| Aihe: Soittamisen aloittaminen vanhemmalla iällä | |
|---|
 Hokefi
19.08.2010 11:58:56 (muokattu 19.08.2010 12:01:09) | |
|
No niin tulipas koukattua kitara ja vahvari.
Kepiksi tuli Abanez rg270r
Vahvari marsun MG30DFX
Juuh tiedän kitarassa huonot mikit surkee talla (lisenssi floikka) ym. ym.
no näitä haukkuja lueskelin netissä pitkin, poikin ja säätämisen jälkeen pikku näppäilyjen jälkeen niitä jopa hiukan ihmettelen, tai sitten vain tuurilla tippunut hyvä yksilö.
No tuli sopu hintaan pakettina, laskin kitaran tulleen mukaan lähes kaupan tekijäisinä ja keppi tulee vielä muutenkin vaihtumaan, on pikkusen ohut kaulanen omaan käteen.
Tulipahan saman tien kitaran säätäminen tutuksi, kaularautaa lukuunottamatta.
Talla nojaili mukavasti takakenossa kanteen, ja intonaatio oli ihan "pikkusen" hakusessa.
Intonaation säädössä unohdin huiluäänet ja vertasin vapaan kielen ääntä normaaliin 12 nauhan otteeseen ja kyllä se säätö sieltä yllättävän hyvin löyty.
Vire pysyy tällähetkellä kohtuullisesti vuorokaudessa pikkusen tippu alavireiseksi, mutta jos tuo talla on nojaillut kauankin kuten oletan, on tuo aivan normaalia.
Tosin talla on aika pirullinen vaimennuksissa ja vastaavissa jutuissa, joten kyllä siinä seuraavassa kitarassa on joko kiinteä talla tai bigsby tyyppinen veivi
Seuraava edistys askel jota kehtaa kehuskella kestää varmasti aikansa, mutta omaksi iloksi ja harrastukseksi tässä liikkeellä ollaankin. | |
Moi,
Aloitin pari vuotta sitten ja olen jo yli 50. Kaikista suurin apu on ollut että olen hakenut kiinnostavan kappaleen tabun netistä, tulostanut sen ja senjälkeen katsonut miltä kuulostaa alkuperäinen bändin esitys youtubesta ja mitä opetusohjemia ko. kappaleesta löytyy, esim. guuglettamalla kappaleen ja bändin nimi +guitar lesson ( tai how to play)
Tabut eivät yksin riitä ja siitä sitten soittelemaan samanaikaisesti, yllättävän nopeasti ahaa elämys syntyy.
Sääli ettei meillä ollut ennen tälläisiä apuvälineitä !
Tää on hieno harrastus ! | |
Sen verran noista tabulatuureista, että niihin kannattaa suhtautua kritiikillä. Moni niistä on hutaistuja, ja vielä suurempi osa "vähän sinne päin". Korva kannattaa pitää mukana, vaikka tabulatuureja apuna käyttäisikin. | |
Todella asiallisen mukava ketju. Itse aloitin kitaransoiton opettelun joskus vuonna 1985. Kavereiden kanssa ostettiin kamat ja sit huomattiin et hitto eihän me osata soittaa ja innostus lopahti.... en varmaan ole ainoa kelle näin on käynyt. Kaivelin tuossa 4-5 vuotta sitten samaisen ostamani applause stratokopion kaapista pölyttymästä ja ikää löytyy meikäläiseltä tällä hetkellä 38v. Ihmettelen kyllä etten ollut sitä missään vaiheessa hävittänyt. No kuitenkin aloin rämpyttelemään sitä akustisesti ja nyt kun on tämä kaiken kattava netti (olispa ollu pentuna) aloin selaileen löytyiskö jotain ohjeita kuinka ja mistä alottaa. Ilman netistä löytyvää matskua olisin varmaan luovuttanut ja auta armias kun sisäistin tabulatuurit, sen jälkeen en ole ollut varmaan päivääkään soittamatta edes vähän. Kehitys on ollut huomattava ja onhan tuota tullut tänä aikana hankittua jos jonkin näköistä soittopeliä