Aihe: Sanoittamisen perusteet | |
---|
|
En jaksanu lukee. Ei kirjoittamiseen ole mitään sääntöjä. Tai jos onkin ei ne päde. Ei tekstissä täydy olla riimejä. Itse asiassa täydelliset riimit tekstissä on vitun tyhmän kuulosia. Ei mitään sääntöjä, niin tulee parasta tekstiä. Sehän menee helvetimoiseks vääntämiseks, ja itse sisältö kärsii jos aletaan sääntöjen mukaan kirjoitella. |
|
En jaksanu lukee. Ei kirjoittamiseen ole mitään sääntöjä. Tai jos onkin ei ne päde. Ei tekstissä täydy olla riimejä. Itse asiassa täydelliset riimit tekstissä on vitun tyhmän kuulosia. Ei mitään sääntöjä, niin tulee parasta tekstiä. Sehän menee helvetimoiseks vääntämiseks, ja itse sisältö kärsii jos aletaan sääntöjen mukaan kirjoitella. Jos joskus meinaat menestyä lyriikan alalla niin perustaidot on oltava hanskassa. Tuosta FAQ - tekstistä on valtavasti hyötyä jos todella haluaa KEHITTYÄ sanoittajana. "Löyhkä on osa tämän päivän yhteiskuntaa. Löyhkä tulee kainaloista." - K.Herttua |
|
Jos joskus meinaat menestyä lyriikan alalla niin perustaidot on oltava hanskassa. Tuosta FAQ - tekstistä on valtavasti hyötyä jos todella haluaa KEHITTYÄ sanoittajana. Eihän se taitava sanottaminen mistään riimiopista lähe. Perkele. Sehän on aivan selvä ettei ne riimit oo tärkein. Se nyt vaan on niin vitun tyhmän kuulosta kun riimejä, riimejä ja riimejä riimien perään. Pari riimiä siellä täällä on ihan okei, mut mitä vähemmän riimejä, sitä parempi. Tai no riippuuhan se kyllä biisistäkin. Mutta yleisesti ottaen, ei riimejä. Runoissa yritän välttää riimejä. Mun yhessäkään runossa ei varmaan oo riimejä. Joissain sanoituksissa saattaa olla pari. On huono sanottaja/runoilija jos ei muulla saa sanoja tai runoja aikaan kuin riimeillä. Tai no mitähän siinä on kokonaisuudessaan lukenut. En jaksanu lukee, ettei ne sotke mun työtäni. |
|
Sekä riimitön että riimikäs voi olla huono tai hyvä. Mielestäni se on kaikessa puuhaamisessa rikkaus että voi ja osaa tehdä monenlaista. Ja olihan tuossa paljon muutakin kuin loppusointuja. Mutta niinpäin se meni itselläni että ensin aloitin tehdä sanoituksia ja sitten vasta tutustuin sääntöihin. Mutta se helpottaa ja nopeuttaa sanoittamista kun on sisäistänyt nuo säännöt niin ei tarvi hulluna pähkäillä että miksi joku sana ei sovi johonkin väliin ja mikä korvaava siihen sopisi. Mutta sisältä kumpuava sanomisen tarve on toki tärkeämpää kuin säännöt, nuilla säännöillä vaan viimeistellään se lopputulos niin että että tärkeä sanoma saa kaikkein uljaimman ja kestävimmän muodon. Ronskisti ranttaliks vaan! |
|
Eivät riimit minustakaan ole tärkeitä. Mutta tavutuksen on kyllä ainakin lyriikassa syytä mennä kohdalleen että se ei tökkää korvaan. Juuri tänään häiritsi Mamban biisi: "Annoin ovimiehelle vitosen (10 tavua) Koska olin niin iloinen (8 tavua)" Aivan hirvittävä kohta, särähtää aina yhtä pahasti. "Takatukkainen ulosottomies harrasti villiä seksiä pesupaljun kanssa."- K.Herttua |
|
En jaksanu lukee. Ei kirjoittamiseen ole mitään sääntöjä. Tai jos onkin ei ne päde. Ei tekstissä täydy olla riimejä. Itse asiassa täydelliset riimit tekstissä on vitun tyhmän kuulosia. Ei mitään sääntöjä, niin tulee parasta tekstiä. Sehän menee helvetimoiseks vääntämiseks, ja itse sisältö kärsii jos aletaan sääntöjen mukaan kirjoitella. Tähänkin voisi sanoa, ettei sääntöjen ja tekstin erilaisten muotojen hallitsemisesta ole kuin HYÖTYÄ. En niitä itsekään aina käytä (en hyvin myöskään hallitse) mutta hyvä on kuitenkin tietää niistä. Jonkun aivan toisen tyylisen tekstin, kuin on tottunut, kirjoittaminen kehittää kirjallista ilmaisua. Ei niitä riimejä aina tarvita, mutta toisaalta usein myös tyhmänkuuloista on täydellinen sekasorto tekstissä. "yli miljoonan suomalaisen arvioidaan elävän jatkuvien kipujen kanssa."
