| Aihe: Miksausapua epätoivoiselle aloittelijalle! (Ääninäyte liitteenä) | |
|---|
|
Ymmärrän. Lainasin kirjastosta juuri J. Pekka Mäkelän "Oma studio ja äänittämisen taito" kirjan, ja voisin ehdottomasti sen ohella myös lukea ehdottamasi kirjasen. Kiitos kun avasit silmäni ja kiitos myös kannustavuudesta! Ei muuta kuin perustietoja harjoittelemaan. Ja ajan myötähän sitä oppii kun kokeilee ja harjoittelee.
Esp-Ltd f100fm
Line 6 Spider III 75w
Audix f50
Tama superstar drumkit | |
En saanut linkistä biisiä soimaan millään ilveellä. Mitään en tuollaisista lähteistä koneelleni downloadaa, joten jää komentoimatta.
Olet kuitenkin oikeillä jäljillä opettelun suhteen, joten siitä vaan ja kärsivällisyyttä.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. |  kivi
15.04.2010 23:06:30 | |
|
LoveWithGuitar: Ja Lennu "Preesensiä voi koittaa kans leveällä q-arvolla nostaa jossain tonnin kahden kohdalla (kuuntelee siis, koska on hyvä), ässiä vasten. Jos ässät sihahtaa ikävästi, niinkoittaa ensin eekulla sitä pahinta hillitä snadisti, tai desserillä sitten" En tiedä oliko tämä sitten piilopottuilua, mutta en tajua tästä tekstistä mitään.
Toi on ihan normaalia ammattislangia, ja tarkoittaa että jos laulu tuntuu jäävän liian kauas, korosta ekvalisaattorilta laajalti 1-2KHz kohdalta, ja jos se saa äs-kirjaimet korostumaan liikaa, hakee toisella ekvalisaattorilla ja kapealla jyrkällä vaimennuksella sen ässän pois, tai sitten sidechain-ohjaimeksi kytketyn ekvalisaattorin ja limitterin yhdistelmällä jota kutsutaan de-esseriksi. Q-arvolla mitataan parametrisen ekvalisaattorin korostuksen tai leikkauksen leveyttä, ja täysparametrinen EQ on ainoa oikea EQ studioon.
Ei se oikeasti ole vittuilua, vaikka Lennu ehkä mittasikin oletko yhtään jyvällä miksaamisesta, näemmä et.
Aina oppii, ja tosiaan nastaa että sulla on tuo meidän Oma Studio ja Äänittämisen taito, kannattaa lukea sitä ajatuksen kanssa läpi ja katsella myös noita taulukoita joita siinä on liitteenä. Tää on tyypillisesti hommaa jonka oppii vasta harjoituksen kautta. | |
Jees! Lähdin todellakin liian aikaisin kirjoittelemaan. Luen tarkasti läpi tämän "Oma studio ja äänittämisen taito" kirjan (joka vaikuttaa aivan loistavalta) ja kenties muitakin teoksia, ja jos ilmenee sen jälkeen ongelmia äänityksessä, löydän varmasti näiltä foorumeilta apua ilman omaa kirjoitusta.
Eli siis, kiitos kaikille hyvistä neuvoista ja ohjeista!! Lähdin aivan liian aikaisin tätä kirjoittelemaan, mutta kenties tästä keskustelusta voi joku muukin löytää hyviä vinkkejä.
Esp-Ltd f100fm
Line 6 Spider III 75w
Audix f50
Tama superstar drumkit | |
Ja jos kaiusta pitää pilkkua nussia, niin plate matkii esikuvansa mukaan metallilevyä ja reverbit erinäköisiä ja/tai -kokoisia tiloja. Lie mielipidekysymys tämäkin.
Ja näköjään pitää kun et vähemmällä usko. Lainaus wikipediasta: "Plate reverberators
A plate reverb system uses an electromechanical transducer, similar to the driver in a loudspeaker, to create vibration in a large plate of sheet metal."
Pitääkö vielä enemmän perustella että plate on yhdentyyppinen kaiku (eli reverb)?
"I'd say it's a solid top but then again I don't know the difference" - anonymous, Harmony-Central | |
kivi: Laulava talonmiehen poika Sepi Kumpulainen äänitti ekat levynsä kyllä ihan kotona omalla kasettimankalla.
