Loman Euroviisuihin-kerho#3
"Oikean rytmin kiinni saan, iskelmä alkaa kiinnostaa..." | |
Ryhmäteatteri: Saatana saapuu Moskovaan, ohjaus Esa Leskinen *
Hmmm, olimmeko samassa näytöksessä? (Ti 2.10.)
Vaikka Bulgakovin loistava romaani on jotakuinkin mahdoton näyttämölle sovitettavaksi, olen onnistunut näkemään siitä jo kolme (olosuhteisiin nähden suhteellisen) onnistuneena pitämääni teatterisovitusta: KOM-teatteri 1980-luvun alkupuolella Koiton salissa, Q-teatteri Suomenlinnassa 1996 ja nyt Ryhmäteatteri. KOMin esitys on jäänyt mieleeni riemukkaan karnevalistisena pläjäyksenä (ehkä aika kultaa muistot?), Q ja Ryhmis "ihan hyvänä".
Tämä versio kaivaa romaanista esiin synkän ja uhkaavan perusjuonen ja jättää (kirjaan ja aiheeseen sinänsä oleellisesti kuuluvan) karnevaalihengen vähemmälle (Tatu Tynin taikuriosuuksia lukuun ottamatta). Muka-mykkäelokuvapätkät luovat kivasti epookin tuntua, mutta muuten videokuvaan luotetaan kyllä liikaa: kuten vaimo totesi, Ryhmis (osin samalla näyttelijäkunnalla) luotti samaan temppuun jo Suomenlinnan "Tuntemattomassa sotilaassa", siellä niukemmin ja tyylikkäämmin, joten tämä tuntui saman idean toistelulta huonommin. Näytelmä ei oikein toimi, jos lava on pitkän aikaa tyhjillään.
Paikoin ärsyttävää ylinäyttelemistä lukuun ottamatta hahmot toimivat minusta aika hyvin, joskin Vesa Vierikon Woland toi turhan paljon mieleen Vesa Vierikon näyttelemän Gandalfin Ryhmiksen muinaisesta "Sormusten herrasta". Martti Suosalon Mestari tuntui aluksi turhan selitteleväiseltä, mutta alkoi sitten vaikuttaa luontevammalta.
Kokonaisuutena minusta vallan toimiva näytelmä - vaikea tietysti sanoa, miltä homma olisi vaikuttanut sellaisen silmissä, joka ei ole kirjaa lukenut ja diggaillut. Alkuteoksen myös venäjäksi lukenut ja hommasta peräti balettisovituksenkin nähnyt vaimo tykkäsi hyvinkin paljon.
7/10
"Isn't the universe a wonderful place? I wouldn't live anywhere else."
-- G'Kar (Andreas Katsulas 1946-2006) | |
Hmmm, olimmeko samassa näytöksessä? (Ti 2.10.)
Juu! Eilen oltiin katsomassa.
Vaikka Bulgakovin loistava romaani on jotakuinkin mahdoton näyttämölle sovitettavaksi, olen onnistunut näkemään siitä jo kolme (olosuhteisiin nähden suhteellisen) onnistuneena pitämääni teatterisovitusta: KOM-teatteri 1980-luvun alkupuolella Koiton salissa, Q-teatteri Suomenlinnassa 1996 ja nyt Ryhmäteatteri. KOMin esitys on jäänyt mieleeni riemukkaan karnevalistisena pläjäyksenä (ehkä aika kultaa muistot?), Q ja Ryhmis "ihan hyvänä".
Haa, olen nähnyt myös nuo! KOMin tulkinnasta mieleen jäi parhaiten Begemotin strip tease ja Lihodejevin krapulan hoito (kurkkuja ja vodkaa kylvyssä).
Q-teatterin versiosta tykkäsin eniten: Hannu Kivioja oli loistava Mestarina ja Taisto Oksanen varasti Korovljevina shown Tommi Korpelan Wolandilta. Q-teatterin versiossa oli myös sitä kepeyttä ja eleganssia, jota romaanissa on paljonkin.
Vesa Vierikon Woland toi turhan paljon mieleen Vesa Vierikon näyttelemän Gandalfin Ryhmiksen muinaisesta "Sormusten herrasta"
Totta muuten! Ainakin se ensiesiintyminen oli ihan gandalfia... Mutta hahmo synkkeni siitä asteittain loppua kohti.
Sveholm Pilatuksena oli kuin Brando Kurtzina. :-/
Neljä Leskisen ohjausta nähneenä sanoisin että henkilöohjaus on herran heikoin lenkki. Teuvo
Loman Euroviisuihin-kerho#3
"Oikean rytmin kiinni saan, iskelmä alkaa kiinnostaa..." | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
