| Aihe: (Kitaroiden) paneeraus | 1 |
|---|
|
Teen kitaramusiikkia, ja muita soittimia ei ole. Olen miettinyt, että mikä olisi paras tapa luoda stereokuvaa. Riippuu tietysti siitä, montako kitararaitaa biisissä on. Olin ennen sitä mieltä, että jos on kaksi kitaraa, niin ne kannattaisi paneerata 50-50. Nyt en ole enää ihan varma. Olisiko lievempi paneeraus parempi. Esim. 20-20 tai 10-10? Olettaen, että molemmat kitarat ovat yhtä tärkeässä roolissa, joten molempien tulisi kuulua yhtä lujaa.
Jos taas on kolme kitaraa, niin yksi keskellä ja toiset joko 50-50 tai 30-30. Miten itse tekisitte?
Myös muiden soittimien paneeraus kiinnostaisi, mutta valitettavasti muita soittimia ei ole käytössäni. Enkä osaa tehdä mitään konerumpuja tms. Joten jos nyt edes kitaroihin saisi jonkunlaisia nyrkkisääntöjä. |
|
Oikeaa vastausta ei ole, mutta aika moni nykyään panoroi hevikomppikitaroita just ihan laitoihin tai ihan keskelle. Testaile ja tee niin, että itselle kuulostaa hyvältä. |
|
Jos on kaksi itsenäistä kitararaitaa, ja ne miksaa ihan laitoihin, se on mielestäni helposti vähän kuin laittaisi rummut oikealle ja kitarat vasemmalle. Raitojen sisältö tietysti viime kädessä ratkaisee. Akustinen näppäily kaipaa eri kohtelua, kuin sähköiset voimasoinnut plus soolo. Kuvittele esim. eteesi vaikka kitarakvartetti ja sijoita raidat sen mukaan, jos haluat jotain luonnonmukaista.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. |
|
En nyt välttämättä lähtisi kitaroita leivittämään tai kuka nyt mistäkin tykkää.
"Jos olet suuren hotellin aulassa ja kuulet 'Tonava Kaunoisen' soivan, häivy vähän helvetin äkkiä. Älä mieti. Juokse." |
|
Arkka: Oikeaa vastausta ei ole, mutta aika moni nykyään panoroi hevikomppikitaroita just ihan laitoihin tai ihan keskelle. Testaile ja tee niin, että itselle kuulostaa hyvältä.
Mielestäni aika tasapainoiselta kuulostaa, jos laittaa kolme komppikitaraa; yksi keskelle ja kaksi melko laidoille, esim. 80-80 tai jopa 90-90. Jos samassa biisissä olisi sitten vielä kaksi soolo/melodiakitaraa, niin ne voisi sitten laittaa 50-50 tai 10-10(?). Olen kokeillut näitä. Tietysti äänenvoimakkuuskin merkitsee jotain. Jos komppikitarat soivat soolokitaroita kovempaa, niin eihän se silloin kuulosta siltä kuin pitäisi.
Kuvittele esim. eteesi vaikka kitarakvartetti ja sijoita raidat sen mukaan, jos haluat jotain luonnonmukaista.
Siinäpä se onkin, kun sähkökitaroista on kysymys, niin siitä on luonnollisuus kaukana. Kun kitaristi ja kitara voi olla aivan eri paikassa fyysisesti kuin se mölytoosa josta ääni tulee. Vaan ymmärsin toki pointin. Kyllähän ne sähkökitarat voi ajatella, miltä se kuulostaisi stereokuvana akustisella esim kitarakvartetilla tai -triolla soitettuna. |
 KaRa
16.12.2022 13:08:33 (muokattu 16.12.2022 13:10:44) | |
|
Tuohon on mahdoton vastata, etenkin kun kyseessä on kitaramusiikkia, jossa muita soittimia ei ole. Suosittelenkin tässä tapauksessa experimentoimaan rohkeasti. Jos kuulostaa hyvältä vielä muutaman nukutun yönkin jälkeen niin sitten se on hyvä. |
|
Panorointinappulan asennon lisäksi leveyteen vaikuttaa stereoäänityksissä mikrofonien asettelu ja tila (esim. miten rummut on äänitetty) ja kaikujen käyttö miksauksessa. Ehkä nämä ei hevikitaroissa ole niin yleisiä juttuja, olettaen että kitararaidat on äänitetty erikseen ilman vuotoa toisiinsa, mutta noin muuten kannattaa miksatessa huomioida. |
|
Paneroinnista semmoinen huomio, että kannattaa kuunnella kriittisesti sekä stereoista että kuulokkeista, miten raidat toimivat yhdessä. Kuulokkeet eristävät täysin oikean ja vasemman kanavan, mutta kaiuttimien(stereon) kautta kanavat sekoittuvat hieman kuuntelutilassa. Sopivaan kompromissiin pääsemiseksi voi joutua tekemään vähän outojakin ratkaisuja, mutta lopputulos ratkaisee!
