18.07.2005: Tuska 15.-17.7.

15.7. Perjantai Perjantai-aamu valkeni pilvisenä. Joskus vähän jälkeen kello yhdentoista ja tarpeeksi monen vessassa käynnin jälkeen junamatka Joutsenosta Helsinkiin saattoi alkaa. Matkan varrella ehti ripsauttaa kerran oikein kunnolla vettä, mutta perille päästessä ilma oli aurinkoinen. Matka jatkui Sokos Hotel Helsingin kautta festarialueelle. Saavuimme alueelle, kun Teräsbetoni oli jo lopettelemassa settiään. TB:n missaaminen ei minua hirveästi hetkauttanut, tulihan sitä riittävät pari biisiä katseltua jo alkukesästä pidetyssä SOA:ssa. Tieni vei Sue-telttaan katsomaan itselleni tuntematonta Wintersunia ihan vaan sen takia, jotta saisin varattua itselleni mahdollisimman hyvän paikan Destructionin katseluun. Wintersun veti kai ihan hyvän keikan faniensa mielestä. Minuun ei uponnut Children of Bodomia jäljittelevät biisit sitten yhtään. No, kaikesta ei voi aina pitää. Wintersunin lopettaessa olinkin änkenyt itseni eturiviin odottelemaan Destructionia auringon paahtaessa epämukavasti takaraivoon. Seuraavana päälavalla soittaneen Finntrollin olin suunnitellut katsovani, mutta tällä kertaa se sai jäädä kuitenkin väliin. Enemmän kiinnosti nähdä Destruction eturivistä. Destruction aloitti keikkansa odotetusti Curse the Godsilla. Hyviä biisejä tippui toinen toistensa jälkeen ja Executioner jaksoi moshata ja huutaa ja heiluttaa nyrkkiä, vaikka kuumuus oli helvetillinen ja hiki valui pitkin selkää. Perkeleen hyvä veto oli uusi biisi Soul Collector, joka puristi viimeisetkin nesteet ulos kehosta. Bestial Invasionin päätettyä keikan riehakkaasti ja Tuhon poistuttua lavalta, oli aika lähteä tankkaamaan. Vaikka itselläni oli hauskaa kuumuudesta huolimatta, näytti kuumuus hieman verottavan itse bändin meininkiä. Apocalyptican olin ajatellut seurata alusta loppuun hyviltä paikoilta, mutta äskeinen Destruction vei voimat pois ja katselin muutaman biisin vähän syrjemmältä. Apot vetivät hyvän show'n, vaikka yksi sellisti näytti olevan jotenkin pihalla koko hommasta. Keskimmäisillä pitkätukkaisilla sellisteillä pyöri letti kyllä vimmatusti. Hieno show ja erittäin onnistuneet Metallica-coveroinnit saivat hyvälle tuulelle ja fiiliksen pintaan Executionerin siirtyessä takaisin Sue-telttaan katselemaan ranskalaista Scarvea. Tarkoitukseni ei ollut katsoa Scarvea eturivistä, mutta kun siellä oli minun verran tilaa, niin päätin käyttää sen hyväkseni. Tuho oli vienyt pari tuntia sitten voimat pois, mutta Scarve näytti palauttavan niitä takaisin ja oli taas pakko riehua. Pojat soittivat kaikki tärkeimmät biisit Irradiantilta ja muutaman minullekin tutun biisin Luminiferousilta. Pari tuntematonta biisiä oli joukossa, mutta se ei hillinnyt riehumista. Keikan jälkeen sain mahdollisuuden jutella rumpali Dirkin sekä basistin, joka ei muuten ollut ainakaan Loïc, kanssa.Rentoja jätkiä, vaikka ovatkin ranskalaisia, hehheh. Perjantain pääesiintyjä Monster Magnet ei jaksanut kiinnostaa yhtään, joten vietin ajan nurmella istuskellen kavereiden seurassa. Jossain vaiheessa sitten lähdettiin lippu takataskussa loppuunmyytyyn Gloriaan tarkastelemaan jatkojuhlien meininkiä. Glorian löydettyämme saimme jonottaa sisään pitkän tovin. Vihdoin ja viimein sisälle päästyämme Hateframe oli lopettelemassa settiään ja oli aika hevikaraoken. Muutama tyyppi kävi siinä vetämässä ”sinne päin” –vetoja mm. Metallicalta, Iron Maidenilta ja Panteralta. Karaoken jälkeen Barathrum soitti tylsän ja liian pitkän keikan ja Executioner alkoi olla nukahtamispisteessä. Niinpä sitä sitten paettiin pois paikalta ja mentiin hotelliin nukkumaan. Jäi kyllä hieman kismittämään, ettei nähnyt Hateframea enempää. Ehkä joskus toiste sitten. 