| Aihe: Herkistyminen äänille | |
|---|
 Skeletor_
25.02.2021 13:08:14 (muokattu 25.02.2021 13:10:09) | |
|
hallu: Kännykän tai tietsikan sisäiset kajarit on ihan helvetin riipivät aina tilanteesta ja vireydestä riippumatta. Mutta joo on tuo ilmiö tuttu ja minulle tulee joskus herkistyminen niin, että jokin ääni aiheuttaa voimakasta ahdistumista jolloin se on ihan sietämätön. En ole huomannut, että tämä omalla kohdallani liittyisi äänityöskentelyyn, vaan ajoittain vaan kuulo tarvitsee lepoa kuten aivotkin. Kirja käteen ja kuulosuojaimet korviin päiväksi niin helpottaa.
Mulla täsmälleen samanlaista. Vastamelukuulokkeet tai peltorit..
Korvatulpat ja peltorit yhdistettynä on äärimmäinen mutta tehokas keino.
Pitkän äänityöskentelyn jälkeen tarpeellista mut voi iskeä milloin vaan.
Skeletor_. Matalien vireiden fanittaja. Joskin välillä pitää ottaa maisteluja muustakin musasta. | |
Moi,
Oma hyperacusis sai alkunsa kun joskus 25-vuotta sitten soitin rumpuja kovassa tilassa. Tulpat oli, mutta liian hennot (sellaiset joita käytin kitaroinnin kanssa). Virveliä lähempi eli oikea korva ei enää oikein sietänyt normaalia kovempaa ääntä. Ilman tulppia ei ollut enää menemistä elokuvateatteriinkaan.
Ostin kolme kuukautta sitten kotiin uudet kuuntelulaitteistot, enkä tajunnut että myös niillä volyymeillä (mutta pitkillä kuunteluajoilla) vaiva lähtisi edelleen pahenemaan. Astioiden kolistelu yms. oli melko riipivää. Opiskelin asiaa, ja nyt muutaman kuukauden perusteella voin vinkata:
Välikorvahan ei enää palaudu, mutta aivon voi opettaa uudelleen sietämään ääntä. Missään nimessä ei kannata tunkea bilsomeita korviin ja yrittää eristää ääniä. Vaan miltei päinvastoin. Kuuntele vaikka puhelimen kautta nappikuulokkeilla white noisea. Puhdas white noise ei sopinut minulle, mutta Rain Sounds toimii koska siinä on vähän vaihtelua. Eli valkoinen kohina + sade, tai sitten se on monesti pelkkää sadeääntä. Puhelimesta näen millä dB-tasolla tuota teen, ja tällä hetkellä se on 60 dB. Silloin kun korvassa tuntui kipua, niin tasot oli alle 50 dB. Kuuntelen tuota n. 6 tuntia päivässä, ja nyt välillä voin jo kuunnella stereoista musaa normivolyymillä. Kunhan en montaa vinyyliä peräkkäin pyöritä.
Tuo hoito vaatii erittäin paljon kärsivällisyyttä, koska asiasta stressaaminen vain pahentaa oiretta. Kärsivällisesti vaan viikko toisen perään. Yöllä jos herään kesken unien, heitän "sateen" korviin jottei tinnitus häiritse nukkumista. Nukahdan yleensä napit korvilla uudestaan. Ja yöllä huomaan senkin että volyymia pitää pudottaa. Levännyt korva on herkempi. Ja joskus illalla koiralenkillä jos autometeli haittaa, nostan sadekohinan 70 dB:iin lenkin ajaksi.
Kyllä se siitä. | |
RTltä mielenkiintoinen ja asiapitoinen kommentti. Kiitokset!
TommiW.- Autot, kämpät ja piparit. | |
RichTexan: Välikorvahan ei enää palaudu, mutta aivon voi opettaa uudelleen sietämään ääntä.
Tässä on pieni ajatusvirhe. Ulkokorva on korvalehti ja kuulokäytävä. Välikorva alkaa tärykalvosta ja vie kuuloluitten kautta soikealle ikkunalle. Sisäkorva on sitten simpukka varsinaisine hermoineen ja muine osineen.
Välikorvan vaurioituminen on täysin mahdollista. Tällöin kyse voi olla vaikkapa kuuloluitten ongelmista, kuten luitten takertumisesta (luutuminen) tai tärykalvon repeämästä.
