| Aihe: Huuliharppu, mikrofoni ja Bluessoundi?? | |
|---|
|
Moi.
Valtaosa vähistä harpulla soitteluista on tullut toteutettua akustisesti, mutta jotain kokemuksia ja käsityksiä on toki vuosikymmenten varrella kertynyt vahvistetustakin soitannasta.
jani72: Soitin tänään bluesharppua vanhan putkivahvistimen läpi.
Pelkkä putkivahvistin ei harpullakaan takaa autuutta, paljon on kiinni impedanssisovituksista, särökäyttäytymisistä ja eritoten siitä minkä aikakauden ja/tai tyylilajin bluesharppusoundia hakee.
Minkä tahansa matalaimpedanssisen (~100-~800Ohm) mikrofonin yhdistäminen suoraan kitaravahvistimen sisäänmenoon joka on optimoitu ~5KOhm + signaalilähteelle, aiheuttaa aina eriasteisia taajuustoiston muokkautumisia.
Osa yhdistelmistä kuulostaa varsin mukavilta, jotkut toiset eivät niinkään.
Tuosta syystä mm. Shurella on aikojen saatossa ollut useampiakin mikkejä joissa on joko kytkimellä, jomppaamalla tai juottamalla mahdollista valita joko korkea- tai matalaimpedanssinen lähtö.
Se kumpi jollain tietyllä vahvarilla toimii korvanmukaisemmin, se on aina tapauskohtaisesti kokeiltava.
jani72: Mikrofonina oli hätäapuna Thomanin halppis virvelirummun mikki. Soundi turhan kireä, mutta pienen kokonsa ansiosta se istui käsiin oikein mukavasti.
T-Bone CD55?
Tuo ja (ulkonäkö)esikuvansa Sennheiser E604 ovt kyllä mukavan kokoisia harppukäyttöön.
Sennheiseristä ei ole kokemusta mutta CD55:sta on.
Ihan kiva mikki rumpudemotteluun jos mitään muuta ei ole tarjolla, mutta ovat varsin vika-alttiita, ja soundieroja on yksilöiden välillä runsaasti.
Vaikka pienikokoisina ovatkin tavallaan mainioita kuoria teeseitsemikkiväkästelyyn, noin pienihalkaisijaisia dynaamisia elementtejä ei ole ylenmäärin tarjolla.
Tarpeellisen sovitusmuuntajan ujuttaminen pieniin kuoriin ei myöskään ole välttämättä helppoa eikä kustannustehokasta.
jani72: Onko kukaan kokeillut harppua laadukkaan rumpumikin kanssa?
En ole, ja kuten noista aiemminesitetyistä kommenteista voi lukea (ainakin rivien välistä), Lo-Fi-mikki tuottaa perinteisemmän blues-harppusoundin suoraan vahvariin soitettaessa kuin "parempi" dynaaminen mikki.
Jos soitetaan efektien, taajuuskorjaimien yms. läpi, tuolloin "Hi-Fi"-mikilläkin toki on mahdollista muokkailla enemmän soundivariaatioita.
jani72: Näkemyksiä?
:), aina.
Klassikoilla:
Shure 520 DX
Tai budjetin niin vaatiessa:
Superlux D112C
tuskin menet metsään mikkiä liikkuvaan soittoon etsiessäsi.
Ehdottomana plussana harppukäyttöön on noista kumpaisestakin löytyvä sisäänrakeenettu tasonvaimennin/volume, mahdollistaa ilman äänihenkilöä soittamisen ihan toisella tapaa kuin perinteisillä mikeillä.
Ja helpottaa toki huomattavasti ääneihenkilön työsarkaa jos sellainen sattuu keikalla olemaan.
Vahvistinpuoli on haasteelisempi.
Etenkin jos kaivataan perinteisintä soundia jossa signaalitie muodostuu ainoastaan mikistä ja (combo)vahvistimesta.
