| Aihe: Tietoa kitaramikrofoneista | |
|---|
|
Shredator: Oisko suosituksia PAF-tyylisestä mikistä, vintage tai vintage hot -voimakkuudella?
Dimarzio 59 PAF on hyvä vintage tyylinen mikki, mutta ei ole vahattu jos se on tärkeää?
Vähemmän on enemmän ja enemmän on vähemmän. | |
Laitetaan tämä vielä tännekin, kun Ibanez-ketjusta ei tärpännyt ja tämä nyt liittyy mikkeihin:
Eli:
Sattuisiko joku täällä tietämään jos EMG:n solderless mikkikytkimen saa mahtumaan Ibanezin S-sarjalaiseen (tarkemmin S540LTD)? En googlella löytänyt mitään yksiselitteistä vastausta.
Tekisi mieli testailla jotain uutta tuossa kitarassa, mutta ei jaksaisi ruveta kolvaamaan, |  Makelele
23.09.2022 15:42:39 (muokattu 23.09.2022 15:43:00) | |
|
Makelele: Laitetaan tämä vielä tännekin, kun Ibanez-ketjusta ei tärpännyt ja tämä nyt liittyy mikkeihin:
Eli:
Sattuisiko joku täällä tietämään jos EMG:n solderless mikkikytkimen saa mahtumaan Ibanezin S-sarjalaiseen (tarkemmin S540LTD)? En googlella löytänyt mitään yksiselitteistä vastausta.
Tekisi mieli testailla jotain uutta tuossa kitarassa, mutta ei jaksaisi ruveta kolvaamaan,
Vastauksena itselle jos jotakuta muuta kiinnostaa- todennäköisesti ei. EMG:n "blade"-mikkikytkimet, sekä Stratoversio että televersio ovat noin 35 mm korkeita, siinä missä Ibanezin VLX91-kytkin on 25 mm. Tuo 1 cm taitaa tehdä tiukkaa ohuessa S-sarjalaisessa
Toisen potikan tilalle voisi tosin todennäköisesti saada mahtumaan "toggle"-tyyppisen kytkimen, jonka korkeus on suunnilleen 25 mm. Silloin joutuu tietysti pärjäämään ilman tone-potikkaa. EMG:ltä löytyy ns stacked volume, johon saisi samaan potikkaan 2 säätöä, mutta silloin joutuu kolvaamaan. | |
zedder: Osittain ulkonäkösyistä kaavailen erääseen H-S -kitaraan kaulamikiksi rail-tyyppistä singlecoil-kokoista humbuckeria, osoittain ulkonäkösyistä. Tehoa täytyisi olla jonkin verran, koska tallamikiksi on asennettu SD TB-4. Nyt kaulamikkinä on perinteisen oloinen Jackson J-100, ja sen ulosanti ei kyllä piisaa. Niinpä vaihtoehdot voisivat olla:
- SD Hot Rails eli SHR-1N
- DiMarzio Cruiser Neck eli DP186
- Muu, mikä?
Alun perin kitararassa on ilmeisesti ollut kaulamikkinä Jackson J-200R. Oletettavasti tuo on tyypiltään ja tehoiltaan suunnilleen samassa kategoriassa em. rail-humppareiden kanssa? Sellaisen hankkiminen ei kuitenkaan liene kovinkaan hyvä idis?
Tähän kaipaisin itsekin suosituksia.
Dimarzion lähes kaikki rail-mikit kuulemma oikein hyviä hyviä, mutta kapeaan mikkislottiin ei mahdu kuin Duncanit.
Itsellä yhdessä Jacksonissa JB:n lisäksi kaksi Hot Railsia. Pelkkää raakaa voimaa, ei juuri heleyttä ja on jotenkin todella kliinisen kuuloinen, varmaan johtuen keraamisesta magneetista. Lähes kuin humpparilla soittaisi, mutta jotain silti puuttuu.
Aktiivimikeistä Duncanin Blackouts sinkkumikki potkii kovaa ja korkealta, itse tykkään tästä paljon enemmän kuin Hot Railsista.
Paskaa soittoa jo syksystä 2008 | |
Tein hieman taustatutkimusta kun selvittelin Fenderin 70-luvun Stratocasterin mikkejä. Ajattelin jakaa tämän tiedoksi muillekin, jos joku joskus etsiskelee tietoja CBS-aikakauden Stratocasterin mikeistä. Tällä tarkoitan nyt vuosien 1968-1974 aikana tehtyjä mikkejä.