Ihan samantekevää. Mä olen jo monta kertaa meinannut puuttua tähän keskusteluun neuvomalla että kannattaa jättää ne kaiut ja kompurat ja EQ:t pois siksi kunnes osaa tehdä hyvänkuuloista äänitettä ilmankin. Ne ei ole autuaaksi tekeviä asioita, eikä tää oo tekniikkalaji: monet niistä 24-raitakoneista joilla tehtiin klassikkolevyjä olis olleet äänenlaadullisesti enintään luokassa "autostereot alle 20 markkaa torilla" mutta kun niitä käytti ihmiset jotka tiesi mitä teki, niin ne toimi.
No nyt mä puutun tähän. Tällä palstalla tuntuu olevan joku kirjoittamaton sääntö, että mitään käytännön ohjeita ei saa antaa, vaikka tosiasiassa niiden kautta moni oleellinen juttu aukeaa. Siis mitä tarkoitat kun sanot "osaa tehdä hyvänkuuloista äänitettä ilmankin"? Jos joku laulaa siihen dynaamiseen mikkiin joltain järkevältä etäisyydeltä ja osaa gaininkin säätää kohtuullisen järkevästi, niin miten sitä äänitettä voi siitä hirveesti parantaa? Tollasten perusohjeiden kautta miten käyttää EQ:ta, kaikua, kompressoria, delayta jne. itsellekin aikanaan aukesi kyseisten vermeiden ominaisuudet ja äänitysten/miksausten laatu parani merkittävästi.
Elitistinen asenne tyyliin "jos et tiedä mitä oot tekemässä, älä tee mitään" ei ole varmaan kovin hedelmällinen jos haluaa oppia ihan jotain perusasioita miksaamisesta. Täällä ei varmaankaan kovin moni kuvittele olevansa seuraava Bob Rock, vaan haluaa ainoastaan vähän parantaa sitä kotiäänitteen laatua.
Mä en ole asiantuntija elektroniikan laadun suhteen, mutta eikös ne 70-luvun 24-raiturit olleet aika hyvin rakennettuja? Ja niiden kyky tallentaa ääntä oli käsittääkseni aika hyvä, toki silloin tarvittiin enemmän asiantuntijuutta kuin nykyään kovolle äänitettäessä, mutta muuten äänenlaatu oli nykystandardeinkin erittäin hyvä.
Kumpulaisesta, varmaan useimmat muistaa sen yhden lp-levyn muistaakseni vuodelta 1991, joka oli kyllä ihan studiossa äänitetty. Aiemmista omakustanteista mie en tie mittää.
"I'd say it's a solid top but then again I don't know the difference" - anonymous, Harmony-Central | |
Niinpä...ne vanhat studioiden moniraiturit ovat juuri niitä, joita nyt metsästetään kissojen ja koirien kanssa että saataisiin se mahtava analoginen lämpö soundiin !!
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
Suo anteeksi, en vastaa alkuperäiseen kysymykseesi. Siihen on jo tavallan vastattu, mutta tartunpa tähän ikuisuusaiheeseen. Aloitan kysymyksellä.
Keskustelevatkohan elokuvaohjaajat keskenään siitä, pystyyko kallilla kameroilla kuvaamaan parempia elokuvia kuin halvoilla? Entäpä kinastelevatko kapellimestarit siitä, parantaako hyvä akustiikka huonoa sävellystä? Ehkä, ehkä ei. Turhaa se ainakin olisi. Hyvillä kameroilla saadaan kaiketi hyvää kuvaa, huonoilla huonoa. Hyvä akustiikka kuulostaa hyvältä, huono huonolta. Ei muuta. Mitään näiden asioiden ulkopuolelle meneviä rinnastuksia ei voi tehdä. Akustiikka ei sävellä, ja toisaalta sävellys ei tee akustiikkaa, molemmat kuitenkin tarvitaan. Popäänitettä ei voi tehdä ilman sitä popbiisiä eikä ilman äänityskamoja. Biisi voi olla hyvä tai huono, samoin soundi, ja that's it folks.