(välttää täysin laitaan paneroimista ja lisää lähes huomaamattoman huonekaiun, niin kuulokkeiden kautta kuulostaa yhteneväisemmältä. ) |
|
1. Leivittäminen eli paneeraus tai panerointi tarkoittaa ruoka-aineen kastamista jauhoihin ennen paistamista. Käsittely antaa ruoalle sen paistuessa rapean ja maukkaan pinnan. Jauhoina voidaan käyttää maustettua korppujauhoa ja joskus myös vehnäjauhoa. Ennen jauhotusta ruoka-aine voidaan kastaa vatkatussa kananmunassa
Tunnettuja leivitettyjä ruokia ovat esimerkiksi wieninleike ja kalapuikot.
2. Panorointi musiikissa tarkoittaa on äänisignaalin kuulokuvan jakamista oikean ja vasemman kanavan kesken.
Mistä tommonen ääni oikein tuli? No tuskin se on vakavaa. |
|
Jos kitarat tuplaa toisiaan tai soittaa samantyylisiä kuvioita keskenään, panoroisin ihan reilusti vaikka äärilaitoihin. Jos taas toinen kitara soittaa liidiä ja toinen komppia, harkitsisin kompin tuplaamista ja panorointia laitoihin jättäen liidin keskelle. Jos molemmat soittavat liidiä, panoroisin maltillisemmin, esim. 30-30. Jos haluaa testailla, niin Van Halenin alkupään albumeilla on yksi kitara, joka on noin 30-50% toisella puolella, mutta sen kaiku on panoroitu noin saman verran vastakkaiselle puolelle. Tällaista kikkaa voi kokeilla myös kahdella kitaralla. Aivan kekselle en kahta kitaraa jättäisi, sillä silloin ne peittävät toisiaan. Kannattaa myös miettiä, mitä hakee. Onko lopputuloksen tarkoitus kuulostaa lavalla soittavalta bändiltä vai modernilta tai kokeilevalta äänitteeltä. Mitään oikeaa vastaustahan ei ole ja kaikki on sallittua. Kannustan kokeilemaan rohkeasti.
Mul on kaikki ihan jees |
|
Olen nyt viime aikoina äänittänyt kolmea kitararaitaa siten, että kaksi komppikitaraa ovat 90-90 ja soolokitara on keskellä. Jos tarvitaan sooloharmonioita, niin sitten menee jo pähkäilyksi. Mielestäni joissakin tapauksissa harmoniat kuulostaisivat hyvältä todella rankastikin paneerattuina, esim. juuri 90-90 ja komppikitara olisi keskellä. Tässä taas tulee se ongelma, että tykkään että on kaksi komppikitaraa, jotka soittavat suurin piirtein uniksessa. Riippuu toki sävellyksestä / sovituksestakin. Joissakin biiseissä ei ole niin selkeää se, mikä on ''komppi'' ja mikä on ''melodia''. Varsinkin jos puhutaan tällaisesta raskaammasta musiikista, jossa riffit ovat ikään kuin pääosassa. Toki silloinkin täytyy kiinnittää huomiota siihen, että ''tärkein'' osuus ei huku vähemmän tärkeiden säestävien elementtien alle. |
 peteihis
10.02.2024 06:23:01 (muokattu 10.02.2024 06:59:52) | |
|
... kuulostaisivat hyvältä todella rankastikin paneerattuina
Onko tuo vitsi, että puhut "paneerauksesta"? Jos on niin kuultiin jo. Se oikea termi on "panorointi". Eli edellinen lause : "... kuulostaisivat hyvältä todella rankastikin panoroituna".
Minä en ainakaan pyörittele kitaraa jauhoissa ja paista pannulla, ihan sama, miltä se sen jälkeen kuulostaa... |
|
Sabbathologist: Olen nyt viime aikoina äänittänyt kolmea kitararaitaa siten, että kaksi komppikitaraa ovat 90-90 ja soolokitara on keskellä.
Miksi 90-90, eikä 100-100?