ja vahvistinta. Olen sitä mieltä että kannattaa soitella monipuolisesti eli helppoja ja vaikeita biisejä saman aikaisesti. Olis hyvä jos kokoajan olis joku uusi juttu harjoiteltavana jota vie jokapäivä hieman eteenpäin.Tuxguitarista on ollut itselleni myös erittäin paljon apua. Olen harjoitellut myös paljon siten että olen pistänyt cd:ltä soimaan jonkun artistin biisin ja soittanut samanaikaisesti päälle. Olen myös soitellut muutamien työkavereiden kanssa silloin tällöin mutta aikataulut tahtoo mennä tässä iässä hieman ristiin ja kehityksen kannalta haluaisin ehdottomasti soittaa enemmän porukassa ja perustaa vaikka bändin jonka kanssa vois soitella säännöllisesti, joten jos Lahden seudulla on halukkaita ja tykkää rock ja heavy musiikin soittamisesta ei muuta kun yhteyttä niin harjoitellaan yhdessä! Niin wanted palstaa tulee lueskeltua ja siellä haetaan aika usein yber taitavaa tiluttajaa jota meikäläisestä nyt ei kuitenkaan taida enää tässä iässä tulla vaikka kovasti yritän harjoitella = ) Tällä hetkellä treenaan megadethin train of consequences:sin sooloa ja jotenkin se menee mutta nopeutta pitäisi saada lisää ja pystyä soittamaan kaikki nuotit vielä puhtaasti. Haastetta riittää ja pitää ollakin jotta tässä harrastuksessa voi kehittyä. | |
Vautsi teitä edistyneitä!
Kaksi kuukautta sitten minuun iski 50 villari ja piti ostaa SÄHKÖBASSO.
Epiphone tietenkin ja raskas ku mikä naisen olkapäille.
Sisu ei antanu periks ja ostin 15w vahvistimen.
Nuorena neitona olin soitellu passoa joitakin viikkoja ja suvussani musisoitiin ihan keikoille asti, voitettiin kilpailuja jne...
Tykkään tummista äänistä ja soittelen ihan sen takia että se on kivaa!
Soitan radion tahdissa mitä kummallisimpia piisejä ja treenaan musiikkikorvaani.
Olen nyt 50+ ja kiinnostuksena rokki, punkki, alternative ja omat sähellykset.
Tietenkin tykkään myös muunlaisesta musiikista ja koetan matkia bassokuvioita.
Kivaa kun muutkin "oldiet" aloittavat musisoinnin!
Tsemppiä! | |
Nyt on kolmisen kuukautta treenausta takana ja on kyllä mukavaa. Kaikki irtoava vapaa-aika menee soittamiseen, tosin näin perheellisellä sitä ylimääräistä vapaa-aikaa ei ihan määrättömästi ole, mutta toisaalta sitäkin hauskempaa on soittaa vaikka se puolituntinenkin.
Ei toi soitto vielä sillä tasolla ole, että laittaisin pätkiä Youtubeen, mutta vähän kehitystä on takana. Sehän tässä on, että koko ajan tulee enemmän ja enemmän juttuja, joita ei osaa.
Jossain vaiheessa olisi varmaan hauskaa ja opettavaistakin soitella muiden kanssa, mutta samanhenkisten ja -tasoisten soittajien löytäminen ei välttämättä ole helppoa. No, täytyy vielä jonkin aikaa opetella itsekseen.
Sellaisen huomasin, että seisten soittaminen on muuten yllättävän hankalaa. Vai teenköhän jotain väärin? Olen kyllä kokeillut erilaisia asentoja ja hihnan pituuksia, mutta jotenkin väkinäiseltä tuntuu. Harjoituksen puutetta varmaan. | |
Jossain vaiheessa olisi varmaan hauskaa ja opettavaistakin soitella muiden kanssa, mutta samanhenkisten ja -tasoisten soittajien löytäminen ei välttämättä ole helppoa. No, täytyy vielä jonkin aikaa opetella itsekseen.