Yhteistä näille mikeille on se, että toisin kuin Pre-CBS aikaiset yksikelaiset (joissa musta pohjalevy), late 60s ja early 70s yksikelaisissa on harmaa pohjalevy. Alkuun pohjalevy oli vaalean harmaa, jossa lyijykynällä tehdyt merkinnät. Myöhemmin tumman harmaa, jossa leimamusteella/leimasimella tehdyt merkinnät.
Lisäksi mikrofonin napapalat ovat kaikissa "staggered" eli niiden korkeus vaihtelee perinteisen mallin mukaan. Loppuvuoden '74 jälkeen Fender siirtyi "flat polepiece" tuotantoon, eli mikin kaikki napapalat ovat samassa tasossa. Flat polepiece mikkejä saattoi siis jo olla loppuvuoden 1974 aikana valmistetuissa soittimissa, mutta varmimmin vuodesta 1975 eteenpäin.
Samoihin aikoihin '74 kelojen käämilanka vaihtui "plain enamel" eli emalipäällysteisestä 42GA kuparilangasta Polysol-malliseksi eli polyuretaanipäällysteiseksi kuparilangaksi. Ero näiden välillä on se, että "plain enamel" eriste oli hieman paksumpi kuin Polysol. Täten ennen vuotta '74 valmistetut kelat näyttävät täydemmiltä, kuin '74 jälkeen käämityt kelat, vaikka käämilankaa olisi sama kierrosmäärä. Kelan paksuudella ja koolla on suurempi vaikutus soundiin kuin eristemateriaalilla. Eristeen seinämävahvuus vaikuttaa siis oleellisesti mikrofonin soundiin, magneettisuuteen, kapasitanssiin, Q-arvoon ja resonanssipiikkiin. Samoin se vaikuttaa myös osaltaan kelan mikrofonisuuteen.
Yllä mainittu huomioiden Fender vahasi yksikelaiset mikkinsä upottamalla ne parafiiniin. Lopputulos oli usein vaihteleva ja osa mikeistä oli mikrofonisempi kuin toinen, johtuen siitä ettei käämityn kelan kaikki sopukat täyttyneet melko "jäykän" parafiinin takia. Vaikka mikrofoni olisi yleismittarilla mitattuna "saman tehoinen", voi siinä olla soundillisesti merkittäviäkin eroja. Tästä johtuen osa Pre-CBS ja CBS-aikakauden soittimista on vahvasti yksilöllisiä myös vahvistettuina.
50-luvulla Stratocasterin yksikelaiseen mikkiin kieputeltiin n. 8350 kierrosta käämilankaa ja 60-luvulle tultaessa käämilangan kierrosmäärä laski n. 7800 kierrokseen. Käytössä oli tuolloin formvar-eristeinen käämilanka, eli eri materiaali kuin nyt aiheena olevissa CBS-aikakauden mikeissä. Siksi nyt kyseessä olevien mikkien käämilangan kierrosmäärä oli vielä alhaisempi, eli n. 7500-7600 kierrosta per kela. Yleisenä nyrkkisääntönä voidaan pitää, että vähemmän käämilankaa = heikompitehoinen mikki, jonka soundi on kirkkaampi. Asia ei ole ihan näin yksiselitteinen, koska on muitakin tekijöitä (kuten esim. käämilangan paksuus, käämin fyysinen koko, käämin muoto eli se kuinka lanka on kelalle asettunut, magneetit yms.), mutta ei anneta hyvän nyrkkisäännön valua täysin hukkaan. Voidaan siis todeta, että CBS-aikakauden alussa kelat olivat melko lähellä 60-luvun alkua, mutta selkein soundillinen muutos oli se, että CBS-aikaiset mikit ovat treblekkäämmän eli kirkkaamman kuuloisia. Joidenkin mielestä ohuemman kuuloisia. Joka tapauksessa ne antoivat soittimelle oman soundinsa ja klanginsa.