16.7. Lauantai Hyvin nukutun yön ja hotelliaamiaisen jälkeen koitti taas matka Tuskailemaan. Tällä kertaa olimme ajoissa ja pääsimme melkoisen nopeasti sisään porttien avauduttua. Deathchainia olin odottanut hyvin paljon ja eturiviin sitä piti sitten taas änkeä. Pojat soittivat hemmetin hyvän keikan, mutta Executioner ei jaksanut riehua eilisen Destructionin jäljiltä lähes ollenkaan. Aurinkokin paistoi taas pilvettömältä taivaalta ja teki heilumisesta entistä tukalampaa. Uudet biisit jyräsivät melkoisesti, myös nimiensä (Napalm Satan...) puolesta, heh. Kuolonkahleen lopetettua soitantansa aika kului levyjä ostellen, kavereiden kanssa istuskellen ja juopotellen iltaan asti, jolloin Rotten Sound aloitti runttaamisen. Rotiskoa olin odottanut hyvin paljon, mutta ei se sitten loppujen lopuksi oikein lähtenytkään. Pari biisiä katsoin ja sitten oli lähdettävä tyhjentämään turhia nesteitä pois elimistöstä. Testament oli ehkä toiseksi eniten odottamani bändi heti Destructionin jälkeen. Keikka oli loistava ja miekkoset soittivat hemmetin hyviä biisejä New Orderilta, Legacylta ja Practice what you Preachiltä. Koko keikka tuli vietettyä pitissä, josta minäkin jotain näin aina silloin, kun ei ollut siellä pyörimässä. Oikeastaan ainoat paikat, joista minä jotain näen, ovat eturivi ja pitti. Pitissä oli hauskaa ja minulle paikoin aika rajuakin. Testamentin jälkeen emme jaksaneet jäädä kauaksi aikaa enää hillumaan alueelle, kun ei tuo Dimmukaan hirveästi kiinnosta. Päätimme siis lähteä Stadin Kebabin kautta takaisin hotellille. 17.7. Sunnuntai Sunnuntaipäivänä (syntymäpäivänäni) auringonpaahde alkoi hellittää ja alueelle saavuimme heti porttien auettua. Menimme silkasta mielenkiinnosta katsomaan Hellsinki-telttaan venäläistä Hieronymus Boschia. HB soitti hyvän keikan laulajabasistin hermostuneisuudesta huolimatta. Rumpalilla oli hieman oma tyylinsä soittaa ja bassokuviot muistuttivat paikoin Deathin Individual Thought Patternsin bassorillutteluja. Bodomin jätin tietoisesti väliin nurmella istuskellen. Heidän lopetettuaan oli pakko mennä katsomaan, kuinka naapurinpoika pärjää basson varressa Stam1nan riveissä Tuskassa. Tapahtumapaikalle saavuttuani porukkaa oli virrannut ajoissa paikalle ja ihmismassassa liikkuminen alkoi käymään vaivalloiseksi. Kun en kerran eturiviin olisi kuitenkaan päässyt, päätin lähteä metsästämään pittiä. Parin biisin jälkeen pitti sitten löytyi ja pitihän sinne sitten mennä riehumaan. Pari kertaa tuli kuitenkin äijää jalalle ja oli pakko siirtyä joksikin aikaa vähän syrjemmälle. Ja sitten takaisin. Stam1nan jälkeen löysin Deathchainin Corpsen Sue-teltan lähettyviltä ja menin tietysti juttelemaan hänen kanssaan ja hän paljastui oikein mukavaksi ja rennoksi tyypiksi. Acceptia en meinannut edes katsoa, en ainakaan eturivistä, mutta kaverit saivat minut taivuteltua. Onneksi jäin eturiviin, Accept veti nimittäin hemmetin hyvän keikan ja minulle täysin tuntemattomat biisit veivät välillä mukanaan. Acceptista jäi hyvä maku suuhun ja poistun Tuskasta hyvillä mielin. Plussat: + Destruction ja Testament + lakut + mukavat ihmiset (+ hyvät kelit) + vessoissa oli aina paperia Miinukset: - liian kuuma ilma perjantaina ja lauantaina - pölisevä alusta - riistohintaiset ruuat ja juomat Saldo: - Destructionin Schmierin plektra - Scarven Sylvainin plektra - mustelmat poskessa, polvissa, käsissä - vekki huulessa - muutama levy - Deathchainin paita Kirjoittanut Executioner 18.07.2005

Arvostelu

(1 arvostelija)

Kirjaudu sisään arvostellaksesi!

Kommentit

Yhteensä 5 kommenttia. Lisää kommentti!

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle