| Aihe: Digiraituri äänittämiseen | 1 |
|---|
|
Joskus muinoin muistan että tästä aiheesta oli keskustelua ja silloin lähes kaikki olivat sillä kannalla, että äänitykseen kannattaa käyttää tietokonetta ja äänikorttia. Joo se on minullekin tuttu homma ja ymmärrän kyllä että tietokoneet ovat moninverroin monipuolisempia ja ennenkaikkea laajennettavia ja muunneltavissa olevia tsydeemejä, mutta..
Olen katsellut kummiskin, että torille ilmaantuu aika säännönmukaisesti noita digiraitureita tyyliin Zoomilta, Rolandilta, nyt seillä on yksi Yamahakin ja minusta ne vaikuttavat tosi houkuttelevilta ja kompakteilta ratkaisuilta kotiäänittäjälle niinkö siis minun tyyliselle äänittäjälle. Minulla on hyvä läppäri ja siihen äänikorttikin ja kaupasta niitäkin saa lisää jos tarvii, mutta jotenkin tuollainen kasettimankan tapaan toimiva digihärveli voisi olla juuri sitä mitä haen.
Olen reeniksellä käyttänyt sitä Zoomin 24 raitaista mallia ja siinä on paljon hyvää, mutta tykkäisin ehkä vieläkin suoraviivaisemmasta käyttötavasta. En siis editoi äänityksiäni enkä lisäile jälkeenpäin efektejä, vaan pyrin äänittämään mahdollisimman valmista yleensä mikrofoonilla, niin että siitä ei tarvitsisi säätää muuta kuin vähän perus panorointia ja tasoja (itseasiassa kiehtoisi äänittää joskus ihan mononakin niin ei tarvitsisi edes panerointia.
Mutta siis onko noissa vanhoissa masiinoissa joitakin sudenkuoppia joita pitäisi varoa? lähinnä ajattelin, että kovalevy voi ullahtaa vuosien saatossa ja pyörivät levyt on muutenkin herkkiä, mutta esim. tuossa Yamahassa joka nyt on torilla, kovalevyt voi vaihtaa. Nuo on melkoisia nappulakummituksia, mutta periaatteessa tykkään, että jokaista noimintoa varten on oma nappulansa niin ei tarvii vaeltaa valikoissa.
olen nähnyt, että laitteita on olemassa joko pelkkiä diginauhureita johon kytketään erillinen mikseri (ihan veikeä ajatus, mutta en ehkä osaa sellaista käyttää) ja sitten näitä joissa nauhuri ja mikseri on integroitu yksiin kuoriin.
Noista kuitenkin halutaan edelleen ihan paperirahaa (ymmärrän, että parikytävuotta sitten ne on ollut järkyttävän kalliita), niin olisi kiva osata varoa jos niissä on jotakin erityisen varottavaa.
Mukavat Kengät- Hittejä, joita kukaan ei kuuntele | |
Moi.
Tldr:
Kun perusspeksit kuten kapasiteetti ja kerralla tallennettava raitamäärä ovat selvillä, tutkit netistä käyttökokemuksia ja lataat käyttöohjeet jotka ajatuksella läpi lukemalla selviää varsin nopeasti onko juuri ko. laite juuri sulle sopiva vai ei.
hallu: Joskus muinoin muistan että tästä aiheesta oli keskustelua ja silloin lähes kaikki olivat sillä kannalla, että äänitykseen kannattaa käyttää tietokonetta ja äänikorttia.
Vanhoja viestiketjuja aiheesta löytyy runsaasti, mutta olet aivan oikeassa siinä että etemkin tuoreemmissa keskustelun pääpaino on kinaamisessa siitä kumpi menetelmä on parempi, raituri vai tietokone+interface.
Kummassakin tavassa on omat hyvät ja huonot puolensa (subjektiivisia toki kumpaisetkin), ja soveltuvuus onkin lähinnä kiinni siitä millainen workflow on mieleinen.
