| Aihe: Tietoa kitaramikrofoneista | |
|---|
 fox
07.07.2004 04:20:49 | |
|
Kaksi yksikelaista toimii humbukkerina silloin kun toinen niistä on käämitty vastasuuntaan ja sen magneetti on napaisuudeltaan toisen vastakohta. Näitä on saatavana miltei jokaiselta mikin valmistajalta, mallimerkissä on tällöin joko RWRP, tai sitten koko litania Reverse Wound Reverse Polarity. Kun moiset mikrofonit ovat yhtäaikaa kytkettyinä, ne muodostavat humbukkerin. Riippuen siitä, kummat johtimet ovat yhdessä, kyseinen yhdistelmä on joko erittäin tehokas, "humbucker"-soundinen jolloin mikrofonit on kytketty sarjaan, tai yksikelaisen soundia simuloiva rinnan kytkentä, jolloin ulostuloteho on pienempi. Näin voidaan kytkeä myös mikä tahansa humbucker-mikrofoni olettaen, että keloilta tulevat johtimet ovat erilliset, eli mikrofonista tulee 4 johdinta ja maadoitusjohto, eli silloin kyseessä on 4+ johdotus, joka mahdollistaa humbukkerista kaikki kolme variaatiota, sarjaan, singlecoil, ja rinnankytkennän.
Humbukkerit voidaan kytkeä myös vastavaiheeseen, eli toinen mikrofoni on sähköisesti napaisuudeltaan käännetty. Ulostulevasta äänestä kumoutuu tällöin osa bassotaajuuksista sekä joukko perusääneksiä keskialueelta, jolloin mikrofonin tuottama ääni on ohut ja nasaali, mieluusti käytän Nylon Beatia kunnioittaen sanontaa "Nylkkyisä" eli hieman nenä-ääninen. Tätä soundia käyttävät mm. joukko blues-kitaristeja, ja tapahtuu tämä vaiheenkääntö vain kun molemmat mikit on valittu. Äänessä ei ole muutosta, kun mikkejä on vain yksi käytössä. Sähköinen vaiheenkääntö on paljon käyttökelpoisempi kuin magneettinen vaiheenkääntö, joka saattaa korostaa häiriöitä. Hra Gary Mooren kitara on esimerkkinä sähköisestä vaiheenkäännöstä, tähän ei vaikuta laisinkaan se, että kuvistakin voidaan todeta toisen mikin olevan ns. väärinpäin, so. säädettävät napapalat etumikissä ovat tallaan päin. On suhteellisen merkityksetöntä, kumpaan suuntaan napapalat ovat, tärkeintä on johdotuksen "suunta", tarkoittaa että onko kelojen ulostulosignaali kelan alusta vai lopusta, juuri tuo sähköinen vaihe. | |
dit. ei mitään. Jostain syystä selaimeni ei näyttänyt Foxin ansiokasta kirjoitusta aihetta koskien...
Ostan EL84 pääteputkella varustetun putkiradion, toimivan tai rikkinäisen. Aasialaisten kitaroiden originaalimikejä ostan myös (Tokai, Yamaha yms.) |  alphamale
07.07.2004 15:07:27 (muokattu 07.07.2004 15:08:09) | |
|
Ihan vaan FYI jos ihmettelette miksi mastertonepickups.com ei toimi eikä mitään. Itseltäni meni melko hetki asian selvittämiseen :)
Mastertone ei ilmeisesti ota tällä hetkellä tilauksia vastaan / toimita sisällä olevia tilauksia ihan heti näiden tietojen mukaan: http://www.firebottle.com/fireforum … d=vt&fid=pmgd&tid=1078290670I8Pp5UU
Sääli sinänsä, sillä itseäni olisi mastertonen mikit juurikin kiinnostaneet. Toivottavasti kyseinen herra kuitenkin paranee piakkoin, maailman turuilla (sekä laxu) ovat mikkejä kehuneet. | |
Kun soittaa omilla kamoilla niin eron hyvän ja huonon mikin välillä huomaa aika varmasti, koska voi soitella erilaisilla tatsilla ja eri soittotyyleillä. Jonkun toisen tekemää vertailua on aika hankala arvioida.
perkele | |
Mitä tarkoittaa "kuuma" mikki ja miten se vaikuttaa soundiin? Esim. Epin Classic -LP:ssä mainostetaan olevan kuumemmat mikit kuin stankussa.