Mikkien johtimina ovat musta/valkoinen sekä musta/keltainen kangaspäällysteinen johto aina vuoteen 1968 asti. Sen jälkeen Fender siirtyi käyttämään muovipäällysteisiä johtoja. Raja on hieman häilyvä, koska perinteiseen tapaan CBS käytti Leo Fenderin ja Don Randallin vanhat varastot ensin loppuun, joten vielä vuosimallin '68 soittimissa saattoi nähdä kangaspäällysteisillä johtimilla olevia mikkejä.
Mikkien magneetteina olivat poikkeuksetta AlNiCo 5 napapalat. AlNiCo 2 magneetit tulivat vasta 80-luvulla Fender Stratocaster Eliten myötä (jossa oli muutenkin aktiivielektroniikkaa ja ihan eri meininki kuin ns. vintage-Stratoissa).
Kelojen vastus (resistance) oli n. 5,6 ja 5,8 kilo-ohmin välillä silloin kun kelat tulivat tuotantolinjalta. Nyt 50 vuotta myöhemmin mitattuna mikkien vastus on hieman alhaisempi. Tämä käy hyvin ilmi useammasta mitatusta tuon aikakauden Stratocasterista. Näistä kohta hieman lisää.
Induktanssi oli sama 2,2 Henryä CBS-aikakauden mikeissä kuin pre-CBS mikeissä. Sen sijaan Q-tekijä eli käämin induktanssin ja vastuksen välinen suhdeluku oli CBS-mikeissä 2,4, kun pre-CBS keloilla se on 2,2. Piikkifreqvenssi on CBS-mikeissä korkeampi eli noin 6400Hz verrattuna pre-CBS mikkien n. 6000Hz.
Kun tarkastellaan yksittäisten alkuperäiskuntoisten soitinten mikrofoneja ja niiden yleisintä / helposti mitattavissa olevaa arvoa, eli resistanssia (ilmoitetaan yleensä ohmeissa tai kilo-ohmeissa, ohm/kohm). Tässä muutaman tosielämän soittimen arvoja. Ilmoitan ne N/M/B eli neck, middle ja bridge järjestyksessä (kaulamikki/keskimikki/tallamikki).
1970 Stratocaster #282415
5,54k/5,64k/5,63k
1970 Stratocaster #313770
5,38k/5,39k/5,42k
1972 Stratocaster #353898
5,72k/5,73k/5,86k
1974 Stratocaster #570636
5,44k/5,79k/6,39k
1976 Stratocaster #677900
5,74k/5,73k/5,61k
1978 Stratocaster #S892440
5,49k/5,39k/5,45k
1979 Stratocaster #S902533
5,47k/5,53k/5,54k
Voidaan siis päätellä, että CBS aikakaudella Fenderin yleisenä tapana toimia oli laittaa korkeimman resistanssin omaava (eli tehokkaampi/kuumempi kela) tallamikiksi ja miedoin kaulamikiksi. Tämä tukee yleistä käsitystä siitä, että kaulamikin kohdalla kielen värähtely magneettikentässä on suurempaa, joten kaulamikkiä aavistuksen tehokkaampi tallamikki balansoi ulostuloa sopivalla tavalla. Näinhän edelleen moni toimii laittaessaan tallamikiksi jopa selvästi kaulamikkiä tehokkaamman mikin. Sille on siis syynsä ja tarkoituksensa.
Mutta yleisenä huomiona voidaan todeta, että jonkin verran mikkien resistanssi on pienentynyt vuosikymmenien saatossa ilmoitetuista keskiarvoista. Tämä voi olla osasyy sille, miksi tällä hetkellä CBS-aikakauden Stratot kiinnostavat entistä suurempaa yleisöä. Siis sen lisäksi että 50- ja 60-lukulaisten soitinten hinnat ovat karanneet pilviin jo aikoja sitten. Nyt hamstrataan paljon haukuttuja ja dumattuja CBS-aikakauden soittimia. Niiden hinnat ovat selvässä kasvussa.
Yllättävää oli myös se, että vaikka CBS-aikakauden laadusta on paljon maristu foorumeilla, turuilla ja toreilla niin ainakin mikkien osalta meininki näyttäisi tällä suorittamallani otannalla hyvin tasaiselta. Yksilöllisiä eroja on, kuten tuo '74 Straton tallamikki. Mutta ehkä ne CBS-aikakauden ongelmat olivat pikemminkin soittimen puuvalintoja ja viimeistelyä koskevia ongelmia. Elektroniikkapuoli vaikuttaa tasalaatuisemmalta.