Soundi on eräs äänitetyn musiikin parametri siinä, missä melodia, harmonia, soitinnus, tekstuuri jne. Toki soundi on myös monen parametrin yläkäsite, se koostuu monista pienistä asioista, ei ainoastaan vaikkapa hyvästä mikrofonista. Musiikintekijöillä on myös tapana kinastella väsymykseen asti musiikin eri parametrien tärkeysjärjestyksestä vaikka kaikki ymmärtävät sen olevan vahvasti tapauskohtainen. Joku tykkää jostain biisistä sen vuoksi, että siinä on hyvät sanat, toinen fanittaa biisin groovea ja kolmannen mielestä basistin soitto C-osassa saa karvat nousemaan pystyyn. Neljäs kaveri, joka on miksauksen ammattilainen, saattaa vain digata kollegansa hienoa työtä ja siksi kuunnella biisiä silloin tällöin. Kaikkea tätä tapahtuu. Miten siis kukaan voisi väittää, mikä parametri musiikissa olisi tärkein? Ei sitä voi päättää tai ennustaa. Ainakin tästä voi oppia sen, että mitään parametria ei kannata väheksyä. Soundikin levylle tarvitaan ja monille se on valtavan tärkeä asia. Ei kai tätäkään palstaa muuten olisi olemassa. | kivi
16.04.2010 18:57:02 (muokattu 16.04.2010 19:01:11) | |
|
GrooverMan: No nyt mä puutun tähän. Tällä palstalla tuntuu olevan joku kirjoittamaton sääntö, että mitään käytännön ohjeita ei saa antaa, vaikka tosiasiassa niiden kautta moni oleellinen juttu aukeaa.
Kyllä ohjeita saa antaa, mutta mitään ihmeitätekevää viisastenkiveä ei ole, on vain korvat ja tietotaito.
Siis mitä tarkoitat kun sanot "osaa tehdä hyvänkuuloista äänitettä ilmankin"? Jos joku laulaa siihen dynaamiseen mikkiin joltain järkevältä etäisyydeltä ja osaa gaininkin säätää kohtuullisen järkevästi, niin miten sitä äänitettä voi siitä hirveesti parantaa? Tollasten perusohjeiden kautta miten käyttää EQ:ta, kaikua, kompressoria, delayta jne. itsellekin aikanaan aukesi kyseisten vermeiden ominaisuudet ja äänitysten/miksausten laatu parani merkittävästi.
Jotta äänite kuulostaisi hyvältä, siinä pitää saada asioita tapahtumaan, mutta laitteet ovat vain yksi tapa luoda akustisia ilmiöitä. Jos ymmärtää äänitystilan merkityksen ja mikin sijoittelun, siinä on jo mahtava arsenaali ekvalisointia, tilaa, viivettä ja kompressiota ennen kuin ensimmäistäkään efektilaitetta on kytketty ketjuun. Efektilaitteet eivät ole autuaaksitekeviä asioita, ne ovat tapa saada aikaan akustisia ilmiöitä tilanteissa joissa ne ilmiöt eivät muuten esiintyisi. Avainsana on sen ymmärtäminen mitä haetaan, ja sen jälkeen kun ymmärrys on saavutettu voidaan laitteita käyttää kuin tarkkuustyökaluja mitä ne ovatkin.
Elitistinen asenne tyyliin "jos et tiedä mitä oot tekemässä, älä tee mitään" ei ole varmaan kovin hedelmällinen jos haluaa oppia ihan jotain perusasioita miksaamisesta. Täällä ei varmaankaan kovin moni kuvittele olevansa seuraava Bob Rock, vaan haluaa ainoastaan vähän parantaa sitä kotiäänitteen laatua.
Kotiäänittäminen on hieno juttu, mutta jos musiikin harrastaminen lähtee kotiäänityksestä eikä sen musiikin ymmärtämisestä, syntyy helposti illuusio siitä että a) omat äänitykset kuulostaa pasnalta koska puuttuu Hilavitkutin X2000 ja b) studiosta ja ammattilaisesta on ihan turha maksaa jos sielläkään ei oo sitä Hilavitkutin X2000:tta. Vaikka oikeasti riittävä kalusto on riittävä kalusto, ja parempia kamoja ostetaan koska niitä on mahdollisuus ostaa, ja siksi että sehän on tietenkin hauskaa jos haluttu soundi löytyy helposti. Itse äänitteen tasossa ne merkitsevät vain jos niitä tarvitaan, jos niitä ei tarvita, ne ovat turhia.
Mä en ole asiantuntija elektroniikan laadun suhteen, mutta eikös ne 70-luvun 24-raiturit olleet aika hyvin rakennettuja? Ja niiden kyky tallentaa ääntä oli käsittääkseni aika hyvä, toki silloin tarvittiin enemmän asiantuntijuutta kuin nykyään kovolle äänitettäessä, mutta muuten äänenlaatu oli nykystandardeinkin erittäin hyvä.
