| Aihe: Vinkkejä studioon ja tarkkaamoon | |
|---|
|
On hämmentävää, miten paljon säröä bassoraitaan voi ajaa ilman, että rupeaa kuulostamaan yliampuvalta. Soundi vain tukevoituu ja tukevoituu.
Jos tuplaa akustisen kitaran "kauhonnan" on monesti hyvä vähän virittää toiseen vireeseen ennen seuraavaa ottoa. Jos studion vire esim 442 niin pistääkin kitaran 440:aan. Se tuo joskus jännää isoa soundia. |
 kivi
17.02.2003 11:47:10 | |
|
Jos tuplaa akustisen kitaran "kauhonnan" on monesti hyvä vähän virittää toiseen vireeseen ennen seuraavaa ottoa.
12-kielistä akustista virittäessä on hyvä idea laittaa ne ohuemmat kielet vähän eri vireeseen; kolme paksuinta centin, pari alavireeseen ja kolme ohuinta centin, pari ylävireeseen. Tulee luonnonchorusta ja monin verroin leveämpi soundi. |
|
Rumpuraitojen siivousta
Resonoivatko tompat tai virveli liikaa rumpuraidoilla? Bassariin tulevat pellit läpi? Overeissa olisi täydellinen soundi, mutta alakeskialue menee tukkoon jonkun tompan huminasta? On aika käyttää (esim. Cool Editin) Noise Reductionia.
Virveli, tompat, overit:
- Tee raidasta 32-bittinen kopio.
- Etsi raidasta virvelin iskun jälkeinen kohta ja ota siitä näyte kohinanpoistajalle.
- Valitse koko raita ja poista näytekohinaa 100-500 Hz alueelta jonkin verran. Raita kuivuu suorastaan silmissä. 200 Hz alueelle tulee kaivattua raikkautta :-)
Kick
Muuten sama kuin yllä mutta poista eniten 4-20 k aluetta, jos pellit häiritsevät.
Menetelmää soveltamalla saa tehtyä täydellisesti geigatut tompparaidat. Tomppaiskua edeltävästä vuotoäänestä näyte, joka poistetaan iskukohdasta. Tämän jälkeen normaalin expanderin/gaten läpi ja sekaan rumpumiksaukseen. Pellit ja virvelit eivät vääristy gaten avautumisen aikana, vaikka käyttäisi reilua eq:ta.
Sitten onkin aika ryhtyä leikkimään Scientic Filterillä. Tsekkaa ensin virvelin soiva taajuus. Esim. 200 Hz. Poista raidalta 180-250 Hz jyrkästi taajuusalue , niin virvelistä pullahtaa esiin täysin uudenlainen soundi... |
 Etnorumpu ...kele
18.02.2003 19:53:34 | |
|
Djembe, tuo käsirummuista kenties monipuolisin.
Jos mukana on paljon muita matalaäänisiä soittimia, hillitse kakkosmikkiä reilusti, ettei djembe peitä kaikkea muuta alleen.
-
Mitenkäs Djemben vire verrattuna esim. bassoon? Pitkään soiva alapää kun asettaa melkoisia rajoituksia sovitukselle, ja tuottaa näin ollen vaiheongelmia alataajuuksille. |
kivi
18.02.2003 20:29:46 (muokattu 18.02.2003 20:33:04) | |
|
J.Pekka saa kertoa djembestä, mä pistän pari rumpuvinkkiä väliin.
Kun rummut on äänitetty, voi olla ihan hyvä idea ottaa tomiraidat, bassari ja virveli (ei haitsua eikä overheadeja) PA:han (niin, semmoinen pitää tietysti pystyttääkin sinne soittotilaan jos näin aikoo tehdä), ja ajaa niitä sieltä aika kovaa. Kun soittohuoneen ja miksei viereisen huoneen /rapunkin mikittää (ja tässä saa ja pitää olla luova!;-), saa erilaisia livefiiliksen ambiensseja rummuille - toimii varsinkin rokissa.
Joskus on hyvä idea ohjata rummut ja basso joko kokonaan tai osittain ryhmään, jonka ajaa monokompressorilla ihan pannukakuksi. Sitä kun avaa vähän taakse, saa kiinteää meininkiä soundiin tarvitsematta tinkiä alkuperäisten raitojen dynamiikasta. Amerikan meininki:-) |
|
Rummut äänitetty suoraan stereoraidalle ja selkeyttä pitäisi saada lisää?
Splittaa alapää, midsit ja yläpää eri raidoille (3-5 aluetta).
Esim. 0-100 Hz, 100-400, 400-1600, 3200-6400, 6400-22k.
Expandoi alimmat kaistat miedosti. 0-100 (tai 0-80) -alueen voi kompuroidakin.
