| Aihe: Kappaleiden tekemisestä | |
|---|
 MrQ
12.07.2004 13:59:11 | |
|
Tämähän on vain mielipide, mutta mielestäni NIN:iä lukuunottamatta kaikkia vaivaa tietty tylsyys.
Tai siis, nehän ovat suoraan sanoen hemmetin huonoja artisteja/bändejä kaikki.
No, okei, vanhat smässäreiden levyt on kyllä hyviä. |  lxi
12.07.2004 14:49:36 | |
|
Toisaalta MrQ:nkin listasta löytyvät Chuck Schuldiner, Devin Townsend ja Roger Waters ovat bändeissään tehneet asiat varmasti juuri oman näkemyksensä mukaan.
Eli tarpeeksi vahvan vision kohdalla itsevaltius on joskus ainoa vaihtoehto. Se ei kuitenkaan ole yleinen eikä varmastikaan helppo tapa menetellä.
The fact that no one understands you doesn't make you an artist. | MrQ
12.07.2004 16:39:08 | |
|
Toisaalta MrQ:nkin listasta löytyvät Chuck Schuldiner, Devin Townsend ja Roger Waters ovat bändeissään tehneet asiat varmasti juuri oman näkemyksensä mukaan.
Eli tarpeeksi vahvan vision kohdalla itsevaltius on joskus ainoa vaihtoehto. Se ei kuitenkaan ole yleinen eikä varmastikaan helppo tapa menetellä.
Ja sitten toki siinä on se, että miten MUUT soittajat rullaavat yhden vahvan ja ehdottoman keulahenkilön ikeen alla. Onhan se toki niin, että jos sulla on, sanotaan, neljä soittajaa ja yksi säveltäjä, niin homman olettaisin rullaavan kuin junan vessan, mutta jos niillä muilla on omia ambitioitaan, ja halua/taitoa toteuttaa niitä, eikä herra numero yksi siihen saumaa anna, niin perseilyksihän se menee. Case in point: Yngwie.
Eräs tuttavani on juuri tällainen diktaattori. Siitä ei soittajaa saa tekemälläkään vaan jokaisen nuotin pitää olla sen kirjoittama, alusta loppuun ja kaikilla instrumenteillä. Ongelma on se, että sillä jätkällä ei ole karismaa eikä auktoriteettiä pitää "yhden pomon" bändiä läjässä.
-Mikä on hemmetinmoinen sääli, sillä kaveri on teknisiltä taidoiltaan, ideoiltaan ja mielikuvitukseltaan sekä skaalaltaan suorastaan ihmelapsi. -Jokaisella instrumentilla.
Se soittaisii koko bändini suohon mennen tullen, ja me ollaan aika hemmetin hyviä. |  Bentley
22.07.2004 02:46:24 (muokattu 30.12.2004 15:10:06) | |
|
Anteeksi nyt kaikilta mutta piti ottaa tuo teksti pois. Olin nähtävästi tosi väsynyt ja tosi raivostunut näköjään kun tuon tekstin kirjoitin ja nyt kun luin sitä niin aargh!
Tuli sellanen tunnelatausteksti että huh huh. En ollut edes ajatellut kaikkia täysin loppuun asti ja tuosta tekstistä ei saanut edes selvää, mitä olin tarkoittanut..
Mutta tosiaan pahoitteluni.
Toivottavasti kukaan ei säikähtänyt niin radikaalisesti että se vaikutti omiin päätöksiin musiikin saralla.
For those who can't be without the music! | MrQ
22.07.2004 16:44:59 (muokattu 23.07.2004 07:00:31) | |
|
Minen aio kanskaan jättää typerää palautelomakettani kaiken kansan nähtäväksi.
Kiitos Bentleylle editistä, tässä vastineeksi omani.´
Eipähän täällä tartte enää tapella. |  Tmp
30.07.2004 12:08:53 | |
|
Bentley:lle ja MrQ:lle plussat.
"Mutta jos [sota] tulee, niin toivottavasti kukaan ei kuole eikä haavoitu pahasti." - Eclipse | |
Hyvä teksti.
