| Aihe: Kappaleiden tekemisestä | |
|---|
|
Vielä tuossa vajaa vuosi sitten biisini syntyivät niin, että istuin alas, soittelin jotain ja havaitsin tehneeni jotain hienoa. Aina kuitenkin se vaati sen, että aloin ehdoin tahdoin väsäämään biisiä. Nykyisin (opeteltuani hieman laulamaan) saatan vaikka kadulla kävellessäni huomata päässäni pyörivän jotain sanoituksia ja alan saman tien laulaa niihin melodiaa ja biisi on kasassa ennen kuin ehdin edes kissaa sanoa. Eli lähinnä nykyään biisin fiilis ja kantava idea syntyvät sanoitusten muodossa ja sävellys sitten rakennetaan kantamaan vaikka tiettyä melodiaa tai riiminpätkää. Uusimmat ja parhaat biisini ovat syntyneet juuri niin, että pidän lehtiötä ja kynää sekä taskussa, että sängyn vieressä ja aina inspiraation tullessa laitan sanat muistiin ja kehittelen melodioita pari päivää. Jostain yksittäisestä lauseesta saattaa kehittyä pian kolossaalinen kahdeksan minuutin kappale. Kaikki on vaan siitä kiinni, kuinka pitkälle haluaa mennä idean toteuttamisessa. Tekeekö siitä valokuvan, maalauksen, mosaiikin vai freskon. Jokainen toimii omalla osa-alueellaan, mutta jokaisen tekemiseen on oma metodi, mutta kaikkiin tarvitaan silti näkemys.
Kuunnelkaa lapset (ja aikuiset) paljon erilaista musiikkia, ainoastaan yhdistelemällä erilaisia paloja saatte palapelin kasaan. Olin soittanut kitaraa kuusi (ja harrastanut musiikkia enemmän tai vähemmän aktiivisesti kaksitoista) vuotta ennen kuin sain ensimmäisen kappaleeni valmiiksi, johon olin OIKEASTI tyytyväinen. Siitä tietää, että on tehnyt hyvän biisin, jos se on vielä vuodenkin päästä hyvä. Lopussa kiitos seisoo, ei kannata masentua, vaikkei heti saisikaan Bohemian Rhapsody II:a tehtyä... Tsemppiä!
Volyymi korvaa puuttuvan taidon! | |
Itse olin soitellut kitaraa parisen vuotta, ennen kuin tein ensimmäisen oman kappaleen. Siitä se lähti, enkä ole sen jälkeen juuri covereita soitellut. Tämä on tietysti vaikuttanut siten, että olen kehittynyt biisintekijänä, mutta en kitaristina juurikaan.. Mutta joo, monenlaista musiikkia kannattaa kuunnella. Ei siitä ainakaan haittaa ole. | |
Laitetaan tänne nyt se vanha viisaus, että kannattaa opetella säännöt, jotta niitä voi rikkoa.
Sama pätee jokaiseen täälläkin sanottuun sääntöön ja ohjeeseen. Myös tähän. :-)
"Die Grenzen meiner Sprache sind die Grenzen meiner Welt." -- Ludwig Wittgenstein | |
Laitetaan tänne nyt se vanha viisaus, että kannattaa opetella säännöt, jotta niitä voi rikkoa.
Eli siis mä en voi ajaa ylinopeutta jos mä en tiedä nopeusrajotuksia, eli sääntöjä. Tää kannattaakin kaikkien painaa mieleen. Ei voi poliisi sakottaa, mahtaa poliisi-setää vituttaa. | |
Hee, löysitpä mainion saivertelulauseen, aplodeja! | |
Hee, löysitpä mainion saivertelulauseen, aplodeja!
Joo, mutta saivartelematta ymmärrettynäkin "kannattaa opetella säännöt, jotta niitä voi rikkoo -tiedostaen" on mun mielestä pimee viisaus, kun biisien tekemisestä puhutaan.
Täytyy nyt vielä loppuun toistaa, että tää siis pelkästään mun mielipide. Tosin pitkälle mielipiteitä on ketjun alotuksessakin, ja tuntuu kyllä aika ihmeelliseltä, että tämmönen on nostettu alottelijat -palstalle pysyväks. | |
Muistakaa myös se, että musiikki on myös yksi taidelaji. Hyvä Rock-kappale on sama asia, kuin se että jokin taiteilija maalaa taulunsa kankaalle, koristellen sitä erilaisilla väreillä !!!!!