Ja toki siitäkin kuinka monta raitaa haluaa yhtäaikaa äänittää ja mikä on maksimi miksattavissa olevan raitamäärän tarve.
hallu: Olen katsellut kummiskin, että torille ilmaantuu aika säännönmukaisesti noita digiraitureita tyyliin Zoomilta, Rolandilta, nyt seillä on yksi Yamahakin ja minusta ne vaikuttavat tosi houkuttelevilta ja kompakteilta ratkaisuilta kotiäänittäjälle niinkö siis minun tyyliselle äänittäjälle.
Totta puhut, nyt on oivallinen hetki hankkia digiraituri jos sellaista haluaa kokeilla tai käyttää.
Tarjontaa on paljon ja hinnat ovat käyttöarvoon suhteutettuna edullisia.
Mikään merkki/malli ei ole vielä noussut varsinaiseen kulttiasemaan -vaikkakin jotkut ovat halutumpia kuin toiset- joten aika pienellä rahallisella panostuksella pääsee kokeikemaan digiraituriäänittämistä ja -workflowta jos niin haluaa.
Mulla on kokemusta vain Fostexin VF-08:sta ja VF-16:sta joista jälkimmäinen löytyy edelleen.
Yhteistä kaikille digiraitureille on se että nappulaviidakon opettelemiseen menee tovi jos toinenkin, joten oikea PAPERINEN käyttöohje on ainakin mun mielestä pakollinen.
Lontoon tai toisen kotimaisen on myös pakko taipua vaikka esimerkiksi Fostexin manuaaleissa on kaikki esitetty hyvin kuvinkin, aniharvaan kun löytyy suomenkielistä käyttöohjetta, joskus ei edes pikaopasta.
VF-08:iin suomenkielinen käyttöohje on kuitenkin olemassa.
hallu: Olen reeniksellä käyttänyt sitä Zoomin 24 raitaista mallia ja siinä on paljon hyvää, mutta tykkäisin ehkä vieläkin suoraviivaisemmasta käyttötavasta.
Vaikkei omistus-/käyttökokemusta olekaan, olisin ehdottanut jälleen kerran Zoomin R8:a.
En ole tuosta huomannut kellään olevan mitään pahaa sanottavaa.
Vaikea uskoa että tuon suoraviivaisempaa workflowta on mahdollista combolaitteella saavuttaa, joten koska 24:stä on kokemusta ja jos pienempi koko viehättää, R8 on mun ehdotus.
Fyysisellä (analogi)mikserillä ja moniraitatallentimella on suoraviivaisempaa, mutta tuo on aivan oma suonsa.
Varsin lähellä kuitenkin analogiworkflowta, ja ainakin sen perusteella mitä olen netistä lueskellut, edelleen erittäin yleinen tapa suuren maailman studioissa.
hallu: Mutta siis onko noissa vanhoissa masiinoissa joitakin sudenkuoppia joita pitäisi varoa? lähinnä ajattelin, että kovalevy voi ullahtaa vuosien saatossa ja pyörivät levyt on muutenkin herkkiä, mutta esim. tuossa Yamahassa joka nyt on torilla, kovalevyt voi vaihtaa. Nuo on melkoisia nappulakummituksia, mutta periaatteessa tykkään, että jokaista noimintoa varten on oma nappulansa niin ei tarvii vaeltaa valikoissa.
Kovalevyt ovat minunkin mielestä se syvin ja hankalin sudenkuoppa.
Vaikka kovalevyn voisikin vaihtaa, ei ole lainkaan sanottua että sellaisen vielä jostain löytäisi.
Monet masiinat kun ovat varsin ronkeleita niin kovalevyn tyypin kuin kapasiteetinkin suhteen.
Uutena ei kovalevyä saa vanhempaan laitteeseen mihinkään järkihintaan satavarmasti, eikä käytettynäkään ole mitenkään yksinkertaista koska 40-80Gt IDE kovalevyt joita mun käsittääkseni valtaosa käyttää ovat jo aikapäivää sitten nakattu hatelikkoon koska niillä ei ole tietokonekäytössä mitään virkaa muunmuassa sen vuoksi että väylät ovat jo aikapäivää sitten modernisoituneet.
Mekaniikka kuten elektroniikkakin prakaa myös kaikissa laitteissa ennenpitkää, joten jos on oikein tosissaan harrastuksensa kanssa, ostaa toisen tai kolmannenkin varaosiksi kunhan mieleisen on löytänyt.
