| Aihe: Sanoittamisen perusteet | |
|---|
 cobhc_maniac
15.12.2005 22:05:49 (muokattu 15.12.2005 22:08:48) | |
|
Muistan joskus tällä palstalla nähneeni että tälläistä on pyydetty, joten tässä tämä on:
Sanoittamisen perusteet.
Perusriimit:
Riimi on kahden.............. ..........pohjautuu suurimmaksi osaksi vuonna 1995 Rytmimusiikkilehdessä julkaistuun kolmiosaiseen Sanoittamisen perusteet nimiseen sarjaan.
Lähdeteos: Rytmimusiikki lehti
Vuosikerta : 1995
Kirjoittaja: Antti Juhani Tuominen
__
tuon kaikenko tiedät? hoho
Mitä järkeä tässäkin oli? pari kikkaa ja pari valmista riimiä kehiin. miksi?
ovatko nuo sanoittamisen perusteet vai keinoja "runollisempaan" ilmaisuun? ei tunteet olisi mitään? tarinat? niitä perusteita meinaan.
Olihan tässä ehdottomasti hyviäkin juttuja, huom.
Mod. huom: Opetellaanpa lainaamaan järkevästi.
olin sitte pertti taikka keijo,
Peukalo keskellä kämmentä silti. |  anttipi
18.12.2005 17:57:44 (muokattu 18.12.2005 17:59:20) | |
|
Tuli tässä vielä mieleen, että onkohan Suomen paras sanoittaja, Liekki-yhtyeen Janne, mahtanut koskaan lukea tuollaisia sääntöjä? ;)
Miksikö muka Suomen paras? Siksi että Janne ei anna minimalististen sanoitustensa viedä huomiota pääasialta eli musiikilta. Ehkä se onkin osaltaan Jannen statement suomenkielistä biisintekokulttuuria vastaan, jossa sävellys on aivan liian usein sanoitukseen nähden toisarvoisessa asemassa? Suomessa kun tuntuu monesti riittävän, että lätkäistään kiireessä pari kulunutta sointukiertoa mestarillisen tekstin taustalle välttämättömänä höysteenä.
Ja tämä oli nyt vain minun lievästi provosoivan yleistämisen hengessä esittämäni mielipide tekstien toissijaisuudesta. Siksi tekstitänkin nyt ja tulevaisuudessa englanniksi, koska siinä lyriikat eivät yleensä ole ensimmäisenä suurennuslasin alla. :)
"Log From Blammo!" | |
Heps
Minusta asia on juuri päin vastoin. En myöskään suosittele siirtynän suomenkielestä englantiin tuolla perusteella. Ainoa hyväksyttävä syy olisi että pystyt jostakin syystä ilmaisemaan itseäsi paremmin anglanniksi.
Alla kuvaamasi asenne on muusikkopiireissä niin yleinen että nykyän jo julkaistaankin tosi paskoja sanoituksia. En mitenkään voi käsittää tätä suuntausta että hyville teksteille lyödään musiikillisesti onnettomia pohjia ja päin vastoin hyvään biisiin kirjoitetaan vain ne sanat jotka ekana tulee mieleen.
Laatuun saisi satsata itse kukin vähän enemmän kuiun nykyisellään. Olisi koko suomalaiselle musiikkikentälle hyödyksi jos säveltäjät ja musiikin tekijät tunnustaisivat nöyrästi hyvien lyriikoiden merkityksen (riippumatta niiden nudattamasta säännöstöstä) ja sanoittajat ihan rohkeasti edellyttäisivät hovisäveltäjiltään vähän enemmän.
Näitä lyriikan sääntöjä voi ajatella vaikkapa kirjoittamisen nuotteina. Onnistuu se tekstittäminen ilmankin siinä missä soittokin sujuu korvakuulolta.