"We don't like their sound, and guitar music is on the way out." | |
Mitä tarkoittaa "kuuma" mikki ja miten se vaikuttaa soundiin? Esim. Epin Classic -LP:ssä mainostetaan olevan kuumemmat mikit kuin stankussa.
No niinkusta kuumalla mikillä tarkoitetaan "tehokasta" mikrofonia. Eli samalla rämpäytyksellä kuuma mikki sylkee enemmän millivoltteja pihalle kuin normaali mikki.
Eikä mikin kuumuus/tehokkuus itsessään vaikuta saundiin millään tavoin. Siitä, että mikki on tehokas, kylläkin aiheutuu yleensä lieveilmiöitä... joitakin ne haittaavat, joitakin eivät.
dit. Eli mikin antamaa ulostulotehoa voidaan nostaa kahdella tavalla: joko voimakkaamm(a/i)lla magneet(e)illa tai sitten käämimällä kuparilankaa useampia kierroksia kelan ympärille. Ensimmäinen aiheuttaa tietysti voimakkaamman magneettikentän ja häiritsee enemmän kieliä, jälkimmäinen johtaa tummempaan ja vähemmän erottelevaan saundiin (joka voi olla haluttu tai vähemmän haluttu ominaisuus).
Itse olen vähän sen koulukunnan soittajia, ettei normaalia tehokkaammilla mikrofoneilla mielestäni saavuteta juuri mitään. Kitaramikki on saundinsa puolesta parhaimmillaan sellaisena kuin se on aikoinaan suunniteltu. Jos haluaa lisää hönkää vaikkapa vahvistimen etuasteen yliohjaukseen, se on järkevämpää hoitaa jollain esivahvistimella kuin vaihtamalla tehokkaammat mikrofonit.
Mutta näin siis vain minun mielestäni. Rokkisointuja hakkaavat hevimuusikot tuntuvat olevan aktiivisista ynnä muista korkean ulostulon mikrofoneista liekeissään. Ehkä. | |
Mul on Squierin skitta ja haluaisin siihe Nirvana (esim. About a Girl) tyylisen soundin mistä mä tiän mikä mikki sopii siihe: |  Listen
10.08.2004 11:26:56 (muokattu 18.08.2004 09:08:03) | |
|
Tallamikiksi "voimakastehoinen" kaksikelainen mikki eli humbucker, että lähtisi tuhti särösoundi. Kurtilla oli kitarassaan tallamikkinä DiMarzio Super Distortion tai Seymour Duncan JB.
http://guitargeek.com/search/?qt=b&q=nirvana
Jos Squierissa (mikä malli sulla on?) kaikki mikit ovat yksikelaisia (eli puolet kapeampia kuin normaalikokoinen humbucker) (niinkuin Stratocasterissa), niin sitten tallamikiksi pistetään yksikelaisen kokoinen humbucker.
Itse pistäisin Squieriin, jos yksikelaisen kokoista humpparia tarvitaan, Kent Armstrong Hot Railsin (voimakastehoinen, tukeva särösoundi, melkein puolet halvempi kuin Seymour Duncanit ja DiMarziot). Normaalikokoiseksi humppariksi Kent Armstrongin Distortionin tai Rockerin (= "High output") .
EDIT: Jos uusi mikki on selvästi voimakkaampi ulostuloteholtaan, se tulee luonnollisesti kovemmalla volumella kuin muut mikit. Itse muuten kokeilin aikoinaan KA Hot Railsia tallamikiksi Fenderin Stratoon (made in Mexico), mutta en tykännyt puhtaasta soundista, vaikka särösoundi olikin hyvä (ja kitara aika huono IMHO). Vaihdoin mikin sitten kaulaan, jossa se kuulosti omaan korvaan paremmalta.
