| Aihe: Paskin keikka mitä ootta tehneet | |
|---|
|
Mikä meni vikaan?
Joskus nuorna miesnä hommattiin kesäksi ihka ensimmäinen "oikea" kiertue. Ehken 40-50 keikkaa peräkärry ja autopohjalla. Ei sitten ymmärretty ihan tuon mainostamisen tärkeyttä.
Vieras kaupunki + outo bändi + huonosti porukkaa normaalistikin vetävä ravintola = yksi katsoja salissa.
Vedettiin keikka suorastaan raivokkaasti. Tuumattiin takahuoneessa että tämä on oikea testi meille. Onko meillä työmoraalia. Olihan sitä. Silti, ei mikään juhlava fiilis. Se ainoa katsoja pelasi koko meidän setin ajan flipperiä. Treenit baarissa. Heh.
"You have to give some skin to get some tone.": Will Lee |  eRZu
09.05.2003 16:38:12 | |
|
Sittenhän sä olit varmaan kuin ilmetty Neumann!?
:) heh... niin kai.. :) nyt me einää ees soiteta sitä.. (luojan kiitos..) ;) muut keikat on menny huomattavasti paremmin... :)
Music is the power of my life! | |
Soitettiin ison tapahtuman sivulavalla, samaan aikaan päälavalla joku ihme tanssibändi veti niin lujaa, ettei meidän monitoreista mitään kuullut sen yli. Eikä järjestäjän palkitsema mies äänipöydän takana uskaltanut laittaa enemmän volaa monitoreihin kun pelkäs muka feedbackiä. Yleisön mukaan kuulostettiin silti ihan hyvältä, mutten osaa ottaa siihen kantaa kun en itse kuullut meistä mitään :-(
...and sunshine's waiting for me a little further down the road... | |
No, olin ollu intissä pari viikkoa, ja pääsin ekoille lomille. Jotain bändiviritelmää sitte oli paikallisella nuorisoseurantalolla. Bändis soitti samoja jätkiä, ketkä meiän aikasemmas bändis oli soittanu (mm. mun broidi). Piti lähtee nykyisen vaimon kanssa siitä Porin Jazzeille, mutta perkeleellisessä juubassa kun olin, aattelin että perskeles, mähän tuun soittaan kans. Unohtu Jazzit hyvinkin äkkiä.
No, enhän mä edes osannu soittaa puoliakaan niistä biiseistä mitä vedettiin. Ja sitä toista puolta en kyennyt kunnossani kovinkaan oikein soittamaan. Onneks oli vähä yleisöö, ja muutki bändin jäsenet enemmän tai vähemmän maistaneina. Aina ku tuli sellanen biisi, mistä ei ollu varmuutta, vedin lavan vieressä bissee lisää koneeseen.
Oli sitten yks oma biisi pakko ihan innoissaan spiikatakin: "Täsh tulee tää meiän hittipiisi, te tunnette tän!" Soitin introo jotain puoli minuuttii ja kompastuin piuhoihin ja eikun biisi alusta. Ja spiikit uudelleen...
Mutta hauskaa oli. Serkulla on kuva keikasta, ku meikät mossaa tyytyväisen näköisinä ilman paitoja lavalla. Täytynee skannata se ja pistää omakuvaks...
It started as a whisper, now try to dodge this roar... | |
Oiskohan se se missä epälupaava muusikon ura loppui siihen kun luvattiin ulkomaan työkeikkoja muissa hommissa ... toteutui ja sillä tiellä ollaaan vielä.
Koo(Aa)lla ei ole väliä ! |  LTD
11.05.2003 21:30:05 (muokattu 11.05.2003 21:31:26) | |
|
Eilen tuli vedettyä aika paska keikka. Tosin lähtökohdatkaan eivät olleet kummoiset. Rumpali kines (toinen kitaristi soitti rumpuja), puolia biiseistä ei treenattu ollenkaan (tyyliin: tiedättekö sen biisin?Joo, no vedetään se), liikaa kaljaa ja paskat rummut (esim. vain yhdet rumpukapulat mitkä lyheni keikan aikana n.10cm ja virveli paskana).
Onneksi tällä "keikalla" oli vain kavereita ja tuttuja yleisössä.
"Rock ei ole edes musiikkia. Se on instrumenttien pahoinpitelyä tunteiden purkamiseksi"-Mark Smith | |
Viime jouluna erään firman pikkujoulukeikka.