Liian paksut crash-pellit voivat kihistä liian lujaa. 3200-6400-alueen limitointi auttaa.
Eilen kokeilin Cool Editin Noise Reductionia basson/bassarin kanssa: kun bassoraidasta hiljentää bassarin voimakkaimmin soivia taajuuksia, ne tukkivat toisiaan vähemmän, vaikka kumpikin olisi miksattu samalle alueelle. Bassosta pois myös virvelin alataajuus, samoin komppikitarasta! Taas ollaan muutama hertsi lähempänä kuulasta American Soundia :-)
Kaiken ylisliippaamisen jälkeen tekee hyvää kuunnella niitä originaaliraitoja, joissa on sointia ja eloa, livemäistä fiilistä ja lämpöä. Päädytään käyttämään raakaraitoja, kunnes niistä löytyy taas vähän korjattavaa... |
|
Mitenkäs Djemben vire verrattuna esim. bassoon? Pitkään soiva alapää kun asettaa melkoisia rajoituksia sovitukselle, ja tuottaa näin ollen vaiheongelmia alataajuuksille.
Totta. Sovitusvaiheessa on suurin työ, ja djemben virittämisessä biisin sävellajiin istuvaksi.
Mutta jos djemben äänittää tuolla kahden mikin systeemillä. niin ylämikkiä (joka poimii kaikki naputtelut ja diskanttisemmat äänet) voi avata vapaammin, ja sitä alamikkiä (keskikalvolyönnin jymähdys) sitten equttaa ja kompressoida sitten sen mukaan, miten se istuu yhteen basson kanssa. Tuolloin siihen alamikkiin voi suhtautua samalla tavalla kuin sellaiseen vanhanaikaiseen bassorumpuun, jonka etukalvossa ei ole mikrofoninreikää.
- SOITTAKAA 4'33"!!!!!!!! |
|
Ok. Yleisön pyynnöstä
:-D
Lauluja äänittäessä kannattaa suunnata laulumikki jonkun verran yläviistosta käsin, niin laulaja joutuu vaistomaisesti oikomaan selkäruotoaan ja äänenmuodostus helpottuu. Lisäksi näin vältetään nenän puhinaa - pop-filtteri kannattaa kumminkin pitää varalla.
Ja laulusoundin luonnollistamisen kannalta kannattaa myös laulaa hieman ohi mikrofonista. Itse käyttänyt viimeeksi NT2 ja siinä on todella ärsyttävä yläpääkorostus. Kyllä ne ylä taajuudet taltioituu, mutta ei se ärsyttävä atackki tule liian pahasti läpi. Eli jos kuulostaa liian "nasevalta".... riippuu tietty mikistä paljon. Itse myös käyttänyt SM58 ilman omaa pallosuojusta ja laulanut aika läheltä... silloin saa aika herkän ja tuhdin soundin "halvallakin" mikillä.. Oikeastaan tätä testannut kuin itse viritetyllä poppari suojalla, jossa on ohuen miestensukan pintojen välillä n.1 cm tyhjää (rengas taivutettua alumiinia). Asettaa tämän siten, että ensimmäinen on 1cm ja toinen 2cm päässä MS58 kalvosta sitten laulaa rohkeasti läheltä.
|
|
Rumpusetin overhead-mikrofonien sijoittelu
Tässä eräässä äänityssessiossa apuäänittäjänä toimiessani törmäsin mielenkiintoiseen ajatukseen, joka ainakaan mulle ei ole tullut mieleen: Käytettäessä perinteistä A-B -mikitystä, overhead-mikrofonit kannattaa sijoittaa siten, että virveli on suurin piirtein keskellä. Miksatessa sitä yleensä tulee lähimikitetty virveli sijoitettua keskelle äänikuvaa, jolloin stereo-overeiden on hyvä tukea tätä näkemystä. Ero ei ole valtava, mutta testin perusteella rummut sijoittuvat äänikuvaan selkeämmin kun overeiden stereokuvassa virveli on samassa kohtaa kuin lähimikitettykin. Perinteisestihän ainakin mä olen laittanut overit koko setin näkökulmasta "keskelle" jolloin snare sijoittuu selvästi jommallekummalle reunalle... kannattaa kokeilla.