Aiemmin kuvatut ongelmat liittyvät useimmin simpukassa tapahtuviin, tyypillisesti peruuttamattomiin vaurioihin. On arvioitu, että irti repeävät hermosolut paitsi nostavat kuulokynnystä ja siten heikentävät kuuloa, ne voivat mahdollisesti aiheuttaa hermostollista ärsytystä. Tämä tarkoittaisi sitä, että (basilaarikalvosta tai simpukasta) revennyt hermosolu "jäisi päälle" eli soimaan. Asiasta ei taideta vieläkään olla täysin yksimielisiä mutta tämä on toistaiseksi paras arvaus vaurion synnystä.
Korvan tehonkesto on ajettavissa loppuun, jolloin kuulosoluja repeää irti. Tämä on peruuttamaton tapahtuma. Yhdessä korvassa on noin 16ooo hiussolua. Alenema alkaa häiritä, kun noin kolmasosa tai puolet on tuhoutunut. | |
Totta...taitaa tällä insinöörillä väli- ja sisäkorva mennä sekaisin :)
Toipumisessa auttaa sekin, että itse musiikki kuulostaa edelleen loistavalta. Oma limitteri taitaa mennä jossain 14 kHz, ja jossain alempanakin on muistaakseni pieni monttu. Silti symbaalit ym. korkeat kuulostaa kanssa edelleen hienoilta. Korva poimii luultavasti riittävästi yläharmonisia. Musiikinkuuntelu on palautunut siihen, että kuuntelen sohvalla vinyylin puolikkaan kerralla, enkä samalla näpräile muuta.
Digiformaatti menee edelleen taustamusiikkina, mutta jostain syystä sen volyymin tykkään pitää alhaalla. Varsinkin YLE Liven lähetyksissä on jotain sellaista, mistä korvani ei tykkää. Ääni lienee niissä pakattu?
t. Kusti | |
RichTexan: Digiformaatti menee edelleen taustamusiikkina, mutta jostain syystä sen volyymin tykkään pitää alhaalla. Varsinkin YLE Liven lähetyksissä on jotain sellaista, mistä korvani ei tykkää. Ääni lienee niissä pakattu?
Digiformaatit pystyvät isompaan dynamiikkaan kuin huonosti säädetyt analogiset. Dynamiikan iso vaihtelu voi tehdä kuuntelusta sopivalla materiaalilla aika raskasta.
Hyvä analoginen on parhaimmillaan mainio mutta kotivehkeet ovat usein vähän sinnepäin ja säädetty viimeksi tehtaalla. Siksi digiformaatit ovat "helpompia ja parempia". Ne usein joko vain toimivat, tahi eivät. Ääni voi kuulostaa räikeämmältä, koska kaistaa ja dynamiittia riittää.
Toisaalta esimerkiksi useat radiot monikaistakompressoivat lähetyksiään karkeasti yksinkertaistaen autokuuntelijoita ja kelloradioita varten. Samalla kanavan saa "paremmin" täyteen. Sellaisesta on dynamiikka kaukana. Mikäli on tottunut kuuntelemaan tällaista "putkea", voi kotikuunteluun miksattu ääni kuulostaa kovalta ja räikeältä. Voimakkuuden lähtötaso saattaa liikkua mainitun "putken" suuntaan ja yhtäkkiä kova ääni onkin todella kovalla. Ollaan siis varovaisia siellä kotona. Ääni saisi olla myös hiljaista, vaikkei sitä tunnuta arvostavan enää niin paljoa. | Skeletor_
08.03.2021 11:53:23 (muokattu 08.03.2021 11:53:59) | |
|
Hyviä kirjoituksia tullut!
Laitetaan tämäkin soppaan..
Mainitsen kaveristani jonka kuullen ei kannata viheltää. Oikeasti hän yrittää kaikkensa ettei käy päälle.. Tämä ei ole vitsi.
Jokin tietty ääni laukaisee niin sanottuun taistele tai pakene -tilaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Misofonia
Skeletor_. Matalien vireiden fanittaja. Joskin välillä pitää ottaa maisteluja muustakin musasta. | |
Vielä vinkki.
Tuossa Misofoniassakin suositellaan ettei käyttäisi korvatulppaa, vaan siedättäisi korvaa.
Huomasin viikonloppuna, että vaimennusvaikutus toimii vähän liiankin nopeasti. Ihmettelin ravintolassa miksi viereisen pöydän astioiden kolistelu, baaritiskin vesihanan ääni ja tietenkin taustamusiikki tuntuivat ärsyttävän. Minulla oli aikaisemmin kävelylenkillä ollut napit korvissa ja sadeäänet kuuntelussa, mutta liian pienellä volyymillä (koska halusin jutella samalla). Koska iPhonen nappi kuitenkin hieman vaimentaa ulkoa tulevia ääniä, herkistyi korva jo tästä!