Laughter is the most powerful banishing ritual. Lakkaus on raki! |
|
peteihis: Minä en ainakaan pyörittele kitaraa jauhoissa ja paista pannulla...
Se, ettet sinä tee niin, ei tarkoita sitä, ettenkö minä tekisi.
Henri Henri Olavi: Miksi 90-90, eikä 100-100?
Kahdesta syystä: a) Se kuuluisa Joku sanoi, että äärimmäinen paneeraus kuulostaa luonnottomalta. b) Olen itse samaa mieltä.
Jos biisissä on varsinainen kitarasoolo, äänitän sen yleensä erikseen. Joten en tarvitse mitään booster-pedaaleja tms voluumespeduja. Olen kyllä välillä miettinyt, että jos pitäisi homman niinkin simppelinä, että olisi vain kaksi kitaraa, joista toinen soittaisi ''soolot''. Niin silloin kannattaisi paneerata 30-70. Soolokitara siis tuo 30. Vaan kun minun mielestä komppikitaroita pitää olla kaksi. Johtuen siitä, että mun musiikissa ei ole muita soittimia. Jos olisi basso erikseen, niin se voisi soitella kasiosia ja komppikitara kokonuotteja, mutta koska ei ole, niin kaksi komppikitaraa on hyvä; toinen soittaa jynkytystä ja toinen sointuja. Ja silloin on tietty loogista, että soolokitara on keskellä. Joissakin biiseissä tosin pitäisi olla kaksi soolokitaraa, joten mietin, pitäisikö ne paneerata molemmat keskelle, vai esim. 10-10. Yleensä olen käyttänyt joko tuota 10-10 tai joskus 50-50, komppikitaroiden ollessa 90-90. Tietysti tämä riippuu ihan minkätyylisestä biisistäkin on kysymys. Jos jotain classic rokkia vääntää, niin siinä voi riittää ihan kaksi kitaraa ja toimiva miksaus on selkeä 50-50.
Eihän niitä kaikkia biisejä tarvitse paneerata samalla tavalla! Tylsää kai se olisikin, jos kaikki biisit omaisivat ihan samanlaiset soundit, kuten erään kuuluisan thrash-metal-yhtyeen sangen omalaatuisiakin musiikillisia ratkaisuja sisältävällä albumilla, jonka kappaleet tosin ovat rautaakin kovempia. |
|
No mikäs siinä jos se sun mielestä toimii. Sehän on pääasia.
Laughter is the most powerful banishing ritual. Lakkaus on raki! |
|
Kahdesta syystä: a) Se kuuluisa Joku sanoi, että äärimmäinen paneeraus kuulostaa luonnottomalta. b) Olen itse samaa mieltä.
Kyllä tuo 90-90 on jo siellä osastolla äärimmäinen.
Mistä tommonen ääni oikein tuli? No tuskin se on vakavaa. |
KaRa
09.04.2024 15:12:19 | |
|
Rallattelija: Kyllä tuo 90-90 on jo siellä osastolla äärimmäinen.
90-90 kuitenkin hyvin paljon eri asia kuin 100-100. |
|
Mitäs jos laitettaisiin 63-64 ja kaikilla mausteilla?
No, vitsit sikseen. Sellainenkin on aivan toimivaa, riippuen musasta ja kitararaidoista, että ainoastaan kaiut ja dilsat on äärilaidoilla. Tai niin että kepit on ääriasennossa, mutta vaikka dilsaa keskellä. Tai ihan miten vaan. Kuha kuulostaa hyvältä, niin pöytään vaan.
Laughter is the most powerful banishing ritual. Lakkaus on raki! |
|
KaRa: 90-90 kuitenkin hyvin paljon eri asia kuin 100-100.
Ei tuo kyllä kovin paljon enää mun mielestä 100-100 panoroinnista poikkea. Mutta jos se sun mielestä poikkeaa niin fine.
Mistä tommonen ääni oikein tuli? No tuskin se on vakavaa. |
KaRa
11.04.2024 15:23:07 (muokattu 12.04.2024 13:42:46) | |
|
Rallattelija: Ei tuo kyllä kovin paljon enää mun mielestä 100-100 panoroinnista poikkea. Mutta jos se sun mielestä poikkeaa niin fine.
"Ei ollenkaan" ja "jonkin verran" välissä on -merkittävä- ero ihan teknisessäkin mielessä.
Koulukuntia löytyy että jos laitetaan ääriin, niin laitetaanko 100 vai tyyliin 97-98.
Koska se on sama kysymys kuin se, että kuuluuko toisesta päästä mitään, vai jotain. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
