| Aihe: Blue Brothers | |
|---|
|
Ensinnäkin eivätkö kaikki olekin sitä mieltä, että tämä leffa (siis nro. 1) on yksi parhaimmista ikinä? Toki onhan se kakkonenkin ihan hyvä.. Joka tapauksessa, olen kuunnellut tuota jotain soundtrackia nyt aika paljon, noin LP:tä tottakai, ja mietin että mikäköhän bändi olis hyvä alottaa sellanen kunnon blues-diggailu? | |
Ensinnäkin eivätkö kaikki olekin sitä mieltä, että tämä leffa (siis nro. 1) on yksi parhaimmista ikinä? Toki onhan se kakkonenkin ihan hyvä.. Joka tapauksessa, olen kuunnellut tuota jotain soundtrackia nyt aika paljon, noin LP:tä tottakai, ja mietin että mikäköhän bändi olis hyvä alottaa sellanen kunnon blues-diggailu?
tuossa alempana on juuri säie aiheesta ja niitä on ainakin pari lisää kun käyttää hakua.
Multa ainakin järjen vei ja orjan teki Stevie Ray Vaughan ja Double Trouble.
I don't need some turkey tellin' me that I ain't country. | |
Ensimmäisiä kosketuksiani bluesiin taisi olla pojankoltiaisena ostamani "America's Roots Musical" -kokoelmaLP, jossa oli esiintyjinä ainakin Little Walter, Howlin' Wolf, Muddy Waters, Sonny Boy Williamson, John Lee Hooker ja Elmore James. Hyvältä kuulostaa nyt yli 20 vuotta myöhemminkin, eli eiköhän noita artisteja voi suositella.
- It's been a long time coming - | |
Ensimmäisiä kosketuksiani bluesiin taisi olla pojankoltiaisena ostamani "America's Roots Musical" -kokoelmaLP, jossa oli esiintyjinä ainakin Little Walter, Howlin' Wolf, Muddy Waters, Sonny Boy Williamson, John Lee Hooker ja Elmore James. Hyvältä kuulostaa nyt yli 20 vuotta myöhemminkin, eli eiköhän noita artisteja voi suositella.
Ilman muuta noita voi suositella! Tosin saattavat vaatia ensikertalaiselta vähän totuttelua..
Kingejä (Albert, B.B., Freddie) kannattaa myös ilman muuta kuunnella, samoin kuin esimerkiksi Buddy Guyn vanhempaa tuotantoa ja Otis Rushia.. Hyviä on niin paljon!
Tulee kyllä itsekin katsottua noita Blues Brothers-leffoja aika usein. Molemmat ovat kyllä täyttä tavaraa. | |
--- ja Otis Rushia..
Juuri eilen kuuntelin ukon Cobra-levytyksiä. Onpas kovia kitaristeja noilla levyillä. Rushin itsensä lisäksi silmiin pisti kansiläpyskästä ainakin Ike Turner, Wayne Bennett ja Jody Williams. Huh!
- It's been a long time coming - | |
Ensinnäkin eivätkö kaikki olekin sitä mieltä, että tämä leffa (siis nro. 1) on yksi parhaimmista ikinä? Toki onhan se kakkonenkin ihan hyvä.. Joka tapauksessa, olen kuunnellut tuota jotain soundtrackia nyt aika paljon, noin LP:tä tottakai, ja mietin että mikäköhän bändi olis hyvä alottaa sellanen kunnon blues-diggailu?
Leffa on ihan tuubaa. Usko mua, olen nähnyt sen ainakin 8 kertaa. :D
Mutta se soundtrack (ja ne kaksi muuta plättyäkin) on mun elämäni levy. Siis en ole sitä kuunnellut vuosiin, mutta pikkunassikkana tädin miehellä oli se ja kuuntelin ja se kolahti. Sittemmin hankin sen itsekin lp-levynä ja sain tietää että se on leffa. Hankin kaikki kolme plättyä CDnäkin. ... Myöhemmin Matt Guitar Murphy ja Steve Cropper on nousseet "kitarasankareikseni" muulla tuotannollaan... ja James Brownin tuotanto... whoa! Ja Duck Dunn on takuubasisti monellakin merkittävällä levyllä. jne. Soul, Funk, blues... tuo levy musiikkimakuni ydin.
Muistakaa myös Junior Wells ja Guitar Sam kun noista Cobra-blueseista puhutte.