Omaa ekaa biisiä en muista, mutta en usko sen olevan kovin iso menetys kun nyt reilut kymmenen vuotta myöhemmin omat biisit on edelleen räpöstyksiä. | |
Karkeasti voisi sanoa, että luonteva kehityskaari musikantin elämässä menee siten että aloittaa punkilla, siirtyy perus kasarirokkiin, sieltä vähän tiluheviä ja bläkkistä, sen jälkeen taiderok ja eksperimentaalinen vaihe jonka jälkeen progea josta jazziin, jonka jälkeen vain ja ainoastaa blues tuntuu miltään.
Tämä oli aika outo. Eiköhän jokainen soita sitä mitä itestään tuntuu, ja siirtyy toiseen tyyliin (tai liittää sen osaksi edellistä) jos sattuu löytämään jotain uutta.
Ja sarkasmihan ei sovi asiateksteihin, joten sitäkään tuo ei varmaan ollut.
Tuo diktatuuriakin moittiva kappale oli hieman outo...vaan se tietysti riippunee bändin luonteesta hyvin pitkälti, miten menetellään.
Ihan hyviä pointteja kuitenkin oli MrQ:lla tekstissä.
Post mortem: raamattua ei tule lukea kuin raamattua
Kuolema: kirkkautesi tuo kevään minuun | MrQ
10.08.2004 13:31:50 | |
|
Tämä oli aika outo. Eiköhän jokainen soita sitä mitä itestään tuntuu, ja siirtyy toiseen tyyliin (tai liittää sen osaksi edellistä) jos sattuu löytämään jotain uutta.
Ja sarkasmihan ei sovi asiateksteihin, joten sitäkään tuo ei varmaan ollut.
Siis toihan olisi sellainen periaatteellinen ideaalimalli. Täsmennettäköön sitä hieman esimerkillä: Jos yksipuolisesti aloitetaan heviä/metallia soittamalla, joka hyvin helposti on aloittelevalle soittajalle aivan liian teknistä, ei soittotaito itsessään kehity mihinkään, ja hyvässä yhtyeessä groove ja yhteensoitto jeesaavat hyvän kappaleen tekemistä ja toteuttamista hiton paljon. Metalli on sikäli vähän enemmän pro-tavaraa, mikä hiton helposti jää huomaamatta ko. musiikkityylin sosiaalisen stigman takia.
Tuo diktatuuriakin moittiva kappale oli hieman outo...vaan se tietysti riippunee bändin luonteesta hyvin pitkälti, miten menetellään.
Omakohtaisia kokemuksia. Olihan siellä mainittukin, että jos homma toimii, niin se toimii, se vaan vaatii toimiakseen vähän enemmän kuin "oikea" bändityöskentely.
Lähtöasetelmistahan tuommoiset on kiinni. | |
Itse oon tehny jo n. 12 biisiä ja kaikki mitä toi teksti pitää sisällä on täyttä totta! :)
Väkivalta lopettaa vittuilun ! | |
Mä oon tehny muutamat piisit. Yleensä ottaen se lähtee halusta tai ideasta. Oon tehny piisin niin, että istuin orgelin ääreen ja kirjotin. Oon tehny piisejä kitara kainalos, laulanu sanoja ja rämpyttäny. Olen myös joskus vain alkanut hyräillä jotaki kivaa melodiaa, joka on jäänyt soimaan ja tallentunut paperillekin. Pari oon tehny hyvään sointukulkuun, joka vain on sattunut tuleen mieleen pianon ääres.
Vinkki! Kannatta pitää kynä ja paperia sängyn vieres. Ittellä ainaki parhaat ideat tulee joko illalla nukkumaan mennes, aamulla herätessä tai niihin herää keskellä yötä. Ja jo ei heti kirjota muistiin, muistaa vain että sai idean...
Vaikka idea ei sellaisenaan olisikaan hyvä enää aamulla lukiessa, siitä saattaa syntyä jotakin muuta.
Semmosta se sitte tahtoo olla, sano. | |
Vinkki! Kannatta pitää kynä ja paperia sängyn vieres. Ittellä ainaki parhaat ideat tulee joko illalla nukkumaan mennes, aamulla herätessä tai niihin herää keskellä yötä. Ja jo ei heti kirjota muistiin, muistaa vain että sai idean...
Tuo on kyllä täysin totta... Monta hyvää ideaa on mennyt hukkaan, kun ei ole niitä illalla laittanut muistiin.
