| Aihe: Soittamisen aloittaminen vanhemmalla iällä | |
|---|
|
Tind3: Jos tuollaista olisi ollut omilla musiikintunneilla, olisi saattanut jopa soittokärpänen puraista.
Nokkahuilu. Perhana että siinä oli rock-uskottava ja taatusti nuoriin ihmisiin vetoava soitin. Pääsin kerran ylä-asteella kokeilemaan rumpuja, mutta se oli tosiaan vain sen kerran. Tietty kaikki nämä triangelit ynnä muut tuli käytyä läpi, mutta kieltämättä edelleen hieman katkerana muistelen kuinka minulle todettiin ettei multa löydy minkäänlaista musiikillista lahjakkuutta. Vaikken virtuoosi olekaan, kun oikea soitin, motivaatio ja mieleistään musaa pääsee soittamaan, niin kyllä tuo luonnistuu varsin hyvin. Näin se pitäisi olla jo peruskoulussa.
"Sata se on saatana, mitä sitä kyselemään." | |
Tuo on kyllä totta, että koulu on mennyt eteenpäin musiikkijutuissa. Ehkäpä arvosteluni perustui noihin omiin kokemuksiin: melodicalla (semmoinen "puhallettava urku", jossa oikealla reunalla valkoiset näppäimet ja vasemmalla mustat) muistan soittaneeni ekaluokalla jotain jänis-istui-maassa luokan edessä. Laulukoe oli silloisessa kansakoulussa sitä nöyryyttävää "luokan edessä opettajan säestäessa pianolla ja muiden oppilaiden kuunnellessa" tyyliä. Aina oli kutonen laulu, ja rivien välistä saattoi lukea tuomion "ei musikaalinen".
Omat lapset ovat nauttineet nykykoulun tarjonnasta. Siellähän on musiikkitunneilla kitarat ja rummut ja vaikka mitä.
Saako kysyä minkä kitaran hankit ensimmäiseksi soittimeksesi? |  Murgo
07.07.2010 10:51:32 (muokattu 07.07.2010 10:52:29) | |
|
defunct: Nokkahuilu. Perhana että siinä oli rock-uskottava ja taatusti nuoriin ihmisiin vetoava soitin. Pääsin kerran ylä-asteella kokeilemaan rumpuja, mutta se oli tosiaan vain sen kerran. Tietty kaikki nämä triangelit ynnä muut tuli käytyä läpi, mutta kieltämättä edelleen hieman katkerana muistelen kuinka minulle todettiin ettei multa löydy minkäänlaista musiikillista lahjakkuutta. Vaikken virtuoosi olekaan, kun oikea soitin, motivaatio ja mieleistään musaa pääsee soittamaan, niin kyllä tuo luonnistuu varsin hyvin. Näin se pitäisi olla jo peruskoulussa.
Joo, kauheaa ajatellakin kuinka monelta on peruskoulun "musiikinopetus" aikoinaan tappanut kaiken innon koko asiaan. Itsellänikin meni kevyesti neljännesvuosisata ennenkuin aloin taas harrastaa musiikkia peruskoulun elämäänsä ja työhönsä kyllästyneen, lievästi mielenterveysongelmaisen kaikkia oppilaita tasapuolisesti vihaavan musiikinopettajan "käsittelyn" jälkeen. Tanssimisesta en pidä vieläkään yläasteen liikunnan yhteydessä pidettyjen kammottavien tanssituntien takia. Toivoa sopii että nykyajan kouluissa asiat ovat paremmin, ainakin ilmeisesti välineet ovat uskomattoman monipuoliset bändisoittimineen yms.
Ilmeisesti minun kouluaikanani oli sitten vallalla joku perinteinen klassisen puolen käsitys ettei musiikkia kannata/saa harrastella omaksi ilokseen joten jos ei ole lahjoja ja motivaatiota "vakavasti otettavaksi muusikoksi" kannattaa suosiolla unohtaa koko homma. Myöskin käsitys siitä mikä on "oikeaa musiikkia" oli varsin vanhakantainen, "oikea musiikki" oli klassista tai kansanmusiikkia tms. , rock/heavymusiikkia pidettiin "turhanpäiväisenä metelinä".