Itsekseen soittaminen on hyvin erilaista kuin muiden kanssa, joten rohkeasti mukaan vaan heti kun tilaisuus löytyy. Ja itseään parempien ihmisten kanssa kannattaa soittaa, jos niillä suinkin kärsivällisyys riittää, sillä se tekee omallekin soittotaidolle ihmeitä :)
Sellaisen huomasin, että seisten soittaminen on muuten yllättävän hankalaa. Vai teenköhän jotain väärin? Olen kyllä kokeillut erilaisia asentoja ja hihnan pituuksia, mutta jotenkin väkinäiseltä tuntuu. Harjoituksen puutetta varmaan.
Harjoituksen puutetta. Tuntuuhan se vähän erilaiselta, mutta siihen tottuu nopeasti. Ja kannattaa tosiaan kokeilla erilaisia hihnan pituuksia ja asentoja, jotta löytää oman hyvän. Itse en esimerkiksi ymmärrä, kuinka joku voi soittaa "rock-uskottavassa" asennossa yhtään mitään, mutta minähän olenkin nörtti. Soittimellakin saattaa olla muuten vaikutusta tähän, jos se on esim. hyvin kaulapainoinen tai kaulan muoto ei ihan just sovi käteen.
~ Love broke out and I forgot it's war. | |
Tind3:
Sellaisen huomasin, että seisten soittaminen on muuten yllättävän hankalaa. Vai teenköhän jotain väärin? Olen kyllä kokeillut erilaisia asentoja ja hihnan pituuksia, mutta jotenkin väkinäiseltä tuntuu. Harjoituksen puutetta varmaan.
Se on ihan sama kuin jonkun uuden soinnun kanssa, ensin on ihan mahdotonta, sitten jo menee, ja sitten jo ihan luontevaa...
itse en aluksi seisaalteen osannut, nyt en oikeastaan edes eroa huomaa. Ja aluksi kitara oli seistessä todella ylhäällä. Itse asiassa aloitin seisaalteen soiton opettelun niin että istuessakin käytin remmiä, eli siis kitara oli seisaalteen niin ylhäällä kuin istuessakin. Nykyisin on jo alempana... mutta ei kovin alhaalla vieläkään...
http://pickingjjcale.blogspot.com/ | |
elsewhere: Itsekseen soittaminen on hyvin erilaista kuin muiden kanssa, joten rohkeasti mukaan vaan heti kun tilaisuus löytyy. Ja itseään parempien ihmisten kanssa kannattaa soittaa, jos niillä suinkin kärsivällisyys riittää, sillä se tekee omallekin soittotaidolle ihmeitä :)
Komppia kympillä.
Bändissä soittamisessa harvoin vaaditaan täydellisyyttä soittotaitojen puolesta. Olla kelvollinen bändisoittaja ja olla hyvä soittaja on kaks eri asiaa. Bänditouhuissa toi ensinmainittu on monasti oleellisempaa.
Tää on muuten kiva ja hyvä ketju.
One kind of music only - the good kind | |
Sehän siinä on, että en usko, että soittotaitoisilla riittää kärsivällisyyys odottamaan, että toinen saa sormet osumaan oikeille nauhoille ja kielille. Soittotaidottomien kanssa ei tätä ongelmaa välttämättä ole, mutta siinä taas ei ehkä tule mistään mitään, kun kukaan ei osaa.
No, vähän tässä vielä treenailen ja sit perustan bändin ja lähden vielä vanhoilla päivilläni maailmanmaineeseen. Ensin vaan pitäisi oppia soittamaan seisten. |  Murgo
11.09.2010 09:32:22 (muokattu 11.09.2010 09:36:52) | |
|
rintapek:
Bändissä soittamisessa harvoin vaaditaan täydellisyyttä soittotaitojen puolesta. Olla kelvollinen bändisoittaja ja olla hyvä soittaja on kaks eri asiaa. Bänditouhuissa toi ensinmainittu on monasti oleellisempaa.
