| Aihe: Historiallisen huonot levyt | |
|---|
|
Usko tai älä mutta minun mielipiteeni on että Yesin olis pitänyt
lopetta THE YES ALBUMIIN ja olis jäänyt hyvät muistot !
Nyt jää vain kasa paskaa paskan jälkeen. mikäs siinä kun rahaa tuli ei voitu lopettaa.
Toisaalta ...90125 oli kiva levy ja myi hyvin.
CTTE on todella yliarvostettu,
saman toistoa ja rasittavia sointuja.
hiljaisuus on näkymätöntä liimaa |
|
- The Rolling Stonesin Emotional Rescue on aika kauheaa paskaa. Se laadun romahdus edellisistä albumeista on brutaali. Albumi vangitsee sen hetken, kun luovuus kuihtuu. Pitkään he jaksoivatkin ylläpitää jonkinlaista tasoa sitä ennen.
- Smackin Radical. Sanon tämän siis kovana Smack-fanina. Vähän sama kuin edellisissä, luovuus yksinkertaisesti kuoli, materiaali on surkeaa aikaisempaan verrattuna.
- Dire Straitsin On Every Street on mielestäni sysipaska tuotos, mutta toisenlaisiakin mielipiteitä varmasti on :) Albumilla on yksi huippuhetki, joka on nimikappale. Se on loistava. Loput ovat tuubaa.
En ole koskaan omistanut ainuttakaan CCR:än levyä, vaikka olen aikanaan veivannut niitä hittejä keikoilla ihan riittävästi.
Shuffle it all by the Izzy Stradlin and the Ju Ju Hounds |
|
Moon eli Moon Cakes -yhtyeen jälkimmäiset levyt. Ne kaksi ekaa ovat timanttia. |
|
shuffle: -
- Smackin Radical. Sanon tämän siis kovana Smack-fanina. Vähän sama kuin edellisissä, luovuus yksinkertaisesti kuoli, materiaali on surkeaa aikaisempaan verrattuna.
Ranehan on kuulema sitä mieltä, että bändi huononi jokaisen miehistön vaihdoksen myötä. Mukaan lukien se kun hän itse korvasi Kartsan bändin toisena kitaristina.
Levysoitin on laite, jolla toistetaan 33, 45 tai 78 kierrosta minuutissa pyöriviä äänilevyjä. |
|
2randpo: Ranehan on kuulema sitä mieltä, että bändi huononi jokaisen miehistön vaihdoksen myötä. Mukaan lukien se kun hän itse korvasi Kartsan bändin toisena kitaristina.
Niinhän se teki, olen kirjoittanut siitä kirjaarvostelun yhteydessä blogissa oman näkemykseni. Arvostan suuresti Ranen inhorealistista rehellisyyttä. Smack olisi tarvinnut heti alussa vahvan managerin jolla on visio, joka olisi sanonut että nyt jätkät perkele pakka kasaan ja maailmalle heti eikä mitään muttia. Suomessa ei vain kasarin alkupuolella oikein ollut sellaista koneistoa, perinnettä ja kulttuuria lähteä takki auki ensikeikalle jenkkeihin. Vaatimattomuus oli kansallinen hyve.
Sen alkuperäisen kokoonpanon kemia oli aivan ylittämätön, vaikka ymmärtääkseni Kartsa oli jo suuntautumassa perhe-elämään. Toiseksi biisejä olisi ollut hyvä tehdä jatkuvasti mielipuolisella työetiikalla tyyliin joka soundcheckissä uusi raakile. Se on se pohja jolle on sitten hyvä rakentaa. Tämä on tällaista jälkiviisautta, aika oli silloin niin toinen.
Suomalaiset eivät tunnistaneet minkälainen jalokivi heillä oli kun eka levy tuli ulos. Se bändi olisi voinut soittaa ihan millä stagella tahansa ja jengi olisi ollut pähkinöinä, kaikessa untuvikkoudessaan ja kokemattomuudessaan. Kartsa ei ehkä ollut Satriani, mutta ei sillä ole mitään väliä, kun kemia oli kohdallaan. Eihän joku Izzy Stradlinkaan nyt mikään kummoinen kitaristi ole noin teknisesti, mutta sillä on se groove ja asenne.
Shuffle it all by the Izzy Stradlin and the Ju Ju Hounds |
|
Gary Enfield: Jethro Tullista puhuttaessa, The Broadsword and the Beast oli ilmestyessään pettymys ja ja Tullin seuranta loppui siihen. Pitäiskin varmaan kuunnella mikä siinä oli, oliko se huono vai oliko aika ja paikka väärä. Tais kuulostaa liian kasarilta ja sitä en heiltä kaivannut.
Tuo on ainakin omaan makuun loistava levy. Biisit on periaatteessa ehtaa 70-luvun lopun Tullia, mutta tietysti tuo soundipolitiikka ja uuden kiipparistin läsnäolo muuttaa äänimaiseman totaalisesti. Omia suosikkeja tuosta esim The Clasp ja Seal Driver.
Mutta kuten yllä todettu Under Wraps on kyllä erittäin huono.