Evilbaystä saa vaihtelevasti varaosia, mutta ovat hinnoissaan, ja postikulujen kera ollaan usein lähellä paikallisen varaosakoneen hintaa.
Ei ehkä niinkään sudenkuoppa, mutta huomioitava seikka on kerralla äänitettävissä oleva raitamäärä.
Valtaosassa "pienempiä" voi äänittää kaksi raitaa kerrallaan, aniharvassa yli kahdeksaa.
Muutamissa -kuten Fostex VF-16 ja VF-160- on ADAT-liitäntä jolloin saa 8 raitaa lisää ulkoisella ADAT etuasteella (tai toisella VF-16/160:lla) kuten vaikkapa Behkun ADA8000/8200.
Koska tietokoneella kuitenkin jossain vaiheessa haluaa tehdä jotain, liitettävyys tietokoneeseen kannattaa myöskin ottaa etukäteen huomioon.
Esimerkiksi tuo VF-16 ei kytkeydy millään nykyään järkeväksi katsotulla tavalla ulkomaailmaan ellei ole tullut hankkineeksi polttavalla CD-asemalla varustettua mallia, mutta toisaalta löytyy tuo ADAT ja ScSi-portit joiden avulla saa kikkaitua jos tietokoneesta löytyy vastaavat.
hallu: olen nähnyt, että laitteita on olemassa joko pelkkiä diginauhureita johon kytketään erillinen mikseri (ihan veikeä ajatus, mutta en ehkä osaa sellaista käyttää)
Varmasti osaat.
Äänilähteet kytketään (in-line)mikseriin kuten PA- tai analogiäänityskäytössäkin, ja mikserillä miksataan kuten yleensäkin.
Nauhurissa on yksinkertaistetusti rec, play, rev kumpaankin suuntaan, stop ja pause.
Jokaiselle raidalle on valinta rec, play, off.
Usein mukaan on ympätty autolokaattoreita ymv. niitä voi käyttää tai olla käyttämättä.
Workflow on hyvin lähellä analogiäänittämistä, niin hyvässä kuin pahassakin.
Tuo on kuitenkin vähintään kertaluokkaa kalliimpi ja tilaavievempi vaihtoehto combolaitteeseen verrattuna, mutta komponentit voi valita vapaammin.
Jos analogimainen workflow on mieleinen ja löytyy tilaa (tiskille ja efektiräkille), vahva suositus tuolle tavalle kun mnettorillakin on muutamia todella mielenkiintoisia studiotiskejä tarjolla.
Iskisin melko varmasti kiinni ellei olisi käynyt peikkomainen flaksi tuossa alkukesästä.
hallu: ...ja sitten näitä joissa nauhuri ja mikseri on integroitu yksiin kuoriin.
Tuo on se halvin ja yleisin tapa digiraiturimaailmaan tutustumisessa.
Jollei ihan höpöjä mene hätäpäissään maksamaan, aina noista kuitenkin myydessä omansa pois saa.
hallu: Noista kuitenkin halutaan edelleen ihan paperirahaa (ymmärrän, että parikytävuotta sitten ne on ollut järkyttävän kalliita), niin olisi kiva osata varoa jos niissä on jotakin erityisen varottavaa.
Ovat kyllä mun mielestä käyttöarvoon suhteutettuna varsin edullisia.
Ainakin ne yksilöt joita olen mnettorilla bongaillut.
Monasti on käynyt mielessä ostaa CD asemalla varustettu VF-16 tuon oman kaveriksi/varalle, mutta koska suosin kauppojen hoitamista naamatusten ja yksilöt ovat olleet aina pidemmän taipaleen takana tai myyjä on ollut sellainen jonka kanssa ei niin viitsisi asioita hoitaa, ei ole tullut ainakaan vielä ostettua.
Ja oma fokus on kuitenkin MSR-24:n ja TLA VTC-24:n hiljattaisen hankkimisen ansiosta tiukasti täysanalogipuolella ;)
T:Samuli |  ituvirtanen
31.10.2023 12:37:18 (muokattu 31.10.2023 12:47:16) | |
|
Ostin kenttänauhurin aikanaan käytettynä tunnetulta korento- ja sirkkatutkijalta. Saattoi olla jotain 300 ja sillä olen juossut nauhoittamassa kuoroja ja vaikka treenejä. Stereomikki, johto väliin, CF-kortti sisään ja sähköihin. Mahdollisimman kevyt ja yksinkertainen paketti.