http://wdmusicproducts.com/Merchant … roduct_Code=HR1R&Category_Code=STRT
http://wdmusicproducts.com/Merchant … t_Code=WPU10&Category_Code=PUHMBCKR
http://wdmusicproducts.com/Merchant … Code=WPU11BL&Category_Code=PUHMBCKR
http://www.millbrook.fi/kielisoittimet_ja_tarvikkeet.htm
Hyvä valehtelija on nykyajan laupias samarialainen, joka haluaa suojata parisuhteessa lähimmäistään turhilta kolhuilta. Ja annostelee totuutta tipoittain varsinkin sellaisissa tapahtumissa, joissa ongelmat johtuvat hänestä itsestään. - Seppo Hyrkäs |  Lego
13.08.2004 16:52:04 | |
|
Tallamikiksi "voimakastehoinen" kaksikelainen mikki eli humbucker, että lähtisi tuhti särösoundi. Kurtilla oli kitarassaan tallamikkinä DiMarzio Super Distortion tai Seymour Duncan JB.
http://guitargeek.com/search/?qt=b&q=nirvana
Jos Squierissa (mikä malli sulla on?) kaikki mikit ovat yksikelaisia (eli puolet kapeampia kuin normaalikokoinen humbucker) (niinkuin Stratocasterissa), niin sitten tallamikiksi pistetään yksikelaisen kokoinen humbucker.
Itse pistäisin Squieriin, jos yksikelaisen kokoista humpparia tarvitaan, Kent Armstrong Hot Railsin (voimakastehoinen, tukeva särösoundi, melkein puolet halvempi kuin Seymour Duncanit ja DiMarziot). Normaalikokoiseksi humppariksi Kent Armstrongin Distortionin tai Rockerin (= "High output") .
http://wdmusicproducts.com/Merchant … roduct_Code=HR1R&Category_Code=STRT
http://wdmusicproducts.com/Merchant … t_Code=WPU10&Category_Code=PUHMBCKR
http://wdmusicproducts.com/Merchant … Code=WPU11BL&Category_Code=PUHMBCKR
http://www.millbrook.fi/kielisoittimet_ja_tarvikkeet.htm
Minuakin rupesi kiinnostamaan tuo Kent Armstrongin Tele hot rail TEHR-1, mutta onko jollain kokemuksia siitä käytännössä? Onko kuinka häiriötön, sitä nimittäin haen omaan fenderiini (ja tottakai tuhtia särösoundia ala Weezer). Hoplaa ja kiitos.
=w= |  P2
13.08.2004 21:41:41 | |
|
(ja tottakai tuhtia särösoundia ala Weezer)
Tähän vaaditaan tallalle sd:n '59 ja kaulalle diMarzion super 2. | |
Tästä tulikin pitkä teksti, mutta ehkä tämä auttaa / on muuten vaan mukavaa luettavaa. Käsittelee lähinnä Seymour Duncaneita.
Itse aloin kiinnostua mikkien vaihtamisesta siinä vaiheessa, kun korvani kalibroituivat kuulemaan selkeitä eroavaisuuksia Gibsonin ja Ibanezin mikkien välillä. Ibanezin omat alkoivat kuulostaa tummalta, jopa hieman tunkkaiselta, aina kun siirryin soittamaan sitä Gibsonin jälkeen. Sähkökitaramikrofonivalmistajien "kolme suurta" ovat tunnetusti Seymour Duncan, EMG, sekä DiMarzio. Tutustuin näihin vuoden, parin ajan silloin tällöin, kuitenkaan ryhtymättä vielä toimenpiteisiin.
EMG:n hylkäsin tutustumisvaiheessa, koska päätin etten halua aktiivihässäköitä. Vaikkakin: asentamalla kunnon mikkisetin, aktiivi-mid-boosterin ja mahdollista muutakin hilavitkutinta, olisi käytettävissä häiriölle vähemmän altis erittäin pätevä yhdistelmä. Päätin siis kuitenkin, että kunnon kohinanpoistaja riittää minulle. Suurin syy oli kuitenkin se, että kuunneltuani sekä EMG:n että Duncanin ääninäytteitä, mielestäni EMG:t ovat aika perus-soundiset mikit. Vaihtoehtoja on vähän, eivätkä ne minua suuremmin miellyttäneet. Siirryin passiivimikkien puolelle.