You are number six |
 Zed
09.04.2024 10:00:29 | |
|
Ruutukunkku: Tuo on ainakin omaan makuun loistava levy. Biisit on periaatteessa ehtaa 70-luvun lopun Tullia, mutta tietysti tuo soundipolitiikka ja uuden kiipparistin läsnäolo muuttaa äänimaiseman totaalisesti. Omia suosikkeja tuosta esim The Clasp ja Seal Driver.
Mutta kuten yllä todettu Under Wraps on kyllä erittäin huono.
Vaikka levyä ei ehkä yleisesti tunnustetakaan historiallisen huonoksi, Too Old to Rock 'n' Roll: Too Young to Die! on ehdottomia Jethro-inhokkejani. Kaksi kertaa olen tämän unettavan törkyläjän saanut kuunneltua läpi, ja ihmettelenkin miten he saivat näin veretöntä kamaa aikaiseksi Minstrel in the Galleryn ja Songs from the Woodin välillä.
"Se mikä on nukuttu on vielä nukuttavana" | "Hajusta hanskansa tunnistaa" |
|
Zed: Vaikka levyä ei ehkä yleisesti tunnustetakaan historiallisen huonoksi, Too Old to Rock 'n' Roll: Too Young to Die! on ehdottomia Jethro-inhokkejani. Kaksi kertaa olen tämän unettavan törkyläjän saanut kuunneltua läpi, ja ihmettelenkin miten he saivat näin veretöntä kamaa aikaiseksi Minstrel in the Galleryn ja Songs from the Woodin välillä.
Samoin, itsellä tämä menee helposti heikoimpien JT levyjen joukkoon.
You are number six |
|
shuffle: - Dire Straitsin On Every Street on mielestäni sysipaska tuotos, mutta toisenlaisiakin mielipiteitä varmasti on :) Albumilla on yksi huippuhetki, joka on nimikappale. Se on loistava. Loput ovat tuubaa.
Selvästi heikoin Straitsin levyhän se on. Nimikappale on ihan jees.
Cat food, cat food, cat food, again! |
 iec
11.04.2024 09:27:01 | |
|
On Every Street: Selvästi heikoin Straitsin levyhän se on. Nimikappale on ihan jees.
Mun mielestä kyseisellä levyllä on nimikappaleen lisäksi myös muutama muukin hyvä: Calling Elvis, You and your friend ja Heavy Fuel. Muut levyn biisit eivät sitten iske oikein yhtään mulle.
Tieto lisää tuskaa ja turha tieto turhaa tuskaa...Ja niin päin pois... |
 Pedroz
11.04.2024 22:23:30 (muokattu 11.04.2024 22:26:27) | |
|
iec: Mun mielestä kyseisellä levyllä on nimikappaleen lisäksi myös muutama muukin hyvä: Calling Elvis, You and your friend ja Heavy Fuel. Muut levyn biisit eivät sitten iske oikein yhtään mulle.
Itse olen tässä viime vuosina lämmennyt tuolle ihan kivastikin, vaikka onhan se toki heikoin kokonaisuus. The Bug, Ticket to Heaven ja My Parties pois, niin käsillä olisi erinomainen levy. Nimibiisi on täysin mestarillinen. |
 Glossata
14.04.2024 15:29:58 (muokattu 14.04.2024 15:33:30) | |
|
Ei se Under Wraps nyt niiin huono levy ole, kyllä Stormwatch tai ehkä myös Dot com ovat huonompia. UW:lle on pari hyvää biisiä ja paljon tylsää kamaa, mutta ei nyt varsinaisesti huonoa.
Ja jos progebändien huonoimmista puhutaan, niin sinne kuuluu Pink Floydin Atom heart mother, King Crimsonin Three of a Perfect Pair ja tuo Yesin Tormato.
Queenin Hot Space ei ole läheskään bändin huonoin, soundit ovat vaan erilaiset muihin levyihin verrattuna. Se Cosmo's Rocks hirvitys on aidosti huono levy, ja Mercuryn ajoilta A Kind of magic ja Miracle ovat heikkoja, molemmilla on ehkä 1-3 hyvää biisiä. Mutta Queen olikin single- ja biisibändi.
Rollarit eivät huonoa levyä olekaan tehneet (vielä he ehtivät!), mutta huonoimmaksi rankkaisin It's only rock n rollin tai A bigger bangin. Ensin mainittu on paha tasonnotkahdus muuten hyvässä levytysputkessa, ja funk- ja reggaekokeilut toimivat paljon paremmin Black and bluella. A Bigger bang on vain tylsä ja väsynyt, joskin sisältää pari ihan menevää kappaletta. |
|
Mutta jos koitan keksiä klassikkoartistien huonoimpia levyjä, ovat ne usein näitä 2010-luvun comeback-levyjä, jotka kuulostavat enemmän iskelmältä, munattomalta ja väkisinväännetyltä keskitien soundeilla, jotka eivät varmasti ärsytä ketään, eivätkä herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Springsteenin High Hopes, Skorppareiden Return to Forever ja RHCP:n Unlimited Love. Unohtamatta Dingon Humisevan harjun paluuta |
|
Glossata: King Crimsonin Three of a Perfect Pair
Se on kyllä kömpelö levy. Beatia ja Disciplineä kuuntelee mielellään mutta tuo on jotenkin huti.
LET'S SÄRJETÄÄN AND MURJOTAAN! |
|
Atom Heart Mother on helvetin hyvä ja Close To The Edge on ylimaallisen hyvä. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
