| Aihe: Viimeksi katsomasi näytelmä ja sen arvosana | |
|---|
 arancia
22.02.2006 22:52:44 (muokattu 22.02.2006 22:53:01) | |
|
Olin katsomassa André Wikströmin tähdittämää stand up komiikka -esitystä Yhden illan juttu. Olin kuullut vastaavaa ruotsinkielistä versiota kehuttavan kovasti, mutta kuulemani mukaan monet vitsit perustuivat kielellä leikkimiseen, joten en ollut aivan varma, minkä tasoista esitystä odottaa.
Kokonaisuudessaan pidin esityksestä todella paljon. Muutamaan kertaan sain kunnon naurut, ja muutenkin hymähtelin muun yleisön kanssa kuorona. Ei ehkä parasta stand up komiikkaa, muttei missään nimessä huonoimmasta päästä.
Ja onhan André sympaattinen.
Edit: Arvosanaksi annan 9-.
Tiedän liikaa ollakseni tietämätön mutta liian vähän tietääkseni tarpeeksi. | |
6.3.2006:
Helsingin Kaupunginteatteri: Väärennetty morsian
Risto Kaskilahti, Eija Vilpas ym...
Kiinalais-suomalainen komedia, eli kiinalainen ohjaaja, ja kiinalaisen käsikirjoituksen suomalaistettu versio kiinalaisin asuin, naamioin, peruukein ym. Ja yllättäen suomenkielinen kuitenkin :) Ihan loistosetti. 9
"Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin." (Matt. 10:28) Kalamies#16 >-)))> | |
14.3.2006 Q-teatteri
René Pollesch: Heidi Hoo ei ole enää täällä töissä
Ohjaus: Mika Leskinen
Suomennos: Jukka-Pekka Pajunen
Rooleissa: Pirjo Lonka, Elina Knihtilä, Mari Perankoski
Lavastus: Riikka von Martens
Puvut: Riitta Röpelinen
Äänet: Joonas Pirttilä
Valot: Mari Agge
Maskeeraus: Marjo Federley
Tähän näytelmään kannattaa mennä valppaana. Se on alusta asti sellaista tykitystä, että jos ei ole oikein rytmissä mukana, niin paljon menee ohi. Näin kävi minullekin, kun menin jokseenkin väsyneenä seuraamaan tuota, mutta ehkä parinkymmenen minuutin jälkeen pääsi paremmin kyytiin.
Joka tapauksessa alusta asti huudetaan! Kolme turhautunutta naishahmoa käyvät läpi työelämää, väsymystä, ylikierroksilla olemista, seksiä ym. ja todellakin huutamalla.
En nyt enempää kirjoittele tästä kirjoittele, mutta esim. tuolla on ihan hyvä arvio:
http://www.skenet.fi/?menuid=381&aid=1397
Arvosanaksi voisin antaa vaikkapa tasan kahdeksan.
"Televisio on kulttuurin vappunenä" -A.W. Yrjänä
Bella Italia #15
Suhteettomat Toverit #2 | |
Aikoinaan on tullut istuttua niin Tampereen teattereissa hyvinkin paljon ja valitettavasti siitä on jo aikaa.....Viimeisin näytelmä oli muistaakseni Alivuokralainen Tampereen Teatterissa ja nyt täytyy sanoa, että jos joku on menossa Mansesterin suuntaan, niin käykää ehdottomasti katsomassa kyseinen pläjäys. Ei se ihan kympin arvoinen oo, mutta riittävän lähellä kuitenkin =) Suosittelen.
-All for one and each man (or woman) for himself (or herself) =) | |
Vähän off-topicina totean, että pisti päivän hesarista silmään mielenkiintoinen teatteriuutinen. Ensi vuonna Helsingissä nähdään kaksi eri esitystä Tuntemattomasta sotilaasta. Kesällä Suomenlinnassa Ryhmäteatterin toteuttamana ja Mika Myllyahon ohjaamana ja syksyllä sitten Kansallisteatterissa Kristian Smedsin ohjaamana. Itse odotan mielenkiinnolla, voisi oikeastaan sanoa, että tuossa on ehkä kaksi omaa ohjaajasuosikkiani teatterin puolelta.