Ei siinä, ehkä se "ei musikaalinen"-tuomio oli kohdallani oikea, mikään lahjakkuus en ole, oppiminen on tuskaisen hidasta, mutta kun musikaalisuus ei ole mikään "sitä joko on tai ei ole"-asia, luonnonlahjakkuudet ovat harvassa mutta toisaalta käsittääkseni täysin sävelkuurot ja rytmitajuttomat ihmiset ovat vielä harvinaisempia joten melkein kaikkien on mahdollista saavuttaa riittävä soittotaito omaksi iloksi harrasteluun. Meillä "lahjattomilla" se vain vaatii enemmän työtä ja kestää kauemmin.
Niinpä tuo 80-luvulla vallinnut jyrkkä leimaaminen "epämusikaaliseksi" heti jos ei oikein riittänyt intoa nuottien opiskeluun eikä lauluääntä ja itseluottamusta varmaan esiintymiseen laulukokeessa oli kyllä lähes rikollista. Toisaalta minut myös määriteltiin "häiriköksi" ja jopa "tyhmäksi" (epävirallisten testien mukaan ÄO:ni on n. 140, tosin mitään varsinaista Mensan testiä en ole koskaan tehnyt, joten älyllisesti vähälahjaiseksi en tunnustaudu, sosiaalisesti kylläkin) koska en oikein tullut toimeen useimpien ikätoverieni kanssa ja opiskelumotivaatiokin oli usein hukassa, etenkin silloin jos jotain olisi pitänyt lukea ulkoa.
Nyt (39 vuoden iässä) olen taas aktiivisesti harrastellut musiikkia n. 5-6 vuotta, bändiin pääsin olemattomasta soittotaidosta huolimatta n. 4 vuotta sitten kaverisuhteiden ansiosta, oppimiskäyrä on ollut jyrkkä ja opittavaa on vielä paljon mutta kivaa on ollut.
Instrumentteja on tullut kokeiltua laidasta laitaan, bändissä soitan koskettimia mutta se "omimman" tuntuinen tällä hetkellä on saksofoni, se on myös ainoa soitin jolla olen käynyt oppitunneilla. Viime syksynä voitin myös vanhan musiikinopettajakammoni ja menin kansalaisopiston teoriakurssille joka olikin varsin hyödyllinen, jatkan todennäköisesti syksyllä jatkokurssilla.
Vanhemmalla iällä ongelmana on ajan puute, vaikkei minulla ole edes perhettä, tuntuu ettei koskaan ole aikaa ja energiaa treenata tarpeeksi, arki-illat tahtovat mennä työpäivästä toipumiseen ja arkirutiineihin ja töiden jälkeen on yleensä niin väsynyt ettei harjoitteluun jaksa paneutua täysillä.
Niin vähän aikaa,niin paljon puuhasteltavaa! | |
AaBeeCee:
Saako kysyä minkä kitaran hankit ensimmäiseksi soittimeksesi?
Epiphone SG-G400:n. Valinta perustui lähinnä ulkonäöllisiin ja imagollisiin seikkoihin, koska en kitaraa soittamattomana olisi kuitenkaan osannut sanoa, mikä kitara on hyvä soittaa ja mikä huono. Opettelen tuolla ja sen jälkeen vertailen muihin. | |
Näitä on mukava lukea. Itse soitin kitaraa aikoinani vuoden verran. Taisin aloittaa noin 14 vuotiaana ja lopetin kun piti saada mopo. Soittotaukoa tuli noin 25 vuotta. Eli aloittelin uudestaan muutamaa kuukautta vaille 40v. Nyt soittelua on takana vajaa 3 vuotta. Ensimmäiset kuukaudet harjoittelin lähinnä sointuja ja paria helpompaa kappaletta. Sormen päät huutaa aluksi hallelujaa, varmaan meni kuukausi ennen kuin tunto palautui normaaliksi.