Tuli tässä vielä mieleen, että onkohan Suomen paras sanoittaja, Liekki-yhtyeen Janne, mahtanut koskaan lukea tuollaisia sääntöjä? ;)
Miksikö muka Suomen paras? Siksi että Janne ei anna minimalististen sanoitustensa viedä huomiota pääasialta eli musiikilta. Ehkä se onkin osaltaan Jannen statement suomenkielistä biisintekokulttuuria vastaan, jossa sävellys on aivan liian usein sanoitukseen nähden toisarvoisessa asemassa? Suomessa kun tuntuu monesti riittävän, että lätkäistään kiireessä pari kulunutta sointukiertoa mestarillisen tekstin taustalle välttämättömänä höysteenä.
Ja tämä oli nyt vain minun lievästi provosoivan yleistämisen hengessä esittämäni mielipide tekstien toissijaisuudesta. Siksi tekstitänkin nyt ja tulevaisuudessa englanniksi, koska siinä lyriikat eivät yleensä ole ensimmäisenä suurennuslasin alla. :) | |
Ainoa hyväksyttävä syy olisi että pystyt jostakin syystä ilmaisemaan itseäsi paremmin anglanniksi.
"Ainoa hyväksyttävä syy"?!
No, oli miten oli, asia on juurikin niin, että ilmaisen itseäni sanoituksissa paremmin englanniksi, eikä kielioppivirheetkään pitäisi olla rasitteena, kun olen englantia yliopistossa pääaineenakin lukenut. Ja mikä tärkeintä: englanti on todella paljon kauniimpi kieli kuin suomi, imho.
"Log From Blammo!" | |
tuon kaikenko tiedät? hoho
Mitä järkeä tässäkin oli? pari kikkaa ja pari valmista riimiä kehiin. miksi?
Tämän artikkelin kirjoittamisen/kopioimisen tarkoitus oli yleis-sivistävä. Itseäni kiinnosti tuohon aikaan todella paljon sanoitus. Artikkelin tarkoitus on kertoa aloittelevalle sanoittajalle, että on olemassa työkaluja sanoittamiseen, joita on käytetty jo monen sukupolven ajan.
Kaikkiin tyylilajeihinhan riimit ym. tämä soopa, jota olen yrittänyt silmienne eteen tuoda, ei käy, mutta melko moneen juttuun kuitenkin käy ja niinpä minusta on viisasta tarjota sanoittajan mahdolliselle alulle vasaraa, ettei tarvitse nauloja ihan paljain nyrkein takoa.
ovatko nuo sanoittamisen perusteet vai keinoja "runollisempaan" ilmaisuun?
Kyllä ovat… Perinteisellä tekniikalla tehdyt laulut ovat todella runollisia.
Muutenkin olen sitä mieltä, että laulaminen muistuttaa enemmän vaikkapa runonlausuntaa kuin tavallista puhumista.
ei tunteet olisi mitään? tarinat? niitä perusteita meinaan.
Olihan tässä ehdottomasti hyviäkin juttuja, huom.
Tunnetta tai tarinoita ei voi opettaa, ne pitää tuntea ja kokea itse. Eivätkä ne kuulu nyt millään tavalla taas itse tekniikkaan. Tässähän käsitellään nuotinnusta ja sanojen sointuvuutta. Peruselementtejä, jotka ovat piilossa kuulijalta, mutta jotka sanoittajan on tiedettävä.
ruusu on kaunis/
otan kyllä risutkin/
ne palavat paremmin/ |  Renki
30.12.2005 14:50:25 (muokattu 30.12.2005 14:51:00) | |
|
Miten v*tun kauan kirjotit tota? xDD
Pari päivää meni.
ruusu on kaunis/
otan kyllä risutkin/
ne palavat paremmin/ |  -wienoe-
07.03.2006 15:16:02 (muokattu 07.03.2006 15:17:54) | |
|
;D mielenkiintoista | |
Onkohan tässä minun tekemässä kertsissä mitään järkeä?
Putoan uneen
Silmäni suljen
Tahdo herätä en
Sylissäs lepäilen
Kunhan kysyin.. ajattelin vaan että kannattaako jatkaa :DD | |
Jatka ihmeessä, pelkän kertsin perusteella en osaa sanoa mitään. Kokonaisuus ratkaisee. Ja vaikka ei heti tulisikaan sitä A.W Yrjänää sieltä ni harjoitus tekee mestarin, eikös? Ja ihan hyvältä tuo kuulosti, mutta tosiaan, vaikea sanoa pelkän kertsin perusteella. | |
Miten voimakkaita tunnereaktioita voikaan herättää se, että joku kertoo, miten asioita on helpointa opetella?
Rap-musiikkia parjanneille huomautti avomieheni, itse kys. genren miehiä, että räppäreiden väärät sanapainot, merkityksettömät sisäriimikasat jne. johtuvat nimenomaan siitä, että tekniikkaa ei osata käyttää, vaan se alkaa viedä. Siitähän rocksanoittamisessakin, ja runoudessa, on kysymys. Jos tekniikan osaa, tietää, milloin on aiheellista tehdä jotain ihan muuta kuin laittaa sinne se aabbcc -riimikaava.
Sanoituksissa pitää tietysti olla sielu, tunne, tarina ja idea. On ajan tuhlausta kirjoittaa sellaiset teknisesti upeat sanat, joilla ei ole itselle mitään merkitystä. Samalla lailla on hyvän idean tuhlausta kirjoittaa sellaiset sanat, jotka eivät millään lailla - rytmisesti, riimillisesti - nivoudu keskenään tai sävellyksen kanssa yhteen. Voiko olla, että "ttumämitää tekniikkaa tartte/ kunhan vetelen fiilik/sellä vaan tässä/ biisiä eteenpäin" -asenteen takana olisikin pelko siitä, ettei osaakaan sanoa sitä kuolematonta ajatustaan niin, että se olisi myös teknisesti puhdasta? Kompromisseihin ei kenenkään pitäisi yhdenkään biisin kohdalla ryhtyä; soopaa on maailma pullollaan jo valmiiksi. Kunnianhimoisen sanoittajan tulisi tietää, miksi jotkut jutut toimivat ja jotkut eivät, vaikkei sitten ikinä niitä juttuja mihinkään käyttäisikään. | |
Kävin tämän keskustelualueen kirjoitukset läpi kursoorisesti; se oli varsin valaisevaa. En ota kantaa pitääkö olla riimejä vaiko ei: hyvin tehty on hyvin tehty, oli riimejä tai ei - tai sitten ei. Erityisen kiitosmaininnan ansaitsee Renki pitkästä kirjoituksestaan. Opin siitä kokolailla paljon uutta.
Joku mainitsi Eput mielestäni tolloillen. Diggaan Martti Syrjää sanoittajana sanokoot muut mitä haluaa. Ihmettelen kuka voi olla rakastamatta sanoittajaa, joka sanoo:
"hengenvedon viimeisen säästän/kuollakseni huokaisten" | |
Tää ei varmaankaan koske rap-sanotuksia? tai silleen,, että neki voi rytmittää vähä erilailla | |
Blaah!
Onko pakko? Musiikki (sisältää lyriikat) on nykyään liian teknistä!
Soitossa on oltava metronomit, kitaristilla floikat ja sviipit, laulajan on pysyttävä
ties missä terssissä... Musiikki on parhaimmillaan tulkintaa, tulkintaa ja sovitusta.
Musiikin ja lyriikoiden täytyy kertoa jostain... mikä sillä hetkellä on kirjoittajan
pienessä mielessä.
'Yesterday' - meneekö biisi metronomin mukaan? onko
mr. Lennonilla floikkaa? Ei ole... Biisi on täydellistä tulkintaa, ja sitä arvostan
paljon enemmän kuin kaiken maailman teoriaoppeja "musiikista".
Musiikki on pyhää, eikä pyhää sovi muuttaa kaavoiksi! | |
Stigmatize / Elsewhere
So many beatiful mem'ries are drawn
On these walls my soul's based on
Soon they'll be gone
Just a one reason to say you goodbye
I hope I could say they are lies
Try to carry on
So what do I have to lose
If I'm not allowed to choose
who I am
(chorus)
I hope that once will come a day
When I'll reach everything
I've seen in my dreams - so sweet
as she is...
