| Aihe: Blues & Jazz-blues | 1 |
|---|
|
(En tiedä onko tästä ollut, mutta en keksinyt sopivaa hakusanaa)
Mikä on teidän mielipiteenne siitä, että (ainakin useissa) jazzpiireissä bluesin kriteereiksi riittää pelkkä I-IV-V blueskierto(yleensä hieman varioituna)?
Yritän tässä kysyä, että tekeekö blueskierto biisistä bluesia, vaikka sen päälle soitetaan silkkaa jazz-sooloa viimeisen päälle bepop-fraseerausta käyttäen?
Tähän ei tietenkään ole yksioikoista vastausta, mutta minä en tunne oloani kotoisaksi, kun sanotaan, että soitetaan bluesia, mutta pitääkin vetää mahd.monimutkaista walkin'bassoa jazzsoolojen alle.
Minun lähestymistapani bluesiin on lähinnä Buddy Guy- ja SRV:mäinen, sekä hyvin kunnioittava. hä?
Toiletpaper here is like (The) Talkkari.. Rough, tough and takes no shit from any asshole. | |
Blues on aika laaja käsite. Minun mielestäni sen otsikon alle mahtuu kyllä aikalailla kaikenlaista. Be bop on tietty jo vähän muuta, mutta yleensä suhtaudun myönteisesti tiukat genrerajat ylittävään ajatteluun. Jokaisen muusikon pitäisi osata muutakin kuin se kaikkein omin laji, se tuo näkemystä. Harrastelijallekaan ei tuosta mitään haittaa varmasti ole.
Se sitten, että onko se tiluliibadaabaduuba bluesia ai ei, on kokonaan toinen juttu. Minusta kuitenkin enemmän kuin Gary Moore, jota monet tituleeraavat nimenomaan hyväksi blueskitaristiksi. Kyllähän Kari tietty käyttää bluesistakin tuttuja sointukiertoja.
Does humor belong in music? | |
...mutta yleensä suhtaudun myönteisesti tiukat genrerajat ylittävään ajatteluun. Jokaisen muusikon pitäisi osata muutakin kuin se kaikkein omin laji...
Joo, kyllä nämä genrerajat saa ylittää ja suosittelen itsekin sitä, mutta mielestäni silloin voitaisiin käyttää jotain muuta termiä, vaikka jazz-blues tai vaikka diibablues.
(Mielestäni) blues tarkoittaa tätä hieman juurevampaa matskua.. vai pitäisikö sitä kutsua sitten root-bluesiksi?
Meneekö jo pilkunnussimisen puolelle?
Toiletpaper here is like (The) Talkkari.. Rough, tough and takes no shit from any asshole. | |
Blues on valtava käsite ja paljon muutakin kuin I-IV-V kaava, mutta sattuneesta syystä tiedän mitä balls ajaa takaa!
Jazzpiireissä "soitetaan bluesia" meinaa että soitetaan sitä samaa bebopia siten, että jossain siellä pohjalla lymyää jollain tavalla bluesiksi "kategorisoitava" kulku.
Kyllä tästä on helppo lipsahtaa pilkun puolelle, taas!
The talkkari is out there! | |
Voihan bluesin määritellä tietty tuon I-IV-V -kierron, mollin ja duurin käyttämisen päällekkäin yms. perusteella, mutta itse näen sen bluesin semmosena "pohjavireenä" jota ei vaan osaa selittää, sen vaan jotenkin tajuaa musiikkia kuunnellessaan.
http://www.lunatia.tk |  Mage
08.10.2003 15:22:44 | |
|
Kuten aina sanotaan.
Blues is a feeling
Ja tunnetusti tunnetta ei pysty teeskentelemään vaikka olisi minkälainen soittotaito.
Give me a little time to think, while I mix me another motherfucking drink.
