14.02.2015 - Roisto Muusikoiden.netin haastattelussa
Juhani: Juhani: Olet juuri julkaissut seitsemän raidan EP:n Apart In Love, voisitko kertoa levyn tekoprosessista ja miten kuvalisit sen sisältämää musiikkia?
Roisto: Apart In Love on menevää elektronista diskomusiikkia. Se on Youth Control -levymerkin toinen julkaisu sekä toinen musiikkivideo. YC on oululais-helsinkiläinen, monialainen elektroniseen musiikkiin ja siihen liittyvään kulttuuriin keskittyvä yritys.
Juhani: Mistä nimi Roisto?
Roisto: Roiston nimi juontaa vuoteen 2004 ja silloisen bändin Roo Rekvenssin keikkamatkoihin. Ajoin kerran Saabilla sovittuun paikkaan hakemaan muuta bändiä kyytiin, parta oli päässyt viime näkemästä kasvamaan ja muistaakseni se oli velipoika, joka huusi ”nyt on roiston näköinen jätkä ratissa”.
Juhani: Miten sävellyksesi syntyvät? Käytätkö jotain erityistä metodia kappaleiden tekoon?
Roisto: Mun julkaistut kappaleet ovat olleet monimutkaisen prosessin takana. Yleensä on joku lyhyt inspiraation pätkä, joka on kaivettu esiin pöytälaatikosta, ja sitä sitten käydään läpi levy-yhtiön porukan kanssa ja mietitään tulisiko siitä potentiaalinen julkaisukappale. Sen jälkeen aloitetaan tuottaminen, jossa saattaa olla monia erilaisia vaiheita ja ihmisiä mukana. Eli levy-yhtiö on vahvasti mukana prosessissa, yksin en saisi valmista aikaan.
Juhani: Koneella tehtyä musiikkia on ainakin joskus vähätelty harhaluulolla siitä, että musiikki syntyy hetkessä vain yhtä nappia painamalla. Nykyään esimerkiksi GarageBandillä kappaleen melkein tekeekin parilla napin painalluksella. Mitä mieltä olet asiasta?
Roisto: Konemusiikkia voi toki tehdä yhtä nappia painamalla, mutta tuskinpa siitä kovin kummoista silloin tulee. Se on ihminen, joka tekee sen musiikin, koneet ovat vain yksi tapa muiden lisäksi ilmaista asioita kuten tunnetilat, taiteelliset visiot, musiikillinen lahjakkuus jne. Itse koen tekeväni Roistoa, en niinkään mitään tyylisuuntaa tai edes konemusiikkia.
Juhani: Niin, ja missä mahtaa mennä se raja koneella tehdyn musiikin suhteen? Nykyään kun kaikkea ääntä käsitellään koneilla niin monissa eri vaiheissa ennen lopullista tuotosta.
Roisto: Se varmaan riippuu täysin keneltä kysyy, ihminenkin on tavallaan kone. Missä menee raja tiedostetun ja tiedostamattoman ilmaisun välillä on paljon mielenkiintoisempi kysymys minusta. Jos näet unen kappaleesta, kuka sen teki?
Juhani: Ihmisillä taitaa olla mielen tiedostamattomassa paikassa pimennossa paljon tavaraa, joka nostaa musiikkia tehdessä päätään. Asioita, joita ei ehkä haluaisi edes kohdata, mutta jotka pitäisi. Jos käytetään tietokonemetaforaa niin unohtuneita merkintöjä mielen kovalevyllä. Kun jälkikäteen kuuntelen improvisoimaani musiikkia, vasta silloin alan ymmärtää, mistä olen laulanut.
Roisto: Omalla kohdalla musiikki toimii puhdistautumisvälineenä, se data puretaan silloin. Jos täytyy alkaa puristamalla tekemään niin ei siitä mielenkiintoista tule. Siellä kovalevyllä on jotain tavaraa aina pakattuna ja purkamisprosessin yhteydessä saattaa syntyä jotain.
Juhani: Mistä sinä ammennat sanoituksesi, miten ne syntyvät? Haluatko esittää musiikillasi jotain sanomaa?
Roisto: Mulla ei ole mitään käsitystä, miten ne biisit tulee. En ole sanoittajana varmaankaan kovin kummoinen. Sanoma, jos sellaista sanaa voi käyttää, sen sijaan tulee energiasta. Jos sen tunne-energian joka on sisällä onnistuu jotenkin siirtämään kappaleeseen niin se yleensä toimii kyllä muillekin.
Juhani: Aloitatko jostain tietystä jutusta? Lähdetkö esimerkiksi ensin tekemään biittiä, vai lähteekö biisi kohdallasi yleensä melodiasta, samplesta tai muusta?