Tässä kannattaa myös ottaa huomioon basari ja pellit. Rumpalikin voi tulla tässä vastaan. Ensin haetaan stereoparin keskilinja niin, että snaren lyöntikohta ja basarin nuijan osuma kohta on linjassa. Näin ne tulee stereokuvasta aika napakka vaikka sitä sitten levittelisikin reilummin. Sitten kannattaa sijoitella pellit sillä tavalla, että ne on jotenkin tasapainossa stereokuvallisesti. haitsu ja ride tulee automaattisesti aika keskelle, mutta ei liian ja jos pellit laittaa niin että ne ei ihan ole siinä missä on tottunut tuo mielestäni siihen soittoo eri painopisteen. Ei vedä ihan treenis asentella eli yllätyksettömästi. |
|
Virvelistä vielä. Olen tässä ollut huomaavinani että sellaisissa biiseissä, joissa rumpali soittaa setistään vain haikkaa, bassaria ja virveliä, ei välttämättä ole huono idea sijoitella noita stereokuvaan siten, että bassari on keskellä, haikka vähän toisella puolella ja virveli sitten ikään kuin haikan peilikuvapaikassa toisella puolen. Näin rummut asettuvat ikään kuin symmetrisemmin, ja paljon taajuuskaistaa vaativa virveli pysyy paremmin poissa laulun tieltä.
.
- SOITTAKAA 4'33"!!!!!!!! |
|
Virvelistä vielä. Olen tässä ollut huomaavinani että sellaisissa biiseissä, joissa rumpali soittaa setistään vain haikkaa, bassaria ja virveliä, ei välttämättä ole huono idea sijoitella noita stereokuvaan siten, että bassari on keskellä, haikka vähän toisella puolella ja virveli sitten ikään kuin haikan peilikuvapaikassa toisella puolen. Näin rummut asettuvat ikään kuin symmetrisemmin, ja paljon taajuuskaistaa vaativa virveli pysyy paremmin poissa laulun tieltä.
.
Bruce Swedien panoroi aina bassarin ja virvelin millin verran keskeltä ulospäin. Laulu kuulemma voi olla pari db:tä hiljempaa ja kuuluu silti yhtä hyvin.
Sama hahmo harrastaa myös paljon stereovirvelin käyttöä, samasta syystä. |
kivi
18.04.2003 15:54:03 (muokattu 18.04.2003 15:57:46) | |
|
Bruce Swedien panoroi aina bassarin ja virvelin millin verran keskeltä ulospäin. Laulu kuulemma voi olla pari db:tä hiljempaa ja kuuluu silti yhtä hyvin.
En myöskään oo koskaan ajatellut, että virvelin pitäisi olla ihan keskellä. Päin vastoin, kun laitetaan overheadit symmetrisesti setin päälle, virvelihän asettuu siihen 'varttia-kahtakymmentä yli kakstoista' -kohtaan, jos bassari on keskellä.
Yleensäkin kannattaa katsella mielessään miltä kuva overheadeista nähtynä näyttää, ettei tuu sellaisia hassuja tomit-korvasta-korvaan -panorointeja.
Nimittäin, on hyvä idea pitää samat änilähteet joko _aivan_ samalla kohtaa tai sitten kunnon hajurako (tila, ambienssi, huoneen koko), mutta ihan pienet erot ovat helposti suttua.
EDIT: en myöskään laittais mielellään päälaulua aivan keskelle, vaan ehkä siihen virvelin peilikuvaksi, tai puoli tuntia kauemmaskin (lisäbonuksena saa toiselle puolelle piirun enemmän tilaa jos tarvii). Stemmalaulut tulee useimmiten levitettyä stereoksi hyvinkin kauas laidoille. |
|
Eq korjaukset
Isot pojat opetti tämmösen:
Parametrisestä eq:sta laittaa q:n arvon täysille ja nappaa hiirellä siitä pallukasta kiinni, pitää napin pohjassa, nostaa volaa 10-15 db ja liikuttelee piikkiä hitaasti koko taajuusalueen mitalta edestakaisin. Näin kuulee hyvin mitä eri taajuuksilla tapahtuu. Jos esim. jonkin taajuuden kohdalla alkaa humista niin, että kartiot meinaa irrota, niin siihen kohti sitten muutaman deban monttu.
Kovin voimakkaita buusteja ei eq:lla yleensä kantsi tehdä, ne tahtoo olla ikävän kuulosia lopputuloksen seassa. |
|
Laulut on paras nauhoittaa mahdollisimman kuivassa, vaatteethan imevät ääniä. Toinen mahdollisuus on rakentaa yksinkertainen katos esim. vanerista (en tiedä sitten onko oikea materiaali, kuhan heitin):
Tämä siis poistaa kaiut pääosin mikin edestä, joka tietysti on herkin alue, kun pistää mikin sukan sisään.
Yleensä joissain mikrofoneissa on paksu kerros en-tiedä-mitä sisällä.
Oli hieman köyhän miehen vinkkejä muihin verrattuna.
EDIT: Korjailin hieman tuota katoskaviota, sain toimimaan vasta kun pidensin seiniä hiukan.
Ilo lukea ammattilaisen kommentteja. Tein juuri kolme "äänityskatosta", jos ei kukaan osta niin laitan grillin ainakin yhden alle.
Hyvää kesää.
