| Aihe: Arvostelut mediassa | |
|---|
|
http://www.imperiumi.net/dem_2.php?id=920
where have all the colours gone? |  Johnny Buzz
22.10.2004 10:58:57 (muokattu 22.10.2004 10:59:21) | |
|
Tämä oli Rumbassa jo loppukesältä nro. 17/04, mutta laitetaan se nyt tänne.
http://koti.welho.com/pmuurin2/soulstab/news_tiedostot/rumba1704.jpg
Ja tuossa linkki soundin vastaavaan arvosteluun. Demoefekti 10/04:
http://www.soundi.fi/demoefekti_1004.html
Vielä lisäksi Noise.fi:
http://www.noise.fi/levyarvostelut/?id=2560 |  Swamp9
01.11.2004 15:25:52 (muokattu 01.11.2004 15:26:47) | |
|
Tämmösiä tuumailtiin Soundissa lokakuussa 2004:
Jos oli The Propsin edellinen demo lupaava, on porukka harpannut vielä siitä ison askeleen eteenpäin. Kaikki osa-alueet toimivat moitteetta ja jos kaikkein kovinta osastoa edustaa biisintekijätiimi, eivät asiat voi kovin huonosti olla. Luulot The Props ottaa pois pelin avaavalla Crushilla, joka oikeudenmukaisessa maailmassa olisi pesunkestävä hitti. Bändi liikkuu indie-henkisen popin poluilla ketterästi ja maaston tuntien. Suonion laulusta voi kokonaisarvosanaan pistää pari ylimääräistä pojoa lisää. "Säröistä pop-musiikkia pullistelevalla nörttiasenteella", luonnehtii The Props itseään. Kyllä tällaisella materiaalilla kelpaakin rintaansa röyhistellä.
Ja osoitteessa desibeli.net tykättiin seuraavaa:
The Props: Blushingly Yours
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Arvio ***
Tamperelaisen The Propsin neljän kappaleen omakustanne-eepee (josta meille lähettivät cd-r:n, mokomatkin. Grrr...) sisältää säröilevän menevää voimapoppia. Mikko Väätäisen ja Antti Suonion (Futone) kitaroilla fiilistelevä ja Jari Järven (Puny) bassolla sekä Jukka Hiltusen rummuilla laukkaava popittelu kulkee avausraita Crushilla jumittelevalla säröllä, Antin hivenen värisevällä laululla ja yleisesti kohtuullisen iloisella otteella. Kakkosraita Shout polkaistaan käyntiin huomattavasti synkemmissä särörokitusmaailmoissa, kerron noustessa mukavan positiiviseen Mikon taustalaululla tehostuvaan nosteeseen. Antin Ville Valo -tyyliset äänen ”sortumiset” hivenen hymyilyttävät, muutenkin verrattuna avausraitaan Shout kulkee rutosti lähempänä Negativea kuin Weezeriä. Pienesti rentoileva Babe on levyn letkeintä puolta, lähtien kerrossa tuttuun kitaravetoiseen maalailuun. Päätösraita Manic Minor yhdistelee kaikkia mainittuja elementtejä mukavan toimivaan nyökyttelysäröpoppis –soppaan, jossa on vetävä meininki ja ainesta jopa pieneksi hitiksi. Ihan kiva, sillain hyvällä tavalla.
www.theprops.cjb.net
www.mikseri.net/theprops | |
Tämmöiset arvostelut saatiin viime demosta. ( www.noise.fi )
Chill - What Counts (Demo)
--------------------------------------------------------------------------------
Mänttä. Enpä tiedä, onko kyseiseltä paikkakunnalta tullut tähän mennessä mitään kuuluisaa, mutta ainakin tämä bändi on sieltä kotoisin. Suuntanumerosta päätellen jostakin Pirkanmaalta päin tulee maalailevaa alternativemetallia soittava Chill, joka lähestyi meitä kolmen kappaleen demollaan. Levyn soimiseksi saamisessa oli ensin pieniä ongelmia, mutta uusi levy onneksi korjasi asian.