"Televisio on kulttuurin vappunenä" -A.W. Yrjänä
Bella Italia #15
Suhteettomat Toverit #2 | |
Teatteri Jurkka: Fundamentalisti
Todellinen elämys, syvältä ruoppaava kokemus. Intiimi, intensiivinen - ei päällekäyvästi, vaan läsnäolevasti. Vaikka toinen henkilöistä menikin psykoosiin (eikä hänkään onneksi lopullisesti, vaan toivo jäi leijumaan ilmaan), katsojaa lähestyttiin hienovaraisemmin, lempeästi. Hieno näytelmä, koko ajan syvemmälle menevä ja moneen kertaan ympäri kääntyvä. Hienot näyttelijät, erityisesti Antti Virmavirta. Uskomaton läsnäolo ja luonnollisuus. Sopivan vähäeleinen ja luonteva ohjaus, lavastus sun muu. Ei mitään kikkailua, vaan itse asian ytimessä koko ajan.
Pienellä tilalla on eittämättömät etunsa. Suuren näyttämön esitykset ovat ainakin tähän asti aina jääneet minulle muutenkin etäisiksi, tämä tuli harvinaisen lähelle. Siinäkin on oma tunnelatinkinsa, kun näkee läheltä miten näyttelijän sydän hakkaa ja kädet tärisevät kiihdyttävän kohtauksen jälkeen. Huh!
Parhaita koskaan kokemiani teatterielämyksiä.
9 1/2
Henkinen tuolini on sohva. - axeman | |
Käytiin vaimon kanssa katsomassa Savonlinnan kaupunginteatterin versio näytelmästä Elling. Kirjaa en ole lukenut enkä elokuvaa nähnyt, joten odotukset olivat ns. puhtaalla pöydällä. Juonesta olin toki vähän selvillä etukäteen.
Näytelmästä oli saatu vain muutamalla roolihenkilöllä ja suht staattisella lavastuksella lämminhenkinen ja sympaattinen kuvaus kahden elämän kolhiman miehen opinmatkasta selviämiseen tavallisessa arjessa mielisairaalassa vietetyn ajan jälkeen. Henkilöhahmojen kehitys oli uskottavaa, mikä teki paljon kokonaisuutta ajatellen. Roolisuoritukset olivat hienoja, erityisesti Mikael Kokon Kjell-Bjarne oli aivan loistava; miten paljon pienet asiat tuovat lisää syvyyttä hahmoon! Tässä tapauksessa esim. neuroottiset eleet kuten vilkuilut kelloon ja pään raapiminen. Kokko teki roolihenkilöstään tavallaan hellyttävän avuttoman ison miehen, jonka vähittäinen rohkaistuminen oli kuitenkin luontevaa ja teeskentelemätöntä. Ilkka Villin Elling oli sisäistyneempänä luonteena myös mielenkiintoinen ja sympaattinen, muttei ehkä aivan niin rosoinen ja maanläheinen kuin voisi odottaa. Jari Pylväinen oli näiden kahden neurootikon vastapainona valloittavan "tavallinen ja normaali" kaveruksia sosiaalityöntekijän ominaisuudessa auttelevana heppuna, joka kuitenkin paini myös oman elämänsä pienten tragedioiden parissa. Pylväinen osaa käyttää aikaa ja ajoitusta todella tehokkaasti tunnelmien ja tunteiden välittämiseen. Kolme roolia tehnyt Liisu Mikkonen oli mainio tiukkapipoisena mielisairaalan hoitajana, lähiökuppilan homssuisena tarjoilijattarena ja erityisesti Kjell-Bjarnen sydämen vievänä naapurin rouvana.