Tuntumani Duncanista ja DiMarziosta on vähän kuin vertaisi putki- ja trankkuvahvistimia. Duncan on putki, DiMarzio on trankku. En tiedä mistä tämä mielikuva tulee, mutta jotain kliinistä siinä DiMarziossa mielestäni on. Liikaa vauhtiraitoja, tai jotain. Duncan on sopivan lämmin, pelkistetyn toimiva ratkaisu, ja kuitenkin viimeisen päälle valmistettu ja vaihtoehtoja riittää vaikka lampaat söisi. (On niitä vaihtoehtoja DiMarziollakin). Ilman mitään järkevästi perusteltavissa olevaa syytä, valitsin merkikseni Seymour Duncanin.
Seymour Duncanin sivuilla oleva soundivertailu on erittäin hyvä ja paikkansa pitävä palvelu. Kannattaa käyttää. Tämä on kyllä itsestäänselvyys, mutta muistutan vielä, että soundeja pystyy vertaamaan keskenään, jolloin löytää sen oman suosikkinsa.
Itselleni päätyivät lopulta seuraavat mikit: Duncan SH-5 Custom, Duncan SH-4 JB, sekä Duncan SH-2N (N=neck) Jazz-model. Tässä tarinaa valintaprosessista, ja havaintojani mikeistä puolen vuoden tuiki ahkeran soittelun jälkeen:
Duncanin SH-4 JB on paljon käytetty mikki. Suoraan sanoen ihmettelen miksi. Soundi on ihan kohtuullinen, mutta kuulostaa tunkkaiselta, eikä juurikaan eroa Ibanezin omista mikeistä. Lämpöä (ei siis mikin kuumuutta) soundissa kyllä on, mutta tästä ongelmat osin johtuvatkin; bassotajuudet menevät helposti muussiksi. Hyvä on, toimivuus on luokkaa perus, ja Mr Seymour suosittelee tätä autoon, mökille, veneeseen, sekä kotiin. Siksi lienee suosittu. Mutta en tykkää suuremmin. Aion toistaiseksi pitää tämän kuitenkin, koska siten eri kitaroissani on hieman eri soundit - joka taas on ihan hyvä juttu. JB on kiinni kolmos-kepissäni, joka on Schecter C-1 Classic. Valitsin kitaran osin juuri siksi, että siinä oli aidot Duncanit, eikä Design-malleja.
Duncan SH-5 Custom on todella hyvä. Päädyin tähän mikkiin
- käytettyäni Tone Wizard-toimintoa Duncanin sivuilla
- vertailtuani soundeja Duncanin sivuilla
- lueskeltuani artikkeleita
- lueskeltuani arvosteluja
- tutkittuani eri kitaravalmistajien tarjoamia mikkivaihtoehtoja
...monet suosivat JB-mallia, mutta eivät olleet tutustuneet muihin malleihin. Halusin vähän tanakampaa soundia, en kuitenkaan mitään DimeBuckeria josta säröttömien cleanien ulossaanti voisi olla suoritus sinänsä. Soundivertailu osoitti, että Customissa on juuri sopivasti potkua mid-taajuuksilla, ja päädyin siihen. Sain sitä mitä tilasin; soundi on juuri samanlainen kuin näyte-mp3:ssakin. Mahtavaa! "krank" on se mitä olen ruttaukseeni hakenut, ja tässä se nyt on. Pelivaraakin on, voin laskea tai nostaa mikkiä, ja soundin perusluonne säilyy, tarjoten mukavasti varianssia. Custom on kiinni Ibanez RG 550EX:ssä, joka on ykköskeppini.
Duncan SH-2N Jazz.
Huoh, tähän mikkiin liittyy pahin virhearvioni - mutta älkää käsittäkö väärin; Jazz-model ON hyvä mikki. Tämä on jälleen perussoundimikki, ja _erittäin_ toimiva. MUTTA hätiköin liiaksi, ja tilasin tämän Ibaneziini (SH-5 Customin kaveriksi) lähinnä siksi, että Schecterissä olisi myös se, ja Duncanin omat suositukset puhuivat tämän puolesta. Puoli vuotta ennen tilaamista, olin tehnyt vertailevaa tutkimusta mp3-näytteillä ja päätynyt (muistaakseni) johonkin Alnico pro / Pearly Gates malliin. En muistanut enää tätä, enkä ajatellut että otelautamikki olisi soundilleni niin tärkeä, ja... ja nyt kaduttaa, etten vaivautunut vertailemaan soundeja uudestaan. Tämän olen suunnitellut vaihtavani, jahka kerkiän.