Hyvät puolet:
+ pieni
+ kevyt
+ helppo
+ nopea kasata
+ ihan siedettävästi headroomia
Huonot puolet:
- pitää vähän tietää, mitä tekee (mikitys, tasot...)
- kuunteluun lisäksi kuulokkeet
- raitoja on sitten vain kaksi
- laajennusmahdollisuudet
- sovittaminen (miksaus- ) pöydän perään
- tasojen seuraaminen pieneltä näytöltä
Kiva härveli, jos tarkoitus on pysyä kahdessa ja vain kahdessa raidassa. Mikäli on tarve useammalle raidalle edes joskus, heti miettimään neljää tai useampaa raitaa. Pienuus vaikuttaa myös käyttöön: muun muassa näyttö on välttämättä pieni eikä helpota työtä.
DAT on hyvälaatuinen edelleen mutta vaatii käsityötä, jos sen aikoo pitää puhtaana. Nauhasalaatti on mahdollinen ongelma, joten pitäytyisin muistikorttipohjaisissa (CF, SD...) värkeissä. Kovalevyt, kuten Samuli sanoikin, ovat oma kaaos. Muistipiirit vanhenevat, joten korttia kannattaa vaihtaa kolmen, viden vuoden välein. Pieni kustannus varmuudesta. | |
ituvirtanen: Mahdollisimman kevyt ja yksinkertainen paketti.
Tää on oikeestaan se ainut seikka, mikä nykyään enää puoltaa hardisraitureiden olemassaoloa, mut sit taas toisaalta ku miettii että moniraitaäänitystä pystyy tekemään puhelimella niin siinä meni sekin pointti.
Once is a mistake, twice is a jazz | |
Mulla on kenttä-äänityksiin kaksi digitallenninta: Zoom H4n ja Tascam DR-680mk2. Molemmat ihan kelpo pelejä.
Meininki voisi siis olla vielä paljon oikeistolaisempaakin.
-Jucciz | |
Puhelimet pystyvät jo vaikka mihin. Pidän itse kunnollisista liittimistä ja Phantomista. Kaikki purkat XLR:stä 3.5 milliseen ovat minulle kuolleena syntynyt ajatus. Samoin joku hatara palikka puhelimen ahterissa, ei kiitos. |  anapena
31.10.2023 15:05:06 (muokattu 31.10.2023 15:05:46) | |
|
En lähtis kovalevypohjaisiin härveleihin ollenkaan, paitti jos se on mallia ssd. Muistikorteilla vaan, miksei jokin kiinteä muisti lisäksi.
Mutta onhan siinä kieltämättä tunnelmaa, kun levy pyörii. Vaatii vaan perehtymistä levyjen liitäntöihin, formaatteihin, materiaalin siirtoihin, vähän semmoista museohommaa, ihan kivaa puuhaa kuitenni. Se aika on kuitenkin pois siitä musan tekemisestä.
TommiW.- Autot, kämpät ja piparit. | |
hallu:
Mutta siis onko noissa vanhoissa masiinoissa joitakin sudenkuoppia joita pitäisi varoa? lähinnä ajattelin, että
Mulla on Yamaha AW1600
Jos pärjää kuudellatoista audioraidalla joista kahdeksan voi äänittää kerralla ja haluaa miksata ja masteroida lopputuloksen audioceedeeksi niin toi on kuin tehty sitä varten.
Koska se on tehty sitä varten.
Sudenkuoppa on siinä, että kaikki muu tekeminen sitten onkin hankalaa tai vähintään kankeaa. Mitä nykyään teet audioceedeellä?
Tiedostojen siirto USBeellä tietokoneelle onnistuu mutta on kankeahko oma prosessinsa.
Ja jos samassa tilassa on tietokone jossa DAW johon lopputuloksen kuitenkin siirtää niin mikä järki oli käyttää raituria siinä välissä?
