Sain itse Bluesministeriltä kutsun tulla 12.03.2005 Helsinki Blues festivaaleille Rock 'n' roll Stationille katsomaan kuinka Boney M, ööh, siis Hani Tii Pouns, eiku, siis Hani Bii and the Bouns, no, hitto kyllä te tiedätte tämä Kuloniemi-Puurtinen-plyysyhtye rockkaa taas nupit turvoksiin garagebluesillaan ja kuinka entinen HBTB ambient-taide-pop on taakse jäänyttä elämää. Taas annetaan bluesin ystäville sitä ihteään.
Rock 'n' roll Station toimii kohta Sibiksen taidemusiikkitalon tieltä purettavalla VR:n kauniilla makasiineilla. Sakke Järvenpää on tunnettuun rönsyilevään tyyliinsä muokannut kalseaan tiilihalliin kodikkaan oloisen rock-roinan ja hörsöttimien täyttämän luolan. Tilaan mahtuu noin 1000 maksavaa asiakasta, eli on juuri sopivan kokoinen Tavastia-klubia isompi rock-paikka pääkaupunkiseudun maksavien rock-diggarien tarpeisiin. Harmi siis, että se poistuu lähiaikoina/vuosina.
Saavuin paikalle jo klo 21 ystäväni rokkipoliisi Kossun kanssa, sillä showtime oli jo klo 21.30. Väkeä oli jo sadoittain paikalla eli hieno ilta oli tulossa. Luultavasti suurin osa yleisöstä oli tullut katsomaan ex-Rollari kitaristi Mick Tayloria, joka esiintyisi illan päätteeksi Wentus Blues Bandin keralla, mutta me ei sellaisista piitattu. Oli itse asiassa hieman yllättävää huomata valtaosan yleisöstä oleva 40-50-vuotiaita (mummoja, kuten minun on tapana sanoa).
Etukäteen oli varoitettu paikan olevan kylmä puuttuvien lämmöneristeiden vuoksi, mutta hallissa oli riittävästi lämmityspuhaltimia ja päälläni ollut pääkallovillapaita olikin liian lämmin.
Ennen keikkaa oli taas pakko tarkastaa lavavälineet.
Aijalla oli:
- 68' Paisley Telecaster Bass
- joku pieni rytmikone
- Ampeg 8x10 rantasauna ja Ampeg 100 W putkikiuas (lainakamat)
Rumpali Mr. Litmasella oli pikkusetti:
- 10', 14', 20' tomit, 14' virveli
- haitsu, ride ja 2 crashiä, lehmänkello
Esalla taas:
- vakikitarat Leipälapio (Silvertone), Musta (60' Strato) ja Suur-Suomi (punainen Airline) sekä varalla 3-mikkinen Reverend
- comboina Fender Blues Junior ja kotimainen Creamsound
- valtava pedaalirysä, jonka pedaaleita ei jaksa lista, säröjä ja vätkyttimiä yli tarpeen
Heti kun pändi alkoi jyskyttää settiään läpi meille molemmille tuli oitis mieleen, miten mahtava maailmanluokan ryhmä on kyseessä. Aija laulaa ja soittaa todella hienosti ja särmikkäästi sekä näyttää vielä hyvältä, päällään oli tuolloin violetti seksikäs pitkä mekko ja tukka ampiaispesällä. Rumpali Litmanen soittaa eleettömän tarkasti, mutta svengaa, okei, kuin hirvi. Juuri oikea mies tähän comboon.
Kuloniemi on niin hyvä sliden varressa, ettei sitä enää jaksa kehuakaan. Ylisanat loppuvat. Aivan ässä!
Illan biisit:
1. Bo's Bounce
2. Funky Women
3. Big D
4. Electric Eye
5. Hot Dog Woman
6. Bumble Bee
(tähän asti biisit pääosin omaa tuotantoa, pari uudelta huhtikuussa ilmestyvältä levyltä, luulen, Esa soitti näillä Leipälapiota joko G, A tai E-vireessä, hienoja piisejä kaikki)
7. Mojo Boogie
8. 300 lbs Of Joy
(tässä vaiheessa Esa vaihtoi Mustaan, molemmat standardipiisit upposivat toki yleisöön, mutta Kossun ja allekirjoittaneet mielestä tunnelma laski selvästi, emme oikein tykänneet, niinku)
9. Life's Risky Business
10. Stranger Blues
11. Big Bird
(loppukipaleissa Esalla oli Suur-Suomi, jossa oli vireongelmia)
Encorea ei tippunut vaikka yleisö sitä vaatikin. Festivaalin järjestäjä ei aikataulusyistä antanut lupaa. Jätimme paikan taakse ja lähdimme riekkumaan Hgin yöhön, eikä siitä sen enempää.
Loppukaneettina mietimme Kossun kanssa, että on tosi sääli, ettei tällainen loistokama putoa teineille eikä juhli listoilla. Siitä emme kuitenkaan voi Honey B & The T-Bonesia syyttää. Hieno pändi, hyvää musaa ja mainio meininki. Menkää katsomaan, jos yhtye saapuu paikkakunnallenne. Suosittelen lämpimästi.Kirjoittanut hemmo 13.03.2005 |