Lyhyesti siis: Vertailkaa soundeja. Luottakaa korviinne. Luottakaa myös toneWizardiin, mutta ei sokeasti.
Visit http://www.helionprog.com - download http://www.helionprog.com/audio/Helion-GodofFire.mp3 | |
Niinpä, jos tosiaan laittaisi ne kelat sarjaan, niin kuin humpparissa yleensä, eikä rinnan, niin kuin mikinvalitsimen kanssa tapahtuu....Eli kyllähän tuokin onnistuu, ainakin teoriassa. Silloin täytyisi laittaa kaksi noista kelojen johdoista yhteen ja toiset kaksi sitten mikkivalisimeen/maihin, ihan niin kuin humpparissakin.
...
Ihmettelenpä edelleenkin myös, olisiko joku testittänyt tätä?
Fenderin uusissa American Deluxe Stratoissa on S1-kytkin, joka tekee juuri tuon. Sillä saa kaula- ja keskimikit sarjaan keskenään ja samaten keski- ja tallamikit. Kyllä siitä saundi tanakoituu, mutta en nyt äkkipäätä osaa verrata johonkin Les Paul-soundiin. Tuntuisi että on siinä edelleen sellainen stratomainen terävyys mukana.
Jos tuon tekisi itse...? Tavallisista straton mikeist tulee ulos yksi vaipallinen piuha. Jos niitä laittaa sarjaan niin tuntuisi että toinen mikki jää ilman suojamaata. Ehkä sillä ei ole vaikutusta, ellei mikki ole jotenkin hurinasuojattu. Parempi varmaan olisi, jos mikistä tulisi kelan päät ja maa erikseen? | |
Tuossa aikaisemmin kun puihin ettei mastertone olisi toiminnassa, niin nyt näyttäisi taas pelaavan www.mastertonepickups.com eli taitaa olla ns. back in bisnes! | |
Mitäs ne humpparin päällä olevat ruuvit tekevät?
Vaikuttavatko jotenkin magneetin toimintaan?
"Soittakaa Kundi meikkaa! Perkele!"
"Voi! Se teidän pikkuinen lähti täältä jo kuusi tuntia sitten! Eikö se vielä ole kotona? | fox
09.09.2004 00:08:22 | |
|
Mitäs ne humpparin päällä olevat ruuvit tekevät?
Vaikuttavatko jotenkin magneetin toimintaan?
Lähinnä kielten väliseen balanssiin. Vaikutus ei ole kovin merkittävä, mutta kuitenkin. Nuo säädettävät ruuvit tuli mikrofoneihin, koskapa kilpailijan mikistä täytyi koko mikki irrotella että sai lyömällä säädettyä ne magneetit. Stratossahan ne napapalat ovat magneetteja, toisin kuin humbukkerissa. Eli kysymykseen: Eivät vaikuta varsinaisesti magneetin toimintaan, vaan siihen mikin "flux fieldiin" eli magneettikenttään ja siinäkin lähinnä siihen, miten se kenttä "näkee" kielen liikkeen verrattuna esim. naapurikieleen. Säätämällä naparuuvia, mieluummin kuin nostamalla tai laskemalla mikkiä, voidaan kielten välistä balanssia jossain määrin tasoittaa, kuten tuolla alussa jo totesin.
Pienenä yllärinä PAF:fin prototyypissä ei ollut säädettäviä naparuuveja, toisin kuin jo pitkään valmistuksessa olleessa soapbar-mikissä. Myyntiosaston vaatimukset saivat Seth Loverin pistämään PAF:fiin sitten toiseen kelaan ne ruuvit... | |
Lisätäänpä PRS-mikkilinkki.
http://www.prsguitars.com/pickups/index.html
Fox'in mainiosta humbucking/puolitus -tarinasta tuli mieleen se, että PRS 513-mallissa on toteutettu uusin PRS:n mikitystekniikka, viidellä yksikelaisella saadaan aikaan 13 erilaista saundia. Viisiasentoisen mikkivalitsimen lisäksi skitassa on kolmiasentoinen tone-valitsin heavy/clear humbucking/single coil.
http://www.prsguitars.com/showcase/current/513rose.html
Lokakuun Guitarist-lehdessä #255 on tästä soittimesta juttua. | |
Miten otetaan pafista kuoret pois? Pitääkö ottaa pois ne ruuvit joita on joka kulmassa vai ne kaksi jotka on sivuilla? Voiko kuoret ottaa pois ilman kielten poistoa?