Koska laite ei myöskään ole mallia "näppärästi kannettava" vaan pikemminkin "raahattava" niin se ei kauheen hyvin sovellu treenikämpän ja kodin väliseen tiedonsiirtoon enkä tiedä onko älyluureihin saatavilla WIN XP-appia johon filut vois USBeellä imuroida.
Oikeestaan sen vuoksi laite kerää nykyään pölyä vaatehuoneen hyllyllä.
Onneksi maailmassa on paljon hyviä ja helppoja biisejä.
Ei tarvitse soittaa huonoja eikä vaikeita. | |
Erittäin paljon kiitoksia erittäin hyvistä vastauksista. Spesiaalinen kiitos Samulille jälleen kattavasta vastauksesta ja olennaisista huomioista. Tuo kovohomma tosiaan pitää funtsia.
Kohdallani kyse on nimenomaan sopivasta työkulusta. Minulla on läppäreitä parikin ja pöytäkone ja Logic ja Garageband on tuttuja softa ja tietenkin niillä saa aikaan ihan kaiken mitä meikä keksii tehdä.
Kyse on ihan puhtaasti omasta luovasta prosessistani, joka toimii monesti välineen vastuksen avulla. Kun pakotan itseäni tiettyyn työkulkuun, niin se vie ajatuksia ja luovuutta johonkin suuntaan ja tavoitan jotakin mitä en muuten tavoittaisi. Tarkoitukseni ei ole päästä helpolla, vaan pitää mieli fokusoituneena lyhentämällä matkaa ideasta lopputuotokseen eikä tavoitteena ole saada mitään julkaisukelpoista sliipattua jälkeä, vaan raakaa ja armotonta matriaalia, joka asettaa minut, soittotaitoni ja kirjoittamani biisin niin kovaan ja armottomaan valoon että mitään pakopaikkaa ei jää musan ja tekemiseni arvo paljastuu vääjäämättä ja pakottaa minut takaisin kirjoituspöydän ääreen jos se ei ole hyvä.
Minä tunnen kovasti viehtymystä analogiseen prosessiin, mutta se ei tunnu mahdolliselta, niin tämmöinen digiraituri tuli seuraavaksi mieleen. Pikkupoikana minulla oli Fostex X15 c-kasettiraituri ja ysärillä minulla oli Yamaha MT4X ja toivon digiraiturilta jotakin samanlaista työnkulkua.
Mukavat Kengät- Hittejä, joita kukaan ei kuuntele | anapena
01.11.2023 15:51:50 (muokattu 01.11.2023 15:52:54) | |
|
Mielenkiintoinen lähestymistapa, jonka luulen ymmärtäväni, ja jopa diggaan jonkin verran. Ehkä se ykseys kuitenkin säilyisi, jos käyttelisi tällaisia pintapuolisesti. Eikös jotkin näytä vähän c-kassuvehkeiltä :)
https://www.thomann.de/fi/digitaali … pra&gk=STRDMC&cme=false&filter=true
TommiW.- Autot, kämpät ja piparit. | |
Moi.
hallu: Spesiaalinen kiitos Samulille jälleen kattavasta vastauksesta ja olennaisista huomioista.
Kiitos :).
hallu: Tuo kovohomma tosiaan pitää funtsia.
Kyllä, voi lyödä kapuloita rattaisiin urakalla jos oikeín huono tuuri sattuu käymään.
IDE---(S)ATA adaptereita on kyllä olemassa, mutten ainakaan pikaisella etsimisellä löytänyt mainintaa että joku olisi noita saanut täydellisesti toimimaan.
Eli "kokeilematta paskaa" veikkaan tuon ratkaisun olevan.
Eikä pyörivän levyn vaihtaminen pyörivään ole välttämättä se kaikkein älykkäin ratkaisu muutenkaan.
IDE---SSD nettitutkiskelun perusteella ilmeisesti toimii ainakin Fostexin laitteissa kunhan adapterin chipset on tietynlainen (Marvell), tuota täytyykin jossain vaiheessa kokeilla.
Joten suurkiitos kun otit asian esille, tokkopa olisin muuten moista edistysaskelta huomannut.