Mutta...joskus kun musiikin kuuntelussa korva kipeytyy, laitan perään napeilla sadeääntä juuri hieman alhaisemmalla volyymillä (noin 50 dB). Tämä tuntuu rentouttavan, ja "pakotus" helpottaa. Kun korva tuntuu taas sietävän, nostan volyymin 60 dB:n tienoille.
Pitkäaikaisena tavoitteena on nostaa tuo sietokyky jonnekin 80 dB tasolle. Jos sitä kestäisi 8-tuntia, niin olisi jo melko normaali-ihmisen tasolla.
Tämä edistyminen on itseään ruokkiva kierre. Kun tajuaa kuunnelleensa loistavaa levytystä ilman ongelmia, on fiilis katossa. Samalla kuitenkin pitää malttaa pitää sessiot lyhyinä. Vaikeaahan se on musiikkiin uudelleen rakastuneelle :) | |
RichTexan: Pitkäaikaisena tavoitteena on nostaa tuo sietokyky jonnekin 80 dB tasolle. Jos sitä kestäisi 8-tuntia, niin olisi jo melko normaali-ihmisen tasolla.
Nyt nimimerkki on heikoilla jäillä.
85 dB on kuulonaleneman keskimääräinen raja 8 tunnin altistuksella.
Keskimääräinen!
Kaikki ihmisen kuuloon liittyvät lukuarvot ovat keskiarvoja! Niitä on määritetty isoilla ihmismassoilla. Kuulokynnys, kaista, kipukynnys, kertymä... Se, että kuulokynnys määritellään 0 tai -3 dB, ei tarkoita, että kaikki kuulisivat samoin. Korvan rakenne on kaikilla erilainen ja se muuttuu (kasvaa) selkeästi noin kolmen vuoden aikajanalla - jatkuvasti. Näistä lähtökohdista on selkeää, että kuulo ja kuuloaistimus muuttuvat läpi elämän.
Kuvitelma kuulemisen pysyvyydestä on suuri, niin, kuvitelma. Mikäli korvat eivät kestä, tuntumaa kannattaa miettiä ja toimia sen mukaan. Jos sattuu tai tuntuu pahalta, heti tauko korville. Ihmisen aistit ovat hyvin mukautuvia ja relatiivisia. Absoluuttiset mittaukset teemme mittareilla. Se 80 dB / 8 h on minusta hiukan väärä lähtökohta, vaikka tällainen numeropari on tietysti helppo referenssi. | |
Mahtaako mennä tinnitukset, tarkkailut ja yleiset sekoilut vähän sekaisin. Tarkkailu taitaa olla hommaa jota pitäisi tehdä pienissä paloissa, varsinkin jos kyseesä on oma musiikki. Yhtenä päivänä kuullostaa hyvälle ja toisena ei, kuitenkin kyseiset asiat on määritelmiä äänessä. Hojuuko ääni, Liikaa kaikua, pysyykö vire tai taim... ja tarpeeksi kauan kuuntelee, niin kuulee mitä haluaa. Liian kovalla kuuntelu ei liene ihme että kuulo haluaa vapaapäivän, toisaalta kuinka hyvää musiikkia pitää tarkkailla täysillä? Joku epäilee tinnitusta, jos epäilee ei ole sitä. Kun kolmen aikaan yöllä makaa silmät auki ja rukoilee että ääni loppuu, tietää että omistaa tinnituksen. Nauha soimaan vähän hiljaisemmalla ja ensi reaktioilla mennään, paskaa ei tarvitse perustella monella otannalla. Jos epäilee itseään, kuntelee muutamana päivänä peräkkäin kappaleen. Jos oikeasti rupeaa kuuntelemaan liian tarkaan ja kaikki paska musiikki mitä nykymaailmassa tuotetaan? |  KaRa
09.03.2021 20:01:53 (muokattu 09.03.2021 20:03:24) | |
|
oldrock: Yhtenä päivänä kuullostaa hyvälle ja toisena ei, kuitenkin kyseiset asiat on määritelmiä äänessä. Hojuuko ääni, Liikaa kaikua, pysyykö vire tai taim... ja tarpeeksi kauan kuuntelee, niin kuulee mitä haluaa.
Yhden päivän osalta (kuulee mitä haluaa)
Suht lyhyetkin tauot miksaus/editti -sessioiden ja kuuntelujen välillä tuo uutta perspektiiviä.
Itse erottelen miksaamisessa hyvän ja huonon kuuloisen sekä oikean ja väärän kuuloisen. Hyvä ja huono perustuu mun sen hetkiseen fiilikseen mikä on hyvän kuuloista (resonoivaa), mutta oikea ja väärän kertoo sen, mitä - jo mielellään osittain miksattu - huutaa parannettavaa. Tähän kuuluu myös puhtaasti tekniset ratkaisut.
Usein tällä tavalla miksattuna sitä yllättyy positiivisesti pienen tauon jälkeen, kun palaa kuuntelemaan miksauksia hetken päästä.
Oma filosofiani on se että miksaus on valmis masteroineen päivineen, kun se kuulostaa aina vähintään oikealta.
"Olen, en tiedä" -joku suuri ajattelija | |
KaRa: Yhden päivän osalta (kuulee mitä haluaa)
Suht lyhyetkin tauot miksaus/editti -sessioiden ja kuuntelujen välillä tuo uutta perspektiiviä.
Itse erottelen miksaamisessa hyvän ja huonon kuuloisen sekä oikean ja väärän kuuloisen. Hyvä ja huono perustuu mun sen hetkiseen fiilikseen mikä on hyvän kuuloista (resonoivaa), mutta oikea ja väärän kertoo sen, mitä - jo mielellään osittain miksattu - huutaa parannettavaa. Tähän kuuluu myös puhtaasti tekniset ratkaisut.
Usein tällä tavalla miksattuna sitä yllättyy positiivisesti pienen tauon jälkeen, kun palaa kuuntelemaan miksauksia hetken päästä.
Oma filosofiani on se että miksaus on valmis masteroineen päivineen, kun se kuulostaa aina vähintään oikealta.
"juurikin näin" Pelottavan fiksu kaikkitietävä. Itse heittäisin että se otto joka kuullostaa parhaimalta ja huomenna ei niin hyvältä, on paras otto. Omalle tekemiselle tulee tavallaan kuuroksi ja sitä kuulee itse pienimmätkin virheet? Jos oikeasti tekee jotain hyvää musiikin saralla ja arvostelee itseään liikaa. Suurin osa ihmisistä kuuntelee musiikkia ei siinä tehtyjä virheitä ja vielä kun uskoisi tuon itsekkin:) | KaRa
09.03.2021 20:35:29 | |
|
oldrock: Itse heittäisin että se otto joka kuullostaa parhaimalta ja huomenna ei niin hyvältä, on paras otto.
?
Jos ei osaa päättää ottojen väliltä, niin silloin sillä ei ole väliä.
Musiikin henki/essenssi/tarkoitus muotoutuu matkan varrella. Kokonaisuudet huomaa sitten ajan mittaan ja eheän siitä tekee vain se, että otot ovat puhtaita, enkä tarkoita teknisessä mielessä.
oldrock: Omalle tekemiselle tulee tavallaan kuuroksi ja sitä kuulee itse pienimmätkin virheet?
Ei ole väliä onko kuuro kun itseilmaisee. Kuuro/kuuleva ovat käsitteitä niille ketkä yrittävät itse muodostaa ja määrittää omaa ulosantiaan, ja se on puhtaan itseilmaisun kannalta vahingollista.
"Olen, en tiedä" -joku suuri ajattelija | |
KaRa: ?
Jos ei osaa päättää ottojen väliltä, niin silloin sillä ei ole väliä.
Musiikin henki/essenssi/tarkoitus muotoutuu matkan varrella. Kokonaisuudet huomaa sitten ajan mittaan ja eheän siitä tekee vain se, että otot ovat puhtaita, enkä tarkoita teknisessä mielessä.
Ei ole väliä onko kuuro kun itseilmaisee. Kuuro/kuuleva ovat käsitteitä niille ketkä yrittävät itse muodostaa ja määrittää omaa ulosantiaan, ja se on puhtaan itseilmaisun kannalta vahingollista.
"Puhdas itseilmaisu" on melkoinen lausahdus. Lähes kaikki mitä tiedämme, tunnemme ja teemme on lainauksia/opittua? Ainut järki on luoda objektiivisia ajatuksia ja tekoja oppimastamme? Suurimman osan ihmisistä ei tarvitse valita välillä kuuro tai sokea, enemmistö kuitenkin valitsee sokeuden olematta sokeita. | KaRa
09.03.2021 21:10:07 (muokattu 09.03.2021 21:10:46) | |
|
oldrock: "Puhdas itseilmaisu" on melkoinen lausahdus. Lähes kaikki mitä tiedämme, tunnemme ja teemme on lainauksia/opittua? Ainut järki on luoda objektiivisia ajatuksia ja tekoja oppimastamme? Suurimman osan ihmisistä ei tarvitse valita välillä kuuro tai sokea, enemmistö kuitenkin valitsee sokeuden olematta sokeita.