Oli jos oli. Ei aina ollut. Nauhasaturaatiosta puhutaan nyt paljon ja haetaan sieltä vastausta aivan samoin kuin eilen haettiin putkista ja huomenna varmaan täysdigitaalimikrofoneista tai jostain. Useimmiten se soundi oli jo nauhalle mennessään paljon mietitympi kuin valtaosassa nykyproduktioista koska kokeilemisen varaa oli vähemmän ja kaikki äänittäminen maksoi rahaa.
Kumpulaisesta, varmaan useimmat muistaa sen yhden lp-levyn muistaakseni vuodelta 1991, joka oli kyllä ihan studiossa äänitetty. Aiemmista omakustanteista mie en tie mittää.
Sepi Kumpulaisen eka levy, Armotonta menoa / Juuresliha on terveellistä syötävää -EP, ilmestyi Fennica Recordsilta Honey Aaltosen julkaisemana. Se ei ollut omakustanne. Sitä aikaisemmat äänitteet olivat aina uniikkeja kasetteja, Sepi soitti joka päivä kotona C90-kasetin täyteen biisejään, ja samalla hioi esiintymisensä niin ettei hommassa ollut mitään hakemisen tuntua. Mullakin on yksi niitä kasetteja, jonka Sepi itse antoi minulle ennen uransa alkua. Studio ei tuonut mitään olennaista lisää siihen minkä Sepi sai aikaan kotonaan (edit: ainakaan ennen surullisenkuuluisaa Euro-Sepi -levyä).
Kivi | |
Tälllä keskustelupalstalla muuten usein aloittelijat kysyvät, miten he voisivat saada hyvän soundin miksauksiinsa tai millä laittella voisi saada hyvän soundin. Mennään ensin jälkimmäiseen. Millä vaan ei ole oikea vastaus eikä sekään, että jollainen tietyllä, eikä sekään, että riittävän kallilla laitteella. Ensimmäiseenkään ei ole mitään oikeaa vastausta. Sitä kuitenkin haetaan ja keskustelu menee epäolennaiseen. Luulen tietäväni syyn.
Ei ole olemassa mitään yhtä tapaa tehdä hyvää soundia. Ei ole olemassa edes mitään yhtä hyvää soundia, josta me olisimme yhtä mieltä. Toisaalta kysymys ei myöskään ole vain yksilön muusta maailmasta riippumattomista mielipiteistä. Ei myöskään ole olemassa hyvän kuuloisia laitteita sinänsä ellei sillä tarkoiteta toimivaa laitetta. Se, mitä tähän soppaan tarvitaan, on estetiikka, näkemys. Jotta ylipäänsä voi tehdä tietoisesti jotain soundia, pitää olla jonkinlainen esteettinen päämärä. Sitä kautta määrittyy kaikki muu. Estetiikan määrittää taas hyvin pitkälle traditio. On myös niin, että joillain musiikin tekijöillä on parempi maku kuin toisilla. Senkin voi opiskella tai se itse asiassa pitää tavalla tai toisella opiskella. Äänittämisen, miksaamisen ja tuottamisen estetiikkaa opiskellaan kuuntelemalla levyjä ja keskustelemalla muiden musiikintekijöiden kanssa. Tekniikkaa, jolla jokin tavoite saavutetaan, voidaan sitten opiskella lukemalla aiheeseen liittyviä kirjoituksia kirjoista, lehdistä ja nettisivuilta sekä keskustelemalla muiden tekijöiden kanssa ja käymällä kouluja. Tietoa löytyy. Tämän jälkeen tulee sitten se käsityötaito, joka pitää tehdä yksin. Siiinä ei enää kukaan voi auttaa. Soittamisen opiskelukin tapahtuu ihan itse sormia tai muita ruumiinjäseniä liikuttamalla. Muut eivät voi sitä toisen puolesta tehdä.
