| Aihe: Miten saavuttaa soittoon esiintymistasoista varmuutta? | |
|---|
 faq1
18.01.2024 14:43:20 | |
|
No jokainen tietää, että harjoittelemalla valltavasti. Mutta kun sekään ei vielä riitä. Pitäisi saada jännityksen aiheuttama lisäepävarmuus kuriin. |
|
Alkoholi, mikäs muu?
Roses are red, violets are blue.
All my base are belong to you. |
|
Soita yleisön edessä tunteella päin *ttua pari kertaa. Kunhan meno ei katkea niin yleisö joraa edelleen. Sitten huomaa ettei se niin vakavaa ollutkaan.
Antikitarasankari. Siis basisti. |
faq1
18.01.2024 15:52:49 | |
|
s151669: Soita yleisön edessä tunteella päin *ttua pari kertaa. Kunhan meno ei katkea niin yleisö joraa edelleen. Sitten huomaa ettei se niin vakavaa ollutkaan.
Tuosta on paljonkin kokemista - muttei oo auttanut. |
 Kefiiri
18.01.2024 23:59:06 (muokattu 19.01.2024 00:01:27) | |
|
Hyvä aihe. Itse pyrin estradille ponkaistessa esittämään että tilanne on täysin hallinnassa ja käyttäydyn rauhallisesti ja kiireettömästi vaikka vähän hermostuttaisikin. Kun tarpeeksi hyvin oppii esittämään, siihen alkaa uskoa itsekin. Vai käykö siinä niin, että tajuaa, että yhtä hyvin voi tosiaan olla hermoilemattakin?
Muistan että joskus, kun esiinnyin yksin säestäen lauluani kitaralla, valkkasin tahallani niin huonon ja hankalasoittoisen kitaran että täysin sujuvasta esityksestä ei ollut toivoakaan. Se jotenkin vapautti niin että pikkuasiat eivät häirinneet ja pystyi keskittymään olennaiseen :D
On vissiin hyvä tiedostaa mikä se epävarmuuden perimmäinen syy on, mitä kauheaa pelkää tapahtuvaksi jos tulee tunaroitua? Ei sitä aina osaa sanoa. Litku Klemetti on sanonut jotenkin niin, että keikka menee usein parhaiten silloin, kun ei ole kauheasti väliä miten se menee. Noinhan se on!
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Itelle ehkä sellanen, että suljen kaiken ulkopuolisen sitä musiikkia ja soittamista lukuunottamatta pois. Jotenkin keskityn niin paljon siihen juttuun, että ikään kuin menee sellaseen omaan maailmaan ja ulkoiset ärsykkeet ei pure niin paljon. Varmaan myös sellanen mentaliteetti, että omaa soittoaan ei koskaan pidä pyytää anteeksi vaikka meniskin ihan vituilleen sillä kertaa. Eli virheitä on turha pahoitella kenellekään kunhan vaa soittaa. |
|
esiintymiskokemus monissa paikoissa ja yhteissoittokokemus monien ihmisten kanssa auttaa asiaa.
LET'S SÄRJETÄÄN AND MURJOTAAN! |
 Jamz
19.01.2024 08:53:15 | |
|
Ei kai siihen kauheasti ole oikotietä. Esiintymisvarmuutta tulee kokemuksen kautta. Eikä virheitä kannata pelätä. Niitä tulee ja menee kokeneillakin esiintyjillä. Livenä esiintyminen on herkkä laji ja monesti pari ensimmäistä biisiä määrittää koko keikan suunnan ja fiiliksen. Siihen sanoisin vinkkinä, että aloittakaa keikka mahdollisimman varmolla ja tutuilla/helpoilla biiseillä. Se helpottaa juuri epävarmuutta, kun huomaatkin, että keikka lähtee hyvin kulkemaan. Se auttaa rentoutumaan ja saa hyvän fiiliksen, ns. pallo lähtee pyörimään oikeaan suuntaan.
Raja se on raittiudellakin. |
|
Itellä on auttanut esiintymisten nauhoittaminen/kuvaaminen (vaikka toki tallenteen syntyminen voi pahentaa jännitystä). Idea on että sitä ei kuuntele heti silloin kun "haavat on vielä auki", vaan antaa sen verran kulua aikaa että muistaa vallinneen tunteen mutta ei enää mahdollisia virheitä. Yleensä talleenteella meno/jälki on (toivottavasti) parempaa kun muistikuvissa ja ehkäpä vähitellen voi päästää irti tunteesta että on taipuvainen huomattavaan alisuoritumiseen. Koska tössimisen pelkoahan jännittäminen kai pohjimmiltaan on.
This is on a whole other level. Its level one. |
|
Kannattaa myös muistaa että jokainen saa soittaa omat biisinsä ihan miten haluaa, ei ole virheitä on vain uusia sovituksia |
|
phiit: Kannattaa myös muistaa että jokainen saa soittaa omat biisinsä ihan miten haluaa, ei ole virheitä on vain uusia sovituksia
Tai sitten voi soittaa pelkkiä virheitä ja sanoa, että se on jazzia
Once is a mistake, twice is a jazz |
|
Sammo: Itellä on auttanut esiintymisten nauhoittaminen/kuvaaminen (vaikka toki tallenteen syntyminen voi pahentaa jännitystä). Idea on että sitä ei kuuntele heti silloin kun "haavat on vielä auki", vaan antaa sen verran kulua aikaa että muistaa vallinneen tunteen mutta ei enää mahdollisia virheitä. Yleensä talleenteella meno/jälki on (toivottavasti) parempaa kun muistikuvissa ja ehkäpä vähitellen voi päästää irti tunteesta että on taipuvainen huomattavaan alisuoritumiseen. Koska tössimisen pelkoahan jännittäminen kai pohjimmiltaan on.