Soittelen edelleen joka päivä jos vain pystyn. Paljon on oppinut, mutta opittavaa on vielä hirvittävästi. Apuja saan tarvittaessa veljiltäni joista toinen soittaa rumpuja ja toinen kitaraan, molemmilla harrastusta on jatkunut yli 30 vuotta. Heidän kanssa soittelemme myös silloin tällöin kimpassa, niin pääsee vähän bänditunnelmaakin kokeilemaan.
Tämä harrastus on kyllä antanut ja ottanut paljon, mutta tulen kyllä jatkamaan tätä niin kauan kuin kitara kädessä pysyy. Sen olen itsekin huomannut, että varsinkin nopeuden kehittäminen on aika vaikeaa ja voi olla, että Blackmoren soolot voi jäädä soittamatta, mutta eipä se mitään haittaa.
Kamojen kanssa värkkääminen on kanssa ihan kivaa ja palkitsevaa (myös kallista).
Kitaroita olen ostanut tässä ajassa 6 kappaletta, joista 4 on vielä talossa. Putkivahvistimia olen rakentanut 2 kappaletta, Uraltone JR:n ja Weberin 6A20:n. Suunnitelmissa olisi vielä joskus tehdä Marshall JMP 2204 klooni ja rakentaa kitara.
Uusin haaste on tällä hetkellä omien kappaleiden teko. Tätä varten ostin Boss BR-800 raiturin, jolla voi omia tekeleitä nauhoitella. Rumpukoneen tahdissa soittelu on tarkkuutta kehittävää ja omien tekeleiden kuuntelu kehittää taas nöyryyttä.
Tsemppiä kaikille myöhemmin aloittaneille ja muillekin. |  weelie
08.07.2010 14:23:14 (muokattu 08.07.2010 14:32:30) | |
|
jusu68:
Uusin haaste on tällä hetkellä omien kappaleiden teko. Tätä varten ostin Boss BR-800 raiturin, jolla voi omia tekeleitä nauhoitella. Rumpukoneen tahdissa soittelu on tarkkuutta kehittävää ja omien tekeleiden kuuntelu kehittää taas nöyryyttä.
Tsemppiä kaikille myöhemmin aloittaneille ja muillekin.
Nauhoittaminen kehittää kyllä. Itse ostin keväällä BOSS Rc-2 luuppipedaalin jonka kanssa soittaminen kehittää myös ja se ei vie niin aikaa kuin nauhoittelu, ainakaan minulla. 10-15 minuutissa saa valittua rummut, soitettua kompit ja soolot... ja välillä kuullostaa ihan mukiinmenevältä! Pääsääntöisin ihan improna sillä olen soitellut, ilman suurempaa suunitelmaa... tässä pari esimerkkiä:
http://www.box.net/shared/l6ygjeesuu
http://www.box.net/shared/n907oat2k1
http://www.box.net/shared/nebq4xaya1
http://pickingjjcale.blogspot.com/ | |
Heip,
kiitos aloittajalle hyvästä aiheesta meille varttuneille musiikin ystäville.
ikää alkaa olla jo 50, mutta - liekö uuden nuoruuden, vai minkä kunniaksi - tilasin juuri itselleni Fantom G7:n. Jotenkin tuntuu, että alitajunnassa elää sellainen harhaluulo, että kunnon laitteilla osaisi soittaa paremmin ;D
Nuottien lukutaitoa ei juurikaan ole, biisit opettelen soinnuilla ja väliin melodiaa improvisoiden luritellen. Tämä kaikki siis kotona, joskus perhettä kiduttaen, mutta useimmiten kuulokkeet korville.
Tässä iässä soittokavereiden etsiminen on varsin työlästä, niin kuin on edellä tullut todetuksi. Itsekseen soittamalla tuo kehittyminen on vaan niin pirun hidasta.
