| Aihe: Mitä mieltä Flying Burrito Brothersista? | 1 |
|---|
|
Mitä mieltä olette Flying Burrito Brothersista? Omasta mielestäni se oli ja on yksi kaikkien aikojen parhaista bändeistä. Mielestäni on ihmeellistä, ettei Flying Burrito Brothers ole saanut tämän enempää suosiota. Olihan se yksi country-rockin pioneereistä. Luultavasti the Eaglesia ei olisi ilman Flying Burrito Brothersia ja sen kitaristi Bernie Leadonia, joka perusti the Eaglesin. Mielestäni paras Flying Burrito Brothers levy on Burrito Deluxe. Niitä varten jotka eivät tunne bändiä suosittelen tutustumaan Hot Burritoon! - the Flying Burrito Brothers Anthologyyn 1969-1972 2 CD:n kokoelmaan, jossa on bändin 3 ensimmäistä levyä samassa paketissa ja lisäksi paljon muuta. |
|
Mitä mieltä olette Flying Burrito Brothersista?
Yhden levyn perusteella (Cabin fever) sellaista reipasta kantrirokkia, joka ei minussa herätä suurempia tunteita. Tosin tuo Cabin fever ei varmaankaan bändin parhaimpiin kuulu, sehän on vuodelta -85. Räväkkä viulunsoitto on aina kivan kuuloista.
Byrds siitä jotenkin tulee mieleen, siis tämä kantri-Byrds. Byrds on tosin minun makuuni eniten vuosilta 65-67, eli ennen kantri-innostustaan.
Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe. |
 bayoubum
17.02.2003 16:11:04 | |
|
Jep - omia suosikkejani ovat tietty debyytti "Gilded Palace of Sin", eikä Rick Robertsin vokalisoima nimikkolevy vuodelta -72 sekään kehnompi ole....myöhemmät vaiheet, niin ko. bändin kuin koko genren osalta ovat omalta osaltani jääneetkin sitten vähemmälle huomiolle, piikkivuosien sijoittuessa mielestäni jonnekin vuosien 67-72 väliin... |
|
Flying Burrito Brotherseilta tuli joskus aikanaan hommattua mid price- hinnoissa oleva kokoelma, joka kattoi kokonaan kaksi ensimmäistä albumia. Erityisesti "Gilded Palace of Sin" on minun mieleeni, "Juanita" ja "Hot Burrito # 1" ovat upeita kantrirock-biisejä.
The Byrdsien "Sweetheart of the Rodeo" ja erityisesti Gram Parsonsin soololevyt toimivat nekin mainiosti, itse asiassa olisin valmis rankkaamaan viimeksimainitun "G.P":n ja "Grievous Angelin" kaikkien aikojen parhaiden levyjen joukkoon.
The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most. (Nick Hornby) |
|
The Byrdsien "Sweetheart of the Rodeo"...
Mainio levy, etenkin "You Ain't Going Nowhere"-kappaletta tulee usein kuunneltua. Bonusraidoitettu CD:kin täytyi hankkia, vaikka LP hyllyssä onkin.
(Asian vierestä taas kerran, anteeksi) |
|
Bonusraidoitettu CD:kin täytyi hankkia, vaikka LP hyllyssä onkin.
Minulla on bonuksilla varustettuina Byrdsin neljä ekaa ja sitten tämä Sweetheart. Noissa neljässä on mukana erittäin informatiiviset ja mielenkiintoiset vihkoset, valitettavasti Sweetheartin digiboxissa ei sitä ole. Muutenhan tuo on hyvin komea paketti, niinkuin pahvikantiset tuppaavat olemaan.
Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe. |
bayoubum
18.02.2003 12:53:36 | |
|
The Byrdsien "Sweetheart of the Rodeo" ja erityisesti Gram Parsonsin soololevyt toimivat nekin mainiosti, itse asiassa olisin valmis rankkaamaan viimeksimainitun "G.P":n ja "Grievous Angelin" kaikkien aikojen parhaiden levyjen joukkoon.
Sama täällä, mitä noihin sooloihin tulee...ei Parsonsia aivan aiheetta ole genren pioneeriksi tituleerattu - levyttihän miehen luotsaama International Submarine Band debyyttinsä jo vuonna -67 Lee Hazlewoodin tallissa... |
|
Jos nyt varhaisesta countryrockista keskustellaan, niin suosittelen Everly Brothersin "Roots"-albumia vuodelta -67. |
bayoubum
18.02.2003 16:07:56 | |
|
Jos nyt varhaisesta countryrockista keskustellaan, niin suosittelen Everly Brothersin "Roots"-albumia vuodelta -67.
Totta haastat - veljesten hunajaisilla harmonioilla kuorrutettu, country-rock-periodin tuotokset kuullostavat yllättävän tuoreilta edelleenkin...samoin kuin näiden Byrds-yhteyksistä tunnettujen hemmojen proggikset näiltä ajoilta yleensäkin...poimin tossa just talteen Linda Ronstadtin ekan soolon jostain vuosien -68/69 taitteesta, hienoisesta rosoisuudesta huolimatta (johtuen?) aivan verraton platta, musikantteina mm. legendaarinen Clarence White kitarassa, sekä stilikassa Red Rhodes, joka puolestaan tuttu mm. Michael Nesmitin levyiltä... |
|
Totta haastat - veljesten hunajaisilla harmonioilla kuorrutettu, country-rock-periodin tuotokset kuullostavat yllättävän tuoreilta edelleenkin...