Yleisesti katsottuna koko levy on todella tasavahva. Nämä kolme kappaletta olisi voinut pistää mihin tahansa järjestykseen eikä se olisi tehnyt huonompaa kuvaa bändistä. Levyn aloittava Dead End of a Chapter alkaa todella goottimetallimaisen mahtipontisesti, mutta ainakin omaksi onnekseni sitä ei jatku introa enempää. Itse kappaleessa on todella hyviä ideoita ja äänimaailmaa on todella mukavasti höystetty kaikenlaisilla maalailevilla kosketinosuuksilla. Levyn toisesta kappaleesta tulee jostain syystä Killprettyn nykyisen tuotannon ja Apulannan Jumala-kappaleen risteytys mieleen. Kappaleessa diskantit iskevät aika terävästi korville, mutta muuten ihan hyvä kappale. Viimeinen kappale esittelee hieman Chester Bennington (Linkin Park) tyylisen huudon ja se kyllä kieltämättä toimii paremmin kuin laulajan muuten käyttämä matala mörinä. Bändin kannattaa ainakin kokeilla, miltä tuo hieman puhtaampi laulu kuulostaisi mörinän tilalla.
Bändin biiseissä on potentiaalia todella paljon. Nykytyylin lisäksi ainakin allekirjoittaneelle kolahti myös bändin aikaisemman tuotannon In a Bad Place -kappaleen pomppumetallimaisempi ote. Paketti alkaa olemaankin jo aika kasassa, mutta laulu ja miksaus kaipaisivat vielä hieman hiomista ja kehittelyä. Jos mitään ihmeellisempää ei tapahdu, niin viimeistään viiden vuoden kuluttua Mänttä on kuuluisa Chill-yhtyeestä. | heka
30.11.2004 15:58:30 | |
|
Demojaan kannattaa lähettää ainakin allaoleviin paikkoihin, josta palautteen saa varsin nopeasti. Charisman sivuilta http://www.charisma.tk/ löytyy lisää potentiaalisia arvostelijoita.
Tässä muutamia esimerkkejä:
Mika Roth, desibeli.net
"Avausraita Hunting You tipauttaa heti alkajaisiksi leuan lattiaan, jos tämä ralli ei tartu täytyy kuulijassa olla jotain vikaa."
Olli Rinnekangas,imperiumi.net
"Hunting You minilevyllä, bändi potkii pesäeroa vaikuttajabändeihinsä asenteikkaan rokkavalla soitannollaan ja omaperäisillä sävellystekniikallaan."
Markus Rask, stalkermusic.com
"Tämä levy on hyvä ehdotus jokaisen levy-yhtiön edustajan ja miksei muidenkin joulupaketteihin."
Pekka Pessi, rokkizine.com
"Charisma on bändi, joka potkii omassa sarjassaa kyllä persuuksille. Luulisi tämän tason bändille jo levytys-sopimuskin heruvan."
Näistä paikoista palaute tulee erittäin nopeasti, joten kannattaa pistää levyt postiin samantien! | |
Clonen viimeisintä Superachiever omakustannetta arvosteltiin näin ylistävin sanakääntein tuossa noise.fi sivustolla:
Viidennen omakustanteen viime vuonna julkaissut Clone tuo esiin loppuvuoden lämmikkeeksi uuden Superachiever -kiekon. Alkuun on vaikea olla toteamatta, etteikö yhtye olisi edennyt viime julkaisusta juuri niillä osa-alueilla, joilta odotinkin kasvua parempaan suuntaan. Kappaleisiin on saatu lisää sisältöä niin teksti- kuin melodiamääräisesti. Äänenlaatu on ottanut hyvänlaatuisen harppauksen kohti parempaa lopputulosta. Kehuja irtoaa myös soolokitaran ilmestymisestä yhtyeen rivistöihin - tuokoon tämä lisää potkua ja päivänsädettä sävelten sekaan.