Esko |
|
Kitarasoundista voi saada helposti kuminan pois mikittämällä avoimen kaapin myös takaa. Kun signaalit summataan, vaihevirhe syö kuminan mutta jättää muut taajuudet talteen - taakse sijoitettu mikki kun ottaa talteen vähemmän ylä-ääniä. Toimii tapauskohtaisesti.
Erittäin hyvä käytännössä kokeiltu vinkki, mikitän aina molemmilta puolilta ja soundia saa sitten mukavasti muuteltua kanavabalanssilla vaikka biisin sisällä, jos on tarvis.
myykää edes yksi keikka |
|
Laulufiilis kateissa studiossa?
Valot himmeälle, joku irtomikki käteen ja eiköhän ala helpottaa!
Edessä törröttävä Neumanni, halogeenivalot ja tuntitaksan armoton raksutus voi syödä varsinkin kokemattomamman fiiliksen kokonaan. Keikkatilanteen "simulointi" auttaa ainakin itseäni saavuttamaan tulkinnassa paremman ulottuvuuden. Käsimikki on kuitenkin syytä pitää hiukan sivussa suun edestä jotta narulle saataisiin tukahtumatonta soundia. Keksin jutun aikanaan epätoivoissani ja studionpitäjä kertoi muidenkin käyttäneen samaa hänen ehdotuksestaan jälkeenpäin. Kaikenlaista...
Tyhjän saa pyytämättäkin |
|
Keikkatilanteen "simulointi" auttaa ainakin itseäni saavuttamaan tulkinnassa paremman ulottuvuuden.
Toi on totta. Jos laulaa liian varovasti ja mahdollisimman puhtaasti, niin lopputulos kuulostaa tylsältä. Meininkiä pitää olla.
Toinen hyväksi havaittu keino laululle on rankka kompressointi. Niin että kaikki kielen litinät ja hengitykset kuuluu. Peruslaulusoundistakin tulee siten hyvä. Jälkikäteen on aina helpompi poistaa kuin lisätä.
Sähkökitarat pitää lyödä mahdollisimman monen putkivehkeen läpi. Tämä on kuitenkin vain mielipide.
Rumpujen pellit kannattaa miksausvaiheessa jättää vähän hiljemmalle. Sitten valmiiseen raitaan voi vähän korostaa yläpäätä (12 khz ->), jolloin miksaukseen tulee ilmavuutta mutta pellit eivät silti hyppää korville. Makuasia tämäkin. "Lyhyt tukka on helppohoitoisempi, vaikka naistenlehti on samaa mieltä." - Tommi Liimatta
Virhan sivut |
 askomiko
30.08.2003 18:09:48 (muokattu 04.09.2003 17:24:05) | |
|
Tuplaa lauluraidan kuiskaamalla. Kuiskaus tosi pienelle. Toimii hitaissa viisuissa.
Tuplaa normaalin lauluraidan, kompressoi lyttyyn ja eq:ttaa toisen, ja toiseen vain kaiut/delayt.
Edit: Metallicallakin on muuten lehmänkellotemppu käytössä. |
|
Kertokaas gurut, että jos rumpusetissä on julmettu määrä tomeja niin onnistuuko toimivasti äänittää 2 tomia yhellä mikillä. Esim. äänittää kahdelle raidalle ja käsitellä kummassakin vain yhtä tomia (toisesta leikata toinen pois) Millainen sijoitus ja etäisyys tulisi olla! Kokemuksia?
Stay on the road, Beware the moonlight |
kivi
15.09.2003 23:10:09 (muokattu 15.09.2003 23:10:48) | |
|
Kertokaas gurut, että jos rumpusetissä on julmettu määrä tomeja niin onnistuuko toimivasti äänittää 2 tomia yhellä mikillä. Esim. äänittää kahdelle raidalle ja käsitellä kummassakin vain yhtä tomia (toisesta leikata toinen pois) Millainen sijoitus ja etäisyys tulisi olla! Kokemuksia?
Miksi edes pitäisi - stereokuvan takia? Manuaalisesti rumpali itse voi osata tunnistaa, mikä isku osuu mihinkin, mutta mielestäni ei maksa vaivaa.
Mieluummin sitten samaan gateen, ja samaan kohtaan kuvassa, tai sen verran kuin overhead levittää. Tai enemmän mikkejä.
70-luvulla noita korvasta-korvaan -fillejä tehtiin kai jopa niin, että yhdellä mikillä äänitettiin filli päällesoittona, ja panoroinnista rullattiin oikealta vasemmalle.
Viikon vinkki: Jos stereokuvassa haluaa virvelin keskelle ja overheadit hajautettuun pariin, virvelin kalvon keskelle voi teipata langan, jolla mittaa että overheadit ovat yhtä kaukana virvelistä. Lanka kannattaa ottaa pois ennen äänittämistä. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