Pientä, intiimiä ja taitavasti tehtyä teatteria on valtava nautinto seurata kaiken mahtipontisen ja mammuttitautisen massaviihteen vastapainona. Tästä suuri kiitos Savonlinnan kaupunginteatterille, ja arvosanaksi pyöreä 9.
"Vähän mä oon pettynykkin. Olis ollu paljo mukavampaa ku sellisti olis ollu kaunis nainen. Jalat harallaan herkällä otteella sulosäveliä loihtimassa. Tälläiselle olis voinu sanoa suurella sydämellä että: yhdyn edelliseen puhujaan." -Jami | |
Helsingin Ryhmäteatterin Helsingin taivaan alla.
Aivan loistava näytelmä, paras jonka olen koskaan nähnyt. Ei mikään perinteinen, orjallisesti käsikirjoitusta noudattava, kronologisesti kohtauksissa etenevä "tarina", vaan aivan kuin reaaliajassa tapahtuva dokumentti. Toteutus oli erinomainen; haastatelija juoksi päähenkilöiden perässä paikasta toiseen ja välillä lavalla ei ollut ketään, vaan kaikki oli siirtynyt sen yllä oleville "televisioruuduille" (jonkinlaiset kankaathan siellä oli) ja näin tapahtumpaikat eivät rajoittuneet vain pieneen tilaan ja lavasteisiin. Näyttelijäsuoritukset olivat loistavia; vaikka näytelmä oli hauska ja nauroin välillä kippurassa, saivat jotkut kohtaukset myös alahuulen väpättämään.
Toinen kympin arvoinen asia oli bändi, joka soitti näytelmän alussa, lopussa ja väliajalla. Nämä soittivat ihan hatusta jotain hittibiisejä omalla tyylillään, kokoonpanoon kuului kosketinsoittaja, basisti ja rumpali. Paras kaikista kuulluista covereista oli ehdottomasti Queenin Bohemian rhapsody! Kaikessa amatöörimäisyydessään, innokuudessaan ja persoonallisuudessaan tämä oli kerrassaan hilpeä kokemus! Joko biisi oli harjoiteltu tasan tarkkaan juuri sellaiseksi kun se oli tai sitten ei ollenkaan.. Mutta se oli loistava.
Täten siis koko esitykselle annan 10.
"Roots rip my flesh and fill my skull
As worms dance around my drowning body.." | |
Kom-teatteri Suomenlinnassa:
Täällä Pohjantähden alla (10. 6. 2006)
Romaanitrilogiasta on vaikeaa tehdä toimivaa näytelmää, mutta nyt oli onnistuttu melkoisen hyvin. Homma toimi ainakin sellaiselle katsojalle, jonka edellisestä Väinö Linnan pääteoksen lukukerrasta on liian kauan.
Hommassa oli fiksusti keskitytty ennen kaikkea Akselin ja Elinan sukupolveen ja niihin - taas kerran valitettavan ajankohtaisiin - syihin, jotka saivat oman aikansa prekariaatin tarttumaan aseisiin ja vasta itsenäistyneen Suomen tavattoman raakaan ja veriseen sisällissotaan. Tarina päättyy sisällisodan lopun traagisten tapahtumien jälkeen itävään toivonpilkahdukseen. Toimiva ratkaisu, vaikka ehkä joillekin katsojille olisi ollut hyvä saada konkreettinen linkki tästä tunnetumman "Tuntemattoman sotilaan" vänrikki Koskelan henkilöön - ja siihen miksi Koskela oli niin erilainen kuin muut upseerit.
Näyttelijäkaartista on vaikeaa poimia yksittäisiä tekijöitä. Ennen kaikkea kyseessä oli vahva ryhmä ja hyvä kokonaisuus. Ainoa pieni miinus vähän liian kirkkaasti suoraan silmille paistaneesta valoshow'sta - mutta kun kyseessä oli kesän ensimmäinen lämmin ja aurinkoinen päivä, ei sovi valittaa. Lippalakin kanssa kyllä pärjäsi.
Kyllä tämä ansaitsee oikeastaan täyden kympin.