Pyörivissä levyissä -etenkin suurikapasiteettisissa/nopeissa joita kaikki (S/P)ATA levyt ovat- tekee lisäkiusaa "seek chatter" rutina, joka etenkin herkillä konkkamikeillä lähellä laitetta äänittäessä päätyvät melkoisella todennäköisyydellä tallennettavalle raidallekin.
Eli tuo rajoittaa entisestään kapeata soveltuvien IDE kovojen lukumäärää.
Jonka voi mainiosti todeta esimerkiksi evilbayssä digiraitureihin suunnattujen IDE levyjen hintoja tutkimalla.
hallu: Kohdallani kyse on nimenomaan sopivasta työkulusta.
Noin viestistäsi päättelinkin.
Aivan kuten kaikessa muussakin (taiteellisessa) tekemisessä workflowlla/työnkululla on loppujen lopuksi suuri merkitys jäljen laatuun.
Siitäkin huolimatta ettei asiaa välttämättä varsinaisesti tiedosta.
hallu: Kyse on ihan puhtaasti omasta luovasta prosessistani, joka toimii monesti välineen vastuksen avulla. Kun pakotan itseäni tiettyyn työkulkuun, niin se vie ajatuksia ja luovuutta johonkin suuntaan ja tavoitan jotakin mitä en muuten tavoittaisi. Tarkoitukseni ei ole päästä helpolla, vaan pitää mieli fokusoituneena lyhentämällä matkaa ideasta lopputuotokseen eikä tavoitteena ole saada mitään julkaisukelpoista sliipattua jälkeä, vaan raakaa ja armotonta matriaalia, joka asettaa minut, soittotaitoni ja kirjoittamani biisin niin kovaan ja armottomaan valoon että mitään pakopaikkaa ei jää musan ja tekemiseni arvo paljastuu vääjäämättä ja pakottaa minut takaisin kirjoituspöydän ääreen jos se ei ole hyvä.
Vallan mainiosti muotoiltu :).
hallu: Minä tunnen kovasti viehtymystä analogiseen prosessiin, mutta se ei tunnu mahdolliselta...
Totta, täysanalogilaitteiden hintataso ja ylläpitokustannukset ovat aika vahvasti karanneet normiharrastajan ulottumattomiin, mutta ainakin itselleni uskottelen että analogitie kaiken vaivan arvoista.
hallu: ...niin tämmöinen digiraituri tuli seuraavaksi mieleen. Pikkupoikana minulla oli Fostex X15 c-kasettiraituri ja ysärillä minulla oli Yamaha MT4X ja toivon digiraiturilta jotakin samanlaista työnkulkua.
Nuo jäsen anapenan linkittämät vaihtoehdot täyttänevät kyllä ainakin osittain tarpeesi, ja veikkaan että valtaosaa "vanhemmista" löytyy jo käytettynäkin.
Hinnanero uuden ja käytetyn välillä ei kuitenkaan näissä ole välttämättä merkittävä koska käyttöarvo on "vanhemmassakin" verraten korkea.
Seikka joka noissa halvemmissa ainakin mua närästää, on alkukantaisenkin taajuuskorjauksen puuttuminen.
Joko kokonaan tai valikoihin piilotettuna.
Ainakin itse olen sen verran vanha jäärä että dedikoituja nuppeja pitää olla käänneltäväksi :).
Ja yhdellä silmäyksellä pitäisi nähdä mitä kanavissa tapahtuu.
Esimerkiksi Zoom Livetrack perheessä on homma ratkaistu tavallaan nokkelasti, mutta tuossakin kokonaiskuva hämärtynee viimeistään miksatessa.
Tascam Model 12 (/16/24) olisi ainakin paperilla sellainen digiraituri jolla speksien perusteella voisin itsekin kuvitella biisejä varsinkin mobiilisti tekeväni/tallentavani.
Mutta hinta tietysti pompsahtaa kun ominaisuudet lisääntyvät :(.
Pieni ja kevytkin on, joista edellinen tosin tarkoittanee että ainakin näillä nakkisormilla voisivat pinsetit tulla tarpeeseen ;).
Eli valinnanvaraa on uusissakin laitteissa, joissa pyörivät vanhentuneet kovalevyt eivät aiheuta ylimääräistä kiusaa.