-Suomen tietotoimisto |
|
Eivät riimit minustakaan ole tärkeitä. Mutta tavutuksen on kyllä ainakin lyriikassa syytä mennä kohdalleen että se ei tökkää korvaan. Juuri tänään häiritsi Mamban biisi: "Annoin ovimiehelle vitosen (10 tavua) Koska olin niin iloinen (8 tavua)" Aivan hirvittävä kohta, särähtää aina yhtä pahasti. Mun mielestä noi sanat kuulostaa muutenkin vitun tyhmiltä. "Annoin ovimiehelle vitosen Koska olin niin iloinen". Aivan kauheeta. Kyseisen bändin sanoituksia ei paljon paremmaksi saa oikealla tavutuksella. Paskoja sanoituksia. No siis onhan oikea tavutus tärkeetä, mut ei noin pieni ero kuin tossa biisissä mua viel häiritse. Mut riimit ei oo tärkeitä! |
|
Riimit on tärkeitä lyriikan soinnillisuuden takia.Ne sitoo rytmiä ja antaa tekstille uusia näkökohtia. Iskelmäpuolella riimit ovat nyrkkisääntö, pakko olla. Rokkipuolella sitten on enempi ja vähempi näitä riimittömiä kipaleita, mutta toimivat niistäkin jotkut hyvin. Kun riimestä puhutaan tulee aina ihmisten välisiä ristiriitoja, jotkut sanoo että riimit ovat perseestä ja toiset sanoo että ilman riimejä olevat kipaleet ovat perseestä. Tähän asiaan ei varmasti löydy ratkaisua. Valitettavan usein olen huomannut että ihmiset jotka väittävät riimien olevan perseestä ei oikeastaan tiedä tekniikasta yhtään mitään. Minäkin olin ennen sitä mieltä että helvettiin kaikki riimit, mutta nyt kun on tullut tekniikkaa opiskeltua huomaa että miten tyhmä sitä on ollut. Sen vielä sanon että jokainen voi kirjoittaa lyriikkaa kuten itse haluaa. Mutta ei kannata suuttua jos siitä ei kukaan pidä. Tekniikka kunniaan PERKELE! |
|
Joo, olet niin paljon nähnyt vaivaa ja kirjottanut vielä hyvin selkeästikin että pakko antaa plussa. En mä tahallani. |
|
Sellainen ajatus tähän, että riimeissähän pyritään saamaan sanoituksiin rytmiä ja sujuvuutta ja sitä kautta kappaleeseen tarttuvuutta. Eiköhän melkein kaikilla säveltäjillä ole pyrkimys saada aikaan kappaleita, jotka jäävät ihmisten mieleen (yleensä positiivisella tavalla)? Riimit ovat ikävä kyllä todellinen ansa, sillä niihin pyrkiessä lauseista usein katoaa voima tai sisältö. Lopputulos saattaa olla korni vaikka alkuperäinen idea olisi kuinka vahva tahansa. Itse en ainakaan voi ottaa tosissani esimerkiksi Eppuja juuri niiden riimien takia. Yhtäkkiä tunnelmaltaan kauniin kappaleen keskelle räväytetään esimerkiksi tällainen helmi: ...jolloin en / elä tolloillen... Jos soittaisin humppaa, en olisi niin ahdistunut. |
|
Toivottavasti tästä on jotain apua mullekkin :) |
|
Yhtäkkiä tunnelmaltaan kauniin kappaleen keskelle räväytetään esimerkiksi tällainen helmi: ...jolloin en / elä tolloillen... Hehe. Kieltämättä Epuilla on noita biisejä joissa on sorruttu liioiteltuun kikkailuun riimien suhteen. Joissain Kaija Koon biiseissä muistan kiinnittäneeni huomiota siihen että suomen kielelle luonnollista sanojen painotusta on tarkoituksellisesti rikottu. Perhana kun ei tule mieleen yhtään esimerkkiä juuri nyt, mutta mielikuva on että tällä on varsin onnistuneesti luotu omintakeista tyyliä artistille. Hip hop-puolella olen kuullut käytettävän samaa tyylikeinoa, joskin kuvittelisin että tällä tavoitellaan englannin kielen poljentoa. Jotkut hip hop-tyypit ovat mielestäni käyttäneet tuollaisia vähemmän korrekteja ja enemmänkin ääntämiseen perustuvia riimejä paikoitellen ihan virkistävästäkin. Tälläkin porukalla taitaa vaan välillä olla taipumusta ladella riimejä riimien perään ilman sisällöllistä järkeä. OSTETAAN: SansAmp Classic, GT-2, Tri-A.C. tms. Tarjoa! |