Mutta jatketaan ajatusten vaihtoa, ja stemppiä kaikille ikinuorille !! | weelie
13.07.2010 13:06:37 (muokattu 13.07.2010 13:07:12) | |
|
B3Waari: Heip,
kiitos aloittajalle hyvästä aiheesta meille varttuneille musiikin ystäville.
Tässä iässä soittokavereiden etsiminen on varsin työlästä, niin kuin on edellä tullut todetuksi. Itsekseen soittamalla tuo kehittyminen on vaan niin pirun hidasta.
Kiinnostaisiko nauhoittelukuvio? Niin että jokainen tekee osuutensa kotonaan: kaverini soittaa rummut ja basson, mä soitan kitarat, sä kiipparit, ja sitten laitetaan yhteen ne, kaverini voinee "miksata". Biisivalinnan suhteen olen suhtavoin, mielellään ei kaikista kuluneimpia biisejä, eikä mitään ihmeheviä, vaan jotain swingiä, groovea, poppia, rokkia.
http://pickingjjcale.blogspot.com/ | |
Oma soittotaito ei riitä tuollaiseen nauhoitusprojektiin, mutta jos saatte homman jalkeille, niin kiinnostaisi saada sellainen audio, josta puuttuu kitara. Nauhoitusprojektiporukalta jos saisi vaikka soinnut, niin voisin sitten kotona ittekseni esittää sitä puuttuvaa soittajaa. Kyllä tuollainen aidosti soitettu tausta metronomin voittaa.
Varmaan voisi olla apua muillekin. Jos miksaaja tekisi audiotiedostoja siihen tapaan, että kaikki soittimet mukana ja sitten valikoiden yksi tai pari kerrallaan pois. | |
Kannattaa tutustua tähän sivustoon:
http://www.guitarbackingtrack.com | |
tukse: Kannattaa tutustua tähän sivustoon:
http://www.guitarbackingtrack.com
joo, tuolla on hyviä. Opettelin mm. still got bluesin basson tuolla olevan tausnauhan avulla.
http://pickingjjcale.blogspot.com/ | |
wau! hienoa lukea tän threadin tekstejä. Omia alkuaikojani muistellessa tulee päälimmäisenä mieleen pari asiaa. kärsivällisyys ja periksiantamattomuus (toisto). Niitä jos löytyy niin kaikki on mahdollista!
Onnea ja kärsivällisyyttä toivotan! Valitsemasi soitin on kohtuu helppo oppia, mutta pirun vaikea mestaroida.
Koita soittaa joka päivä, edes vähän. vaikka olisi kiirusta aikataulun kanssa, niin yritä saada edes se vartti omaa aikaa sen kitaran kanssa. Sormien motoriikan hiominen on pitkäjänteistä työtä ja jokainen "välipäivä" hidastaa lihasmuistia.
http://www.payloadband.info/ | |
Itse olen kitaraa soittanut vasta vanhemmalla iällä (kitaran hommasin 20 vuotiaana, mutta suurempi innostus tuli vasta myöhemmin). Jossain vaiheessa kiinnostus jälleen laantui, ja soittaminen oli aika epäsäännöllistä. Lähinnä siksi että yksin soittaminen alkoi tympimään.
Guitar Pron tahtiin olen soitellut, sekä myös jossain vaiheessa nauhoitin tietokoneella jo soitetun musiikin päälle omat kitarat (lähinnä komppipuoli).
Nyt on taas iskenyt tuo innostus soitella, ja kiinnostusta löytyisi tuohon nauhoitustoimintaan..