Ronnie Earl: 'Music is not a sport, there's no competition' |  Blue Moon
11.09.2003 09:37:07 (muokattu 11.09.2003 09:37:13) | |
|
Myöhemmin Matt Guitar Murphy --- on nousseet "kitarasankareikseni" muulla tuotannollaan...
Asian vierestä mutta... soittaahan "Mööffi" näköjään joillakin Rushin Cobra-levyilläkin, kun pienellä präntättyä tekstiä kansivihkosta tarpeeksi tarkkaan tutkiskelee.
- It's been a long time coming - | |
Asian vierestä mutta... soittaahan "Mööffi" näköjään joillakin Rushin Cobra-levyilläkin, kun pienellä präntättyä tekstiä kansivihkosta tarpeeksi tarkkaan tutkiskelee.
Murphyhän on soittanut (ja "säveltänyt") paljon kärki-bluesia 50-luvulla (veljensä Floydin kanssa ja ilman). Muun muassa Chess-kamaa. Willie Dixon varasti hänen lickejään jne.
Ja äijä on jo 73-vuotias ja vieläkään ei saa ansaitsemaansa kunnioitusta, siis edes "vanhana blues-jääränä, joka on kokenut ja nähnyt kaiken". Murphyä pidetään vain BB:ien kakkoskitaristina. Laiffi ei o feöriä, sanois M. Nykänen.
Tämä haastattelun pätkä kertoo aika paljon:
"I’ll never forget, one time I was playing in Atlanta, Georgia, and this lady was trying to tell me how "You Gotta Help Me" went, so I just stopped the band, and I said "Look lady, I’m on the record, I KNOW HOW IT GOES! HA HA HA!!"*
http://www.tomguerra.com/matt-murphy.html
Ronnie Earl: 'Music is not a sport, there's no competition' | |
"I’ll never forget, one time I was playing in Atlanta, Georgia, and this lady was trying to tell me how "You Gotta Help Me" went, so I just stopped the band, and I said "Look lady, I’m on the record, I KNOW HOW IT GOES! HA HA HA!!"*
Tuostapa tulee mieleen tarina toisesta BB-elokuvassa esiintyneestä legendasta. Muuan (ulkomaalainen) musiikkitoimittaja oli joskus 70-luvulla ollut John Lee Hookerin keikalla ja jutteli sitten esityksen jälkeen kaverinsa kanssa. He ihmettelivät keskenään sitä, kuinka Hooker oli esittänyt vanhoja biisejään niin kummallisesti, vaihtanut sointua väärissä paikoissa jnpp.
Silloin toimittaja tunsi taputuksen olallaan. Hän kääntyi ja huomasi katselevansa John Lee Hookeria, joka sanoi: "Kuulehan nuorimies, minä olen säveltänyt ne biisit, joten minä saan vaihtaa sointua ihan missä kohtaa ikinä vain haluan."
- SOITTAKAA 4'33"!!!!!!!! | |
Ja äijä on jo 73-vuotias ja vieläkään ei saa ansaitsemaansa kunnioitusta, siis edes "vanhana blues-jääränä, joka on kokenut ja nähnyt kaiken". Murphyä pidetään vain BB:ien kakkoskitaristina.
Näinhän se vähän on. Ei ollut viimeksi Murphy edes mukana BB:n keikalla Suomessa, kun oli saanut jonkun aivoveritulpan. Mikä lienee miehen nykykunto? | Blue Moon
13.09.2003 14:43:39 (muokattu 13.09.2003 17:04:33) | |
|
Tosin saattavat vaatia ensikertalaiselta vähän totuttelua..
Olet varmaan oikeassa mutta joskus ihmetyttää, että miksi asia näin on?
Nämähän ovat sellaista "muusi-ja-lihapullat" - tyylistä perusainesta, jota on niin helppo lapioida naamariin, ettei oo tosikaan. Onko ihmisiltä kadonnut kyky kuulla tämäntyylisen periaatteessa hirvittävän yksinkertaisen ja helposti lähestyttävän musiikin aitous ja karu kauneus? Pidetäänkö tällaista "tylsänä" tai "vaikeana" koska tästä puuttuu rockin tai popin pinnallisuus, teeskentely ja kepeä viihteellisyys? Vai mikähän siinä on vikana?