Ennenvanhaan kun valtaosa "pikku"vahvareistakin joita harppukäyttössä suosittiin olivat A/B PP-vahvareita, harppuvahvareissa yleinen epäsymmetrinen pääteasteen ohjaus saatiin toteutettua yksinkertaisesti (vaikkakin kiinteästi) epäsymmetristä vaiheenkääntöputkea kuten 12DW7 käyttäen.
"Paremmissa" harppuvahvareissa tuo epäsymmetrisyys oli sisäänrakennettu (/modattu) joko kiinteänä tai säädettävänä, jolloin voitiin käyttää helpommin saatavilla olevia symmetrisiä tuplatriodeja.
Nykyään valtaosa etenkin budjettipikkunupeista ja -komboista on A luokan SE vahvareita, joissa epäsymmetrinen pääteasteen toiminta vaatii likipitäen aina kytkennän muokkaamista.
Eli mahdollista, mutta joissain tapauksissa hivenen haastavaa ja soundillisesti vaikeasti ennaltaennustettavaa.
Jos säröt yms. kaivaa efektipurkeista on tietysti kokolailla sama millaisella vahvarilla soittaa.
jani72: Faktoja?
Jonkun mielestä mielipiteitä varmasti nämäkin, mutta:
Käyttötarkoitukseen sopiva soundi on tärkeämpi asia kuin tapa/laitteet joilla siihen päästään.
Ja.
Soittajalla on tässäkin tapauksessa suurempi vaikutus uloskumpuavaan älämölöön kuin laitteilla, mutta jotain tiettyä soundia metsästettäessä autenttisten laitteiden käyttö edesauttaa haluttuun lopputulokseen pääsemistä, muttei missään nimessä takaa sitä.
T:Samuli |  PIM
11.05.2020 10:00:38 | |
|
basisti1971:
Soittajalla on tässäkin tapauksessa suurempi vaikutus uloskumpuavaan älämölöön kuin laitteilla, mutta jotain tiettyä soundia metsästettäessä autenttisten laitteiden käyttö edesauttaa haluttuun lopputulokseen pääsemistä, muttei missään nimessä takaa sitä.
T:Samuli
Tämä, jos mikä pitää paikkansa huuliharpun kanssa. Meidän bluesbändissä soittaa yksi Suomen parhaista nuoremman polven bluesharpisteista eli Niemisen Serko ja tämän myötä ollen olen tullut suorastaan allergiseksi paskalle tai jopa keskinkertaiselle huuliharpun soitolle. Jos oikein rehellisiä ollaan niin ensin kannattaa opetella muutama vuosi ihan sitä harpun soittoa vaan ja sitten kun se alkaa joten kuten sujumaan niin sitten vasta alkaa miettimään miten sillä saisi rääkättyä isompaa kuulijajoukkoa. Tosin sama taitaa päteä suurimpaan osaan soittimista, mutta huuliharppuun erityisesti.
Mitä taas kalustoon tulee niin treeniksellä Serko yleensä soittaa pienellä VHT Special 6 putkinupista modatulla kombolla ja keikalla jollain 40-luvun Mascon nupilla ja pienellä takaa avoimella kaapilla ja harppumikkinä on joku itse visakoivusta sorvattu, mutten nyt muista mikä elementti siinä on. Ja Charlie Musselwhiten nimmari kuoressa on oleellinen osa sointia ;) Jos kiinnostaa niin tarkemmista yksityiskohdista voi kysellä mieheltä itseltään vaikka Facebookissa,
Tässä yks biisi reilun vuoden takaiselta keikalta, missä kuuluu em. Mascon vahvistin.
https://www.youtube.com/watch?v=awGBNXUg66U
Ja löytyiä tuubista myös juttua itse vahvistimesta.
https://www.youtube.com/watch?v=9KjhGq5SAEc
Kamaahan on sopivasti, tilaa vaan liian vähän. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
