Terve vaan kaikki!
Ajattelin vähän raottaa musiikin teorian ihmeellistä maailmaa ja aloittaa yhdestä kiehtovimmasta ja varmasti eniten ihmettelyä aiheuttavasta (ainakin teorian aloittelijoille) asiasta: sointuteoriasta.
Länsimainen musiikinteoria perustuu 12-ääniseen kromaattiseen asteikkoon, jonka sävelet ovat C, C#, D, D#, E, F, F#, G, G#, A, A#, H. Ylennetyt sävelet vastaavat tietenkin asteikon seuraavia säveliä alennettuina (C# = Db). Nämä sävelet lajitellaan asteikoihin, jotka koostuvat intervalleista, mutta en niihin nyt mene.
Tutuin asteikko kaikille on varmasti duuriasteikko. Duuriasteikko koostuu intervalleista, jotka peräkkäin soitettuina omaavat iloisen sävyn ja duuriasteikkoon pohjautuvat sävelkulut ovat esim. country- ja westernmusiikille ominaisia. Duuriasteikosta on myös paras lähteä liikkeelle soinnunmuodostamisessa.
C-duuriasteikko koostuu seuraavista sävelistä:
1 2 3 4 5 6 7
C D E F G A H
Numerot ylhäällä tarkoittavat sävelasteita, eli missä päin asteikkoa ne ovat. Älä sekoita numeroita intervalleihin, asteikon 2. sävel ei tarkoita automaattisesti, että se on sekunnin päässä ensimmäisestä. Eli duuriasteikossa intervallit ovat sekunteja (puoli- tai kokonainen sävelaskel) ja ominaisuuksiltaan: suuri-suuri-pieni-suuri-suuri-suuri-pieni. Nämä intervallit sijaitsevat sävelten välissä, C:stä alkaen (C-D: suuri sekunti, D-E: suuri sekunti, E-F: pieni sekunti jne..). Duuriasteikon erottaa muista asteikoista juuri tämä intervallien vuorovaikutus ja järjestys. Jos jonkin noista sekunteista vaihtaa esim. suuresta pieneksi, muuttuu asteikon luonne ja sitä ei voi enää kutsua duuriasteikoksi.
Sointuteorian peruselementti on kolmisointu. Kolmisointuja on neljänlaisia: duurikolmisoinnut, mollikolmisoinnut, ylinousevat kolmisoinnut ja vähennetyt kolmisoinnut. Kolmisointu koostuu perinteisesti kolmestä sävelestä, eli kahdesta intervallista. Sointujen muodostamisessa on yleensä mielekästä puhua pinoamisesta. Pinoaminen merkitsee sitä, että intervallit pinotaan järjestyksessä toistensa päälle. Siksi esim. C-duurikolmisoinnun tutuin käännös on C E G, eikä esim. C G E. Duurikolmisointuja, mollikolmisointuja, dominanttisointuja (sointuja joissa on mukana dominanttisävel, esim. septimi), ja muita vastaavanlaisia rakennetaan niin sanottuina terssipinoina, eli päällekkäin tai peräjälkeen asetetuista tersseistä. Tutuin on juuri duurikolmisointu, jossa pinotaan päällekäin suuri terssi ja pieni terssi. 7-soinnussa pinotaan kolme terssiä, suuri terssi, pieni terssi ja pieni terssi, maj7-soinnussa pinotaan suuri terssi, pieni terssi ja suuri terssi. Esimerkkinä vielä vaikka 13-sointu, jossa "pahimmassa" tapauksessa pinotaan päällekkäin kuusi terssiä (1 3 5 7 (9) 11 13).
Duurikolmisoinnussa sävelet ovat 1 3 ja 5. Intervalleina se koostuu suuresta terssistä ja pienestä terssistä päällekkäin. Eli C-duuriasteikolla tämä on:
-1- 2 -3- 4 -5- 6 7
-C- D -E- F -G- A H
Eli C E ja G. C:n ja E:n välissä on suuri terssi, E:n ja G:n välissä on pieni terssi. Tämä toimii kaikilla asteikoilla:
G-duuri:
-1- 2 -3- 4 -5- 6 7
-G- A -H- C -D- E F#
Eli G H ja D. (G:stä H:n on suuri terssi, H:sta D:n on pieni terssi).