"Isn't the universe a wonderful place? I wouldn't live anywhere else."
-- G'Kar (Andreas Katsulas 1946-2006) |  Kurpitsa
14.06.2006 00:37:10 (muokattu 14.06.2006 00:38:08) | |
|
Ihan viimeisimmäksi olen katsonut paikallisen ala-asteen esittämän Peppi Pitkätossun. En halua antaa siitä mitään taiteellista lopputulosta määrittävää arvosanaa, sillä voin vain kuvitella, mikä työ on ollut saada kymmeniä oppilaita edes liikkumaan paikasta A paikkaan B siedettävästi.
Sitä ennen taisin nähdä meidän omassa koulussamme tehdyn Papin perhe -näytelmän (teksti Minna Canthin), mutta siinä olin assarina, joten sitäkin on vähän hankala arvioida.. Ehkä kuitenkin voisin heittää semmoisen kasin (8) seuraavilla perusteluilla: homma toimi eikä esiintyjien puolesta hävettänyt, mutta näytelmä loppui ihan yhtäkkiä ja oli omaan makuuni liian "perinteinen" eli ei esimerkiksi tuonut tarinaa tähän päivään.
Viimeisin näkemäni ammattiteatterin näytelmä oli Kokkolan kaupunginteatterin Pessi ja Illusia. Esitys oli parempi kuin mihin olin kuulemani perusteella varautunut. Lavastus, valaistus ja puvustus olivat kauniita, laulut taas epäselviä. Oli hauska nähdä vaihteeksi kaupunginteatterin näyttelijöitä fyysisissä eläinhahmoissa. Pahinta oli, että näytelmä vaikutti välillä ohjatun siten, että "Tule sinä tällä kertaa tuolta, sano repliikkisi ja mene vaihteeksi tuonne." Arvosana ehkä myöskin 8.
"Ensi kerralla ajattelet kahdesti ennen kuin rakastut!" -Pikku Myy- |  BaariMikko
20.06.2006 15:31:24 (muokattu 25.06.2006 04:01:46) | |
|
KOM-teatteri Suomenlinnan kesäteatterissa: Täällä Pohjantähden alla
Toinen näkemys aiheesta:
Alku oli toteutettu kepeällä otteella ja se vaati hieman totuttelua. Hannu-Pekka Björkmanin Räätäli Halme aiheutti ensinäkemältä hyvinkin negatiivisen reaktion - vaikutti nimittäin siltä, että kirjan viisaasta miehestä on tehty sähläävä lukutoukkanyhverö, jolla ei ole piirun vertaa uskottavuutta. Mieli kuitenkin muuttui hyvin nopeasti, kun ohjauksen yleinen ote ja lähestymistapa kävi selväksi. Lopulta Björkman olikin yksi parhaista.
Mitä tästä nyt sitten yleisellä tasolla osaisi sanoa? Eipä kai sen kummempia syväanalyyseja, kuin että näytelmä tavoitti mielestäni varsin hyvin romaanin hengen, ja alun kesäteatterille tyypillisestä kevyemmästä otteesta huolimatta ei missään vaiheessa tullut sellaista oloa, että alkuperäisteosta ei kunnioiteta tarpeeksi. Tosin näyttämöllä oli yksi ihminen, joka ei tuntunut suhtautuvan tehtäväänsä tarpeeksi vakavasti. Rea Mauranen, joka kuitenkin on osoittanut aiemmin olevansa taitava ja kyvykäs näyttelijä, oli näytelmässä kovin irrallisen oloinen, kontakti tuntui puuttuvan täysin. Yksinkertaisesti hänen näyttelemisensä oli todella puuduttavaa katsottavaa. Enkä muuten muista, koska viimeksi olisin nähnyt tämäntasoisessa produktiossa yhtä haparoivaa replikointia kuin Rea Mauraselta eilen - melkein tulivat mieleen kuvaukset esistanislavskilaisista diivoista, jotka eivät vaivautuneet edes opettelemaan vuorosanojaan.