Keikka oli perjantaina töiden jälkeen. Soiton piti alkaa klo 1800. Haitari oli ollut remontissa ja hain sen matkahuollosta perjantain ruuhkassa helvetinmoisella kiireellä.
Roudaus oli juhlasalin läpi pöytien takaa ja perkeleen pitkän matkan takaa. Pakkasta oli ulkona 30 astetta. Viriteltiin kamat pystyyn ja aloin laitta haitaria kiiinni. Kello oli 1740. PERKELE haitarin poweri. ts. midi ja mikkilaitteet oli jäänyt sinne huoltofirmaan Tampereelle. Kysyi juhlan vastaavalta, etä sopiiko, että jos hieman viivästetään alkua. Ei käy oli vastaus. Onneksi hanuristikaveri asui 5km päässä ja ei ollut keikalla. Hain kaasu pohjassa kurtun lainaan ja ehdin juuri ja juuri soittamaan. pinna oli kireellä kuin viulun kieli. Muut jätkät oli pihalla kuin lumiukot soitettiin ihan päin helvettiä. Perjantain työväsymys painoi kaikkia. Oma soitto oli mitä oli. ihan outo Italianpojan soittopeli, jossa oli tiheämpi näppäimistö kuin omassa, joten voitte arvata mitä siitä seuraa... Mulla alkoi vituttamaan tokan setin jälkeen niin paljon, että vedin perskännit. Sitten tuokin paska keikka tuntui jo vähän paremmalta.
Mika | |
Pakko ottaa osaa tähän keskusteluun. Tämä tarina on pitkä mutta tosi, lainaus keikkapäiväkirjastamme, armahtakaa siis minä-muoto:
Tämä on sitten niitä keikkoja jolloin kaikki menee perseelleen. Tapahtuma oli motoristien kokontumiajot. Olin taas kuumeessa. Mikä vittu siinä on että aina pitää juuri keikoilla sairastaa? Jukka, Eeva-Maria ja Matti olivat luvanneet hakea kamat soittokämpiltä kyytiin ja sitten minut. Eeva soittaa mulle joskus neljän aikaan että Pajaristen pakettiautosta on ovi tippunut. Kivakiva. Pojat lähtevä etsimään toista autoa ja peräkärryä. Eewukka hakee minut kyytiin omalla autollaan. Oulun keskustassa on järkyttävä ukkoskuuro. Vettä tulee aisana. Menemme Jussin kautta Nallikariin pällistelemään ja pienen palaverin jälkeen järjestäjät viimein hoksaavat ketä olemme. Takahuonetta ei ole. Olemme siis ulkoilmassa ja keikkaan yli kolme tuntia. Onneksi Nallikari oli säilynyt kuivana sateelta. Kuumetta varmaan 38. Pojat saapuvat paikalle ja katso ihmettä: kaikki tavarat ovat sullottuna Pajaristen Volvoon; rummut, vahvistimet, kaikki. Ihme ahtaajia nuo kaverit.
Tavarat roudataan lavalle ja vetäydymme pois miksaajaporukan tieltä (heillä oli lavan rakennus hieman kesken). Matti on ostanut vasta rumpuräkin ja sitä ihastelemme porukalla. Viimein soundchecki pääsee käyntiin, ja kuten yleensä, rummut otetaan ekana käsittelyyn. Tässäkin menee järkyttävän kauan, kun miksaaja ei osaa päättää onko soundi hyvä vai paska. Sitten olisi basson vuoro. Mutta voi, ei kuulu koko instrumentista inahdustakaan. Piuha on ehjä, vahvistin on ehjä. Aktiivimikkien virransyöttö on loppu. Voi perkele! Ei varaparistoa. Jukka lähtee hakemaan autolla yhdeksän voltin patteria. Tällä välin otamme jostain Jussi efektipedaalista patterin ja päätämme kokeilla onko siinä poppaa? On siinä tasan kahden soinnun verran, sitten oli sekin imetty kuiviin ja basso oli taas hiljaa kuin Oulunsalon keskusta aamu neljältä. Lavamiksaajalla oli kuitenkin ässä hihassaan ja hän taikoi jostain sen verran elävän pariston, että basso rupesi julistamaan ilosanomaa urakalla. Tsekki tehtiin loppuun. Ilman Jukkaa tietenkin kun Jukka oli Tuirassa hakemassa sitä vitun patteria.
Vetäydyimme lavan edustalle juomaan virvokkeita ja syömään makkaraa. Kuume alkoi nousta ja oksetti. Porukkaa oli tapahtuma-alueella todella vähän, joten keikkaamme siirrettiin ensin puoli tuntia ja sitten toinen mokoma lisää. Viimein pääsimme tositoimiin ja rokki alkoi soida. Ketään ei kiinnostanut. Paitsi erästä pariskuntaa joka jaksoi taputtaa ja hurrata koko ensimmäisen setin ajan. Kuvasipas ihan videokameralla meitä se pariskunnan miespuolinen henkilö. Lienee lähettänyt sen jo kympinuutisten loppukevennykseksi. Olo oli yleisön penseydestä huolimatta hilpeä. Johtui varmaan siitä, että vastustaminen meni jo farssin puolelle. Viimeisessä biisissä Jussilta katkesi kieli ja vireessä olevasta varakitarasta huolimatta kaveri vain häipyi lavalta vaihtamaan kieltä. Kielenvaihtoon tarvittava ainoa kuusikulma-avain putosi tallan alle kitaran sisuksiin. Yhden kielen vaihtoon menneessä ajassa olisi punonut jo kymmenen kieltä tilalle. Minä ja Jukka sitten siinä yritimme Bending Meetä veivata. Oli se hirveää. Mutta nauratti vaan enemmän ja enemmän. Olokin siinä hieman helpotti.
Toinen setti rymähti käyntiin puoli tuntia ensimmäisen päätyttyä. Perverted Mindin hypytkin tehtiin mutta koko kiikkerä lava oli kaatua. Seitsemänsataa kiloiset valotelineet heiluivat uhkaavasti. Jukka huusi Jussille että ei hypitä, Jussi huusi saman minulle ja minä idiootti sanoin mikkiin että "EI HYPITÄ!!" Yleisön ilmeet olivat oikea Kodak Moment. Mikrofoni pamautteli muuten huulille koko keikan ajan n. 220 volttia. Jossakin oli ilmeisesti jokin oikosulussa. Vituttaahan se laulaa kun sähköä pyrkii suuhun. Luultavasti tästä syystä unohtelin sanoja sieltä täältä ja korvasin ne ihka omilla sanoilla kuten "Kuka ihmisten kurikkas on tunneliansa valtias" Että semmoista. Kitaran perkele putosi myös sylistä noin seitsemäntoista kertaa. Eipävissiin.
Se siitä. Soitot oli soitettu ja alkoi tavaroiden purku. Sulloimme taas kaikki tavarat Pajaristen Volvoon ja aloimme tehdä siinä lähtöä, kun Eeva-Maria huomasi hukanneensa auton avaimet. Jeespox, osa porukasta ei pääsisi kotiin jos avaimia ei löydy. Niitä sitten etsittiin ja manattiin. Lopulta ne löytyivät Jukan taskusta. Yli tunti siinäkin meni. Järjestävältä osapuolelta tuli yllätys kyllä erittäin positiivista palautetta ja pahoittelut yleisön vähyydestä. Antoivat vielä meille rannekkeetkin jos seuraavana iltana olisimme halunneet tulla katsomaan muita bändejä ja vaikkapa juomaan olutta. Kiitoksia heille. |  PJS
18.05.2003 12:12:11 | |
|
Huonoimmat keikat, no ylivoimaisesti huonoin keikka mitä mien bändi on soittanut oli ensimmäinen ns.koulun ulkopuolinen keikkamme, kunta möi vanhaa rojuaan pois huutokaupassa, siis vanhaa rojua tyyliin rikkinäisiä tuoleja, kirjotuskoneita vuodelta 2 yms. roinaa. no meidät oli sitten pyydetty viihdyttämään yleisöä, ilmaiseksi menimme. lavana toimi traktorin teräksinen perävaunu josta yksi laita kaadettu alas, arvaatte varmaan, ettei tilaa paljon ollut, sen lisäksi ne terässeinät oli kohtuullisen musikaalisia, varsinkin kun mun 100w avoselkänen kombo oli sitä taka seinää vasten. Homman kruunasi se, että siellä tuuli ihan saakelisti, niin kaikki paperit sun muut lähti huit helvettiin, ja vielä sokerina pohjalla oli 40 asteen helle+ auringonpaiste, oli nimittäin kuuuma. Yleisönä oli slummien vähäosaiset ja vanhukset.