Tämä on kyllä totta etenkin "vähemmän tärkeiden" soittimien (minun tapauksessani koskettimet heavybändissä missä tunnetusti kitarat ovat "pääosassa") osalta tai jos saman soittimen soittajia on bändissä useampi. Bändin kanssa aika yksinkertainenkin soitto toimii, ehkä jopa joskus paremmin kuin liiallinen "koristeellisuus". Soolona soittaminen vaatii paljon enemmän kuulostaakseen hyvältä kun pitäisi osata soittaa sekä melodia että komppi samaan aikaan.
Minäkin pärjään vähäisellä taidollani (en esimerkiksi osaa soittaa pianolla soolona juuri mitään niin että se kuulostaisi oikeasti joltakin) jotenkin koskettimissa 6-miehisessä bändissä jossa on kaksi kitaristia koska minulta ei vaaditakaan mitään virtuoosimaista taituruutta vaan lähinnä "taustalla" soittamista ja silloin tällöin jotain helpohkoja riffinpätkiä. Bändisoitto on kuitenkin opettanut paljon ja kehittänyt mm. rytmitajua valtavasti.
Bändissä on myös tärkeää olla "hyvä työmies" ja joukkuepelaaja, pitää tehdä töitä homman eteen ja tulla treeneihin silloin kun niitä on, vaikka sitten muiden menojen kustannuksella. Pitää myös tulla toimeen ihmisten kanssa ja osata huomioida muutkin, "staran elkeet" ja liika "sooloilu" aiheuttavat helposti ongelmia.
Niin vähän aikaa,niin paljon puuhasteltavaa! | |
Kannattaa myös muistaa esim tämän herran esimerkki: http://en.wikipedia.org/wiki/T-Model_Ford
"James Lewis Carter Ford (born c. 1920, Forest, Mississippi) is an American blues musician, using the stage name T-Model Ford. Unable to remember his exact date of birth, he began his musical career in his early seventies and has continuously recorded for the Fat Possum Records label."
~ Love broke out and I forgot it's war. | |
Mahtavaa, nyt löytyi esimerkki. Tässähän on aikaa vaikka vielä mihin. Ja olen miettinyt, että on oikeastaan parempi, että aloitin soittamisen vasta nyt. Jos olisin ryhtynyt vaikkapa parikymppisenä muusikoksi, olisi lopputulos ollut alkoholismi ja turmion tie. Jep.
Tuo bändihomma kyllä kiinnostaa. Aluksi ajattelin, että kunhan nyt vähän soittelen omaksi ilokseni, mutta aika pian sitten alkoi kyllä kiinnostaa muiden kanssa soittaminen, joten enköhän tässä jossain vaiheessa hakeudu johonkin porukkaan. | |
Tind3: Tuo bändihomma kyllä kiinnostaa. Aluksi ajattelin, että kunhan nyt vähän soittelen omaksi ilokseni, mutta aika pian sitten alkoi kyllä kiinnostaa muiden kanssa soittaminen, joten enköhän tässä jossain vaiheessa hakeudu johonkin porukkaan.
Muiden kanssa soittelusta voisin tässä ikämiesten ketjussa sanasen kertoa. Itse aloitin kitaransoiton kymmenisen vuotta sitten vähän yli kolmekymppisenä. Teininä olin hieman kokeillut hieman bassoa, rumpuja ja kitaraakin, mutta ne jäivät tultuani "aikuiseksi". Mutta yli kymmenen vuoden tauon jälkeen haaveilin soittamisen aloittamisesta ja tapasinkin työpaikalla muutaman samanhenkisen kaverin: Yli kolmekymppisiä äijiä, jotka olivat juuri aloittaneet soittamisen tai olleet vuosikymmenen soittamatta. Päätimme perustaa bändin.
Homma eteni jotakuinkin siinä järjestyksessä, että vuokrasimme treenitilan, marssimme soitinliikkeeseen, ostimme kamat ja lähdimme treenikselle kokeilemaan mitä saamme aikaiseksi. Itsellä oli se "lähtötilanne", että tunsin perussoinnut. Saimmekin siinä heti aikaiseksi jonkun sortin musiikkia - jotain Apachea yms. helpohkoa standardia.