Muut näyttelijät siis hoitivat hommansa erittäin hyvin. Björkmanin lisäksi ehkä parhaiten jäivät mieleen Lotta Lindroos Laurilan Elmana - on siinä helkkarinmoinen tyttö - sekä Rauno Ahonen todella inhottavana Töyryn isäntänä. Tässä versiossa Töyryn isäntä oli selvästi se inhottavin hahmo, kun romaanista muistan ehdottomasti paljon ikävämpänä paronin. Se voidaan ehkä laskea pienen pieneksi pettymykseksi, että tässä näytelmässä paronista oli tehty lähinnä yleisön hauskuttaja - huonoa suomea puhuva täysin pihalla oleva yläluokan edustaja, joka vain hokee sitä pärkkelettänsä. Mm. paronin ja punakaartin kohtaaminen jäi näkemättä - toisaalta Laurilan Anttoon ja Töyryn isännän viimeinen kohtaaminen oli tuotu näyttämölle. Kahdessa raskaassa, samankaltaisessa kohtauksessa olisi ollut ehkä liikaa nieleskeltävää yleisölle.
Erinomainenhan tämä oli. Annan yhden kehnon näyttelijän ja muutaman elementin puuttumisen johdosta yhdeksän ja puoli.
"Taide on kyllä hirveetä. Mopot, ne on jotain."
-Zarmo | |
Buhuu, ei käännetä veistä lihassa, lipunhankinta myöhästyi pahasti.
"Wovon man nicht lesen kann, darüber muss man schreiben." |  texjazz
28.06.2006 15:12:51 (muokattu 28.06.2006 15:13:48) | |
|
Buhuu, ei käännetä veistä lihassa, lipunhankinta myöhästyi pahasti.
Ne jyrää teitin! Koskelan Akseli katsoo pellonreunalta viikate kourassaan, ei pärjää pappilan miehet niittokilpailussa ja Halme pauhaa pasifismia. Piti sanoman, että elokuun ekaa näyttävät liput ilmoitustaulullamme Pohjantähteen päin.
Odotusarvot vain nousevat ylläolevien arvioiden ja Hesarin arvostelun perusteella.
Surullisilla talonmiehillä on melankolia. Ja kohta on syksy. | Kurpitsa
08.07.2006 12:56:20 (muokattu 08.07.2006 12:59:56) | |
|
Kävin Kokkolassa katsomassa Teatteri Poppoon Pikku Prinssin sekä Kokkolan kesäteatteriyhdistyksen näytelmän Vetelys.
Tarinana Pikku Prinssi on minulle edelleen aika vieras, mutta toteutus näkemässäni näytelmäversiossa oli hieno, jotenkin sadunomainen. Esityspaikka on museopiha, siis ulkona ilman mitään sen kummempaa lavaa puiden ja pensaiden lomassa. Sopi näytelmään erittäin hyvin. Satumaailmaa korosti mielestäni myös esiintyjien asujen väritys. Näyttelijöitä oli neljä, joista kaksi teki useita pienempiä rooleja. Juuri nämä lyhyet roolisuoritukset olivat mielestäni erinomaisia, ihailen asennetta tehdä huolella aivan pienetkin roolit. Ihan loppua en ymmärtänyt, kun en tiennyt, miten kirja päättyy. Käsitin niin, että Pikku Prinssi antoi käärmeen purra itseään. Tekstinä Pikku Prinssi on minusta hieman hankala, se on niin filosofinen ja mulle pitäis vääntää enemmän rautalangasta eikä vain kertoa tarinaa. Ilman muuta teatterin kieli auttaa ymmärtämisessä. Arvosanaksi ehkä... 8 1/2.