Kun duurikolmisointu on näin käsitelty, voidaan puhua muista yleisistä soinnuista. Mollikolmisointu on sama kuin duurikolmisointu, paitsi sen sävelet ovat 1 b3 ja 5, eli terssi on alennettu. Mollikolmisointu koostuu siis pienestä terssistä ja suuresta terssistä päällekkäin. Tämä johtuu siitä, että molliasteikon ja duuriasteikon ero on asteikon terssissä, sekstissä ja septimissä, jotka molliasteikossa ovat alennettuja. Vertaa:
C-duuri: C D E F G A H
C-molli: C D Es F G As B
C-mollikolmisointu on siten: C Es ja G (C:stä Es:n on pieni terssi, Es:sta G:hen on suuri terssi).
Jos jatketaan kolmisoinnuissa, on tuttu kaveri myös sus4-sointu. Sus4-soinnun periaate on terssin korvaaminen kvartilla. Tämä antaa soinnulle leijuvan tunteen, joka on hyvä purkaa (eli sus-soinnun jälkeen on järkevä soittaa) duurikolmisointu. Eli:
C-duuri: C E G (1 3 5)
Csus4: C F G (1 4 5).
Yleisesti kysytty kysymys on, että onko olemassa sus2-sointua? Vastaus tähän on, että kyllä vain. Jos ajatellaan esim. pianon koskettimia, huomataan, että sus2-sointu on sama sointu, kuin soinnusta kvintin ylempänä olevan soinnun sus4-versio. Selvennys:
Csus4: C F G (1 4 5)
Csus2: C D G (1 2 5)
Gsus4: G C D (1 4 5)
Huomaa Csus2:n ja Gsus4:n yhteiset sävelet. Ainoa ero onkin bassosävelessä; jotta Csus2:ta voisi kutsua Gsus4:ksi, on Gsus4 nimettävä muodossa Gsus4/C. Eli onko siis olemassa sus2-sointua? ON! Kaikki on kiinni sävelten vuorovaikutuksesta ja tonaalisuudesta. Soinnun voi merkitä miten haluaa, mutta sus2 ei ole kielletty merkintä ja se yleensä auttaa soittajaa sointukäännöstä miettiessä, jos esim. suunnittelee mikä sointu purkautuisi hyvin vaikka duurikolmisoinnulle. Sus-sointuteoria on vielä monimutkaisempi jazz-musiikissa, jossa sus-soinnuilla on enemmänkin funktioita kuin vain purkautuminen terssille, mutta niihin ei nyt parane sekaantua, jotta saadaan asiat pidettyä alkeissa.
Joskus kuulee puhuttavan molli sus-soinnuista, mutta niitä ei ole. Miksi ei? Syynä on yksinkertaisesti terssin puuttuminen sus-soinnusta. Duuri-soinnun ja molli-soinnun erottaa juuri terssin laatu, duurisoinnussa on suuri terssi ja mollisoinnussa pieni terssi. Sus-soinnussa terssi korvataan kvartilla, eli jos näet jossain soinnun, jonka merkintä on mollisus4 tai mollisus2, tarkoittaa se joko perinteistä sus4- tai sus2-sointua tai sitten add-sointua. Add-sointujen idea on lisätä sävel jo valmiina olevaan terssipinoon. Tutuin add-sointu on nimeltään add9. (Add9 mielummin kuin add2, jotta voidaan jatkaa terssipinoamisen logiikkaa). Seuraavassa muutama add-sointu:
Cadd9: C E G D
Cadd11: C E G F
Cmadd11: C Es G F (joskus merkitään virheellisesti mollisus4:ksi)
C7add9: C E G B D (tavallisemmin tunnetaan C9-sointuna).