Ja jos tuo IDE--SSD konversio onnistuu muunkin merkkisillä laitteilla kuin väitetysti Fostexeilla, avaa se tietenkin aivan uudet mahdollisuudet.
T:Samuli | |
basisti1971: Moi
Totta, täysanalogilaitteiden hintataso ja ylläpitokustannukset ovat aika vahvasti karanneet normiharrastajan ulottumattomiin, mutta ainakin itselleni uskottelen että analogitie kaiken vaivan arvoista.
Ja jos tuo IDE--SSD konversio onnistuu muunkin merkkisillä laitteilla kuin väitetysti Fostexeilla, avaa se tietenkin aivan uudet mahdollisuudet.
T:Samuli
Jokunen vuosi sitten funtsasin ssd:n sai sd-kortinlukijan laittamista tohon mun Jammuun, niin molempia olivat maailmalla menestyksekkäästi laittaneet.
Mä en viittiny kuitenkaan ehjää alkaa uusimaan, et ehtii korjata jos menee rikki, mut eihän toi mee rikki ilman lekaa.
Onneksi maailmassa on paljon hyviä ja helppoja biisejä.
Ei tarvitse soittaa huonoja eikä vaikeita. | |
rintapek: mut eihän toi mee rikki ilman lekaa.
Aika vahvaa luottoa vanhaa tietotekniikkaa, erityisesti mekaanisia levyjä kohtaan. |  basisti1971
04.11.2023 18:00:23 (muokattu 04.11.2023 18:00:44) | |
|
Moi.
Antti1: Aika vahvaa luottoa vanhaa tietotekniikkaa, erityisesti mekaanisia levyjä kohtaan.
Tismalleen samaa mieltä.
Jos on heikko luotto IDE kovalevyihin, vielä heikompi luotto tuon VF:n kanssa on ulkoisen polttavan SCSI-CDROM aseman kestävyyteen, tuollaisen hankkiminen kun ei enää tänäpäivänä ole taloudellisesti mahdollista ellei käy julmettu tuuri.
T:Samuli | |
Mulla on mun tietokoneettoman teknosetupin sydämenä ollut Zoomin Livetrak L-12, joka pystyy äänittään raidat suoraan muistikortille. Nyt vaihdoin sen Zoomin räkkiversioon L20R kun mä en lopeensa tarvi liukuja ja kanavatarve ylittyi. Tuota voi sit kontrolloida ipadilla näppärästi.
Siihen nähden, kuinka vähän noi zoomit maksaa, mutta kuinka laadukasta ääntä niillä saa tallennettua ihan super yksinkertaisesti, niin ei ole mitään valittamista. Toi pienempi vehje toimis vielä pattereillakin, jos haluu tallentaa jotain laiturinnokkajameja.
Valmiit äänitteet mä sitten siirrän muistikortilta koneelle miksattaviksi, mutta kyllä vehkeen omillakin prosessoinneilla ihan säällistä demoilua pystyy tekemään, jos ei halua mennä tietokoneelle.
Dont Clone The Beat. Own The Beat. | |
Itselläni on noin 20 vuotta täyttänyt Sound Devices 722 ja Zoom F8 kenttätallentimet, jopa tuo SD722 käy ja kukkuu moitteettomasti vaikka siinä onkin pyörivä levy. Siihen saa edelleen vaihdettua SSD jos haluaa.
F8 on kyllä kätevämpi paitsi pattereitten kestossa, SD722 käyttää Sonyn videokameran akkuja. Seinäsähköllä ei ole niin väliä. Useampi raita antaa mahdollisuuden kahteen tallennukseen eri tasoilla varmuuden vuoksi jos niin haluaa, tai SoundField mikrofonin käyttöön missä vain. Kehitys kehittyy, vaikka SD722 onkin hieman enemmän pro ja hifi kuin tuo Zoomi. Samoin mittarit, tason säätö, analogiset limitterit jne ja tuhti alumiinikotelo.
Kyllä noilla kenttätallentimilla on paikkansa ja tuntuu jotenkin turvallisemmalta kun läppäriviritykset, ei ainakaa ala päivittämään itseään kesken kaiken... | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