Jos ei ole harjaantunut siihen mitä tekee, niin silloin voi hyvinkin ajatella noin.
Tarinat kuitenkin ovat kiinnostavia, koska niillä on merkitys ja merkityksiä jokainen ihminen luo elämässä tahattomasti tai tahallaan. Mitä kauemmin on tehnyt musiikkia, sitä selkeämmin oma formaatti kehittyy ja sen puitteissa on kykeneväinen spekuloimaan absolutiikasta, koska ymmärtää että ei ole oikeaa eikä väärää, vaan vain aitoa ja epäaitoa.
"Olen, en tiedä" -joku suuri ajattelija | |
"kykeneväinen spekuloimaan absolutiikasta" :-----D
Ei muuta, jatkakaa! :D
Je suis 190221 | KaRa
09.03.2021 21:16:10 (muokattu 09.03.2021 21:20:14) | |
|
Henri Henri Olavi: "kykeneväinen spekuloimaan absolutiikasta" :-----D
Ei muuta, jatkakaa! :D
-Spekuloimaan- kentällä jossa ei ole oikeaa eikä väärää.
E: Mitä varten rajapinnat olisi olemassa ellei sitä varten, että sillä tutkitaan ympäristöä? eli spekuloinnin väline. Olemassa oleva ei voi ottaa kantaa omaan olemassa oloon, mutta se voi vertailla.
"Olen, en tiedä" -joku suuri ajattelija | |
KaRa: Jos ei ole harjaantunut siihen mitä tekee, niin silloin voi hyvinkin ajatella noin.
Tarinat kuitenkin ovat kiinnostavia, koska niillä on merkitys ja merkityksiä jokainen ihminen luo elämässä tahattomasti tai tahallaan. Mitä kauemmin on tehnyt musiikkia, sitä selkeämmin oma formaatti kehittyy ja sen puitteissa on kykeneväinen spekuloimaan absolutiikasta, koska ymmärtää että ei ole oikeaa eikä väärää, vaan vain aitoa ja epäaitoa.
shakkimatti vai patti, tätä keskustelua voidaan käydä maailmantappiin asti. Mitä jos sovitaan että patti ja jatketaan rakentavalla keskustelulla. Nostan kädet pystyyn, enkä antaudu:) | |
ituvirtanen:
Kuvitelma kuulemisen pysyvyydestä on suuri, niin, kuvitelma. Mikäli korvat eivät kestä, tuntumaa kannattaa miettiä ja toimia sen mukaan. Jos sattuu tai tuntuu pahalta, heti tauko korville. Ihmisen aistit ovat hyvin mukautuvia ja relatiivisia. Absoluuttiset mittaukset teemme mittareilla. Se 80 dB / 8 h on minusta hiukan väärä lähtökohta, vaikka tällainen numeropari on tietysti helppo referenssi.
Hyvä muistutus/tarkennus. Ja olisipa tuon tiedostanut jo nöösinä. Ekojen bänditreenien jälkeen korvat pirisi ja vatsa meni sekaisin. Silti piti yrittää toimia kuten muutkin (joiden kuulo ei ollut yhtä herkkä).
Samahan se on silmienkin kanssa. Albertilla oli aina aurinkolasit. Jotkut ei käytä niitä koskaan. | |
Toistaiseksi paras sivusto mitä aiheesta on tullut eteen:
https://hyperacusis.net
Success Stories -osio auttaa laittamaan omat vaikeudet oikeaan mittakaavaan. Tällä sivustolla mainitaan että pink noise olisi siedätykseen parempi kuin white noise.
Olisipa jonnekin sivustolle koottuna eräänlainen kuunteluopas (varsinkin herkkäkorvaisille). Niin kuin Ituvirtanen toteaa, dB on vähän hankala käsite keskimääräisyytensä vuoksi. Yhtä perussäännöstöä kehittelin tästä omaan käyttöön:
- Kuunteluetäisyys mahdollisimman lyhyeksi, kuulet enemmän suoraan ääntä kuin heijastusta pinnoista. Omat kaiuttimet ovat 2m päässä.
- Aloittaa aina mahdollisimman alhaisella volyymilla. Yleensä minuuttien päästä toteaa, ettei ko. taso olekaan niin hiljainen. Monesti ensimmäisten biisien introt ovat alhaisemmilla tasoilla.
- Jos tekee mieli lisätä volyymia, niin tiedostaa että 3dB lisäys keskimäärin tuplaa korville tulevan rasituksen. Eli silloin on lyhennettävä kuunteluaikaa reippaasti. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