Vihoviimeiseksi raapaisen pintaa mielenkiintoisista vähennetyistä ja ylinousevista soinnuista. Vähennetty sointu on tutumpi varmaan nimillä dim, diminished, o, Suomessakin puhutaan usein dimisoinnuista. Ylinouseva on taas esim. aug, augmented, +. Nämä soinnut ovat siitä erikoisia, että niissä ei ole puhdasta kvinttiä, kuten molli- ja duurikolmisoinnuissa. Dimisointu luodaan pinoamalla kaksi pientä terssiä päällekäin. Näin ollen dimisoinnun intervallit ovat pieni terssi, vähennetty kvintti. Otetaan esimerkiksi taas rakas C-duuri:
C-duurisointu: C E G
C-vähennetty: C Es Ges
Jos soitat dimi-soinnun soittimellasi se saattaa kuulostaa ristiriitaiselta ja epäharmoniselta. Se on vain sen ominaisuus. Dimisoinnut tuovat sointukiertoihin levottomuutta ja niiden funktio on yleensä vain välillinen, eli ne ovat "mausteita" sointukierrossa. Käytetty tapa on käyttää duuriasteikon seitsemännen asteen dimiseiskasointua (VIIdim7, C-duuriasteikossa Hdim7) korvaamaan duuriasteikon viides sointu. Esim:
Jos sointukierto on F-G-C, niin G korvataan Hdim7:lla. F-Hdim7-C.
Dim7 on muuten sama kuin dimi sointu, mutta sointuun lisätään vielä yksi pieni terssi, jolloin soinnusta tulee symmetrinen kolmen pienen terssin pino.
Cdim7: C Es Ges A
7-soinnuista lisää kuitenkin seuraavassa tekstissä.
Entä sitten ylinousevat soinnut? Aug-sointu rakentuu kahdesta suuresta terssistä (vrt. dimisoinnun kaksi pientä terssiä), jolloin puhdas kvintti nousee puolisävelaskelta ylinousevaksi.
C-duurisointu: C E G
C-ylinouseva: C E Gis
Ylinousevien sointujen symmetrisyys aiheuttaa sen, että on olemassa vain neljä erilaista ylinousevaa sointua. Jos lähdetään C:stä liikkeelle ovat nämä soinnut:
C-aug: C E Gis
Des-aug: Des-F-A
D-aug: D F# Ais
Es-aug: Es-G-H
Huomaa jos mennään E-augsointuun, ovat sävelet E-Gis-C, eli samat kuin C-augissa, tästä johtuen vain neljä erilaista aug-sointua on olemassa. Aug-sointu ei kuulu duuriskaalaharmoniaan, eli sitä ei voi rakentaa kolmisointuna mistään duuriasteikon asteesta, vaan se kuuluu harmonisen ja melodisen mollin asteikkoon. Sieltä se löytyy kolmannesta asteesta. Esim. A-mollissa kolmannen asteen sointu on Caug. Ylinousevan soinnun riitainen sävy on myös oiva korvaamaan joitan tavanomaisia sointuja sointukierrossa. Tuttu käyttötapa on korvata sillä viidennen asteen seiskasointu, esim. C-duurissa Gaug korvaa G7-soinnun hyvin. Myös mollin viidennen asteen seiskasointu voidaan korvata mollin kolmannen asteen augsoinnulla, esim: A-mollissa Caug korvaa E7:n.
Ylinousevia ja vähennettyjä sointuja kannattaa käyttää varoen, sillä niiden sävy voi usein tuoda yllättäviäkin piirteitä esiin sointukierroista. Mutta sopivasti käytettynä ne ovat erinomainen mauste piristämään tylsiä poppikuvioita. Kannattaa kuunnella Beatlesin kappaletta Michelle, joka on oiva esimerkki ylinousevan ja vähennetyn soinnun harmoniasta:)
Seuraavassa tekstissä sitten lisää.
Pikaviestiä vaan mulle niin voin tehdä korjauksia!Kirjoittanut sahava 03.03.2003 |