Neljästä raidasta ensimmäisenä tyrkyllä oleva Red Lights osoittaa hittiaineksien olevan valmiina suurempaa julkisuutta varten - tarttuvaa rokkipoljentaa, perkule! Fight It Away -biisi jatkaa taidokkaasti Blurin varhaisempien rämpyttelyjen jalanjäljissä. Levyn päättävä Mastermind takaa sen, että kiekko pyörähtää mukisematta samalta istumalta vähintään pari lisäkertaa.
Clone ohittaa musiikillisella tarjonnallaan monet vastaavanlaisen poprockin edustajat joita pystyy paljolti bongaamaan muun muassa MTV:n pyörittämältä Up North -listalta. Tähän vedoten kiinnostaisi tietää, että miksei levy-yhtiöt ole vieläkään iskeneet kynsiään tähän nerokkaaseen ryhmään? Noh. Jokuhan tässä lopulta jää nuolemaan näppejään, mutta tuskin ainakaan itse bändi. Tälle tekeleelle en rupea risuja jakelemaan. Tällä kertaa loppuvuoden kovimpien omakustanteiden ykköspaikan kaappasi itselleen Clone. Hienoa työtä!
http://www.noise.fi/levyarvostelut/?id=3022 | |
Bändimme nimi on Blues Bastards ja viime keväänä teimme demo CD:n. Levyn nimi on Overdose. Nyt levymme on mainittu Guitar Playerin tammikuun numerossa toimittajien suosikkilistalla! Katso allaoleva sivu ja siellä vihreä alue oikealla. Kuinkahan moni muu suomalainen bändi on päässyt ko. lehteen? ;)
http://www.guitarplayer.com/archive/0105/0105_audio.htm | |
Diaz Jr.: Gradient (demo single)
Arvioija: Mika Roth, desibeli.net
2,5/5
Vuosien ja miehistön vaihtuessa Hyvinkäältä Helsinkiin päätynyt Diaz Jr. soittaa, aivan kuten demon saatteessakin todetaan, rankempaa rockia. Yhtye näkee juurensa ulottuvan 90-luvun grungeen, itse syyttäisin enemmänkin sen tyyppisiä yhtyeitä kuin Peer Günt, Entombed ja Alabama Thunderpussy tämän nelikon olemassaolosta. Kokoonpanoa on tuuletettu niin kovalla kouralla, että nimen vaihtokin on kuuleman mukaan ollut harkinnassa. Olisiko tuossa samalla sitten ilmaisukin muuttunut reilummin, tiedä häntä.
Rahdun päälle 9 minuttisen kurituksen aloittava Solution pistää ihan komeasti rockaten, mutta jotain renkutuksesta jää puuttumaan. Aivan kuin biisistä ei vain saataisi tarvittavia tehoja irti. Toisena soiva Needles In My Back iskee jo huomattavasti tiukemmin, vaikka nytkin painoa kaipaisi hieman lisää. Vokalisti Kai Stjernan äänen roso edustaa juuri sopivaa karkeutta ja bändi kuulostaa hetkittäin jo todella vaaralliselta. Kyseessä onkin lätyn paras hetki eittämättä. Sinkun päättävä hitaampi ja metallisempi Come To Me pitää
sisällään joitain todella kirkkaita oivalluksia, mutta nytkin viimeinen sivallus jää uupumaan.
Diaz Jr. ei tällä kertaa vielä osu maalialueelle, mutta bändillä riittää kyllä tämän demon perusteella näkemystä ja ideoita riittämiin. Kun kokoonpano vakiintuu osa ongelmista saattaa kadota ihan itsekseenkin. Joka tapauksessa lupaavan kuuloista räiskettä, mikä toiminee vielä livenä oikein asiallisesti.
Noise.fi
Jukka-Pekka Ronkainen
3/5
Kykeneekö bändi, joka mainitsee innoittajikseen Slayerin, Therapy?:n, Alice in Chainsin ja Entombedin tekemään kauhean huonoa musiikkia? Raakaa keitosta Diaz jr:n junttaus ainakin on. Bändihän kuulostaa liki aidosti ilkeältä.