Samoin myös olen nyt pitempään harkinnut rumpujen hankintaa, koska niiden soittaminen itselle tuntuu luonnollisemmalta kuin kitaran, joten ehkä tässä syksyllä, kun 30 kriisi iskee, moiset itselleni hankin.. | Hokefi
22.07.2010 21:10:18 (muokattu 22.07.2010 21:13:29) | |
|
Tind3: Rekisteröidyinpä minäkin sitten, vaikka en ole vielä soittaja. Kohta olen. Onko täällä muita, jotka ovat aloittaneet ihan nollasta hieman varttuneemmalla iällä (itse olen 40+)? Pointtini ei siis ole kysyä, voiko näin "vanhana" aloittaa, koska tiedän, että voi. Suurin osa aloittelijoista on varmaankin nuorempaa vuosikertaa, mutta varmaan muutama varttuneempikin porukasta löytyy. Olisi mielenkiintoista kuulla teidän kommenttejanne ja kokemuksianne.
Niin, instrumentti on kitara ja paketti on tulossa Thomannilta.
Itse kanssa tässä aloittelen 40+ ikäisenä.
Pistän vähän tarinaa miten starttas ja missä mennään.
Täälä tuo emäntä innostu kaivelemaan itsestään taiteilijan piirteitä esille ja osti kirjan sitä pohjustamaan
http://readme.fi/product.php?isbn=9789522201935
Ja vaikuttaa pätevältä meidän tarpeisiin kumpikaan ei ole aikaisemmin harrastanut mitään musikaalista (ovikellon ja suunsoittoa lukuunottamatta) ja tuo kirja tuntuu antavan hyvän alun ja perusteet, sekä tietysti että nuotit seuraa tabulatuureja koko kirjan läpi joten ne oppii ikään kuin vahingossa.
Tuo sama kirja osu kaupassa lismään ja kaverin pojalle tuon hommasin reilu kuukausi sitten kun olin kuullut innostuksesta kitaran soittoon, enkä silloin osannut ennustaa tätä päivää, poika kehu kirjaa hyväksi niin on sen pakko olla kohtuullinen.
(on paikallisessa kirjakaupassa halvempi kun tuolla)
Kalusto:
T-kaupasta tännekkin ostettiin kitaraksi
GRETSCH G5120
joka jo saapui
ja jenkeistä emännys tilaili
RS-ULTRA - Schecter Robert Smith ULTRACURE
Schecter Robert Smith RS-1000
Vahvariksi tipahti ibanezin 10g lähinnä kuuloke ja cd tulojen takia Somerolta
korvan avuksi Cherryn cmt-006 klipsi viritin myös Somerolta
ja tietysti ne muut tarpeelliset plekut hihnat ym. nämä tuli ihan paikallisesta liikkeestä.
Eli kohtuu kovalla panostuksella lähti
Tosin emännyksen tuntien se opettelee ton homman vaikka väkisin kun sen alottaa tommosella panostuksella.
Toisaaltaan jos nyt ostaa satasen kitaran niin seuraus on että vuoden päästä menee hermot kun se on romu tai kyllästyy muuten vaan ja siitä saa just saunan pesällisen, vedettiin johtopäätös että jos vuoden päästä kyllästyy niin hyvästä kitarasta saa vielä kohtuullisesti rahaa myytäessä verrattuna halpahallin tavaraan.
Itte tässä vielä pikkusen arvuuttelen tota kitaran hankintaa tuossa ensi kuun aikana se tulee hommattua.
Oma maku ei ole niinkään rankan mätön puolella enemmän kuvailisin omaa kitara ja ääni makua ehkäpä agentsmaiseksi, tykkään siis puhtaista kirkkaista äänistä jonka takia vakaassa harkinnassa on
Hagstromin super swede
tai muu les paul tyyppinen asillinen käytetty joka kuitenkin taipuu reilummankin rokin suuntaan, puhtaammat äänet otetaan sitten kröhön no myöhemmin.
Rinnalle tulee varmasti tulevaisuudessa hyvin taipuva puoliakusktinen kuten tuolla aikaisemmin mainittu cretsch
Otelauta tuntuu ainakin vielä hieman ahtaalta meikäläisen sormille, kyllä ne sinne vielä taipuu,
eipä kai noissa otalautojen leveyksissä mitään maailmaa kaatavia eroa ole, eikä nämä tumpit niin hirvittävän leveälle kaulalle venykkään. | |
Hokefi: Itse kanssa tässä aloittelen 40+ ikäisenä.