OSTIN LIPUT IRON MAIDENIN KEIKALLE!!! BUAHAHAA!!! | |
Erittäin bonusta.
Kaiken takana on lukittu ovi. | |
+
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!
Syö, ja testaa uudestaan IMIK #26 | |
Todella hyvää tekstiä. Ei kuuta taivaalta vaan ihan perusjutut ensin. | MaKo71
09.12.2004 10:58:56 (muokattu 09.12.2004 11:21:45) | |
|
Joops, hyviä perusohjeita.
EDIT: MrQ: "Soittakaa sitä, mihin reilusti pystytte. Teknisimmänkin kappaleen taknisimmän kohdan tulisi olla reilusti omien rajojen alapuolella."
Totta - jos haluaa, että joku toinenkin tykkää biisistä, niin parhaimman tuloksen saa silloin, kun biisi on todellakin reilusti "alimitoitettu", jolloin se rullaa helposti, toimii huononakin päivänä ja hyvänä päivänä antaa tilaa "jammailulle".
---
Tuosta "ideaali-polusta"; käsitän sen sillä tavalla, että soittaja aloittaa punkista/trashista ihan väkisin siksikin, ettei taidot oikein muuhun riitä - tuossa suuntauksessa riittää pelkkä asenne ja innostus...
Ja vaikka jotain muuta yrittäisi soittaa, niin se kuitenkin yleensä kuulostaa punkilta/trashilta, nimim. kokemusta on.
Siitä sitten "edetään" kohti pop/rock -kappaleita, sillä tavalla, että jossain vaiheessa saa menon rullaamaan tuollaisilla "yksinkertaisemmilla" biiseillä (ne ovat yksinkertaisia vain sointujen määrässä, eivät todellakaan välttämättä soitannallisesti). Kannattaa todellakin muistaa, että sointujen määrä tai BPM ei ole ollenkaan suhteessa biisin vaikeuteen!
Tässä vaiheessa mielenkiinto on varmasti edessäpäin, sitä treenailee kaikenmaailman tiluttimilla, mutta perus-rock on kuitenkin se, minkä saa rullaamaan (ja se tuntuu tässä vaiheessa älyttömän tylsältä ;-).
Sitten jossain vaiheessa tekniikka riittää siihen, että saa jonkun speed-proge-metallin rullaamaan ja lopulta sitten, kun kaikki on käyty läpi, ainoastaan blues kolisee ;-) Itse käväisin n. 2 cm korkeudella biisien kummallisessa maailmassa ja "palasin" (noh, en mistään lähtenytkään) kolmisointubiiseihin.
---
Miksi rock/blues? Siksi, että yksinkertainen pohja tuo kaikkein eniten esille soittajan/laulajan taidot - tai niiden puutteen. Jos taitoa ja tunnetta on, sitä ei kannata haudata kahdella drop-D -kommpikitaralla soitetun metallimaton alle.
---
Sitten biiseistä ja niiden tekemisestä: Mielestäni ensimmäisenä ja tärkeimpänä asiana biisien teossa on se, että on jotain pakottavaa sanottavaa - sanottavaa on myös se, ettei ole mitään sanottavaa (maailma saattaa olla ylen tylsä paikka ja siitäkin kannattaa biisi tehdä). Ilman sanomista (musiikillista tai lauluun liittyvää) biisi kuin biisi on tyhjä.
Seuraavaksi tarvitaan halu ilmaista se musiikin keinoin (muussa tapauksessa sanottavansa voi kirjoittaa vaikkapa kirjaksi).
Sitten tarvitaan tekniikkaa ja motoriikkaa sanottavan ilmaisemiseksi musiikillisin keinoin. Hyvä, monipuolinen tekninen osaaminen helpottaa kummasti biisien väsäämistä ja tunteiden välittämistä.
Itse en osaa niin hyvin soittaa (mutta harjoittelen), mutta tämän havaitsin piirtämispuolella - mitä nopeammin saa motorisesti hyvää jälkeä, sen helpompaa on kehittää ideoita. En usko, että soittaminen ja piirtäminen perusperiaatteiltaan hirveästi toisistaan eroavat. Piirrustamisesta nämä nykyisetkin mielipiteet/mielikuvat ovat syntyneet.
