| Aihe: Kotistudio uusiksi 2024 | |
|---|
 anapena
09.04.2024 11:38:32 (muokattu 09.04.2024 11:42:28) | |
|
s151669: Jos tätä nyt pohtii niin
1) etätyöpiste ikkunan eteen
2) studiopiste nykyisen etätyöpisteen paikalle.
Mitenkähän tuon parhaiten tekisi ? Isohko työpöytä, kaiuttimet nurkkiin parin tiiliskiven päälle, näyttö keskelle. Mitenkähän tuon interfacen ja vahvistimen helpoiten saisi hollille ? Hmm...
Vahvari studiopisteen oikealle puolelle johonkin vähän kallistettuun ständiin.
Interface työpöydälle/alapintaan/päälle/näyton alle/reikään jne.
Tai sitten oikealle voisi laitella pianon oven suusta.
Vahvariständissä vois olla kalustepyörät...
TommiW.- Autot, kämpät ja piparit. | |
s151669: Jos tätä nyt pohtii niin
1) etätyöpiste ikkunan eteen
2) studiopiste nykyisen etätyöpisteen paikalle.
Mitenkähän tuon parhaiten tekisi ? Isohko työpöytä, kaiuttimet nurkkiin parin tiiliskiven päälle, näyttö keskelle. Mitenkähän tuon interfacen ja vahvistimen helpoiten saisi hollille ? Hmm...
Mä en osaa sanoa mikä tolle etätyöpisteelle olis paras paikka. Se on jotain joka sinun itse pitää päättää.
Tää lähinnä siksi, et kun huone ei oo pelkästään soittotila tai kotistudio vaan siinä tehdään myös jotain ihan muuta leipätyötä, niin se kandee funtsia ensin sellaiseksi, että ympärille rakentuva soittotila/studio ei häiritse työhommia.
Sit murehdit noist eniten tilaa vievistä, eli pianosta ja rummuista eli mis niille on hyvät paikat istahtaa soittamaan ja mille seinälle/seinille jätät paljasta tilaa ripustaa kielisoittimet jos päätät ne seinille ripustaa.
Sit sun pitää etsiä paikka missä sä istut miksatessas/kuunnellessasi musaa luureistä/studiomonitoreista/hifikajareista. Ja missä sinulla on näyttö.
Tietokone voi olla melkein missä vaan koska siinä sinun ei oikeastaan tartte päästä käsiksi kuin virtakytkimeen. Langattomat näppikset ja hiiret on keksitty.
Äänikorttiin sinun tarvitsee päästä käsiksi koska se on se johon kytket mikki- ja instrumenttipiuhoja ja säädän gainit oikeelle hehtaarille.
Mä itte just päädyin ratkaisuun jossa luovuin "studiotyöpisteestä" ja laitoin kaikenkattavan "komentokeskuksen sohvalle ja sohvapöydälle.
vieressä (Ludiahyllystössä) on sit äänikorti, styrkkareita, etuasteita sulassa sovussa kaiuttimien, kirjojen ja TexWillereiden seassa.
Jos päätän "studioida" niin käyn laittamassa virran päälle musatietokoneeseen ja painan viritinvahvistimen kaukosäätimestä nappia PC niin mulla on kuva 42" telkkarissa tai videotykillä ja äänet joko kotiteatterikajareissa, studiomonitoreissa, 2-zone hifikajareissa tai luureissa. Istun soitin sylissä sohvalla tai soittojakkaralla ja ikäänkuin kattelen telkkaria. Kaks konkkamikkiä on limppuständeissä telkkaritason takana koko ajan valmiina.
Jos mulla olis tilaa niin varmaan tekisin toisin, eli ei tää kotistudiona ole mikään ihanne enkä sano, et sinun tai kenenkään pitäis tämäntyyppiseen pyrkiä, maailma on täynnä vaihtoehtoja. Mut tää palvelee mun tarpeitani paremmin kuin hyvin eikä soittolelut häiritse normaalia asumista yhtään. Kunhan vaan kerron, et vaihtoehtoja on muitakin kuin läppäri pöydällä.
Bonuksena täs on se, et jos ja kun haluan vinyylikuuntelun niin se onnistuu samalta sohvalta, ei mun tartte kuin hankkia vinyylisoitin, laittaa se tohon telkkaritasolle ja kytkeä sen piuhat viritinvahvistimen levysoitinliitäntään.
Sekin on ikäänkuin suunniteltu, budjetti vain puuttuu.
Onneksi maailmassa on paljon hyviä ja helppoja biisejä.
Ei tarvitse soittaa huonoja eikä vaikeita. | |
Uus Gubbestudio on nyt sit korkattu. Koska siihen meni rahnaa niin korkkasin studion inspiroimana sen hengentuotteella "Creditcaed man", loytyy nimimerkin takaa maihinnoususta jos jotakuta kiinnostaa.
Vois sanoa, et taa homma onnistui ja kannatti koska nyt tuntuu silta, et tassa on kiva tehda. Jotain tammoista yritin saada kasaan kun tahan muutin, mut ensimmaisella yrittamalla ma en ihan onnistunut. Nyt on kilut ja kalut oikeestaan just siina missa niiden pitaakin olla ja toi mulle uus kone on pyorittany nikottelematta ja ongelmitta kaikkea mita olen tahan mennessa keksinyt kokeilla. Vanhaan nuhapumppuun verrattuna huikea parannus sekin.
Jalki sit tietty on et itte ku tekee saa sellaista kun tulee mut siina mun pitais parantaa tyotapojani pikemminkin kuin studiota.
Itte kun sohvalla nysvaa biisia kasaan niin siit puuttuu oikeestaan kaikki mun mielesta oleelline. Bandikaverien vuorovaikutus, treenaamisen mukanaan tuoma sovittuminen, treenaamisen tuoma rutiini ja varmuus siita, etta osaa biisin, kitaristi jolle voi sanoa, et keksisitko sooloon vahemman diudiuta ja enemman dagadagaa, basisti joka ei soita bassoa niinku ma vaan niinku sita kuuluu soittaa. Ja ennen kaikkea just se, et ennen kuin kukaan painaa rec-nappia niin biisia on veivattu treenikampalla ja kenties keikallakin sillai, et kuuluu, et sita on soitettu ennenkin.
Ketunmarjat. Vaik tekeminen on kuinka hauskaa niin silti hiukkasen harmittaa, et jalki johon itte pystyy on kuitenkin vaan enemman tai vahemman ohjelmoituja Casiokomppeja jotka yrittaa saada kuulostamaan vahemman ohjelmoiduilta Casiokompeilta. Ja tajuta laulaessaan, et kyseessa on biisi jota laulaa ensimmaista kertaa elamassaan. Niinku vetais karaokessa biisia jota ei ole koskaan kuullut.
Olis alkamassa lastenmusaproggis. Sanoinkin kaverille, et biisit kyl saadaan kasaan tas mun kotisohvastudiossa, mut siita eteenpain on sit mentava perinteisella metodilla, et porukka kasaan, treenia ja oikeeseen studioon.
Onneksi maailmassa on paljon hyviä ja helppoja biisejä.
Ei tarvitse soittaa huonoja eikä vaikeita. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