Tämä oli siis ihan vain henk. koht. pohdintaa, ei suunnattu kenellekään tässä ketjussa tai muutenkaan. Tommosia tulee vaan joskus mietittyä. :-)
edit: säätöä
- It's been a long time coming - |  Mika Antero
13.09.2003 16:21:18 (muokattu 13.09.2003 16:24:20) | |
|
Silloin toimittaja tunsi taputuksen olallaan. Hän kääntyi ja huomasi katselevansa John Lee Hookeria, joka sanoi: "Kuulehan nuorimies, minä olen säveltänyt ne biisit, joten minä saan vaihtaa sointua ihan missä kohtaa ikinä vain haluan."
Eikös tästä ole toinenkin versio: "Lightnin' change when Lightnin' want to change."
Tai jotain, päässyt englannintaito vähän ruostumaan. Hopkinsista on siis kyse.
EDIT: Yritetty korjata tuota englanninkielistä lainausta...
Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe. | |
Nämähän ovat sellaista "muusi-ja-lihapullat" - tyylistä perusainesta, jota on niin helppo lapioida naamariin, ettei oo tosikaan. Onko ihmisiltä kadonnut kyky kuulla tämäntyylisen periaatteessa hirvittävän yksinkertaisen ja helposti lähestyttävän musiikin aitous ja karu kauneus? Pidetäänkö tällaista "tylsänä" tai "vaikeana" koska tästä puuttuu rockin tai popin pinnallisuus, teeskentely ja kepeä viihteellisyys? Vai mikähän siinä on vikana?
Kyllä kai se perustuu lähinnä siihen, että ihmiset ovat tottuneet tuotettuun ja siloteltuun poppikseen. Homma ei avaudu, kun ei ole tarttuvia kertosäkeitä jne. Musiikille ei välttämättä anneta edes mahdollisuutta. Monet bluesista kiinnostuneetkin näyttävät jostakin syystä kuuntelevan enemmän näitä kitarasankareita.
Olen kyllä samaa mieltä, ettei tuo musiikki sinällään ole "vaikeaa". Itse kuuntelen mielelläni vieläkin vanhempaa tavaraa, kuten Robert Johnsonia ja Charley Pattonia. | Blue Moon
19.09.2003 14:45:29 (muokattu 19.09.2003 15:33:22) | |
|
---Musiikille ei välttämättä anneta edes mahdollisuutta
Noinhan se varmaan pitkälti on. Ei jakseta perehtyä vähänkään erilaiselta kuulostavaan tavaraan.
Toisaalta, monet bluestapahtumat vetävät melkoisesti väkeä suomenniemelläkin. Ja gospelin puolelta esim. Blind Boys of Alabamaa oli kuulemassa Helsingissä täysi tupa jne.
Kysyin kerran tutulta levykauppiaalta että "ostaako tällaisia levyjä muut kuin asiaan perehtyneet harrastajat" näyttäen jotain Specialtyn gospelCD:tä ja vastaukseksi tuli, että "...kyllä ostaa, jos laittaa levyn soimaan liikkeessä. Yleensä joku tulee kohta kysymään, että mitäs tää näin kova kama on".
Mites sitä diggaa, jos ei sitä edes kuule mistään.
Itse kuuntelen mielelläni vieläkin vanhempaa tavaraa, kuten Robert Johnsonia ja Charley Pattonia.
Mukavahan täällä olisi vaihteeksi turista vaikka Pattoniosta ja Johnsonista tai Bukka Whitesta, Son Housesta, Blind Willie Johnsonista tai Skip Jamesista iänikuisen "onko Gary Moore/Eric Clapton bluesia?" - vänkäilyn sijaan. Tai klassisista "vaudeville" - blueslaulajattarista, varhaisesta pianobluesista, songstereista, hokum-yhtyeistä jne. Kukahan aloittaisi? :-)
Ihan OK juttuhan sinänsä on, jos ja kun Cläpy tai Moore jollakin tapaa tuovat bluesia esille, ei siinä mitään. Ei vaan jaksa itseäni innostaa.
Omakin juttuni suistui näköjään tuolle samalle akselille, voihan käki! :-)
- It's been a long time coming - |  Mage
19.09.2003 15:39:17 | |
|
Täräytäpä joku hyvä aloitus niin yritetään pitää keskustelua pinnalla.
Give me a little time to think, while I mix me another motherfucking drink.
- RL Burnside | |
Täräytäpä joku hyvä aloitus niin yritetään pitää keskustelua pinnalla.
Kummasta, Claptonista vai Mooresta? =) .