Juuri kun luulit unohtaneesi....PJS | |
Nostetaan aihetta...
Kauan, kauan sitten, soitettiin Savoyssa.
Yleisössä taisi olla neljä ihmistä, joista yksi oli keikkabussin kuljettaja.
Ekan biisin aikana kaksi lähti menee.
Vedettiin silti täysillä. :D | |
delarco: Nostetaan aihetta...
Kauan, kauan sitten, soitettiin Savoyssa.
Yleisössä taisi olla neljä ihmistä, joista yksi oli keikkabussin kuljettaja.
Ekan biisin aikana kaksi lähti menee.
Vedettiin silti täysillä. :D
Mikä teki keikasta paskan?
Omien näkemysten mukaan se, että yleisöö on vähän ei oo automaattisesti paskan keikan merkki. Onhan se kivempaa ku on enemmän jengiä, mutta ei se oo sen kourallisen syy ettei muita tullu. Sit vedetään niille jotka tuli.
Ittellä on vanhan bändin kans oikeestaan kaikki paskat keikat ollu paskoja sen takia ku yks jäsen tykkäs aina välillä dokata itteltään soittokunnon pois. Kerran sillä oli sellanen kausi että suoritti sillain puoli vuotta putkeen. En kyl tajua miksei sitä potkittu pois jo sillon, siitä on jo varmaan 6-7 vuotta ja se soittaa siinä edelleen. Siitäkin huolimatta että minä ja kolme muuta jäsentä on siitä jo lähteny pari vuotta sitten sen takia että se on niin paska jätkä. Eipä siellä oo ku yks orkkisjäsen enää sitä kattelemassa.
Hipelius: Olet hieno mies, mutta sulla on aivan ällistyttävän huono maku. | |
Vaikea arpoa sitä paskinta, mutta tässä pari vaihtoehtoa.
Poliisi-asemalla akustisilla kitaroilla säestäen ja laulellen sekalainen setti cover-kappaleita.
Joita tuli harjoiteltua pari kertaa, että jotenkin juuri ja juuri sai läpi asti ne vedettyä.
Ja tämä poliisi-asemahan oli juuri sopiva soittopaikka tuolloin, kun tapana oli poltella joka aamu, päivän alkajaiksiksi vahvat piipulliset oikein kunnon mauste-yrtti tupakkia. =)
Toinen oli baarissa kalja-palkalla. Jälleen covereita. Tällöin oli tarkoitus soittaa sähkökitaraa, mutta kun viimeisenä yllätys kappaleeksi tuli tunnettu: Tahdon rakastella sinua.Päätin, että soitan rumpuja, joita olin viimeksi soittanut ala-koulussa ja kaljatkin oli jo juotu. Tiesihän miten siinä kävi. Aurinkolasini ja rumppukapulatkin lenteli.. =)
Kolmantena: Juuri oli aloittamassa transprosessiani ja soitin tällöin pianolla muutaman klassisen teoksen, joissa mukana oli sellisti ja mezzo-sopraano. Olinhan tietenkin osannut vetää jalkaani korkeimmilla piikki-koroilla olevat saappaat ja jotain muutakin naisellista hepenettä. Huojuen astelin salin läpi pianolle ja aloimme soittelemaan. Kuuntelijoina olivat Suomen sotaveteraanit. Tähän aikaan oli tapana lukea kappaletta nuoteista soiton lomassa ja kävikin sen suhteen lievä tuurilla onnistuminen, kun eräässä kohdassa, noin keskellä kappaletta. Unohdin täysin mitä soittaa ja silmäni hukkasivat nuotti-rivinkin. Paukutin noin 4-tahtia summassa sointuja, tiedostamatta edes oikeastaan missä sävellajissa mentiin. Sitten silmäni löysivät takaisin nuotti-viivastolle ja kappale meni jotenkin nuottien mukaan loppuun asti. Loppuun huojuva kumarrus piikkikorkkareissa ja kämpille nauramaan tapahtunutta. Uskokaa tai älkää, mutta nuo nelisen tahtia kuullostivat melkein järjelliseltä.. =)
Manteloa/Mozarella | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