Roisto: Riippuu todella paljon kappaleesta. Bricolage on yleisesti ottaen hyvä lähtökohta. Olen huomannut, että jos lähtee biitistä, en saa kummoista sisältöä aikaiseksi. Biitti on se, joka tulee tehtyä yleensä viimeisenä. Joissain kappaleissa jopa tulee pyydettyä rumpali soittamaan biisiin, kun kappale on jo muuten valmis. Samplesta on sinänsä hyvä lähteä, mutta se rajoittaa hirveän paljon tai kappale menee tekniikkakikkailuksi. Joskus käy jopa niin, että joutuu poistamaan samplen sen vuoksi, että biisi ei muuten etene. Ehdottomasti paras metodi itselle on ollut soittaa nopeasti jotain yksinkertaista purkkiin ja lähettää muiden tuottajien kuultavaksi ja arvioitavaksi. Ne aihiot, jotka saa hyvää palautetta, rakennetaan valmiiksi.
Juhani: Musiikinteko on siis kohdallasi prosessi, joka lähtee kasvamaan ja kehittymään jostain elementistä? Vaikka tuota elementtiä ei enää valmiissa biisissä olisi, se on osa eräänlaista kappaleen synnyn evoluutiota, johon muutkin liittyvät? Kuten evoluutiossa, huonot ideat jäävät ja hyvät säilyvät. Ja vaikkapa sample, jolla työn aloitit, mutta joka sittemmin poistettiin, jää silti elämään tietyllä lailla biisin henkeen?
Roisto: Hyvin pitkälti näin, varsinkin jos on menty pitkän kaavan kautta. Tavoite on biisin teossa aina hetkessä luotu täydellisyys. Siihen ei voi koskaan päästä, joten on tehtävä kompromisseja. Kompromissit taas kaventavat mahdollisuuksien kirjoa eli ne tavallaan auttavat suuntaamaan eteenpäin. Suurin ongelmahan nykylaitteiden ja konetehon kanssa on, että kaikki on mahdollista. Päätöksiä on vaikea tehdä sellaisissa tilanteissa, joissa se ei ole välttämätöntä. Mun evoluutioon siis kuuluu olennaisena osana myös selviytymistaistelu. Jos ei tarvitsisi tehdä huonoja ratkaisuja tai kompromisseja, musiikista tulisi tylsää. Osin myös tästä syystä tykkään käyttää vanhoja ”huonoja” laitteita.
Juhani: Mistä hyvä biisi mielestäsi rakentuu?
Roisto: Energioista jotka liikuttaa. Vaikka olisi kuinka monimutkaista tai ihmeellistä musiikkia teoreettisesti tai taidollisesti, mutta jos se tunne-energia uupuu, ei se tunnu miltään. Hyvässä biisissä on eheä emootio. Jotkut kutsuu sitä sieluksi musiikissa. No se immersio, joko on tai sitä ei ole. Mun mielestä hyvän biisin voi erottaa huonosta ja se liittyy hyvin paljon siihen emotioon, joka taas on täysin subjektiivinen juttu. Loputon vääntöhän siitä tulee.
Juhani: Kauanko olet harrastanut musiikkia? Voisitko tähän haastattelun loppuun kertoa lyhyesti hieman historiaasi musiikin parissa?
Roisto: Aloitin Jouko Kantolan yksityistunneilla teini-iässä. En koskaan oppinut soittamaan mitään instrumenttia oikein mitenkään, mutta Joukon studio teki vaikutuksen. Siitä sain sitten kipinän studiomusiikkiin.
Juhani: Kenelle suosittelisit levyä? Miten kuvailisit musiikkiasi niille, jotka eivät ole sitä vielä kuulleet?
Roisto: Discomusiikin ystäville suosittelen, jos Daft Punk toimii niin kyllä tämäkin.
Juhani: Tulevaisuuden suunnitelmat?
Roisto: Pari remixiä on tulossa näin alkuun. Pari uutta artistia. joita viimeistellään julkaisukuntoon. Jos jossain välissä on mahdollista, linnoittaudun studioon ja alan työstämään omaa albumia.
Juhani: Koneella tehtyä musiikkia on ainakin joskus vähätelty harhaluulolla siitä, että musiikki syntyy hetkessä vain yhtä nappia painamalla. Nykyään esimerkiksi GarageBandillä kappaleen melkein tekeekin parilla napin painalluksella. Mitä mieltä olet asiasta?
Juhani: Musiikinteko on siis kohdallasi prosessi, joka lähtee kasvamaan ja kehittymään jostain elementistä? Vaikka tuota elementtiä ei enää valmiissa biisissä olisi, se on osa eräänlaista kappaleen synnyn evoluutiota, johon muutkin liittyvät? Kuten evoluutiossa, huonot ideat jäävät ja hyvät säilyvät. Ja vaikkapa sample, jolla työn aloitit, mutta joka sittemmin poistettiin, jää silti elämään tietyllä lailla biisin henkeen?