Käykääs kuunteleen mikseri.netissä kyseinen biisi... | |
Totuus on se että taiteellisen ihmisen ei tarvitse osata, opetella eikä varsinkaan
miettiä teoriaa vaan se on luonnollista "tietoa" mitä henkilö sitten soveltaa
- tiedostamattaan. Tällöin tämä taiteilija nauttii sekä omastaan että muiden
luomasta taiteesta. Ihminen joka on opetettu esim. soittamaan kädestä pitäen
kuten joku aiempi suuri muusikko on tehnyt, ei ole edes määritelmässäni muusikko
vaan kopio siitä muusikosta jota hänet soitollaan on opetettu jäljittelemään.
Ja näitä "musiikillisesti lahjakkaita" ihmisiä on konservatoriot pullollaan koska
he ovat sattuneet saamaan ala-asteella musiikista kiitettävän liittymällä
koulun kuoroon tai olemalla paikallisen kuoronvetäjän jälkikasvua - silloinhan
kaiffarin täytyy olla musiikillisesti lahjakas?!
Muusikko = ajatteleva, pohdiskeleva, sanomansa takana seisova, itseään ilmaiseva
henkilö, joka rakastaa musiikkia + 2 teknistä ominaisuutta: Sävelkorva & Rytmitaju! | |
anttipi sanoi: Suomessa kun tuntuu monesti riittävän, että lätkäistään kiireessä pari kulunutta sointukiertoa mestarillisen tekstin taustalle välttämättömänä höysteenä.
Ymmäretään että yritit provosoida etkä täysin tarkoittanut, mitä sanoit, mutta voisitko silti heittää pari esimerkkiä noista kuluneiden sointukiertojen ja mestarillisten tekstien liitoista? | |
Blaah!
'Yesterday' - meneekö biisi metronomin mukaan? onko
mr. Lennonilla floikkaa? Ei ole... Biisi on täydellistä tulkintaa, ja sitä arvostan
paljon enemmän kuin kaiken maailman teoriaoppeja "musiikista".
Musiikki on pyhää, eikä pyhää sovi muuttaa kaavoiksi!
Kirjoittaja ei ymmärrä, mistä puhuu. Yesterday on varsin täydellinen esimerkki siitä, miten sävelmä rakennetaan musiikillisista motiiveista. Yesterdayssä on koko piisin ydin kolmen iskun mittainen nuottisarja, jota toistetaan pitkin matkaa eri sävelkorkeuksilla. Yesterday - far away - here to stay... jne. B-osassa rakenne muuttuu, mutta sielläkin on kolmen iskun hieman erilainen sarja, joka kannattaa melodiaa.
Sitä paitsi Yesterday on 100% Paul McCartneyn eikä John Lennonin piisi.
Lisäksi kommentoin samalla saman kirjoittajan näkemyksiä musiikin opinnoista. Kommenteista paistaa läpi kaunaisuus ja katkeruus ehkä jopa marttyyrimäinen asenne siihen, että on itse jäänyt muodollisen koulutuksen ulkopuollle. Muodollinen musiikin opetus ei kahlitse luovuutta, jos sitä ihmisellä on. Se antaa vain enemmän kanavia ja taitoa lahjakkuutensa ilmaisemiseen.
Em. koskee myös lyriikkaa. Joillekin on sanoittamisen tekninen taito luontaista, joka on syntynyt musiikin kuuntelemisen mukana, jos rytmitaito tähän riittää. Jotkut sisäistävät asian vasta teorian kautta. Kumpikin tie hyväksi sanoittajaksi on mahdollinen. | |
...just näin.. Pakko antaa plussa :)
www.geocities.com/samuli.koivulahti
www.sanoittajat.fi |  jra
12.12.2006 03:15:12 (muokattu 12.12.2006 04:01:24) | |
|
...just näin.. Pakko antaa plussa :)
Jep, harvassa hommassa hyvistä työkaluista on haittaa.