Keppis 27.06.2003 15:19:53 (muokattu 27.06.2003 15:21:09) | |
|
Pistin plussan vaivannäöstä(rengelle). luen tekstin ehkä joskus paremmalla ajalla... Tosi miehet kuuntelee vaan ukkosen jyrinää ja kattelee kun hevoset paskantaa! |
|
CMX:n Yrjänä ei käytä loppusointuja juuri lainkaan. Loppupeleissä ilmaisu ratkaisee. Jokainen tavallaan. On vaikeaa sanoa etukäteen, että tuo tulee kuulostamaan pahalta. Kyllä sen huomaa sitten kun biisi alkaa valmistua, että mikä sanoituksenpätkä ei sovi. Head high like a song you like |
|
Joillekin on tärkeetä, että laulussa on riimit kohdallaan, toiset eivät voisi kuuna päivänä laittaa riimiä viisuunsa. Ja kolmas sanoo, että tavujen on oltava kohdallaan ja mun mielestä tavuja saa olla mikä määrä vaan, kunhan se palvelee tekstiä. Epäloogisuudet ja kömpelöt riimit, jotka kuljettavat tekstiä niin että laulusta häviää ajatus, pitäisi pystyä välttämään. Ja joskus joku sanonta vaan tökkii, vaikka kukaan muu ei asiaan kiinnitä huomiota. Esimerkkinä voisin mainita radiosta usein tulevan biisin, joka alkaa: "Joka ilta kun mä nukkumaan meen ja valot melkein sammutan..." Miten niin MELKEIN? Ällöttävä ilmaisu. Tossa tapauksessa tuntuu just siltä, että fraasiin on ollut pakko saada tungettua ne kaksi tavua ja tulos on kuultavissa radioaalloilla - valitettavasti. Ihmisen suurin heikkous on luovuttaminen.- T.Edison |
|
Muistakaa, että radiossa EI saa kiroilla! "A true Zen saying: Nothing is as I want"- Frank Zappa |
|
Tuli tosta riimi riimin perään- jutusta mieleen, että hyvä esimerkki sen todellisesta huonoudesta on RAP- musiikki, tuo musiikin genreistä matalatasoisin paska. |
|
Sehän riippuu täysin kappeleesta ja tyylijalista tarvitseeko riimejä. Minun mieleeni ovat kappaleet, joissa ei viljellä riimejä joka paikkaan vaan piristetään joitain kohtia niillä. Loppupeleissä se laulajan ilmaisu on pääasia. Runoihin en ota kantaa... Perhana! Kuka vei mun kalajan?
Kyllä, olen kitaristi |
|
kääks.. liikaa sääntöä, tykkään minä.. menee maku vielä koko touhuun. Niinhän se on, että aikanaan parhaat tekstit on tehty ilman mitään sääntöjä tai tietämystä niistä; pelkällä tunteella siitä, mikä kuulostaa hyvältä ja luontevalta. Näitä tekstejä analysoimalla ovat teoreetikot sitten myöhemmin luoneet ns. "säännöt" tekstin kirjoittamiseen, mikä taas tahtoo tappaa sen tärkeimmän eli intuition ja tunteen koko touhusta. Soitto on laiffii. |
ltg 16.10.2003 16:10:32 | |
|
Kirjoittaessani runoja, joita kaavailen mahdollisesti tulevien biisien sanoituksiksi, vierastan riimittelyä. Joskus riimin tunkeminen väkisin säkeeseen tekee säkeestä naiivin. Ottaen huomioon esim Erään ultra bran biisin kertosäkeen: Sinä lähdit pois minä katselin parvekkeelta loittonevaa selkääsi kiersit vesilammikon, ja arvaan ettet murehdi tätä eroa Hyvä esimerkki kertosäkeestä, jossa asiat on ilmaistu hyvin ja luontevasti, riimittelemättä. Toivottavasti kirjoitukseni ei luo illuusiota siitä, että olen armoton Anni Sinnemäki-Ultra Bra-fani:) pois se minusta. Vainajien omatoimisuutta hautojen siivoamisessa korostaa Hyvinkään seurakunnan ylipuutarhuri Antero Puurunen. (Hyvinkään Uutiset 26.4.94) |
« edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|