Pistän vähän tarinaa miten starttas ja missä mennään.
Täälä tuo emäntä innostu kaivelemaan itsestään taiteilijan piirteitä esille ja osti kirjan sitä pohjustamaan
http://readme.fi/product.php?isbn=9789522201935
Ja vaikuttaa pätevältä meidän tarpeisiin kumpikaan ei ole aikaisemmin harrastanut mitään musikaalista (ovikellon ja suunsoittoa lukuunottamatta) ja tuo kirja tuntuu antavan hyvän alun ja perusteet, sekä tietysti että nuotit seuraa tabulatuureja koko kirjan läpi joten ne oppii ikään kuin vahingossa.
Tuo sama kirja osu kaupassa lismään ja kaverin pojalle tuon hommasin reilu kuukausi sitten kun olin kuullut innostuksesta kitaran soittoon, enkä silloin osannut ennustaa tätä päivää, poika kehu kirjaa hyväksi niin on sen pakko olla kohtuullinen.
(on paikallisessa kirjakaupassa halvempi kun tuolla).
Hieman ujostellen täytyy myöntää että kirjahyllystä löytyy tuo samainen opus. Hyvine ja huonoine puolineen ihan rahansa arvoinen kirja, mutta ei siihen aivan kauheasti kannata laskea painoarvoa. Suosittelen käyttämään Guitar Pron tyylistä ohjelmaa (ilmainen vastaava löytyy googlettamalla TuxGuitar), tabulatuureja löytyy todella paljon ja niiden perässä on helppo ja mukava soittaa. Sisäänrakennetulla metronomilla saa laskettua/nostettua tempoa kuten huvittaa ja miten parhaimmalta tuntuu. Kyllä tuo kirjan selailu jäi hyvin pian vähäiselle, netistä löytää paremmin ja yksinkertaisemminkin selitetyt musiikin teoriat sekä soittoesimerkit.
Tsemppiä soittoharrastukseen, tämä triidi on kyllä ollut melkein parasta luettavaa vähään aikaan :)
"Sata se on saatana, mitä sitä kyselemään." | |
Tästähän virisi kunnon keskustelu.
Olen nyt jonkin aikaa näppäillyt kitaraani ja sormet alkavat vähitellen taipua perussointuihin, mutta kyllä niissäkin vielä harjoiteltavaa riittää. Itseopiskelussa on varmaan monia eri tapoja, eikä mikään liene se ainoa oikea, mutta itse ainakin olen kokenut justinguitar.comin erittäin opettavaiseksi.
On mukava huomata, että aluksi sormet eivät meinaa millään asettua oikeille paikoilleen jossain soinnussa, mutta aikansa väänneltyään lopulta homma onnistuu. Mutta todella paljon on sellaista, mitä ei kannata edes yrittää vielä tässä vähään aikaan. Olenkin lähtenyt opettelemaan aika maltillisella vauhdilla, ja pyrin siirtymään seuraavaan vaiheeseen, vasta kun edellinen sujuu jotenkin kohtuullisesti.
Sehän tässä vielä on, että huomaan jo tässä nyt haaveilevani uusista kitaroista, vaikka homma ei hanskassa ensimmäisenkään kanssa. Akustinen olisi kiva, ja sitten joku toisentyyppinen sähkis, ja, ja...
Sormenpäät eivät muuten tulee enää niin kipeiksi kuin ihan ekoina kertoina. Nyt ne vain puutuvat ja kovettuvat. | |
Todella hieno ketju, kiva kuulla että moni muukin on samassa tilanteessa vrt. instrumenttipuolen selkeät prot.