Vetelystä esitetään myös hienolla paikalla Kaarlelan kotiseutumuseon pihapiirissä. Eikä tuollaiselle vanhalle ajalle sijoittuvalle näytelmälle saisikaan parempia lavasteita erikseen rakentamalla. Pidin siitä, että näyttämö oli pitkä ja kapea, näyttelijät olivat koko ajan lähellä yleisöä. Tarina oli hauska, kesäteatteriin oikein sopiva. Alkupuoli oli tylsähkö, tutustuttiin lähinnä henkilöihin ja viritettiin tulevia tilanteita. Jossain vaiheessa ehdin jo miettiä, naurattaako tämä kunnolla ollenkaan ja ihmettelin, mille muu yleisö naureskeli. No, ehkä katsoin kriittisemmin, kun tunnen melkein kaikki näyttelijät. Puvustus oli selkeästi vanhaa, yhdet modernit kengät häiritsivät aluksi, mutta etenkin kesäteatterissa mielestäni tarina ja tekeminen ovat tärkeämpiä. Toisella puoliajalla päästiin vauhtiin, näyttelijät liikkuivat paljon ja loppua kohden olivat kaikki koko ajan lavalla - siitä tykkäsin. Näytelmässä oli muutama kauniisti laulettu kansanlaulu, valitettavasti minusta ne tuntuivat hieman irrallisilta tai ainakin liian pitkiltä. Itsessään tekstissä oli hauskoja repliikkejä, joille sai nauraa. Mutta jollain lailla olisin odottanut tuntemaltani ohjaajalta enemmän. Arvosana... 7 1/2 - 8.
Edit: Ai niin ja plussa tämän ketjun aloittamisesta!
Köyhyys ei ole rahasta kiinni. | |
Teatteri Havukka, Sotkamo: Kullervo
Upea paikka, vaaramaisema sen olla pitää! Pääosan Johannes Korpijaakko aivan erinomainen rooliinsa, ilman häntä Kullervosta ei mitenkään olisi tullut niin monipuolinen kuin mitä hän nyt oli. Pidin siitä, ettei keskitytty paatosteluun, vaan näytelmässä oli mukana mielestäni kesäteatteriin kuuluvaa huumoria. Korpijaakon kehonhallinta oli myös upeaa ja sitä oli hyödynnetty loppuun asti. Laulutkaan eivät minua häirinneet, vaikka usein en paljosta laulannasta näytelmissä pidäkään. Näyttelijäjoukko oli melko tasavahvaa, mutta yhden näyttelijän osaamattomuus pisti silmään pahasti ja vaivaannutti katsojaa. Pisin miinus näytelmässä oli sen loppu, Kullervon tarinaan nähdäkseni liittymätön laulu maailman synnystä. Sen olisi voinut jättää tyystin pois.
Arvosanaksi 9+
Köyhyys ei ole rahasta kiinni. |  JPQ
20.07.2006 02:53:27 | |
|
Mielestäsi se oli Teatteri Telakan: Tampere 1905. Täyden kympin esitys. | |
Täällä pohjantähden alla, Kom-teatteri ja Suomenlinna 1.8.06g. Töyryn näkyvyys korostui ilmeisesti vastakkainasettelun vuoksi. Valkeejärvi Kiviojana loisti tämän illan näytöksessä. Packalen sekoili hieman repiiikeissään. Kuten kirjassakin, näytelmä herätti niin suuria tunteita ilosta ja surusta, vihasta ja myötätunnosta. H-P Björkman näköjään naurattaa joitakin katsojia jo pelkällä esiintulemisellaan, Halmeena hän oli loistava. Käsiohjelmasta katselin, kun 1970-luvun versiossa Halmeena on ollut Heikki Kinnunen. Olisipa ollut mielenkiintoista nähdä tämä versio. Reimaluodon Laurin Anttoon viha erityisesti Töyryn teloituksessa oli vakuuttavaa.
Pentinkulman naisille annettiin tilaa ja oikeus kasvaa aidoimmiksi kuin prototyypit hahmoista. Varsinkin Laurilan Elma nousi esille.
Milelikuvissani Koskelan Jussi olisi hieman käpyräisempi ja vanhemman oloinen, tiedä häntä.
9-.