Tuoreehkojen kokoonpanovaihdoksien myötä musiikillista kurssiaan tarkentanut Diaz jr. on kvartetti Hyvinkäältä. Ilmeisesti ainakin uusi vokalisti Kai Stjerna on mies paikallaan, sillä kaveri osaa ladata tukkoista angstia lauluunsa, joka pukee biisejä varsin toimivasti. Avausbiisi Solution on omalaatuisen epävireinen ja rujo biisi, jonka huolimattomuus on toivottavasti myös tarkoituksellista.
Orkesteri on matkalla varmasti oikeaan suuntaan. Oma suositukseni voisi olla, että bändi poikkeaisi musiikillisille sivupoluille esimerkiksi punkin pariin. Kaoottinen ja räjähtävä voima kytee Diaz jr:n biiseissä, mutta odottaa vielä bensaa liekeilleen. | |
Tämmösiä arvosteluja on poprock poppoo Clonen uusin julkaisu kerännyt medioissa:
http://www.desibeli.net/arvostelu/1423/Clone__Superachiever_(ep)
http://www.noise.fi/levyarvostelut/?id=3022
Myös livemeininkiä on kehuttu seuraavasti:
http://www.desibeli.net/live/633/09_02_2005Clone__Blossoms__Piraya__
Katso seuraavat keikat ja kuuntele musaa: www.clonemusic.net
t. Hägge
Clone | |
Kappas, löytyi vahingossa ikivanha arvio vanhasta bändistä netistä (Soundi). Laitetaan nyt tänne, vaikka en orkassa enää olekaan...
TAMPERE
Juuso Kilpeläinen (d), Petri Rannikko (kb), Antti Larmola (v), Kaius Niemi (h, v), Markku Roinila (g), Micke Söderström (b)
Kappas, Hesalaiset osoittavat kerrankin hyvää makua ja nimeävät bändinsä mitä parhaimmalla tavalla. Tekijämiehet kuulostavat olevan asialla, sillä niin hyvin tämä on tehty aina demon tuotantoa myöden. Musiikki on omintakeista, jopa ihmeellistä. Elementtejä on niin iskelmästä, swingistä, bossanovasta kuin popistakin. Rockia tässä ei ole juuri lainkaan. Sellaista sävelillä tyylittelyä ja tunnelman luomista. Kuulostaa erittäin harkiten tehdyltä, mutta perimmäisestä ideasta en saa täysin otetta. Kuukauden paras saatekirje! Nostan kuitenkin aivan demosedän merkin tuntumaan ja olen varma, että joku toinen olisi tuon merkin innolla jakanutkin.
Less is more. | |
Ensimmäinen oman bändin arvostelu näki tänään päivänvalon, kun www.noise.fi julkaisi painavaa sanaa. Ihan hyvä mieli jäi tuosta tekstistä.
http://www.noise.fi/levyarvostelut/?id=3235
Tuossa poimintoja EP:stä Piru Kange - Sumuhumala
Rempseän hyväntahtoinen Piru Kangen 2004 vuonna nauhoitettu Sumuhumala-ep on sangen mystinen ja pop-eleinen rock-jamittelu. Korvaanpistävät vaikutteet löytyvät Tehosekoittimesta, Hassisen Koneesta ja Don Huonoista.
Ottaen huomioon bändin tiukan kahden päivän mittaisen nauhoitustahdin, niin kappaleiden sekaan on saatu paljon olennaisia ja hyviä asioita pinnalle. Kevyesti progeillen vääntyvä rockpop onnistuu palkitsemaan kuulijan pitkien kuuntelusessioiden jälkeen - vaan miten kuulijat saadaan pysymään levyn parissa riittävän pitkään? | |
Bändimme Arkadia arvosteltiin taannoin HardcoreSounds.net:issä. Tässä rohkaiseva palaute.