Itse soittelin aikoinaan teininä sekä rumpuja, että kitaraa, mutta lyhytjänteisyys mitä silloin nuorena oli aiheutti sen, että kummastakaan ei tarttunut edes kunnon perusteita, tyyliin en osannut virittää korvakuulolta ja kitaralla pelkkiä voimasointuja ja tuurilla E, A ja G.
Tuossa viime syksyn puolella kaverini alkoi provosoimaan opettelemaan soittamista ja kutsuikin luokseen soittelemaan kitaraa, lähinnä vedettiin Bourbon streetiä, eikä' siitä meinannut oikein mitään tulla. Kaveri kuitenkin teki niin hienon tempun, että antoi tuparilahjaksi oman vanhan akustisensa ilman kieliä. Jonkin verran siinä meni aikaa kun kitara seisoi nurkassa ilman kieliä ja pääsiäisen tienoilla tänä vuonna viritin siihen kielet ja aloin harrastamaan.
Ja helvetti kuinka nopeasti se rupesikin tarttumaan, nyt olen oppinut muutamassa kuukaudessa vaikka sun mitä. Tosin siis puhutaan komppikitaristin "taidoista", siis verrattuna olemattomaan pohjaan, on homma aika hyvällä mallilla. Kiitosta kuuluu tyttöystävälleni, joka on tsempannut ja kertonut teoriapuolen hommista ja kavereilleni, jotka on näyttänyt jotain juttuja. Nyt on jo jonkin sortin bänditouhua kehitteillä, alkukesästä vedettiin ensimmäiset treenit ja ihan yllättävän hyvältä kuulosti ottaen huomioon, että kyseessä on aloittelijoiden touhut.
Omat soittimet on tullut jo hommattua, mutta ehkä paras vinkki mitä muille voi antaa on se, että älkää ostako mitään paskaa soitinta. Kyllä niillä toki alkuun pääsee, mutta laitteeseen menee hermot todella nopeasti kun pääsee tietyn kynnyksen yli. Eli miettikää nyt omaa soitinta ostaessa sitä satsaatteko 150e vai 300 e johonkin soittimeen, koska ero on valtava.
Kitaransoiton aloittelijoille oma vinkkini on se, että minun kokemukseni mukaan kaikista paras yhdistelmä omille taidoilleni on:
Toimiva sähkökitara (ei pakollinen)
Hyvin toimiva nylonkielinen kitara
Netistä etsittävät ei tabulatuurit vaan soinnut + youtube (monissa joutuu miettimään onko soinnut oikein tai oikeassa paikassa)
WSOYn suuri kitarakirja: http://wsoy.fi/yk/products/show?isbn10=951-0-20072-7
Reilusti kärsivällisyyttä ja motivaatiota
Kannustavat kaverit ja läheiset
Ja sitä motivaatiota etsiessä muistakaa, että KAIKKI mitä teette omia taitojanne ja luovuutta opetellessane on pelkkää plussaa itsellenne ja muille lähellänne. Jos perheellä menee hervot sitä boing-boing virittelyä kuunnellessa, niin kyllä siellä pitäisi jossain tuntua lämpimältä kun ukko vääntää hymyssä suin Hotel Californiaa. | |
Itse aloittelin tuossa joku vuosi sitten muutaman kymmenen vuoden tauon jälkeen. Alkujaan soittoharrastus jäi siihen tavanomaiseen, eli jo kouluaikana tuomittiin lahjattomaksi, vaikka soittamisen halu oli kova.
Ostin sitten saksofonin, josta olin haaveillu 15 kesäisestä saakka, no kävihän se 30 vuoden odotuksen jälkeenkin. Sitten poika halusi itselleen rummut, ja ajattelin että voisihan sen kanssa soitella jotain, ja hankin basson ja sähkökitaran. Ynnä kaikkea muuta pientä, kuten huilun ja koskettimet. mneilkein kaikki käytettyjä ja halvemmasta päästä. Samoihin aikoihin keksin alkaa sävellellä tietokonetta hyväksi käyttäen, ja tietenkin myös äänitellä omia soitteluita.