---
Monet ehdottavat aloitteleville soittajille yksinkertaisten covereiden soittamista. Minä taas ehdotan, että aloitteleva soittaja väsää itse kaikenlaisia biisejä (yksinkertaisia, monimutkaisia ja kaikkea siltä väliltä, mitä ikinä mieleen juolahtaakaan).
Eli: "Miksi soittaa hyviä cover-biisejä, kun voi tehdä siitä ikioman huonommankin version?" - näin minä sen rehellisesti ajattelen.
Biisien tekoa ei varmasti voi oppia muulla kuin tekemisellä. Eikä kannata tehdä biiseistään liian yksinkertaisia alussakaan - vaikkei niitä saakaan toimimaan, niin ne käyvät hyvästä soitto- ja biisintekotreenistä.
Jos on pakko jo ihan alussa saada jotain toimimaan, niin kannattaa unohtaa kerta heitolla kaikki yksinkertaiset biisit(*) ja tehdä "asennemetallia" (a.k.a. punk/trash -tyyliin death-metallia) - riittävän nopealla pohjalla ja "epävireisellä" kompilla se peittää hyvin virheet eikä "aggremetallille" yleisö/kaverit niin helposti naureskele tai haukottele. Tällainen metalli ei ehkä miellytä ollenkaan pidemmälle ehtineen korvaa, mutta tavallinen kaduntallaaja ei sitä taidokkaammasta metallista erota.
(*) EDIT: Nuo yksinkertaiset tarvitsevat valtavasti treenausta toimiakseen _oikeasti_ ja koska yksinkertaisesta pohjasta kuuluu kaikki virheet läpi, niin ei kannata aloittaa sellaisen esittämisellä - kuulostaa aivan kauhealta.
EDIT2: Nopea pohja siksi, että on pakko treenata soinnut lähtemään selkärangasta. Hitaalla pohjalla A) tarvitaan keskittymistä ja B) virhe otteessa tuhoaa biisin.
---
Kannattaa myös valmistautua sellaiseen asiaan, että ensimmäiset (ja myöhemmätkin) biisit kuulostavat vuoden parin päästä aivan kammottavilta - ei kannata huolestua, se on normaalia ja vanhoista biiseistä pitää vain pystyä päästämään irti. Ainahan sitä voi paremman tehdä.
Kannattaa myöskin jättää vanhoissa biiseissä olevat sanoitus- ja riffi-ideat niihin vanhoihin biiseihin eikä siis käyttää niitä uudestaan (ellei sitten ole kertakaikkiaan poikkeuksellisen hyvä idea). Aina niitä uusia keksii. Eli kun on kerran tehnyt pohjan ja sanoittanut sen, niin antaa biisille vain kaksi mahdollisuutta - joko hyväksyy sen tai hylkää. Ei kannata jäädä hieromaan jotain yksittäistä kohtaa, kokonaisuus on kuitenkin se, mikä ratkaisee.
---
Lauletuista biiseistä: Kannattaa muistaa biisejä tehdessään se, että melodiat ja sanoitukset ovat hyvin pitkälle laulajakohtaisia - toinen onnistuu puhaltamaan henkeä johonkin lauluun (sanoitus koskettelee laulajan henk. koht. elämää tai ääniala toimii paremmin melodian alueella), joka taas ei sovellu toiselle ollenkaan.
http://reaaliaika.net/ | |
Lauletuista biiseistä: Kannattaa muistaa biisejä tehdessään se, että melodiat ja sanoitukset ovat hyvin pitkälle laulajakohtaisia - toinen onnistuu puhaltamaan henkeä johonkin lauluun (sanoitus koskettelee laulajan henk. koht. elämää tai ääniala toimii paremmin melodian alueella), joka taas ei sovellu toiselle ollenkaan
Yleensä paras tulee jos laulaja tekee itse sanat. | |
konehes: "Yleensä paras tulee jos laulaja tekee itse sanat."