Jos siis halajat Hendrixin Woodstock-aikakauden kilinää ja kolinaa Stratocasteriisi, niin kannattaa lähteä tämän postauksen mukaisilla arvoilla ja tiedoilla etenemään. CBS-aikakauden mikeissä on enemmän yläkertaa ja purevuutta.
Ja muistutuksena tähän loppuun. Älkööt unohtako aikakauden muita lainalaisuuksia. Soitinten kielet olivat usein paksumpia, täysnikkelikieliä, pyöreän ydinlangan ympärille kieputeltuja. Esim. 11 tai 12-settejä. Yksistään näiden kielien sointi ja soundi on tummempi mitä nykyaikaisten, ohuempien nikkelipäällysteisten teräskielten (tai täysteräskielten), jotka on punottu kuusikulmaisen ydinlangan ympärille. Samoin nykyään käytössä olevat kitarakaapelit ovat laadukkaampia ja niiden "signaalihäviö" on maltillisempaa kuin vanhojen pitkien kierrekaapeleiden. Kaiken kaikkiaan voidaan siis todeta, että yhdistämällä tuollaiset 70-luvun kirkassoundiset ja -klangiset mikit nykyaikaisiin kitarankieliin, kaapeleihin ja vahvistimiin, voi lopputulos olla jopa hieman riipivä. Eikä hyvällä tavalla.
Hendrix taisi käyttää teräspunottuja kieliä, kuten vaikkapa Rotosoundin British Steel tai vastaavat ja huomattavasti ohuempia E ja A kieliä kuin tyypillisesti oli tarjolla. Henkan paksuin kieli taisi olla ns. 038 ja ohuin kieli 010. Nykyään yleisin myytävä 10-satsi on 10-46, jossa paksuimmat kielet ovat huomattavasti tuhdimpia.
Sovittaakseen tuollaiset CBS-aikakauden mikit omaan musisointiin, kannattaa siis miettiä kokonaisuutta ja koko signaaliketjua. Käytössä olevasta plektrasta aina sinne kaiutinelementille asti. Tämä ohjenuora toimii toki yleisohjeena kitaramikkien osalta muutenkin.
Toivottavasti tästä on jollekin jotain hyötyä/apua. Jos ei muuta, niin ainakin mielenkiintoista detailinypläilyä. Itseäni varten asiaa selvittelin, joten kaikki myy hyöty on pelkkää bonusta ja plussaa.
Tsori pitkästä viestistä ja tajunnanvirtana pulpunneesta rönsyilystä.
moving in stereo |  ituvirtanen
17.02.2023 00:06:14 (muokattu 17.02.2023 00:07:28) | |
|
Eristeen seinämävahvuus vaikuttaa siis oleellisesti mikrofonin soundiin, magneettisuuteen, kapasitanssiin, Q-arvoon ja resonanssipiikkiin. Samoin se vaikuttaa myös osaltaan kelan mikrofonisuuteen.
...
Mikkien magneetteina olivat poikkeuksetta AlNiCo 5 napapalat. AlNiCo 2 magneetit tulivat vasta 80-luvulla...
Eristeen vaikutus magneettisuuteen kuulostaa nyt vähän hataralta. Eriste tai kuparilanka vaikuttavat magneettikenttään kovin vähän, tai ollenkaan. Eristyksen vaikutus voi toki näkyä induktanssissa.
Olen aiemmin maininnut, että AlNiCo ja numero perässä kertoo kovasti vähän magneetin voimakkuudesta. Termi kertoo vain valmistusmateriaalista. Valmiit magneetit luokitellaan mittauksen jälkeen voimakkuuksiensa mukaisiin ryhmiin. Oletan, että mikrofoneja työnsä puolesta kelaavat hankkivat myös tietyn speksin mukaisia magneetteja.
"Ostin kitaran."
"Millaisen?"
"No puisen."
Muuten oli kyllä hyvä ja kiinnostava juttu! | |
ituvirtanen: Eristeen vaikutus magneettisuuteen kuulostaa nyt vähän hataralta. Eriste tai kuparilanka vaikuttavat magneettikenttään kovin vähän, tai ollenkaan. Eristyksen vaikutus voi toki näkyä induktanssissa.