Tuo omien nauhoitusten päälle soitteleminen muodostuikin sitten pääasialliseksi musisointitavaksi. Nyt viimeinen puoli vuotta on ollut kuiteknin silläkin rintamalla hiljaisempaa. Uusien lelujen aiheuttama buusti alkaa olla haihtunut, ja soittokavereita kaipaisin. Itsekseen käy tylsäksi.
Hain wanted-palstan kautta soittokavereita, mutta yhtään vastausta en saanut, muita kuin osanottoja siihen miten vaikeaa on löytää tällä iällä samanhenkistä porukkaa... no...katellaan ...jospa seuraavan 30 vuoden päästä.
En mää tästäkään mitään oikeesti ymmärrä. | |
tavaton:
Hain wanted-palstan kautta soittokavereita, mutta yhtään vastausta en saanut, muita kuin osanottoja siihen miten vaikeaa on löytää tällä iällä samanhenkistä porukkaa... no...katellaan ...jospa seuraavan 30 vuoden päästä.
Mitäs olisi tuo mainitsemani äänityskuvio? Laitan yyveetä...
http://pickingjjcale.blogspot.com/ |  arsu
30.07.2010 13:57:24 (muokattu 30.07.2010 16:35:36) | |
|
No jopas löytyi osuva ketju meikäläisellekin...
Itse oon 32v. ja koko ikäni ollut älyttömän kiinnostunut kaikesta musiikkiin liittyvästä. Joskus teininä omistin hetken jonkun paskan strato-kopion jota oli todella raskas soittaa eikä se tainnut pahemmin vireessäkään pysyä. Silloin innostus lopahti alkuunsa. About 15 vuotta haaveilin kitaran ostosta, ja ajattelin olevani jo aivan liian vanha soiton opetteluun. Mutta hinku oli takaraivossa koko ajan kunnes n. vuosi sitten yhtäkkiä ajattelin, etten tuosta nyt konkkaan mene jos kitaran ostan. Thomannilta Fenderin akustinen ja pikkuhiljaa rämpyttelemään. No, homma oli tietty huomattavasti vaikeampaa kuin kuvittelin ja aika sekavaa riehumista kitaran kanssa oli ensimmäiset 6kk. En oppinut käytännössä yhtään mitään. Sitten ostin tän Suuren Kitarakirjan ja aloin saada vähän tolkkua touhuun, opettelin perussointuja, otteita ja muutamia introja.
Kuukausi sitten kaveri lähti vähän pidemmälle reissulle ja lainasi mulle sähkökitaraansa, ja nyt homma lähti vähän kuin uusille urille. Kitara sopi jotenkin käteen huomattavasti paremmin ja into touhuun senkuin vaan kasvoi. Pakko oli hakea kaupasta tuollainen VOXin valvetronix pikkuvahvari ja eilen ostin oman sähkökitaran.
Nyt intoa piukassa sitä räpläilen.
Nyt oon alkanut vasta harjoittelemaan sointuvaihtoja, lähinnä E,D,A nyt alkaa jotenkin menemään. Mut kyllä tämä tästä. Pikkuhiljaa tässä kehittyy eikä ole kiire mihinkään. Haavena ois sitten viiskymppisenä saada samanikästen partojen kanssa bändi, soittaa jonkun autotallissa Dire Straitsia ja ottaa bisseä perhettä paossa.
Tämä tässä itsellä suurin ongelma, kun on tän ikäisenä duuni, talo, vaimoke, 3v. tytär ja toisen pitäis syntyä viikon päästä niin ei vaan meinaa löytyä aikaa. Ja kun on vielä muitakin harrastuksia. Mutta kai sitä sellainenkin elämänvaihe vielä tulee että sitä aikaa on. Ja innostusta kyllä löytyy, tsemppiä vaan kaikille jotka uskaltavat näitä pieniä unelmiaan täyttää vielä varttuneempanakin! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