Arkadia, a finnish band that comes from Alavus was formed in 2002 by 5 friends. Since then bands name was "My Cathedral". They released one demo in 2002 that contained five songs. Soon after that the band decided to change their name into Arkadia which sounds much more reliable name for a power metal band. In 2004 the band released their first demo under the new name that contained 3 new songs. The demo got good credits and the band got the change to play live and develop themselves as a live band.
Latest work from the band is "The Krossing Point", third demo that consists of three brand new tracks. Arkadia plays power metal and the guitars play very big part in their songs. Arkadias sound comes from high mountains and the atmospheric sound that the guitars make are very shocking and catchy. I can see some similarity to another finnish band Sentenced which I bet the band has gotten some influences from. Arkadia has created a very going musical outlet and it makes you into a good mood when you come to home from a hard day at work. The main thing in this album that impresses me the most is the heavy guitar riffs. They just hit my brains and I love to way Arkadia plays. "The Krossing Point" begins with "Lytic". It is the most melodic song in the album and it has the same touch that Sentenced has in their albums. Second track is titled as "Road Of Rails" and it continues the valuable red line that Arkadia creates. This song has the best guitar solos I have heard in a long time. The last song is the one that touches me the most. It begins with a beautiful synth solo that sounds really outstanding. "On The Rusty Ring´s Shore" ends the demo nicely and the result of this demo is good.
Going in veins of Sentenced Arkadia has succeeded to create three catchy and heavy metal ballads. The result is good and I suggest everyone who likes Sentenced to order this copy from the bands website. This one is definitely worth trying out. Good work from Finland!
http://www.hardcoresounds.net/modul … e=Band_List&file=cdviewer&func=1880 | |
SOUNDI (3/2005) (THE DUKE - ELIZABETH)
Saatekirjeen mukaan varsin mielenkiintoisen kehityskaaren taakseen jättänyt The Duke
kuulostaakin siltä, että se haluaa kokeilla kaikkea. Tässä yhteydessä kokeilunhalu on pelkkää
plussaa, sillä 70-lukuinen retrorock natsaa oikein kivasti biisien odottamattomiin käänteisiin.
Tällaisessa musassa niin kovin tuttu varman päälle pelaaminen loistaa poissaolollaan.
The Duken soitossa on tekemisen riemua, hyvää fiilistä ja kohtalaisia biisejäkin.
Juuret sixties-popissa kuuluvat melodisuudessa. Tuota puolta sopii korostaa vielä lisääkin,
sillä parilla helisevällä kertosäkeellä homma alkaisi olla lopullisesti paketissa.
- Antti Luukkanen -
Demojen kärjessä keikutaan. Yeah!
"Tehdään kaikesta elämää suurempaa" kuuluisa lainaus kuuluisalta äärinostalgikolta, eli minulta. | |
Hamara 2/05 - Aatu Tuomitsee
Erotic Support
No jo on bändiä nimellä paiskattu! Parin tahdin ajan näytti, että matkattaisiin jonnekin doomin maille. Eipä sitten sinne päinkään, vaan niin räkäiseen raskaaseen rokkiin ettei tosikaan. Kuvitelkaapa vaikka Peer Gunt -orkesteri muutamaa kierrosta alemmalla vireella ja tuplasäröillä varustettuna. Soppaan vielä ripaus suomalaisittain vakioita mollikulkuja ja tuplastemmakitaroita kaiuttimien läpi tunkevalla rokkiasenteella. Etanolinkatkuista Helsinki Beercorea (kuten musiikkiaan nimittävät) kuuluu takuuvaramsti tämän tuomitsijan Buickin kaiuttimista ensimmäisenä keväällä ulos peruuttaessa. That's a promise. Ja vähän perkeleen kovaa.