Mitä tulee sanoituksiin, niin melodia on aina numero 1. Sanoitukset ovat siis AINA sijalla 2, mutta kuitenkin tärkeitä. | |
Mitä tulee sanoituksiin, niin melodia on aina numero 1. Sanoitukset ovat siis AINA sijalla 2, mutta kuitenkin tärkeitä.
Et ole tainnut tutustua rap-musiikkiin? | |
Joo, mutta saivartelematta ymmärrettynäkin "kannattaa opetella säännöt, jotta niitä voi rikkoo -tiedostaen" on mun mielestä pimee viisaus, kun biisien tekemisestä puhutaan.
No, päätä seinään-metodilla pärjää punkkia tai rokkia tai heviä tai poppia tai iskelmää tehdessä. Eihän korvalla semmoista tee joka ei kuulosta hyvältä. Osaaminen vaan ei keskimäärin vaikeuta minkään työn suorittamista. | |
Meidän bändillä on vaan kaks biisiä niitä ei olla hirveesti viel päästy hiomaan, sen kyllä huomaa kunhan kuulee biisit, ei me osata ees hirveesti nuotteja mutta biisi kuitenkin toimii jotenkuten mutta paranneltavaa siinä pon :D Biisit on muutenkin laulettu suomeks ja meijän bändin genren pitäis olla heavy metal mutta ei todellakaan mee viel sinnepäin ehkä sitte joskskus :P | |
Mitä tulee sanoituksiin, niin melodia on aina numero 1. Sanoitukset ovat siis AINA sijalla 2, mutta kuitenkin tärkeitä.
Toi nyt on taas vähän tilannekohtaista sekä biisin tekijän, että kuuntelijan kuin myös biisin luonteen/genrenkin kohdalla.
Mä ainakin henkilökohtasesti vaadin omissa biiseissäni hyviä sanotuksia. Tai ylipäätään sanotuksia joissa on edes jollain tasolla jotain järkeä. Tän jälkeen (jo ehkä osittain valmistakin) melodiaa ja rytmitystä (luonnollisesti) lähdetään muokkaamaan sanotusten mukaan. Vaikka en oikeastaan koskaan kuuntele tai edes juurikaan arvostele muiden biisien sanotuksia niin ne on silti mun omissa jutuissani koko laulun tärkein osa. En nää ainakaan itse mitään pointtia ympätä biisiin laulua pelkästään sen takia, että kunhan siihen nyt jotain laulun tynkää saa, sanotusten laadusta viis. Hyvä instrumentaalisuus voi hyvinkin pelastaa biisin huonolta lyriikalta. Tietysti lauluhan voi olla sanatontakin ja erittäin toimivaa joissain biiseissä eikä sen kuitenkaan tartte olla mitään jodlausta. Eli en siis tietenkään sano, etteikö laulun melodia ole tärkeä biisin toimivuuden kannalta (on se laulu sitten monotonista tai erittäin sointirikasta), mutta AINA se ei ole tärkein laulun osa.
Mutta tietysti mähän vaan kerron sen, miten itse koen tän asian.
En itse kuuntelis mun tekemää musiikkia, jos se ei olisi mun tekemää. | |
Jeps, parasta on ettei ole mitään sääntöjä, mikä on missäkin tärkeintä. Tunnelma määrittelee aikas paljon. Jossakin biisissä voi olla lyriikat aivan omalla sijallaan, musiikin toimiessa vain taustahälynä, jossakin toisinpäin, ja kaikkea siltä väliltä ja sen yli.
Tarkoitan että biiseissä voi ikäänkuin olla kaikilla oma luonteensa.
Tietenkin jokaisella yleensä on omat tottumuksensa, miten biisit näkee ja miten ne syntyy, mutta on aina hienoa välillä huomata ettei olekaan niin kompastunut omiin kaavoihinsa kun joskus tunnelma vie mukanaan biisinteossa.