"Blinding signs flap,
Flicker, flicker, flicker blam. Pow, pow.
Stairway scare Dan dare who's there?"
Pink Floyd: Astronomy Domine | fox
16.09.2004 01:30:57 (muokattu 16.09.2004 01:31:46) | |
|
Miten otetaan pafista kuoret pois? Pitääkö ottaa pois ne ruuvit joita on joka kulmassa vai ne kaksi jotka on sivuilla? Voiko kuoret ottaa pois ilman kielten poistoa?
Ne kuoret on kahdella juotoksella siellä pohjalevyssä kiinni. Ensimmäinen ja tärkein sääntö on: Varovasti. Kuorten tarkoitus on suojata keloja mekaanisilta vaurioilta ja tarjota myös häiriöiltä suojaa sähköisesti, ikäänkuin Faradayn häkkinä. Kuoria ei kannattaisi yllämainituista syistä poistaa lainkaan, mutta mikäli siihen on tarvetta tai muuten tuntuu siltä, niin:
Poistetaan kielet, ovat tiellä kun mikrofoni irroitetaan kitarasta. Ne neljä kulmissa olevaa ruuvia kiinnittävät mikrofoninkehyksen kitaraan, pois ne. Nyt mikrofoni ja kehys voidaan nostaa pois rungosta, seuraavaksi kannattanee juotoskolvilla irroitella sieltä elektroniikka- eli potikka-osastolta mikrofonin johto. Irroitetaan koko mirofoni kitarasta ja sitten irroitetaan kehys avaamalla ne kaksi sivuilla olevaa ruuvia eli korkeudensäätöruuvit, jotka samalla kiinnittävät mikrofonin siihen kehykseen. Haetaan korkeudensäätöjousta lattialta, jonne se pääsi ponnahtamaan.. Nyt voidaan kääntää mikrofoni pohja ylöspäin, ja nähdään ne kaksi juotos"täplää" kuoren ja pohjalevyn välissä mikin pitkällä sivulla. Nyt on kaksi tapaa suorittaa irroitus, joko käyttämällä juotoskolvia, mieluusti jotain 25-30 wattista, ei missään tapauksessa mitään kattopeltisepän kolvia, ja tinaimuria. Lämmitetään juotosta kunnes tina sulaa ja on imettävissä pois. Liika lämpö saattaa turmella kelan, samoin mikin sisälle valunut sula tina, joten on oltava huolellinen sekä varovainen. Toinen ja parempi tapa on käyttää Dremeliä tai muuta pienoisporaa ja katkaisulaikkaa ja vaan leikata siitä juotoksen läpi. Kuoren pitäisi nyt olla varovasti irroitettavissa, sinne kuoren ja pohjalevyn väliin ei saisi työntää syvälle mitään ruuvimeisseliä, palettiveistä eikä muutakaan sorkkarautaa, edelleen ettei niille keloille tulisi vahinkoa. Nyt kun kuori on pois, pitäisi meillä olla kaksi kelaa ripirinnan esillä. Kun nyt tähän pisteeseen on päästy, niin samalla vaivalla voisi sen mikinjohdon vaihtaa 4 johdinta ja maadoitus -tyyppiseksi johdoksi eli kelojen alku- ja loppupäät erikseen ja maadoitus siihen pohjalevyyn nykyiselle paikalle, mutta se toisen kelan loppu tuleekin siitä maadoituspisteestä siihen uuden johdon neljänteen johtimeen... Ja jatkotoimenpiteet tietysti käänteisessä järjestyksessä. | |
niin tota millasista mikeistä kuulu parhaiten huiluäänet? (tarkoitan siis sellasia huiluääniä, jotka tehdään plekulla ja peukalolla "samaan aikaan")
Se on Viidakon laki | |
niin tota millasista mikeistä kuulu parhaiten huiluäänet? (tarkoitan siis sellasia huiluääniä, jotka tehdään plekulla ja peukalolla "samaan aikaan")
Harjoittele pinchharmonic oikein. Ei siinä mitään erikois mikkejä tartte että vinkuu. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
