| Aihe: Pitäiskö vaihtaa hevistä perus blues-rockiin? kannustatteko? | |
|---|
|
Soitahan nuorikitaristi tasan sitä mistä tykkäät äläkä kysele muilta tommosia enää ikinä.
Uli puhuu vain asiaa!
Vihaan kun muut toteavat näin:Annampa plussan...+++ ... Mutta omasta tekstistä sen tykkää lukea.
Itseasiassa nuo sanat voidaan pistää wannabe-klubien seinille. |
|
tai jopa Beatlesiin, jos oikein heikosti menee.
Nyt jotain rotia näihin juttuihin... Beatlesit on kurkoja! |
|
Nyt jotain rotia näihin juttuihin... Beatlesit on kurkoja!
Beatlesit olivat yksi niistä bändeistä, jotka aloittivat tämän poikabändibuumin ja sitä en heille ikinä anna anteeksi. Hyviä piisejä toki viimeisillä levyillään tekivät...
Harppu on alaston piano |
|
Beatlesit olivat yksi niistä bändeistä, jotka aloittivat tämän poikabändibuumin ja sitä en heille ikinä anna anteeksi. Hyviä piisejä toki viimeisillä levyillään tekivät...
Just... eli kaikki ei-tyttöbändit on pannassa? ;) |
|
Beatlesit olivat yksi niistä bändeistä, jotka aloittivat tämän poikabändibuumin ja sitä en heille ikinä anna anteeksi. Hyviä piisejä toki viimeisillä levyillään tekivät...
Huumoria? Toivottavasti.
Suojele Suomen metsiä - tapa tikka. |
|
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: kuulostaa ihan kypsältä idealta. Älä häpeä juuriasi, jos ne hevissä ovatkin, en minäkään (kai) aina muista hävetä. Näkökulman laajennus ei yleensä ole huono idea, joten ahmi hyvä mies juuri sellaista musiikkia mikä vain hyvältä kuulostaa ja hyödynnä uusia ideoita omassa soitossa. Itselläni kävi joskus lukion alussa seuraavasti: kaveri oli lainannut kirjastosta Pat Metheny Groupin levyn The Road To You, jota sitten sain kuulla. Samana iltana tiesin, että olin saanut ihan uuden suunnan musiikkiharrastukselle. Ihmettelen jälkikäteen, miten pystyinkään kulkemaan niin "sokeana" huomaamatta, ettei hevi yksinkertaisesti pystynyt tarjoamaan edes muutamaa prosenttia niistä musiikillisista ideoista, mitä olin tuleva löytämään kaikesta muusta musiikista tuosta kuuluisasta hetkestä eteenpäin.
Näin siis minulle. |
|
Huumoria? Toivottavasti.
No en mä ihan tosissani ollut, mutta melko paljon kuitenkin. :)
Harppu on alaston piano |
|
No en mä ihan tosissani ollut, mutta melko paljon kuitenkin. :)
=et ole kuunnellut tai ymmärtänyt tarpeeksi Beatlesiä :)
"And I'm thinkin' 'bout the love that you laid on my table." |
|
=et ole kuunnellut tai ymmärtänyt tarpeeksi Beatlesiä :)
Olen kuunnellut ja soittanutkin Beatlesia melko paljon, joten tuotanto on tuttua alusta loppuun. Ymmärtänyt en ole vieläkään, ehkä joskus. Kuten aikaisemminkin sanoin, loistavia biisejä löytyy kyllä. Varsinkin viimeisiltä levyiltä.
Harppu on alaston piano |
|
Soitahan nuorikitaristi tasan sitä mistä tykkäät äläkä kysele muilta tommosia enää ikinä.
Ajattelin kysyy kommenttii bluesin soittamisesta ja sen monipuolisuudesa jotain tommosta! Sitä että kannustaako muut!!!
ai sä!? |
|
Jokaikinen uus aluevaltaus on eteenpäin -- jos ja niin kauan kun teet sen siksi että se aluevaltaus puhuu sulle itelles eikä siksi että "vittu mä alanki nyt soittaan bluesii".
Kato peiliin ja soita sitä mitä peilii kaikuu takas. Piste. |
 PIM
11.07.2003 08:34:35 | |
|
Bluusissa on vaan se vika että kun alkuun pääsee niin se suo ei ole tarvottu ihan heti loppuun. Voi mennä seuraavan elämän puolelle ennen kuin pääsee sitten jatkaan seuraavaan musiikinlajiin.
Peten KesäAle, klikkaa nimimerkkiä. Tarjolla pari puoliakustista, strato, putkikombo, digiraituripaketti |
|
Kaikillahan tulee aina silloin tällöin tarve vaihtaa tyylisuuntaa, kun kuulee jotain uutta ja innostavaa. Se on ihan luonnollista.
Väkisin ei kannata yrittää, musiikinhan tulee olla mukavaa.
Kuten Petekin mainitsi, blues on parhaimmillaan vivahteikasta ja monipuolista, ja siihen jää kyllä koukkuun, jos haluaa jäädä. Kuuluu samaan puritaanisukulaisuuteen jazzin, folkin ja flamencon kanssa. Siitä tykkää joko todella paljon, tai se menee ihan ohi. |
|
Kaikillahan tulee aina silloin tällöin tarve vaihtaa tyylisuuntaa, kun kuulee jotain uutta ja innostavaa. Se on ihan luonnollista.