- RL Burnside |  Blue Moon
08.10.2003 15:47:41 (muokattu 08.10.2003 15:47:59) | |
|
Lainataanpa taas kerran tätä mielestäni melkoisen mielenkiintoista ja kattavaa määritelmää:
"Bluesista riittää erilaisia määritelmiä. Tässä yhteydessä käsittäisin bluesin yleisnimitykseksi afroamerikkalaiselle musiikilliselle lähestymistavalle, joka (1) hyödyntää säkeistömuotoa, (2) blue-tonaliteettia (eräs modaalisuuden erityismuoto), (3) ilmaisullista fraseerausta, (4) narratiivisia ja/tai ekspressiivisiä, usein myös henkilökohtaisia sanoituksia, (5) päällekkäistä 2-3- tai 3-2-rytmiikkaa (tasa- ja kolmijakoisia rytmejä polyrytmisesti päällekkäin), (6) kysymys-vastausrakennetta, (7) kolmerivistä säemuotoa, jossa ensimmäinen rivi toistetaan, (8) ekspressionistisia äänenvärejä ja (9) melodialinjan muuntelua ja koristelua.
Blues ei siis ole niinkään tietty selkeästi rajattava musiikkityyli (vaikka sitä sellaisena usein pidetään), vaan pikemminkin kyse on musiikillisesta lähestymistavasta, joka syntyi tietyissä sosiokulttuurisissa olosuhteissa Amerikan etelävaltioissa 19. vuosisadan loppupuolella.
Monien bluesmuusikoiden suosima määritelmä "blues on tunne" lienee itse asiassa hyvin lähellä totuutta: blues assosioidaan yleisesti tiettyyn ilmaisun tapaan, joka kuulostaa melankoliselta ja surulliselta jopa ollessaan iloista. Blues ei ole kuitenkaan missään nimessä pelkkää mustan surumielisyyden ilmaisua, vaan yhtä paljon tanssi- ja juhlamusiikkia, ylipäänsä funktionaalista musiikkia joka palvelee itseilmaisun lisäksi yhteisöllisiä päämääriä ja heijastaa mustaa kokemuspiiriä. Bluesin "surumielisyys" (blue=surumielinen, alunperin valkoinen termi) juontanee juurensa valkoiseen tapaan suhtautua afroamerikkalaiseen tulkintaan diatonisesta asteikosta, jossa tietyt avainsävelet (blue notes) jäävät mataliksi."
- It's been a long time coming - | |
Blue Moon:
...Monien bluesmuusikoiden suosima määritelmä "blues on tunne" lienee itse asiassa hyvin lähellä totuutta: blues assosioidaan yleisesti tiettyyn ilmaisun tapaan, joka kuulostaa melankoliselta ja surulliselta jopa ollessaan iloista......jne..
Minäkin käsitän bluesin tähän tapaan. Ihmisen tunnemaailma on kartoittamaton ja jokaisen henkilökohtainen, mutta minä en koe "Blues-tunnetta" kuunnellessani Bird Parkerin 'Billy's bouncea' tai jazzmuusikoiden "blues"-jammailua.
Olen samaa mieltä, että blues on tunne ja minusta on väärin kutsua bluesiksi jazz(tai miksei muidenkin)muusikoiden tekniikan ja harmoniantajun esittelyä..
Toiletpaper here is like (The) Talkkari.. Rough, tough and takes no shit from any asshole. | |
Olen samaa mieltä, että blues on tunne ja minusta on väärin kutsua bluesiksi jazz(tai miksei muidenkin)muusikoiden tekniikan ja harmoniantajun esittelyä..
Mä nyt tiedä onko se oikein tai väärin, enkä voi olemattoman jazz-tuntemukseni johdosta edes takertua noihin esimerkkeihin mutta kyllä mulle vaikka Miles Davisin "Kinda Blue" - tai joku muu vastaava afroamerikkainen jazz-teos - on tunteen ilmaisua ja myöskin funktionaalista musiikkia, jonka tarkoitus on ilmoittaa että asiat voi tehdä eri tavalla ja kyseenalaistaa vallitsevia ilmaisumuotoja. Mun mielestä siis tällainen musiikki on tästä näkökulmasta hyvin lähellä bluesia, vaikka sen käyttämät keinot, rakenteet ja tarkoitus ovat tietysti aivan erilaiset.
En mä jazzia tai mitään muutakaan musiikkia kuuntele minkään virtuositeetin esittelynä.
- It's been a long time coming - | |
Hyvää tekstiä BlueMoon:ilta, thänksistä!
Ajattelin tyrkyttää lisää omiin näkemyksiini pohjautuvia kysymyksiä, mutta säästän teidät niiltä.
Oma lähestymistapani on se, että bluesissa ilmaistaan tunnetilaa, käyttämällä tekniikkaa ja omaa TYYLITAJUAAN työkaluina. EIKÄ toisinpäin, että esitellään omaa tekniikkaa.