Kai tämän nyt passaa tänne pistää, vaikkei hamaralla varsinaista nettijulkasua olekkaan. Poistakaa jos käy pelottamaan. Pari biisiä arvosteltulta pläjäykseltä löytynee täältä jostain, tosin haku ei toimi, eli sitten http://www.eroticsupport.net
Lahtelaista, totta kai |  M.Paisley
20.04.2005 13:45:53 (muokattu 08.05.2005 08:49:57) | |
|
Circusfolk 'Comes To Town' arvosteltu www.noise.fi
Circusfolk - Circusfolk Comes To Town (Demo)
--------------------------------------------------------------------------------
Ensiksi yhtyeelle plussapisteet supersympaattisista kääreistä, jotka lupailevat tosin enemmänkin jotain reggae-henkistä vääntöä. Kovin erilaista materiaalia tämä Circusfolk kuitenkin on. Vasta vajaan vuoden ikäinen bändi kuvailee soittavansa progepoppia, eikä tuo mikään paha termi olekaan. Pari ensimmäistä assosiaatiotani olivat ehkä Pink Floyd ja joku hennompi jenkkialternative. Aivan asiallisesta vokalistista taas tulee mieleen Deep Insight. Aineksia tähän keitokseen on taidettu hakea niin monesta osoitteesta, että heikompaa hirvittää. Tekisipä mieleni seikkailla hetkisen verran näiden kavereiden levyhyllyjen lomassa.
Circusfolkilla on mieltymystä kikkailla ja olla ennakkoluuloton. Tämä ilmenee esimerkiksi epätavallisina tahtilajeina ja vaihtoehtoisina sovitusratkaisuina. Kitarat maalailevat kuin Radioheadin tuoreemmilla levytyksillä ja rummut seikkailevat jossain Sami Kuoppamäen krapula-aamujen maisemissa. En tiedä, onko Circusfolkin musiikki sitten yleisesti liian poppia, mutta tällaisessa kontekstissa temput tuntuvat välillä ikävästi itsetarkoituksellisilta. Paremmilla soundeilla soiton pienet hienoudet pääsisivät varmasti paremmin oikeuksiinsa, sillä levy kuulostaa jotenkin hassusti seinän takaa soitetulta.
Vaikka tempojen ja tunnelmien radikaalit vaihdokset ontuvatkin, miellyttää etenkin funkin ja kitarapopin välimaastossa venkoileva To The Blackening Sea minua kovasti. Siitäkään ei ole epäilystä, etteivätkö nämä kaverit osaisi soittaa, mutta jonkinlainen filtteri avantgardistisille ideoille olisi ehkä hyvä saada. Jos ensi kerralla purkituksiin lähtisi joku vetämään tuottajan roolia?
3/5 pistettä , arvostelija Jukka-Pekka Ronkainen
Desibeli.net/ Pienet toukokuu 2005
Circusfolk: Comes To Town
Vantaalainen Circusfolk on lähestynyt Desibeliä neljän kappaleen näytteellään. Bändi on lähtenyt rohkeasti naittamaan vanhaa progressiivista rockia modernimpaan popilmaisuun ja pääosin hyvin tuloksin. Levyn mukana tulleessa saatteessa mainitut jazz- ja fuusiovaikutteet jäävät näytteellä selvästi vähemmistöön, vaikka nelikon soitossa tietty tekninen briljeeraus paistaakin. Myös soundillisesti demo on varsin hyvätasoinen, ottaen huomioon että nauhoituspaikkana on toiminut bändin oma treenikämppä. Biiseistä ehdottomasti kovin on avausraita The Fool, joka intoutuu lopussa jopa Kingston Wall-tyyppiseen laukkaan.
-arvostelija Jari Jokirinne
Myös uusimman Rumban demo-osiossa, on juttua Sirkusväestä. Bassoista pidetään, mutta metsässä käydään.
M.Paisley
Circusfolk Manager |  crud
24.04.2005 14:09:44 (muokattu 24.04.2005 14:12:04) | |
|
Meidän uus progelevy: "Taipuva luotisuora - I"
noise.fi 4/5: http://www.noise.fi/levyarvostelut/index.php?id=3519
rumba 3/5: http://www.tp.spt.fi/~jeriksso/temp/tls_arvostelu2.jpg
länsi-suomi : http://www.tp.spt.fi/~jeriksso/temp/tls_arvostelu.jpg
PsychotropicZone 4/5: http://www.unimeri.com/Psychotropic … 892745&archive=&start_from=&ucat=1& | Terok
04.05.2005 10:48:10 (muokattu 09.05.2005 18:19:23) | |
|
COLDWAY - Coldway
CD-R
***
Talvella 2001 alkunsa saanut Coldway edustaa torniolaista metallitoivoa toisen, nimeämättömän demonsa nimissä. Bändi itse luokittelee musiikkinsa death metaliksi, joskin kovin tyypillistä tai perinteistä sellaista se ei ole. Demon kolme biisiä ovat tyyliltään jonkinlainen risteytys death metalista ja melodisemmasta tunnelmametallista, mutta black metal -elementtejä unohtamatta. Voisipa vielä lisätä, että löytyypä kappaleista myös vivahde ympäripyöreään dark metal -genreen.
Vaikka bändin musiikki onkin varsin genrerajoitteetonta, se ei silti tarjoa mitään sillisalaattidiipailua, vaan varsin mukiinmenevää ja lievästi omaperäistäkin metallia. Tunnelmaltaan levy kallistuu piirun verran alakuloiseen ja synkkäsävyiseen päin, joskaan mistään depressiometallista ei olekaan kyse. Riffeistä löytyy mukavassa suhteessa sekä suoraviivaista rymistelyä että melodisempaa otetta ja kappaleet toimivat mukavasti, vaikka varsinaiset hittiriffit ja -biisit jäävätkin uupumaan.
Demon soundipuoli on hyvää keskitasoa. Soittimet erottuvat toisistaan riittävän hyvin, mutta potkua saisi olla pari pykälää enemmänkin. Paikoin kappaleita vaivaa hienoinen suttuisuus ja tunkkaisuus, mutta pääosin sointi on riittävän selkeää. Laulupuolta edustetaan pääosin blackmetalmaisilla rääkylauluilla, mutta myös örinää kuullaan jonkin verran. Äänestä ei selvästikään oteta kaikkea irti, joka voi tosin selittyä jonkinasteisena kokemattomuutenakin. Lopputulos on kuitenkin suhteellisen sulavaa ja kokonaisuutena demo jääkin plussan puolelle.
http://www.coldway.org/
Serpent, 08.03.2005
Coldway - Demo 2005
Liekkö tuo nyt oikea nimi demolle, mutta saa kelvata kun ei lukenut mitään nimeä kansissa. Siitä tulikin mieleen, että kannet on hienot ja ei-niin-hienot. Kannen kuva on joku hassunhauska nimi-tribaali juttu, mistä itse en ainakaan saa mitään selvää. Bändin nimi piti mulkaista sisäkannessa olevasta nettiosoitteesta. Sisäpuoli kannesta onkin sitten ihan päheä, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Valkoinen väri tuo rauhallisuutta ja erilaisuutta musiikkiin nähden. Onko tehty tarkoituksella vai onko käytössä ollut vain mustavalkotulostin. Menejatiedä? Noista nettisivuista pamahti mieleen, etten vieläkään ole päässyt käymään poikain netdesivustolla. Viime Coldway arvostelua tehdessäni, oli sivut under construction ja nyt vaan hippeilen ilman netdee…
Demoa voisi kuvailla yhdellä sanalla, miellyttävä! Tuo kyseinen sana kertoo demosta enemmän kuin tarpeeksi. Ehkä kumminkin muutaman viisaan sanasen voisin tässä tuoda julki, Coldwayn jantterit soittelevat timakkaa hooseeheviä. On tuplapasareita, on nopeeta kitararimputusta ja on huutoa. On siis miellyttävän musiikin ainekset koossa. Ne on vielä oikein hyödynnetty, joten on saatu hyvällä poljennolla miellyttävää musiikkia (käytän miellyttävä-sanaa liikaa, tiedän).