Eli ensin tulee estetiikka. Millaista soundia haluan? Se pitää pystyä päättämään ennen kun voi kysyä jatkokysymyksiä. Tämän vuoksi edellä kuvaamiini kysymyksiin ei voi oikein järkevästi vastata. Oikea kysymys aloittelijalle voisi olla esimerkiksi: "Miten saan tämän kuulostamaan tuolta?" Siitä syntyisi aidosti kiinnostava keskustelu. Joskus voisi käydä toki niinkin, ettei se onnistuisi kuin jollain laitteella, jota kysyjällä ei ole. Sellaista tapahtuu, se pitää hyväksyä. Hyvä Hammond-urku -soundi saadaan Hammond-uruilla, ei mitenkään muuten, mutta sitten voitaisiinkin kysyä, mistä sellaisen saisi käyttöönsä tai että millä pääsisin lähimmäksi. Tällä tavoin keskustelu menisi suoraan konkretiaan.
Kaikkein parhaita vastauksia ja sitä kautta oppia aloittelijat ja ammattilaisetkin voisivat saada kysymällä suoraan joltain äänimieheltä, kuinka jonkun levyn tai biisin soundi on tehty. Kyllä täällä monet vastaisivat. Mutta silloin pitäisi kuunnella myös niitä levyjä. | kivi
16.04.2010 20:58:45 | |
|
Master Fader: Oikea kysymys aloittelijalle voisi olla esimerkiksi: "Miten saan tämän kuulostamaan tuolta?" Siitä syntyisi aidosti kiinnostava keskustelu. Joskus voisi käydä toki niinkin, ettei se onnistuisi kuin jollain laitteella, jota kysyjällä ei ole. Sellaista tapahtuu, se pitää hyväksyä. Hyvä Hammond-urku -soundi saadaan Hammond-uruilla, ei mitenkään muuten, mutta sitten voitaisiinkin kysyä, mistä sellaisen saisi käyttöönsä tai että millä pääsisin lähimmäksi. Tällä tavoin keskustelu menisi suoraan konkretiaan.
Kaikkein parhaita vastauksia ja sitä kautta oppia aloittelijat ja ammattilaisetkin voisivat saada kysymällä suoraan joltain äänimieheltä, kuinka jonkun levyn tai biisin soundi on tehty. Kyllä täällä monet vastaisivat. Mutta silloin pitäisi kuunnella myös niitä levyjä.
Kyllä!!!
Tapansa mukaan Master Fader on olennaisen ytimessä. Mutta samalla aukeaa uusi matopurkki: jos kysyjä nyt kysyy kuinka saada samanlainen tomisoundi kuin levyllä X, bassari kuin levyllä Y, kitarat kuin levyllä Z ja laulu kuin levyllä Å, ei oikeata vastausta ehkä olekaan. Kysymys ei näet suinkaan ole siitä, miten jonkun tietyn instrumentin kipparaa väännetään jotta saadaan "se" soundi, vaan yhtä olennaista on valintojen tekeminen: mitä muista soittimista jätetään pois jotta halutulla soinnilla on tilaa tulla esille.
Miksaamisesta valtaosa ei olekaan tietyn soundin luomista, vaan epäolennaisuuksien karsimista jotta sillä jo taltioidulla soundilla on tilaa nousta esille.
Oikeudenmukaista tai ei, valtaosa länsimaisesta populaarimusiikista miksataan sillä logiikalla että basso kuljettaa kappaletta ja laululle avataan niin paljon tilaa kuin se tarvitsee. Tämän jälkeen rummuille haetaan tilaa sieltä missä basson tontista pääsee tinkimään, ja lopuksi kitarat ja koskettimet, nuo välineurheilun linnoitukset, sijoitetaan niin että ne täyttävät sen tilan mikä vielä on jäljellä, mutta jos tilaa ei ole, niistä karsitaan rajuimmin. Tämä on täysin toimiva resepti joka löytyy varsin erikuuloisten äänitteiden taustalta, musiikkilajista riippumatta.
Muitakin metodeja on. | |
Mun näkemys on, että tän koko studiotyöskentely- keskustelualueen kaikki viestit vois poistaa paitsi nuo 3 tätä viestiä edeltävää kirjoitusta. | kivi
16.04.2010 22:59:31 | |
|
axelsson: Mun näkemys on, että tän koko studiotyöskentely- keskustelualueen kaikki viestit vois poistaa paitsi nuo 3 tätä viestiä edeltävää kirjoitusta.
Kiitos. Mutta nää jutut on varmasti sanottu aiemminkin, pidetään nyt kertauksen vuoksi kaikki mukana edelleen
:-) | |
kivi:
Miksaamisesta valtaosa ei olekaan tietyn soundin luomista, vaan epäolennaisuuksien karsimista jotta sillä jo taltioidulla soundilla on tilaa nousta esille.