Kipeä aihe mulle - haluan sanoittaa, mutten osaa laulaa. Mutta jeps, totta kun puhutaan ja unohdetaan haaveet, niin tuolla tavalla parhaiten onnistuu.
http://reaaliaika.net/ |  hörhö
23.12.2004 17:51:27 (muokattu 23.12.2004 17:52:09) | |
|
Yksi hyvä vinkki biisien tekemisen opettelemiseen on se, että tee biisejä. Olen ihan vakavissani. Tekemällä oppii. Tee biisi silloin, kun on hyvä fiilis ja tee biisi, kun vituttaa. Tee paljon silloin, kun on fiilis tehdä biisejä ja ota tavoitteeksi tehdä viikon aikana uusi biisi, vaikka ei olisikaan fiilistä, jolloin se vaatii vaivautumista ja todellakin vääntämistä. Luo itsellesi harjoitussävellyksien kohdalla henkilökohtaisia deadlineja. Kohta huomaat, ettei hyvän biisin tekeminen ole ongelma.
Sitten kun yhden biisin treenaamiseen ei enää soittotaidoista johtuen mene kahta viikkoa ota vaikkapa tavoitteeksi, että ensi viikolla teen rockbluesin ja reggaen. Sitä seuraavalla viikolla deathmetal-biisin ja bossanovan. Kuuntele paljon muiden tekemää musiikkia MONIPUOLISESTI. Analysoi, soita muiden musiikkia, fiilistele, kuuntele ääniä ympärilläsi, mieti mielikuvia kuunnellessasi musiikkia, keksi tarinoita, mieti miksi joku sointukulku tuo mieleen jotain, jne.
Voisin jorinoida tänne paljonkin säveltämisen filosofiasta, mutta en taida, koska tämä on aloittelijoiden palsta, eikä siitä välttämättä olisi hyötyä niiden ekojen omien biisien tekemiseen. Siitä huolimatta jotain haluan sanoa.
Omasta mielestäni se mikä ei ole musiikkia, mutta voi parhaiden kuvata musiikin sisältöä ovat adjektiivit. Jos tämän tekstin lukija haluaa tehdä heviä, tietää hevin kliseitä, nämä luovat hevin tyylipiirteet ja se on tunnistettavissa heviksi. Mm. soundit, tietyt komppivalinnat, kitaran asema bändissä, jne. Sitten mietitään kappaleelle sisältöä. Se voisi vaikkapa olla "voima ja eteneminen". Nuo mielikuvat ohjailevat aika paljon kappaleen sisältöä, eikä liikkeelle lähteminen ole niin vaikeaa.
Lue vaikka kirjoja ja katsele kuvataidetta. "Tässä kohoaa tuskin näkyvä nystyrä: silmu yritti työntyä siitä jonain varhaiskevään päivänä mutta yön halla pakotti sen luovuttamaan" -Italo Calvino, Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle(muistio täsmällisyys, s. 116). Minulla ainakin vilisee mielikuvia tästä siinä määrin, ettei biisin tekeminen aiheesta olisi mikään ongelma.
EDIT: Känniteksti. Katsotaan, hyväksynkö vielä aamulla tämän olemassaolon.
"Tritonus on harmonian ketsuppi" -E-J Rautavaara | |
hörhö: Olisipa minullakin tuollainen kyky hahmottaa juuri musiikin antamia mielikuvia. Usein sellaisia kyllä saan koska jotkut kappaleet tuntuvat masentavilta, jotkut piristäviltä, jotkut ahdistavilta ja jotkut ällistyttäviltä. Monista taas tulee aivan tiettyjä maisemia ja paikkoja mieleen vaikkei kappaleilla ole mitään asiayhteyttä niihin. Esim. Kauko Röyhkän biisistä Lauralle tulee mieleen Grand Canyon tai yksi metsä täältä meidän läheltä. :-D
Itse olen säveltänyt reilusti päälle 100 laadultaan ja tyyliltään melko reilusti vaihtelevaa kappaletta ja nyt kun laskeskelen niitä niin ihmettelen, että miten lie ovat kaikki valmistuneet. Useimmat kai ihan pikkuhiljaa itsestään siten, että alulle jatkoa luovat melodiat ovat vain tulleet ajukoppaani. Nykyään minulle on tosin muodostunut ehkä liiankin orjallinen oma tyyli(tm) joka kaipaisi hieman uusia elementtejä mutta katsellaanpa nyt.
Tervetuloa #Muusikoiden.net -IRC-kanavalle QuakeNet-verkkoon! Rentoa keskustelua musiikista vailla nipottamista. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