Hyvä huomio. Tarkoitin lähinnä kuitenkin sellaista "mutkien suoraksi vetävää" yleistystä, että mikäli käämilangassa on ohuempi tai paksumpi eristekerros, vaikuttaa se luonnollisesti kelalle mahtuvaan käämilangan kierrosmäärään ja täten myös mikin magneettisuuteen sekä soundiin. Enemmän kuparia napapalojen ympärillä vs. vähemmän kuparia niiden ympärillä. Straton ja Telen yksikelaisissa merkitys on pienempi kuin esim. P90 ja Humbucker-mikeissä, jossa tyhjät kelat ovat matalampia ja käämilankaa mahtuu kelan ympärille jo valmiiksi vähemmän.
Mark Foley -niminen kaveri Englannissa on tehnyt melko mittavaa ja kattavaa työtä 60-luvun Strato-mikkien kanssa ja hän on tutkinut paljonkin tuota käämin muodon vaikutusta lopulliseen soundiin. Hän on todennut, että scatter-wound eli sellainen hajanaisesti kelalle käämitty käämilanka ei ole oikea tapa toimia (eikä näin taidettu toimia Fenderilläkään vaikka mikit käämittiin käsipelillä), vaan autenttisimman lopputuloksen saa aikaiseksi oikean vahvuisella käämilangalla, jossa on aikakauden mukainen eriste (esim. Formvar). Käämilanka käämitään kelalle "tynnyrimäiseen" muotoon, joka näyttää mikin pitkältä kyljeltä katsottuna tällaiselta: (________)
Muita vaihtoehtoja olisi käämiä lanka tasaisesti pohjalevyltä kelan yläosaan saakka |_______| tai vaikka )_______(.
Kannattaa seurata Mark Foleyn matkaa 50- ja 60-luvun Strato-mikkien maailmassa.
https://www.facebook.com/mfguitaruk … EFqnD8JJ6jSDf4uAHLW4nkAYuZKF4irqWgl
Olen aiemmin maininnut, että AlNiCo ja numero perässä kertoo kovasti vähän magneetin voimakkuudesta. Termi kertoo vain valmistusmateriaalista. Valmiit magneetit luokitellaan mittauksen jälkeen voimakkuuksiensa mukaisiin ryhmiin. Oletan, että mikrofoneja työnsä puolesta kelaavat hankkivat myös tietyn speksin mukaisia magneetteja.
"Ostin kitaran."
"Millaisen?"
"No puisen."
Jep, se ei suoraan kerro totuutta, vieläpä kun nykyään on relikointi muotia ja magneettia/magneetteja saatetaan tarkoituksella heikentää. AlNiCo-termikin on sinänsä harhaanjohtava, että alumiinin, nikkelin ja koboltin lisäksi magneeteissa on usein rautaa, kuparia tai muita alkuaineita.
Tässä tullaan taas rajuun yleistykseen, että lähtökohtaisesti AlNiCo 5 magneettia voidaan pitää voimakkaampana kuin AlNiCo 2, ainakin kitaramikkikäytössä. Siis sillä oletuksella että molemmat ovat valmistettu samalla tavalla, samasta materiaalista ja käsitelty identtisin metodein. Tämäkään ei suoraan tarkoita vielä mitään, koska AlNiCo 5 magneetin ympärille voidaan käämiä ns. alikäämitty ja heikompitehoinen kitaramikki. Näin mm. moni paja toteuttaa perinnehenkiset PAF-tyyliset mikit. Toiset taas käyttävät AlNiCo 3 ja 4 magneetteja ja suurempaa käämilangan kierroslukumäärää. Kaiken kaikkiaan tuo kitaramikin eri attribuuteilla "pelaaminen" on varsin mielenkiintoista. Liikkuvia ja muuttuvia tekijöitä on riittävästi mutta ei liikaa.
Jos jotain kiinnostaa enemmän tuo magneetin luokittelu ja lämpökäsittely, niin tässä ihan mielenkiintoinen taulukko.
https://www.adamsmagnetic.com/alnico-magnet-grades/
Muuten oli kyllä hyvä ja kiinnostava juttu!
Tänks! Hyvä että herätti myös keskustelua, tarkennuksia ja pohdintaa.
moving in stereo | |
McNulty: ...ja täten myös mikin magneettisuuteen sekä soundiin.