Kumma että parhaiten aikaa kestävät taideteokset alalla kuin alalla ovat yleensä sellaisten tekemiä, jotka hallitsivat suvereenisti oman taiteenlajinsa perinteen ja säännöt. Se ei tarkoita että he olisivat olleet konservatiiveja, vaan että taito ja sivistys antoivat heille, yhdistettynä lahjakkuuteen ja luovuuteen, kaikki keinot itsensä toteuttamiseen. Hannu Taanilan kärjistetyin ajatuksin "luovuus" ilman sivistystä on paskaa. On tosiaan aivan huuhaata että kieliopin, väriopin, sommitelun, perspektiiviopin, musiikin teorian, runousopin, taidehistorian ym. hallitseminen jotenkin kahlitsisi luovuutta. Jos se kahlitsee, niin mitään kestävää sanottavaa tuskin on ollutkaan.
Eihän esimerkiksi runousoppi sitä paitsi ole mitään nykyajan haihatusta vaan jo antiikin jne. Itse en runouden ja sanoittamisen hienouksia hallitse, mutta untuva tekniikka pistää silti korvaan ja yleensä pilaa tehokkaasti koko kappaleen. Sanoittamisen säännöt ovat kuten kielioppi, pitää osata, jotta voi rikkoa hallitusti. Usein parhaita sanoituksia ovat sellaiset, joissa ei sääntöjen noudattamista juurikaan huomaa ja jos niitä rikotaan, niin perustellusti ja ilman itseisarvoista kikkailua. Itse en ole mikään loppusointujen ystävä, mutta jos joku onnistuu niitä käyttämään niitä etteivät ne ole kliseisiä tai tekniikkaa tekniikan vuoksi, niin mikä ettei. Eräs asia mikä erityisesti häiritsee ontuvassa riimittelyssä on se että laulettaessa joudutaan riimiparin toisen riimin vokaaleja venyttämään tai häivyttämään sanan taivutus, jotta riimi rimmaisi.
Semmoinen muistui vielä mieleen, että kerran oli radiossa keskustelua siitä että Bachin Matteuspassiota on hankala kääntää ja esittää esim. suomeksi koska Bach on säveltänyt sen erittäin taitavasti saksankieliseen tekstiin saksankielen luonteen huomioiden. Vaikka muilla kielillä on käännös tehty kuinka teknisesti oikein ja hyvin se ei soi, koska saksankielessä on (ainakin suomeen verrattuna) täysin erilainen sanojen painotus. Suomeksi esitettäessä joudutaan tekemään kompromisseja joko laulullisuudessa tai kielenomaisuudessa.
Biisi on täydellistä tulkintaa, ja sitä arvostan
paljon enemmän kuin kaiken maailman teoriaoppeja "musiikista".
Musiikki on pyhää, eikä pyhää sovi muuttaa kaavoiksi!
Kun on tarpeeksi hauista ja vääntöä, niin säännöistä otetaan sääntöjen voimalla sääntöjen mukainen selkävoitto. Mikäs sen pyhempää musiikkia kuin Bach, ja missä säännöt ja kaavat on valjastettu yhtä täydellisesti palvelemaan taidetta ja pyhyyttä?
Ja sitten jyrkkä pudotus Bachista ja Matteuspassiosta...
Ota tai jätä
tää on niin tätä
(Markku Aro)
Ja vielä vanha esimerkki siitä kun tavut eivät täsmää, niin keksitään kokonaan uusi sana:
Lennän taas
Olen juppihippipunkkari ja vaihdan paikkaa
Lennän taas
Turha meikäläistä yrittääkään kategoriin laittaa |  -J.-
14.01.2008 19:36:58 (muokattu 14.01.2008 19:42:37) | |
|
Miten noita kannattas soveltaa englannin-kielisten kappaleiden tekemiseen?
Vai onko englannin-kielellä sanoittaminen ihan toinen asia?
E:kirjoitin näköjään 367 päivää vanhaan ketjuun mutta kokeillaan nyn onneaan...
-Tilutuksen harjoittaminen vaatii vikkeliä sormia ja aivan kuten muukin kitaran käyttäminen, pitkiä hiuksia. Suuresta egosta, nahkahousuista ja lavakarismasta on myös etua tilutuksessa | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