Soittaminen porukassa oli heti aivan helvetin mukavaa! Hieman jännitti ja rassasi vaatimaton taitotaso tosin. Bändissämme oli hetken aikaa kolme kitaristia. Tipahdin samantien "kolmoskitaristiksi". Aloinkin sitten samantien käymään kitaratunneilla. Soittotaito kohosikin siinä tuntien myötä mukavasti ekan parinvuoden aikana. Itsekseni harjoittelin ehkä noin tunnin päivässä useimpina päivinä viikossa.
Tästä alkuvaiheesta lähtien olen soittanutkin koko ajan jossakin kokoonpanossa. Itselläni ei riittäisi (tällä iällä) motivaatio ainoastaan yksin treenailla. Erottaisikohan se iäkkäät soittajat nuorista kavereista? Itselleni on ollut nimenomaan koko ajan bändissä soittaminen "se juttu"!
Tekniikkahan ei ole kyllä välttämättä kehittynyt niin paljoa, että voisi uskoa, että olen soittanut jo kymmenen vuotta. Olen tavannutkin paljon nuoria 16-18 ikäisiä tekniikkahirmuja (enkä sano tätä negatiivisessa mielessä), jotka soittavat tuhat nuottia siinä missä minä kaksi. Vähin kärjistin, mutta tavoitatte pointin. Bändissä soiton vuoksi olen joutunut paljon harjoitteluaikaa juuri biisien opetteluun, joten miltei kaikki ns. tekniikkaharjoitteet ovat jääneet, vaikka soitonopettaja minulle tästä saarnasi.
Jos bändiin haluaa liittyä, niin mielestäni kannattaa kompit ottaa haltuun. Kolmella (blues)soinnulla pääsee jo soittamaan vaikkapa Ganes-covereita. Treeniksellämme onkin käynyt vuosien varrella muutamia aivan hirmuisia makuuhuoneiden yksinäisiä henrix-klooneja, jotka soittavat Little wingien ja purplehazejen soolot nuotilleen, Mutta sittenkun pitäis kompata vaikkapa Get on, niin homma ei taitukaan. Huono siinä bändissä jatkaa silloin.
Tälläisiä hajanaisia huomioita ja mielipiteitäni. Ei muuta kuin bändiä perustamaan! Yhteissoitto ja jamittelu on parasta!
Jos se ei svengaa, se ei ole minkään arvoinen. (Duke Ellington) | |
Vinkki: kyselkääpä paikallisista kansalais- ja työväenopistoista löytyisikö bändiä tai soitokavereita aikuisille. Siitä saa joku ammattitaitoinen muusikko vielä leivän päälle makkaraa ja te saatte laadukasta ohjausta samanhenkisessä seurassa.
En mää tästäkään mitään oikeesti ymmärrä. | |
ostin herätteenä kitaran huutokaupasta toissakesänä.olen aina pitänyt teräskielisen äänestä sinänsä ja haaveillut että voisi tuottaa sitä itse.no eikö mitä, saa hillitä tässä itseään ettei aivan lähde käsistä, nyt on jo kaksi kitaraa,ukulele,banjo ja mandoliini.aina kun aloittaa äänten tuottamisen haluaisi rämpyttää aina vaan enemmän ja heti perään sama biisi toisella kapineella jne.korvakuulolta en osaa mitään, vaan tarvitsen kirjalliset ohjeet aina ja muutenkin aivan perus-sointujen parissa vielä ja ilman mitään tavotteita.mutta on tämä ainakin halpa harrastus.tai huvi paremminkin,on minulla moottoripyöräkin ollut aina mutta en silti Harrasta moottoripyöräilyä,ajan sillä koska pidän siitä.ei sen kummempia syitä tarvitse näihin..mielestäni.niin ikääkin on 50.ei ole villitys sen takia,tämä on jatkunut jo kymmeniä vuosia | |
Jaaha, täällä on keskustelu vähän vaimentunut, mutta laitan kuitenkin omia kokemuksia.