Toisaalta hienosti menneen keikan tallennettakaan ei kannata katsoa heti :D
Se ei koskaan näytä yhtä vakuuttavalta kuin muistikuvissa. Toisaalta pieleen mennyt show voi vaikuttaa yllättävän dynaamiselta. Tallenteen tsekkaamisesta oppii aina!
Toki kokemus erilaisten porukoiden kanssa soittamisesta vähentää jännittämistä. Vähemmän asioita tulee vastaan ihan uutuutena ja pystyy paremmin keskittymään itse musiikkiin. Silloinhan soitto sujuu kun huomio ei hajoa sivuseikkoihin.
En ole musiikin asiantuntija. |
 Tomtom
19.01.2024 16:16:50 (muokattu 19.01.2024 16:17:08) | |
|
Harjoitteleminen on varmasti asian "keskiössä", itse hain lisää itsevarmuutta psyykkaamisella ennen keikkaa eli kun tiedät että osaat homman varmasti hyvin (on toki hyvä osata kanssa) niin tolkutin itselleni että sä osaat- sä pystyt- tyylisesti ja ainakin mulle toimi. Toki en ehkä aina osannut juttuja ihan täydellisesti mutta se on taas ihan toinen juttu.
"Jos tämä jatkuu pahasti, joudutaan menemään instanssiin." - Lasse Mårtensson |
|
Vessajono: Tai sitten voi soittaa pelkkiä virheitä ja sanoa, että se on jazzia
Tämän takia Reiska rupes jazz-muusikoksi?
minä tykkään käydä koulua, minä tykkään laulaa |
|
sub zero: Tämän takia Reiska rupes jazz-muusikoksi?
Reiskahan elää vielä
Once is a mistake, twice is a jazz |
|
Tomtom: Harjoitteleminen on varmasti asian "keskiössä", itse hain lisää itsevarmuutta psyykkaamisella ennen keikkaa eli kun tiedät että osaat homman varmasti hyvin (on toki hyvä osata kanssa) niin tolkutin itselleni että sä osaat- sä pystyt- tyylisesti ja ainakin mulle toimi. Toki en ehkä aina osannut juttuja ihan täydellisesti mutta se on taas ihan toinen juttu.
Amatööri harjoittelee niin kauan että se menee oikein. Ammattilainen harjoittelee niin kauan että se ei voi mennä väärin. Toisaalta paine ja virheiden pelko on esim. klassisen musiikin soittajilla erittäin korkea ja sitä painetta kaikki eivät kestä. |
Kefiiri
19.01.2024 18:37:30 (muokattu 19.01.2024 18:43:22) | |
|
Sax-pappa: Toisaalta paine ja virheiden pelko on esim. klassisen musiikin soittajilla erittäin korkea ja sitä painetta kaikki eivät kestä.
Juu nehän popsivat jotain nappeja että edes kädet lakkaisivat tärisemästä. Omat hermoni eivät sinfoniaorkesterissa soittamista kestäisi, aina pitää olla vähän mokailun varaa. Klassisen soittaminen ammattilaistasolla varmaan vaatii tietynlaista mielenlaatua. Sehän tuntuisi olevan eräänlaista extreme-urheilua, ilman että tarvitsee kiivetä lumiselle vuorenhuipulle värjöttelemään.
Kyllähän semmoinen määrä keskittymistä varmaan auttaa unohtamaan arkihuolet soiton ajaksi.
En ole musiikin asiantuntija. |
sormunen
19.01.2024 18:55:10 (muokattu 19.01.2024 18:57:24) | |
|
Tästä on ollut aina aika ajoin juttua ja onhan tää varmaan ikuisuuskysymys. Klicheet ja anekdootit ovat klicheitä ja anekdootteja, mutta kyllä niissä varmaan totuuden häivääkin aina on. Aikoinaan yhden suomalaisen paljon keikkailleen ja rajun lavabändin basisti sanoi, että treenikämpällä oppii treenaamaan ja keikalla oppii tekemään keikkaa. Ja varmasti kyse on myös tilanteen hallinnasta siten, että pelkääminen ei näy. Kuljin aikoinanin yhden hyvin suositun bändin messissä ja sen laulusolisti oksensi joka keikalla kolmannen biisin jälkeen. Eikä kyse ollut rutiinin puutteesta.
Eli rennosti vaan jos pystyt ja jos jännittää, niin sitten jännittää. Kyllä se siitä, vaikket sitä uskoisikaan. Pitäähän sen keikan poiketakin arkielämästä. Keikkaliksa taskuun ja homma on hallussa. Kello ei oo vielä viittäkään, ei tässä vielä mitään hätää. Jaa kello on jo viis, ei tässä enää mitään hätää. |
|
sormunen:Ja varmasti kyse on myös tilanteen hallinnasta siten, että pämppääminen ei näy.
Korjattu todenmukaiseksi.
LET'S SÄRJETÄÄN AND MURJOTAAN! |
|
Ylipäätään on vähän hassua puhua rokkipändissä virheettömyydestä. Ainut virheettömyys voi tulla, jos sössii yleisön fiiliksen kanssa. Nuotti sinne tai tänne, hui hai.
Jos haluat ymmärtää virheen merkityksen, mene katsomaan jotain aivan muuta kulttuuria, vaikka harrastajateatteria tai kuorolaulua. Bongaatko virheet? Onko väliä?
Kun esiintyjä meinaa jäädä sen väärän äänen/sanan/eleen vangiksi, kannattaisi ottaa siitä mieluummin kaikki irti ja tehdä siitä komiikkaa/tragediaa oikein tosissaan ja lisätä vettä omaan myllyyn. Lisää kierroksia! Syvempiä tuntoja! Hurjempi kokemus! |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