Toistan tässä itseäni mutta magneettisuus ei noilla materiaaleilla muutu miksikään. Kenttää voi ohjata ja muokata magneetin itsensä lisäksi pehmytraudalla ja myymetallilla. Niitten käyttö on siksi hankalaa, että reiät materiaalissa tai liian ohuet kerrokset voivat tehdä yllätyksiä käyttäjälleen. Kenttä kyllä heikkenee nopeasti.
...nykyään on relikointi muotia ja magneettia/magneetteja saatetaan tarkoituksella heikentää. AlNiCo-termikin on sinänsä harhaanjohtava, että alumiinin, nikkelin ja koboltin lisäksi magneeteissa on usein rautaa, kuparia tai muita alkuaineita.
Heikentäminen ja valmistus ylipäätään tuottavat ison määrän erivahvuisia magneetteja. Siksi nuo lähinnä teoreettiset voimakkuudet ovat vain suuntaa antavia.
AlNiCo on oikeastaan aika hyvä nimi, koska magneetteja nimitetään lisäaineittensa mukaan: samarium-koboltti, neodyymi... kaikissa rauta on kuitenkin perusaineena. | |
Moi taas.
Mä vähän uhkailin ja lupailin tuolla Rock-palstan puolella Kingston Wall -ketjussa kirjoitella hieman Pete Wallin kitarasta ja varsinkin sen mikeistä.
Kirjoitus päätyi perustamaani uuteen kitara-aiheiseen blogiin, jonne on tarkoitus jatkossakin kerätä ajatuksia nippuun, tavalla tai toisella.
https://olisikoteillahetkiaikaa.wor … lista-ja-vahan-gibson-les-paulista/
Kirjoitus on kaikille niille, joille Aroluoman Kimmon Kinkkari-kirja on Pete Wallin kitarakamppeiden tietolähde, mutta jotka janoavat hieman lisää detailinypläystä ja pähkäilyä aiheen ympäriltä ja vähän sen sivustakin.
Siinä se nyt on... sekava ja rönsyilevä stoori, mutta saa lukea. On siellä ainakin jonkin verran tietoa, jos ei muuta niin Gibsonin humbuckereista.
moving in stereo |  yanera
21.03.2023 18:57:05 (muokattu 21.03.2023 18:57:46) | |
|
Mitä mieltä olette tämän herran käsityksistä kitaramikeistä?
https://www.youtube.com/watch?v=zvKRM0NljNU
Itse en kyllä allekirjoita kaikkea, mitä setä sanoo.
Mielestäni noissa valmistajissa ja mikkityypeissä on eroja.
Mutta jokaisella saa oilla se oma mielipide.
Ja tämä ukko tekee ihan päteviä videoita.
Slava Ukraini! | |
yanera: Mitä mieltä olette tämän herran käsityksistä kitaramikeistä?
https://www.youtube.com/watch?v=zvKRM0NljNU
En jaksa kyseisen tahon tuotoksia seurata sitten ollenkaan.
moving in stereo |  Lego
31.03.2023 21:20:11 | |
|
yanera: Mitä mieltä olette tämän herran käsityksistä kitaramikeistä?
https://www.youtube.com/watch?v=zvKRM0NljNU
Itse en kyllä allekirjoita kaikkea, mitä setä sanoo.
Mielestäni noissa valmistajissa ja mikkityypeissä on eroja.
Mutta jokaisella saa oilla se oma mielipide.
Ja tämä ukko tekee ihan päteviä videoita.
Ei tuota Glenniä kovin kauaa jaksa kuunnella mutta onhan sillä tuossa pointti toki. Lankkukepissä isoin muuttuja tonaalisesti on mikki mutta kun aletaan gainia vääntämään niin eipä ne erot kovin suuria ole, varsinkaan miksauksessa ei merkittäviä. Hyvä tone löytyy kyllä halvemmillakin mikeillä. Noi käämithän ei kuitenkaan kovin rakettitiedettä ole eikä niiden keksimisen jälkeen ole tapahtunut mitään mullistavaa, samalla tavalla ne tehdään muutamia komponentteja vaihdellen (magneetti, kuparisen käämilangan kierrosluvun muutoksilla/paksuuksilla). Samaa tavaraa ne kuitenkin on niin kiinassa kuin jenkeissäkin. Jos nyt oikein haluaa "toneen" vaikuttaa niin voi kokeilla ruuvata mikin helvetin alas ja vastavuoroisesti tosi lähelle kieliä, tää vaikuttaa huomattavasti enemmän kuin se että onko mikki uitettu yksisarvisen kusessa tai että lukeeko siinä joku tietty brändi. Kannattaa pelottomasti testailla.