Hämmästyttävää että joku muukin tuntee tuon helmen. Tuossa Everlyiden laulupuolessa kuulee, että miekkoset ovat kantrilla uransa aloittaneet pikkupoikina. Hupaisaa on myös kuulla vanhasta hitistään "I Wonder If I Care As Much":sista psykedeelinen versio! |
bayoubum
19.02.2003 11:12:14 | |
|
Hupaisaa on myös kuulla vanhasta hitistään "I Wonder If I Care As Much":sista psykedeelinen versio!
Jep - wah wah-kitaroilla höystetty "T For Texas" on niinikään metka - usein näiden levytysten tuoreus piileekin paitsi niiden ajattomassa melodisuudessa & musiikin laadukkuudessa sinänsä, myös sovituksellisten ja tuotannollisisten detaljien viljelyssä; varsinkin länsirannikolla levytetylle countrymusiikille oli tunnusomaista määrätty avoimuus ja kokeilunhalu, uusien musiikillisten & teknisten innovaatioiden (mm. uudet efektilaitteet) estoton hyödyntäminen loi virkistävää kontrastia... |
|
Bayobum näköjään tietää mistä kirjoittaa, melkoisen terävä analyysi! :) Jos olisit rekisteröitynyt niin plussia tulisi.
Joku tässä mainitsi Linda Ronstadtin - enpä voi olla hämmstelemättä Stone Poneysin ft. Linda Ronstadt "Different Drum"-levytystä vuodelta -66 (vai -67?). Täysin ajaton kappale, voisi olla vaikka eilen levytetty. |
bayoubum
19.02.2003 20:08:05 | |
|
Joku tässä mainitsi Linda Ronstadtin - enpä voi olla hämmstelemättä Stone Poneysin ft. Linda Ronstadt "Different Drum"-levytystä vuodelta -66 (vai -67?). Täysin ajaton kappale, voisi olla vaikka eilen levytetty.
Jos Linda ja "Different Drum" putoaa niin kannattaa tosiaan korjata talteen tavattaessa toi mainitsemani platta "Hand Sown...Home Grown"...tuoreen ja viattoman kuuloista meininkiä, vaikkei kai ollu eilisen teeren tyttöjä tuossa vaiheessakaan (muistaakseni Beatlesin "Get Back" on osoitettu ao. laulajattarelle, joka kai putkahti länsirannikon rokkiskeneen vähän niinkuin takaoven kautta...)
Ajattomuudesta, ja tolta Everly-lätyllä olevasta biisistä "Turn Around" juohtui vielä mieleen biisin kirjoittaneen Ron Elliotin oma bändi Beau Brummels sekä semi-legendaarinen albuminsa "Bradleys Barn" vuodelta -68; bändin oma versio mainitusta biisistä (kuten albumi läpeensä) soundejaan myöten on uljasta kuunneltavaa edelleenkin, parivaljakoksi kutistuneen bändin turvautuessa aikansa kuumimpien Nashville-sessiomiesten (mm. Jerry Reed, Wayne Moss) apuun...noin niinkuin siltä varalta, jos on Byrdsit jo kuunneltu puhki... |
|
Jos Linda ja "Different Drum" putoaa niin kannattaa tosiaan korjata talteen tavattaessa toi mainitsemani platta "Hand Sown...Home Grown"...
Kiitos vinkistä.
Ron Elliotin oma bändi Beau Brummels sekä semi-legendaarinen albuminsa "Bradleys Barn" vuodelta -68;
BB:n 60-luvun puolenvälin Autumnit ovat jossain väärin tuttuja isojen hittiensä "Just A Little" ja "Laugh Laugh" ansiosta. Warnerille v. -66 tehty pikkuhitti Dylan-biisistä "One Too Many Mornings" on näköjään myös hallussa mutta muuten yhtyeen materiaali onkin mulle tuiki tuntematonta. Täytyypä tsekata jahka vastaan tulee.
Autumnillahan hääri myös Sly Stone milloin missäkin ominaisuudessa. |
|
Gram Parsonsin osittain murtuva ääni tai tulkintatapa on jotain käsittämättömän hienoa. Yksi niistä muutamasta jutusta, joihin pitää aina säännöllisin väliajoin palata pitääkseen kaiken perspektiivissä. Kuunnelkaapa taas kerran kunnolla esim. jo kerran mainitun Hot Burrito #1 :n tulkintaa tai vaikka G.P. -levyltä kappaletta A Song for You. Se on sielu mikä siellä määkii se.
Allekirjoitus on lyhyt teksti, joka näkyy jokaisen viestini lopussa keskustelussa. Se voi sisältää esim. jonkun lentävän lauseen tai jotain muuta persoonallista.
Esim. tyyliin: "Äitis oli ku isäs söi sen eväät. Lauantaimakkaraa ja näkyleipää." |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