Demon ehdottomasti paras veto on At the heart of death. Se on hitain demon biiseistä, mutta siinä on eniten munaa johtuen miellyttävästä laulusta jota harrastaa kyseisessä hengentuotoksessa Herra Nikulan kanssa joku muukin tai vaihtoehtoisesti äänihuulienraastaja Nikula on kehittynyt hyvinkin paljon. On kyllä vähän jopa slovari-veto, mutta ei todellakaan mikään hempeilybiisi. Juuri semmoinen yksinään fiilistely kappale, jolloin pää heiluu niin paljon että nikamat kimpoilee seinistä läpi naapurin kahviin. Muut demon piisit ovat sitten vähän kovempitempoisia vetoja, jotka toimii kuin junan vessa tai tauti tai jotain… Mutta pääasia, että toimii helvetin hyvin,
Edelliseen demoon verrattuna tahti on vähän hidastunut, mutta minusta se on vain hyvä asia. Kun puhun vähän hidastumisesta en tarkoita rokista valssiin hidastumista, vaan vähän pienemmästä asiasta on kyse. Edellisellä kerralla annoin demolle pisteitä 3. Nyt on meininki parantunut rutkasti ja putkautan 4 ja puoli ja jatkan kaljun pääni heiluttamista niin kauan ennekuin pääkallo irtoaa epäsikiöselkärangastani…
www.coldway.org
4,5/5 Otto Dufva | |
Mikserin Top-listan kärkeen erAze: Line Of Sight
Metallin on jälleen IN - jopa Mikserissä!
Top-listan 1. sijalle kohosi viikolla 18 hiljaisuudessa musiikkiaan tahkonnut erAze -metalliprojekti kappaleellaan "Line Of Sight".
Käy itse katsastamassa Mikserin tilanne:
http://www.mikseri.net
...tai hyppää suoraan erAze:n sivulle:
http://www.mikseri.net/eraze
Kiitokset kuuntelijoille & kannustajille! | |
Rateyourmusic.com:ssa joku ystävällinen sielu:
"A very interesting album. Musically it is very varied; there is, for example, straightforward rock ("Hiihdä!"), prog rock ("Kehä"), lullaby ("Kissan alahampaat") and pop rock ("Roin Kasvimaa"). The songs still somehow fit together.
One thing in common with all songs are the excellent lyrics. They are humorous and sometimes rather bizarre stories (for example, "Nojatuoli ja Anni" tells a tragic love story of a chair and a woman).
However, Istanbulin kautta is somewhat too long, clocking at over 70 minutes. The first half or so is excellent, but there are some weaker tracks on the second half. If the weaker tracks had been left out, there would still have been enough tracks for an excellent LP.
But it is very impressive that the band members were only about 15-16 years old when they made this. The playing is sometimes a little sloppy, but it kind of fits the songs and the songwriting is very mature. I'm really looking forward to Kissapuhelin's next album."
4/5
Long = progressive = good
| |
Desibeli.netissä arvosteltiin meikäläisen bändin, Piru Kangen Sumuhumala-demo-EP:tä muun muassa seuraavasti:
"etenkin akustinen nuotionäppäily Vasten valkeaa lunta viehätti meikäläisen korvaa. Vaikka yhtye itsekin myöntää soitossa ja soundeissa löytyvän vielä kauneusvirheitä, on Sumuhumala yllättävänkin toimiva äänite. Tällaiselle suomenkieliselle rock-soitannolle voisi olla hyvinkin tilausta... Kelpo suoritus."
http://www.desibeli.net/juttu/709
Löytyy about puolivälistä.
Ihan kiva juttu. Viiteen paikkaan lähetettiin tuo levy aikanaan arvioitavaksi ja näistä neljä tahoa sen arvosteli. Ihan hyvä saldo ensimmäiselle demolle. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