Ai niin, musiikki oli oivasti toteutettua (Kalle Chydenius), laulut ja soitto akusista.
Surullisilla talonmiehillä on melankolia. Ja kohta on syksy. | Kurpitsa
03.08.2006 00:41:16 (muokattu 03.08.2006 00:42:15) | |
|
Tänään meillä on kaksi asiaa.
Ensinnäkin, näytti pahasti siltä, että olen unohtanut antaa tässä ketjussa aiemmin lupaamani plussan. Yritin korjata virheeni.
Toiseksi, on taas tullut käytyä teatterissa. Suomussalmen kesäteatterissa, katsomassa näytelmää nimeltä Onni tulee Pietarista. No siinähän oli paljon hyviä oivalluksia ja välillä naurattikin. Olen tottunut aikas hyviin suomussalmelaisnäytelmiin enkä nytkään pettynyt, mutta jotenkin juttu jäi etäiseksi. Ei välittynyt meidän kaukana sijaitsevalle penkkirivillemme asti... Muuatta äänitehostetta oli käytetty hauskasti! Paras yksittäinen toiminto oli kuitenkin kolme-neljä kertaa toistunut hirvenmetsästys. Kaikki askareet saivat jäädä, kun koko kylän väki ryntäsi rinteeseen kiskoen hirviliivejä ja punaisia päähineitä yllensä - se jaksoi naurattaa joka kerta. Menen katsomaan näytelmän uudelleenkin, saa nähä, millainen kokonaisuus silloin on luvassa.. 8 - 8+.
Köyhyys ei ole rahasta kiinni. |  Bonesaw
27.08.2006 20:42:03 (muokattu 27.08.2006 20:42:25) | |
|
Edit. Väärä topic | |
Tampereen Työväen Teatteri:
Vuonna 85
(lauantaina 16.9.)
Okei, en ollut kohdeyleisöä - en ole tamperelainen eikä 80-luvun puoliväli tuo minulle ensimmäiseksi mieleen takatukkia, kirjavia paitoja eikä salihousuja. Silti mielestäni Eppujen, Juicen ja Popedan kultakausien parhaista biiseistä olisi voinut olla mahdollista tehdä ihan oikeasti toimiva tarina eikä vain "mennään alitse siitä missä aita on matalin ja hoidetaan kamaanevribadilla loput" -tyylistä coverversiosikermää. Esillepanon suuruus oli maksettu tilaamalla mahdollisimman halpa kässäri ja käyttämällä (osittain) laulutaidottomia näyttelijöitä.
Koska tarinaa ei pitkässä näytelmässä mainittavasti ollut, ei siitä kannata sen enempää puhuakaan. Muutama hauskahko vitsinpoikanen oli sinne tänne sattunut pujahtamaan. Biisitulkinnoissa Popeda-palat toimivat parhaiten, niihin otsasuonet pullistuen, lievässä epävireessä ja isoin elkein paahdetut tulkinnat sopivat. Mukana oli myös pari suurimpien hittien ulkopuolista valintaa, kuten aina yhtä hilpeä "Mauno soitti stereoo". Eppuversiot olivat jokseenkin yhdentekeviä, paitsi "Voi kuinka me sinua kaivataan", joka sai tyhjällä lavalla laulaneen naisen tulkitsemana uutta sävyä ja syvyyttä. Pahiten kärsivät Juicen herkimmät palat, kuten "Mimosan hipiä", joiden kohdalla lähenneltiin tosi brutaaleja raiskauksia. Viisihenkinen bändi oli sinänsä ihan ookoo, ongelma oli sovitusten yksitoikkoisuudessa.
Suurin osa yleisöstä tuntui kuitenkin nauttivan meiningistä aivan kybällä, ja mikäs siinä - heidän mielipiteensä on tietenkin tasan yhtä oikea kuin minun. Minun arvosanani on suurin piirtein 5/10.
"Isn't the universe a wonderful place? I wouldn't live anywhere else."
-- G'Kar (Andreas Katsulas 1946-2006) | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