Väkisin ei kannata yrittää, musiikinhan tulee olla mukavaa.
Kuten Petekin mainitsi, blues on parhaimmillaan vivahteikasta ja monipuolista, ja siihen jää kyllä koukkuun, jos haluaa jäädä. Kuuluu samaan puritaanisukulaisuuteen jazzin, folkin ja flamencon kanssa. Siitä tykkää joko todella paljon, tai se menee ihan ohi.
Bluessi rok on vaan aika kivemman kuulosta ja rennompaa soittaa... Joku täs jossai keskustelus sanoi että hevi on väline urheilua! :)
ai sä!? |
|
Jos blues rok on "kivemman kuulosta ja rennompaa soittaa", niin ei pitäis olla ongelmaa valita (: Itse soittelen kyllä ihan black metallista bluesiin että ei sun vaihtaa tarvitse. Laajennat vaan repertuaaria.
I'm a whiskey rock'n'roller. |
|
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: kuulostaa ihan kypsältä idealta. Älä häpeä juuriasi, jos ne hevissä ovatkin, en minäkään (kai) aina muista hävetä. Näkökulman laajennus ei yleensä ole huono idea, joten ahmi hyvä mies juuri sellaista musiikkia mikä vain hyvältä kuulostaa ja hyödynnä uusia ideoita omassa soitossa. Itselläni kävi joskus lukion alussa seuraavasti: kaveri oli lainannut kirjastosta Pat Metheny Groupin levyn The Road To You, jota sitten sain kuulla. Samana iltana tiesin, että olin saanut ihan uuden suunnan musiikkiharrastukselle. Ihmettelen jälkikäteen, miten pystyinkään kulkemaan niin "sokeana" huomaamatta, ettei hevi yksinkertaisesti pystynyt tarjoamaan edes muutamaa prosenttia niistä musiikillisista ideoista, mitä olin tuleva löytämään kaikesta muusta musiikista tuosta kuuluisasta hetkestä eteenpäin.
Näin siis minulle.
En häpeäkkään. Tuntuu vaan siltä että bluessi on vähän "järkevämpää" kuin heavy. Kai niitä muitakin tyylejä joskus pitää koittaa :)
ai sä!? |
|
Jos blues rok on "kivemman kuulosta ja rennompaa soittaa", niin ei pitäis olla ongelmaa valita (: Itse soittelen kyllä ihan black metallista bluesiin että ei sun vaihtaa tarvitse. Laajennat vaan repertuaaria.
toi viimenen lause on hyvä. vähän aikaa sitten muutin tuota otsikkoa että "tai laajentaa bluessiin."
ai sä!? |
|
Kannattaa soitella kaikenlaista musaa. Ihan kaikkea. |
|
Mä diggaan soitella blues-rockia ja sillon mä pääsen fiiliksiin kun laitan mahdollisimman paljon säröä peliin. Eihän sellanen voimakas "tappaja" särö kuulu kylläkään kyseiseen tyyliin mutta mä pidän. |
|
Vaihda vapaalle! Heavystä on mukava laajentaa bluesin suuntaan jo syystä siitä, että bluesin pohjaltahan tätä riffittelyä on ruvettu aikanaan kehittelemään. Voispa kärjistää jopa niin, että tupla Marshallit kun tuli kehiin, niin bluesista tuli sitten heviä. Jos soitat Robert Johnsonin akustisella tekemiä juttuja sähköisesti ja lujaa, niin se vasta heviä on. Ja vaikeaa. Tosin R. Johnson kyllä soitti yksin kaiken tarvittavan, vaikka esim. Keef Richards aikanaan ihmetteli, kuka se toinen kitaristi niillä levyillä on...
Joopa joo. Vanha setä on sitä mieltä, että rokki-bluesista on hyvä lähteä liikkeelle ja jättää puritanismi tuonnemmaksi. Itse ainakin laajensin näkemystä näitten valkoisten poikien tekemien covereiden pohjalta. Euroopassa vähän tunnettu, mutta USA:ssa aikanaan hyvin suosittu englantilainen heavyblues/boogie-bändi Foghat teki 70-luvulla muuten monia todella toimivia raskaita versioita esim. näistä R. Johnsonin biiseistä. Suosittelen, kuten myös Savoy Brownia, jossa Foghatin tyypit vaikutti aiemmin. Siitä sitten Peter Greenin ja Fleetwood Macin pariin, eikä loppua näy!
Kun nämä Iron Maiden ja Stevie Ray V. on tässä keskustelussa aiemmin mainittu, niin todettakoon, että vaikka SRV:n brutaalia ja kovaäänistä lähetymistapaa bluesiin on myös parjattu, niin kyllä Texas Flood ja Couldn't... olivat tärkeä askel myös mulle. Iron Maiden, Judas Priest ja nämä "uuden aallon" hevibändit ei enää tuntuneetkaan niin rajuilta. Hyvä musa on tietysti aina hyvää. Kunnon kitaran vääntö kuten Van Halen, Michael Schenker/UFO, Hendrix, Southern Rock, Wishbone Ash, Aerosmith, Zeppelin, Sabbath, Purple, Rush jne toimii aina. Ainakin 70-luvun kama...
"Cities on flame, with rock and roll; Marshall will buoy, but Fender control" (BÖC) |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