Tuo on aika hyvin sanottu. Varsin hyvin sanottu.
Itse en ole minkään valtakunnan miksaaja ollenkaan. Yleinen sählääjä lähinnä. Tässä yhtänä päivänä sattui kumminkin että olin tehnyt taustan, ja laulun myös, ja kaveri soitti siihen etänä banjon ja maniskan. Minun piti miksata. Mielestäni meni ihan hyvin, kunnes kaverin mukaan banjo ei kuulu kunnolla. Ja kun mä en kuule sitä kaverin kuuntelua, mä en tiedä mikä estää sitä banjoa kuulumasta, mä en osaa sitä hoitaa kuulumaan. Mä en tiedä mitä mun pitää ottaa pois.
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta | |
Näissä hommissa kyllä kasvaa semmonen nöyryys ajan myötä. Suurin oppi mitä on tullut henk.koht on oppia kuunteleen sitä soittajaa ja keskittyyn itse siihen olennaiseen eli esim rumpuottoihin.
Hyvä tapa on vaikka kokeilla antaa omat raidat jollekkin ammattilaiselle. Siinä oppii kuuleen sen eron et ehkä se ois siinä itse äänitysvaiheessa ois voinu jotain tehdä paremmin. Ei ne satojentuhansien signaaliketjut vielä välttämättä äänitteestä kultalevyä tee vaikka kuka ne ois miksannu :) | |
Klezberg: Tuo on aika hyvin sanottu. Varsin hyvin sanottu.
mä en tiedä mikä estää sitä banjoa kuulumasta, mä en osaa sitä hoitaa kuulumaan. Mä en tiedä mitä mun pitää ottaa pois.
Sit kun keksit, et mikä vasenkätinen hilavitkutin ton homman hoitaa, ni kerro mullekin? Eiks je?
One kind of music only - the good kind | |
rintapek: Sit kun keksit, et mikä vasenkätinen hilavitkutin ton homman hoitaa, ni kerro mullekin? Eiks je?
Niin, tuossa minun tapauksessa se hilavitkutin löytyy varmaan kulkuvälineiden puolelta. Jollain pitäisi hurauttaa sen kaverin luo jotta kuulisi miltä miksaus sen kaverin laitteilla kuulostaa, kuuluuko se banjo ja jos ei niin miksi. Ja vaikka tuoda kaveri sitten säätämään yhdessä samalla kuuntelulla. Ja sitten taas vertailemaan.
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta | |
Jestappa jee. Tällä, kuten niin monella muullakin elämän alueella, kulmikkaimmat sananvaihdot käynnistyvät usein tekemisen intoa ja suuria odotuksia täynnä olevien aloittelevien harrastajien kannanotoista,niiden, jotka eivät vielä tiedä, etteivät tiedä.
Ja niiden, jotka uskovat kaikkeen löytyvän oikotien, Hilavitkutin 200X, jolla välttää vuosien harjoittelu ja määrätietoinen opettelu. (Tietenkin sieltä joukosta sitten löytyvät myös ne joilla on mitä tarvitaan pitkälle pääsemiseksi.)
Kokeneet sotaratsut ja muuten ammattilaiset sitten pääsevät heittämään öljyä laineille ja tiedon jyviä nälkäisille.
Itse en kuulu kumpaankaan mainitsemaani ryhmään. Odotuksia ei enää ole ja aikaa harrastukselle on niin vähän, ettei osaamisesta voi puhua :o/
Hmmm...taisi mennä aiheesta sivuun, mutta jotenkin tuli mieleen kun vertasi alkupään ja loppupään kirjoituksia tässä ketjussa..
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
Klezberg: Niin, tuossa minun tapauksessa se hilavitkutin löytyy varmaan kulkuvälineiden puolelta. Jollain pitäisi hurauttaa sen kaverin luo jotta kuulisi miltä miksaus sen kaverin laitteilla kuulostaa, kuuluuko se banjo ja jos ei niin miksi. Ja vaikka tuoda kaveri sitten säätämään yhdessä samalla kuuntelulla. Ja sitten taas vertailemaan.
Toi on kyllä aika paha. Yleensä banjo puskee läpi halusit tai et. | |
Noh mutta anyway, vehkeet ratkaisee.
My life is like an Opel-highway. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