Lapsena vähän pianoa, teininä kunnon rock-kitaraa, pitkä tauko ja nelikymppisenä akustinen käteen. Vuosi sitten aloitin huilun ja yhtyelaulun. Kyllä nyt Äijän mieltä lämmittää, kun on päässyt taas musiikin makuun.
Täällä joku kaipaili bändiä varttuneempaan makuun, sitä minäkin voisin kaipailla. Jos vain kavereita löytyisi. Aika tosin on nyt vähän kortilla, mutta jospa ensi vuonna. | |
Keskustelu laimenee, mutta harjoittelu jatkuu sitäkin aktiivisemmin. Olen kirjoitellut omia kokemuksiani tuonne blogiini: http://kitaralla.blogspot.com/, en tosin kovin usein. Ehkä taitojen karttuessa kirjoitettavaakin löytyy enemmän. Vaikka kyllä harjoittelun vaikeudestakin voisi kirjoittaa pitkänkin romaanin. | |
Tind3: Keskustelu laimenee, mutta harjoittelu jatkuu sitäkin aktiivisemmin. Olen kirjoitellut omia kokemuksiani tuonne blogiini: http://kitaralla.blogspot.com/, en tosin kovin usein. Ehkä taitojen karttuessa kirjoitettavaakin löytyy enemmän. Vaikka kyllä harjoittelun vaikeudestakin voisi kirjoittaa pitkänkin romaanin.
Blogin pitäminen on kyllä ihan hyvä tapa kehittyä, tai siis pitää omaa opetusohjelmaa ojennuksessa.
Tai niin ainakin itsekin koin. Ja siksi itsekin blogia kirjoitan, pitämäni artistin JJ Calen musiikista ja sen soittamisen opettelusta kitaralla. Pääasiassa soinnutuksia sinne rustannut, kun se (korvakuulolta opettelu) nimenomaan on mitä itse haluan oppia. Jos tuota blogiani ei olisi, ei tuota tulisi tehtyä. Nyt jo yli 70:een biisiin olen soinnut saanut kopattua, tosin hidastussoftan avulla, mutta kehittää se silti, mielestäni. En oikeasti vieläkään tuota hommaa osaa, ilman softan apua.
http://pickingjjcale.blogspot.com/ | |
Itse olen nyt 30v. Ja kitaraa takana n. 3v. Aloitin periaatteessa nollista. Tosin 96-2001 tuli innostuttua tekemään musaa koneella. Jossa sitten vierähtikin tovi. Kymmeniä valmiita biisejä ja satoja aihioita. Nyt kolmisen vuotta kitaroidessa ei ole kiinnostanut koulusoittaminen ja perinteinen kitaran alkeiden tankkaaminen.
Kitarasta äänien saaminen ulos on vaan niin uskomattoman siistiä, ettei ole paljon kiinnostanut smoke on the waterien jauhaminen vitutukseen asti.
Soittotatsia ja sävelkorvaa löytyy ja onnekkaasti olen ollut nopea oppimaan kaikenlaisia tekniikoita ja soittokikkoja. Ehkä tästä johtuen parivuotta ollut bänditoimintaakin. Demoja löytyy jo ihan kivasti.
Vapaata soittelua ja erilaisten otteiden jauhamista tulee melkeinpä jokapäivä tuusailtua. Improvisointi ja biisin/riffien keksiminen on erittäin vahva puoleni ja aiheuttipa lopulta toisen kitaristin joka urautunut kolmekymppinen coverkitaristi, luovuttamisen koska hänen kanssaan ei vaan biisejä saatu kasattua. Tiedätte tyypin kun se metallica tai iron maiden vaan puskee ja puskee :D
Oppiminen ollut itseni mielestä niin raivoisaa, että tekisi mieli vaan olla kokoajan treeniksellä. Hieno harrastus ja lisää vaan treeniä kaikille muillekin "vanhuksille" | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