Kaikki kitaratone kuitenkin ulostuu kuultavaksi lopulta sen kaiuttimen kautta käytettyyn mikrofoniin ja sen paikkaan elementin X/Y/Z-akselilla, siihen toki kannattaakin kiinnittää huomiota. Sillä voi pilata/pelastaa monia asioita äänitellessä. | |
yanera: Mitä mieltä olette tämän herran käsityksistä kitaramikeistä?
https://www.youtube.com/watch?v=zvKRM0NljNU
Itse en kyllä allekirjoita kaikkea, mitä setä sanoo.
Mielestäni noissa valmistajissa ja mikkityypeissä on eroja.
Mutta jokaisella saa oilla se oma mielipide.
Ja tämä ukko tekee ihan päteviä videoita.
Tuolla sedällä on ensin mielipide ja sitten se tekee "testin", jolla todistaa mielipiteensä. Tuossakin on niin yltiöpaska testisoundi ja kun sitä vielä kuuntelee puhelimesta, niin aika kuraahan tuo on.
Kyllä noissa mikeissä eroja on. Se on sitten makuasia, onko niillä merkitystä tai onko ne hintansa arvoisia. Puhtaasti subjektiivinen juttu, josta tuollaisen törkyturvan on turha rähjätä.
Kuuntelen mielelläni monipuolisesti kaikenlaista musiikkia, mutta lempimusiikkiani on köyhien ulina. | |
Tätä en löytänyt tuosta että,kun vaihtaa Mikit niin voiko jättää vanhat potikat ym osat.vai pitääkö myös muut hilut vaihtaa toisiin? | |
Tonkyl: ...voiko jättää vanhat potikat ym osat...
Toimivat kannattaa jättää käyttöön.
(Tähän pitää leperrellä jotain, että sanamäärä täyttyy.) | |
Onko suosituksia Tokai TTE-55 telecasterin tallaan!
Muutama päivä sitten tuli tämä kitara ja ensin en meinannut löytää mitään sanomista tästä. Tykkään siis todella tästä kitarasta. Mikki puoli olikin sitten hieman outo. Tässä kuuluu kaulamikki paljon kovempaa kuin tallamikki. Tallamikki on muutenkin ohkainen.
Se ei kuitenkaan niin haittaa jos soittaa rytmit tallamikillä ja soolot etumikillä. Niin tässä on aika blues meininki ja sitä mää yleensä kyllä soitankin. En tiedä olisiko parempi sellainen setti, mikä olisi tasapainoisempi. Ei noissa nyt tietysti ihan älytön volume ero ole, mutta on kuitenkin. Kaulamikissä on ihan ok soundi, mutta talla saisi olla kovemmalla ulostulolla.
Ehdotuksia saa heittää... | |
Olisiko ideaa säätää tallamikkiä lähemmäs kieliä ja kaulasta vähän kauemmas, ihan vaikka testimielessä alkuun? Tallasta kierros molemmista ruuveista auki ja kaulalta kierros tai kaksi kiinni? Olisi myös helppo palauttaa lähtötilanteeseen. | |
ituvirtanen: Olisiko ideaa säätää tallamikkiä lähemmäs kieliä ja kaulasta vähän kauemmas, ihan vaikka testimielessä alkuun? Tallasta kierros molemmista ruuveista auki ja kaulalta kierros tai kaksi kiinni? Olisi myös helppo palauttaa lähtötilanteeseen.
Tätä just katsoin ja täytyy kokeilla. | |
Mitä olen Telejä omistanut niin kaula- ja tallamikin soundit on olleet aika erilaiset. Se kai on vähän se Telen juttu?
(Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." | |
Kuulemma Les Paulin tallamikki ei sovellu Stratoon. En enää muista miksei, voisiko joku valaista asiaa? Thnx | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
