Haastattelut: Bleak

21.10.2005 - Muusikoiden.netin haastattelussa BLEAK - poikametallin sanansaattajat.

Bleakin historia alkaa Rovaniemeltä, Lapin läänin omaleimaisesta pääkaupungista, joka on antanut meille sellaisia keskenään varsin erilaisia yhtyeitä kuin Greenhouse AC, Absoluuttinen Nollapiste tai Tulenkantajat. Rovaniemellä ei ole varsinaista omaa soundia, mutta soittajia yhdistää tietty välittömyys, pohjoisen miesten kanssa on helppo tulla toimeen eivätkä Bleakin soittajat ole poikkeuksia.

Crab, tai kotoisemmin Rapu, tuli Rovaniemelle lukioon, ja vuonna 97 pojat päätyivät silloisen rumpalin autotalliin ja yhteiseen orkesteriin, joka sai nimekseen Bleak. Siihen se sitten olisi jäänytkin, kun armeija ja opiskelu tulivat väliin ja kitaristit Crab ja Madu muuttivat Helsinkiin. Onneksi tarina ei kuitenkaan loppunut tähän.

Ensitotuttelun jälkeen bändittömyys alkoi vaivata pääkaupungissakin, niinpä kitarakaksikko alkoi houkutella silloin siviilipalveluksessa ollutta laulaja Calebia, Madun serkkua, muuttamaan perässä. Vuonna 2002 Caleb muuttikin, ja toi mukanaan uusia kappaleita.

Crab: Ne oli niin pirun hyviä, että oli luonnollista että alettiin katsoa niitä läpi. Ensin akustisesti, kun etsittiin rumpalia ja basistia. Pikkuhiljaa se kasvoi sitten siinä, oli eri basisteja ja rumpaleita.

Zeta liittyi bändiin vuonna 2003, kun Smoke-singlelle tarvittiin basistia. Pesti muuttui pysyväksi, mutta lopullisen kokoonpanonsa Bleak sai vasta juuri ennen Helsinki Music Companylle sainaamistaan, kun rumpaliksi vakiintui Timmy. Intensiivinen sisäänajo kantoi hedelmää, ja Stella Star Clubin näyttökeikalla oli jo selvää, että tässä oli yhtye, joka kannatti kiinnittää.

Päätökseen vaikutti varmasti myös Crossword-single, jolla Bleak oli päättänyt tehdä homman tosissaan ja hakea ammattilaiset apuun. Tuottaja Tomi Malmin ja äänittäjä Mikko Raidan kanssa syntyikin varsin kilpailunkestävää kamaa.

Pro-meininki

Crab: Kyllä me heti ensimmäisen Helsingissä tehdyn sinkun, Smoken, jälkeen päätettiin, että nyt ruvetaan lyömään kunnolla aikaa ja rahaa kiinni, koska me uskottiin kumminkiin niin paljon niihin biiseihin. Pyydettiin Muusikoiden.netin kautta sellaista häiskää kuin Tomi Malm apuun. Kyllä se auttoi tosi paljon, omaa musiikkiaan kun ei osaa katsoa ulkopuolelta.

Madu: Ja sen ulkopuolisen avulla me pysyttiin katsomaan paljon pidemmälle, kuin oltiin koskaan ajateltukaan. Kun ennen lyötiin päätä seinään, nyt mentiin monen tiiliseinän läpi kerralla. Tehtiin asioita, joita ei oltu uskallettu aiemmin.

Tilanteesta olisi voinut tulla tahtojen törmäys, mutta Bleakit olivat keskenään sopineet, että nyt voidaan antaa periksikin.

Madu: Ja ehkä oli vähän kunnioitustakin sellaista ulkopuolista kohtaan. Halus olla asiassa mukana ja auttaa.

Crab: Ja kun selvis, miten pro-tyyppi Tomi oli, kun se kävi treeneissä kuuntelemassa ja kaikkea tällaista. Itse asiassa sen kanssa oli aika helppo tehdä, ettei se pakota mihinkään vaan homma tosiaan perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen. Tomi on vahvasti mukana niin uudella sinkulla kuin tulevalla levylläkin.

Pro-jengi

Crab: Isot pojat on ihan ihmisiä, ja ihmeen hyvin tullaan toimeen. Ollaan ite saatu päättää asioista eikä kukaan ole vaatinut pinkkejä hiihtoasuja päälle.

Madu: Studiossakin saatiin itse tehdä mitä tahdottiin, ja sitten vain kuunneltiin lopuksi, että tuliko hyvä.

Mikä sitten sai levy-yhtiön, keikkamyyjän tai tuottajan tarttumaan Bleakiin, mikä erottaa teidät muista bändeistä?

Madu: Ainakin laulaja. Meillä on tosi hyvä laulaja jonka ääni sopii musiikkiin, ja biisit on hyvällä tavalla melodisia. Politiikka on musiikissa eikä sanoissa.

Crab: Vaikka musiikki on niin rankkaa, se tarjoaa tavallisellekin kuulijalle tarttumapinnan. Laulumelodiat vetoaa naispuolisiin kuulijoihin, kitaravallit taas miespuolisiin. Suurin osa biiseistä on meidän laulajan, Calebin, tekemiä ja ne sitten sovitetaan yhdessä. Soittajina jokainen haluaa tuoda sitä omaa juttua niihin. Ja Caleb on paras tekemään sanoja.

Madu: Senkään takia me muut ei tehdä sanoja, että se tuntuis aika epäluonnolliselta pistää toinen laulamaan muiden tekstejä.

Kiinteä suhde

Madu: Me ollaan oltu niin kauan yhdessä, että me ollaan tehty kaikki mahdolliset aloittelijan virheet jo, esimerkiksi lähetelty ekat demot silleen että "sainaa meidät, herra levy-yhtiön moguli" ilman mitään muita saatteita. Niistä ajoista on opittu, mutta oltiin tosi aktiivisia edelleen siinä levy-yhtiön hakuprosessissa, että soiteltiin perään eikä jätetty mitään pelkän kirjeen varaan.

Crab: Pitää vain pommittaa ahkerasti, näemmä se tuottaa tulosta. Nyt on toivottavasti oma duuni vähentymässä, kun on ohjelmatoimisto ja levy-yhtiö, ei tarvi ihan kaikkea ite tehdä. Meidän keikkamyyjä on Popgram, Samppa Hartikainen. Popgramin rosterissa on kyllä kaikkea muuta kuin mitä me soitetaan, mutta eiköhän se musiikin universaalin kielen puitteissa mee. Itse asiassa Crossword-sinkku kulkeutui alun perin juuri Sampan kautta Askolle.

Madu: Tais olla ehkä viimeinen kesäloma. (Naurua.) Paras puoli on se, että kun Popgram ja HMC toimii samoissa tiloissa, ei pääse tulemaan mitään ristiriitoja vaan meillekin on paljon helpompi hoitaa asiat yhdellä käynnillä.

Päivärahoihin on vielä matkaa

Madu: Kaikkien arkirutiini on muuttunut ainakin sillä tavalla, että moni turha asia jää ehkä tekemättä, kun ykkösenä on bändi ja kakkosena kaikki muu.

Zeta: Piti miettiä kaikki työpaikat ja muut uudestaan keikkojen kannalta.

Madu: Piti keskenään istua alas ja sopia että kaikki on siihen valmiita. Me väännetään paljon asioita bändin kesken, mikä on hyvä koska ei sitten jää luurankoja komeroihin.

Zeta: Onneksi siihen riitelyyn liittyy huumoriakin, millä saa tasoitettua sen tilanteen sitten.

Bleakit lähtevät haastattelusta lämmittelemään HIMiä Nosturissa, ja me muut jäämme odottamaan tulevaa Play-singleä, minkä jälkeen vuorossa on lisää keikkoja ja pitkäsoitto, joka sekin on hyvää vauhtia työn alla. Paljon onnea, Caleb, Madu, Crab, Zeta ja Timmy, mutta... mitä se poikametalli oikein on?

Siihen vastaa www.bleakmusic.com

Tulostettava versio ilman kuvia.