Tuo tekeekin siitä niin pirun vaikeaa ja ihailtavaa, että....
ei voi kuin ihailla niitä, keillä se blues jo on.
Toiletpaper here is like (The) Talkkari.. Rough, tough and takes no shit from any asshole. | |
Ajattelin tyrkyttää lisää omiin näkemyksiini pohjautuvia kysymyksiä, mutta säästän teidät niiltä.
Heh, no mä oon ainakin "tyhmä bluesmies" enkä välttämättä rajoittuneen jazz-tietämykseni johdosta edes ymmärrä niitä. :-)
Asian vierestä, edelleen: En mitenkään väheksy tuota "tekniikkaa" mutta mun mielestä se on "vain" työkalu, joka mahdollistaa tavoitteen saavuttamisen, ei mikään itseisarvo.
Onhan noissa vanhoissa jazzeissa paljolti bluesin tunnetta varmaan siinäkin mielessä, kuin tuossa tarkoitat? Siis vaikka Billie Holidayn "God Bless The Child". Liekö se sitten bluesia vai jazzia? Jazz-bluesia? Louis Armstrong? Duke Ellington?
- It's been a long time coming - | |
Onhan noissa vanhoissa jazzeissa paljolti bluesin tunnetta varmaan siinäkin mielessä, kuin tuossa tarkoitat? Siis vaikka Billie Holidayn "God Bless The Child". Liekö se sitten bluesia vai jazzia? Jazz-bluesia? Louis Armstrong? Duke Ellington?
Totta munassa. God Bless The Child:issa on sitä enemmän kuin nykyisissä radiohiteissä yhteensä. Nuo mainitsemasi vanhat parrat osasivat kyllä vangita tunteen sävellyksiinsä, mutta(tässä päästäänkin asian ytimeen) nykypäiväin nuoret jazzmuulit käyttävät näiden loistavien tulkitsijoiden teoksia häpeilemättä hyväkseen tunkemalla ne täyteen taituruuttaan.
...Tietenkin olen saattanut missata sen aspektin, että hehän saattavat vain ilmaista omia tunteitaan tällä näyttämisellä.
Mielestäni hyvää blues-sooloa pitäisi luonnehtia herkemmin ja tunnepohjaisemmin, kuin "Aika makeesti fraseerasit sen alastulon superlokrista pitkin ja tosi khuulisti vedit ulos asteikosta siinä töörnaraundin toisen soinnun heikolla tahdinosalla. Sä klaaraat nää sointuasteet tosi jees".
Noniin... älkää jazzmuusikot suuttuko.
Toiletpaper here is like (The) Talkkari.. Rough, tough and takes no shit from any asshole. | |
Bassballs: ...Tietenkin olen saattanut missata sen aspektin, että hehän saattavat vain ilmaista omia tunteitaan tällä näyttämisellä.
Ehkä se tunne onkin että "... **ttu mä näytän kuinka hyvä MÄ oon..." ?? :-) Tottahan toki pieni itsetehostus kuuluu osana show'hun mutta jos se musiikin perusta niin ollaan mielestäni erittäin syvällä metsässä. Jazzista en niin osaa sanoa mutta törmäähän tällaiseen usein bluesissakin, lähinnä juuri tällä "kitarasankari" - osastolla.
Mielestäni hyvää blues-sooloa pitäisi luonnehtia herkemmin ja tunnepohjaisemmin, kuin "Aika makeesti fraseerasit sen alastulon superlokrista pitkin ja tosi khuulisti vedit ulos asteikosta siinä töörnaraundin toisen soinnun heikolla tahdinosalla. Sä klaaraat nää sointuasteet tosi jees".
Niin, kuten mainitsin, mulle bluesissa ja jazzissakin on kyse tunteiden ilmaisemisesta. Molemmat on tietynlaisia musiikillisia lähestymistapoja. Ne fraasit ja käytetyt keinot on hyväksi havaittuja "työkaluja" ja niiden käyttö vaatii tietyn osaamisen. Mutta itse se "blues" tai "jazz" siihen tulee siitä soittajasta tai laulajasta. Jos tulee.
Off-topic: Mikähän jazz-pumppu soitti Juttutuvassa, Helsingissä lauantaina 5.9.?
- It's been a long time coming - | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