No joo, se oli vitsi. Laita sää vaikka Fat Possumeista, niitä tuntuu ainakin moni täällä diggailevan. On pitänyt itsekin laittaa jonkinmoista arvioita viimeaikaisista Possum-hankinnoista.
Mä mietin jotain pre-war blues jutunaloitusta sillä välin. Varmaan moni täällä tietäisi niistäkin jutuista kyllä mua enemmän ja paremmin.
- It's been a long time coming - | |
..vaikka Fat Possumeista, niitä tuntuu ainakin moni täällä diggailevan.
Fat Possum on kyllä asiallinen label, vaikka en ole siihen kovin perusteellisesti ehtinyt tutustua. Burnsidea ja T-model Fordia on lähinnä tullut kuunneltua. Junior Kimbroughinkin levy oli kyllä lainassa.
Aika autenttista, vaikkakin välillä melko raakaa.. meinaan vaan ettei sovellu ihan joka tilanteeseen. R.L. on kyllä aika äijä! Aika karu tuo tilitys (R.L´s story) albumilla "Wish I were in heaven sittin´down"..
Ainiin, taitaapa tuo Solomon Burkenkin uusin levy olla Fat Possumilla. Aika legendaarista kamaa. Mitkä ovat omia suosikkejanne?
Sitä prewar-aloitustakin muuten odotellaan vielä.. ;) | |
Shaft: Ainiin, taitaapa tuo Solomon Burkenkin uusin levy olla Fat Possumilla. Aika legendaarista kamaa.
Aivan loistava levy mielestäni. Olenpa tainnut sen tällä forumilla pikaisesti arvioidakin, vai muistankohan ihan väärin. Kehunut ainakin olen useampaan otteeseen.
Burke oli kova Rauma Bluesissa. Mulla on se keikka videolla. :-P
Mitkä ovat omia suosikkejanne?
En nyt hirveästi ole kerinnyt edes perehtyä. Innostus lähti oikeastaan vasta tämän vuoden puolella tällä palstalla lukemistani kehuista ja sattumalta vastaan tulleesta Paul Jonesin "Pucker Up Buttercup" - albumista, josta kirjoitin tänne jonkinmoisen arvioinkin.
R.L Burnside ja T-Model Ford ovat Jonesin lisäksi tehneet suurimman vaikutuksen. Pikkuhiljaa tässä perehdytään muihin.
Sitä prewar-aloitustakin muuten odotellaan vielä.. ;)
Köh, joo... estradi on vapaa, hyvä veli. Joku otsikko vaan peliin ja eiköhän se siitä lähde omalla painollaan, jos on lähtiäkseen. Mä jäin itse miettimään jotain "alustusta" mutta ehkä parempi jättää tekemättä ettei munaa itseään. Täällä tosiaan takuulla on mua parempia pre-war tuntijoita. :-)
- It's been a long time coming - | |
Missasin valitettavasti itse tuon Rauman keikan.. eikä ollut edes ainoa. Valitettavan moni liveakti on jäänyt viime aikoina väliin, kun ei ole aina aikaa ja mahdollisuuksia Suomea kierrellä.
Köh, joo... estradi on vapaa, hyvä veli. Joku otsikko vaan peliin ja eiköhän se siitä lähde omalla painollaan, jos on lähtiäkseen.
No joo, voinhan mä miettiä jos tulisi joku teema mieleen.. Ongelma on vaan, etten ole itsekään mikään auktoriteetti tässä asiassa. Eli jonkun asiantuntevamman alustus olisi ollut kyllä hyvä. | Blue Moon
25.09.2003 23:37:00 (muokattu 25.09.2003 23:38:50) | |
|
No joo, voinhan mä miettiä jos tulisi joku teema mieleen.. Ongelma on vaan, etten ole itsekään mikään auktoriteetti tässä asiassa. Eli jonkun asiantuntevamman alustus olisi ollut kyllä hyvä.
No mä yritän väkertää jotakin tässä työ-yön ratoksi. Ihan "omat suosikit" - pohjalta mitä nyt mieleen tulee. Kunnon alustus vaatisi kunnon lähdemateriaalin jne.
EDIT: Niin siis olin mä siellä Raumalla paikan päälläkin mutta nyt sain Blues Newsin veljiltä kasetinkin lainaksi. Toisella nauhalla on Mighty Sam McClain, melkoinen soulveikko myös.
- It's been a long time coming - | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