Kunhan nauttii siitä musiikista ja se tuntuu hyvältä. | |
mä tein eka oman kappaleen yhelle tytölle ja sit vast aloin soittaa, et jospa mä saisin sen.... heh... no paskahan se oli enkä sitä saanu mut onneks aloin soittaa, elämäni yks ainoist suurist asioist mitä oon tehny oikein! :)
ROCK ´N´ ROLL EI KUOLE NII KAUAN KU TEINI-IKÄISET RAKASTUU TOISIINSA! /Andy McCoy | |
En anna plussaa, koska ei aloitus ainakaan vakuuttanut ja sen lisäksi kaikki samankaltaisen oloiset komppaavat kuorossa. Jos monipuolisuus koetaan musiikiksi, missä kaikessa on kitara mukana, täytyy mun silloin olla eri mieltä. Otsikon vierestäkin tais mennä ainakin toi, miten nuoria soittajia poljetaan maahan katkerakyynel silmäkulmassa. Nuoria tulisi kannustaa, sen sijaan, että takerrutaan niiden tekemiin virheisiin. Nuori soittaja luo tärkeän pohjan sille, mitä hän soittaa aikuisiällä.
Kappaleiden tekemisestä, mitä tää otsikko ainakin käsittääkseni koskee (eikä nuorten soittajien latistamista), sanon ainakin sen, että aitous palkitaan. Mä olen tehnyt paljon musiikkia, vaikkei se levylle ole useimmiten edes ainakaan vielä päätynyt. Enkä koskaan ole ajatellut niitä säveltäessäni, vaan ne ovat säveltyneet itsestään. Hyvä idea kasvaa itsestään - ainakin mulla.
Muistakaa! Nuoria tulee kannustaa rakentavaan toimintaan elämässään - ei latistaa. |  MrQ
12.07.2005 13:55:35 | |
|
En anna plussaa, koska ei aloitus ainakaan vakuuttanut ja sen lisäksi kaikki samankaltaisen oloiset komppaavat kuorossa. Jos monipuolisuus koetaan musiikiksi, missä kaikessa on kitara mukana, täytyy mun silloin olla eri mieltä. Otsikon vierestäkin tais mennä ainakin toi, miten nuoria soittajia poljetaan maahan katkerakyynel silmäkulmassa. Nuoria tulisi kannustaa, sen sijaan, että takerrutaan niiden tekemiin virheisiin. Nuori soittaja luo tärkeän pohjan sille, mitä hän soittaa aikuisiällä.
Kappaleiden tekemisestä, mitä tää otsikko ainakin käsittääkseni koskee (eikä nuorten soittajien latistamista), sanon ainakin sen, että aitous palkitaan. Mä olen tehnyt paljon musiikkia, vaikkei se levylle ole useimmiten edes ainakaan vielä päätynyt. Enkä koskaan ole ajatellut niitä säveltäessäni, vaan ne ovat säveltyneet itsestään. Hyvä idea kasvaa itsestään - ainakin mulla.
Muistakaa! Nuoria tulee kannustaa rakentavaan toimintaan elämässään - ei latistaa.
Aika katkeraa tilitystä.
Minä pyrin toiminnallani nimenomaan kannustamaan nuoria musikantteja oikomalla mutkia, niin sanoakseni.
Kovin moni nuori soittaja ei vaan oikein tajua oman tekniikkansa rajoja. Esimerkiksi eräs kassu, viidentoista vanha kloppi soittaa ikäisekseen kuin enkeli kitaraa, paremmin kuin minä, esimerkiksi. Mies ei soita mitään yli lahjojensa ja treenannee niitä vaikeampia juttuja kotonaan rauhassa. Bändisoitosta minä en tiedä yhtään mitään, mutta tokkopa ihan sujuvaa on. Sama juttu kuin basso-oppilaallani. Soittaa minua paremmin, mutta porukan kanssa homma kusi vielä vuodenvaihteessa.
Tämän, no, muunmuassa tämän takia tein tuon kirjoituksen.
Pointtina nimenomaan se, ettei lätkitä riffiä riffin perään, ja ei soiteta tekniikan ylärekisterissä. se on se A ja O. muuten oppiminen hidastuu tai pysähtyy kuten allekirjoittaneella siksi aikaa kun skulataan liian vaikeita juttuja.
Ja miten tämä kappaleisiin liittyy??
Soittotaito ja soittimen tunteminen ovat sangen merkittäviä tekijöitä kappaleita duunatessa. Nyansointi, aksentit, komppi-ideat, fillit, ne kaikki vaativat oman alueensa tuntemista joka ei ainakaan helpotu sillä että lähtee paahtamaan progeheviä seiskalla.
Mä en todellakaan ole tarkoittanut lyödä natiaisia maihin, ja toivon että olet ainoa joka on noin ajatellut. | |
Joku ohjasi minut eräässä toisessa threadissa tänne, ja luinkin ketjusta toistaiseksi vasta aloitusviestin ja 2 viimeisintä vastausta.
MrQ puhui tuossa siitä, mitä tässä olen viime aikoina muutenkin kelaillut. Eli tuota, että koko teknisiä voimavaroja ei oikein kannata ottaa käyttöön, kun tekee sitä ikiomaa kappaletta. Itse olen saanut aika päiviä sitten mietittyä muutaman biisin, jotka ovat sellaisia, joiden tekemisestä olen haaveillut, ja jotka nyt ovat melko lailla omia haaveitani vastaavia. Jollain tasolla olen jopa tyytyväinen niihin.. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun näitä päähäni säilöttyjä ideoita rupean säilömään nauhalle pelkän kitaran voimin esitettynä, huomaan omat realiteettini. Ne jutut, jotka päässäni saan kuulostamaan hienoilta, ovatkin latteaa kuraa kun niitä sen telecasterin kanssa rimputtelen menemään. Viimeisin terve maanpinnallepalautuminen tapahtui eilen, kun jotain hieman reggaehtavaa (?) meininkiä ja raskaampaakin otetta yhdistelevä kappale yritti päätyä "purkkiin". Omassa soitossa kuulin taas sen, että enpä edelleenkään osaa muuta kuin vähän kompata metallia. Toki kappaleen tulee kuulostaa joltain vasta sitten, kun sen takana on koko bändi, mutta tulipa huomattua taas, että täytyy treenata sitä "perustatsia" vielä lisää, ja sitten vasta antaa tunteiden päästä valloilleen.
Toisaalta tuo on taas jotenkinlohduttavaa, että pystyn kuulemaan selvästi omat puutteeni, ja ymmärrän antaa ideoiden hautoa ja odottaa oikeaa toteuttamishetkeä. Kun eipä tässä nyt mikään varsinainen kiire ole mihinkään. | MrQ
20.07.2005 16:48:54 | |
|
Niin ja lisäksi kannattaa muistaa tämä:
Parhaat kappaleet ovat yleensä niitä jotka ovat joko sellaisenaan mahdollsita tai helposti sovitettavissa akustiseksi.
Vrt. Stone temple pilots: Plush
tai Alice in Chains: Rooster | |
Niin ja lisäksi kannattaa muistaa tämä:
Parhaat kappaleet ovat yleensä niitä jotka ovat joko sellaisenaan mahdollsita tai helposti sovitettavissa akustiseksi.
Totta. Tästä syystä teen lähes kaikki kappaleeni akustisella kitaralla, onpa kyseessä sitten vaikka heviä. Jos kappale toimii mies ja kitara-pohjalta, niin toimii isompanakin versiona. | |
Yleensäkin mielestäni parhaat kappaleet ovat pohjimmiltaan melko yksinkertaisia.
Tuo "pystyy soittamaan akustisella" - ajatus on yleensä hyvä.
Ilmankos sillä tuleekin venkutettua nykyään eniten. Paitsi sitten kun saan Jag-Stangin niin voi olla vähän eri juttu vähäksi aikaa.
THV-Klubi #7 | |
Yleensäkin mielestäni parhaat kappaleet ovat pohjimmiltaan melko yksinkertaisia.
The Smiths - Some Girls Are Bigger Than Others
Kääntänyt takkini? Tällä hetkellä minulla ei ole takkia laisinkaan, sillä olen alasti ja hieroin koko uljaan vartaloni laardilla ja kompostijätteellä jotta raatokoirat luulisivat minua hirveksi.
THV-klubi #28 | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
